sunnuntai 16. marraskuuta 2008

Runoja X

Kaivoin taas esiin runoja ja yritin etsiä, olenko niitä jo "julkaissut" täällä. Jos tulee samoja, niin tulee, mutta menkööt. Vähään aikaan en ole pystynyt mitään kunnollista rustaamaan. Jos taas pian. Toivottavasti, sillä runoilu on hauskaa. Ja pahoittelen, jos tuo mun enkku ei mene oikein, yritys osata sitä hyvin on kuitenkin kova :D.


Too many words to say
no time to talk
Too many glances to catch
every single of them passes by
Too many feelings to reviel
no change to do that
Too many hopes in my mind
they'll never come true

---

Vaikeimpia ovat
hitaasti pimenevät
hiljaiset illat.
Ne muistuttavat
koruttomuudellaan
kylmyydestä ja
yksinäisyydestä.
Muistuttavat minua siitä,
että jokaisen ihmisen tulisi
tuntea olevansa rakastettu.
Vihlaisu rinnassa
tekee yksinäisyydestä
tyhjempää.
Vuodatus ja kaipuu.
Onttous, joka ei täyty.

---

Elänkö?

Toisinaan rakastan tätä
maailmaa niin paljon,
jotten lakkaa hymyilemästä
edes kadulla yksin kävellessäni.
Kehoni täyttyy elämän lämmöstä
ja hehkun.

Sitten tulee kelmeys, jurous ja
haikeus.
Elämän tuli sammuu,
tunteet kylmenevät.
Rakastan edelleen elämää,
mutta olen kyllästynyt
omaan elämääni.
Se on tylsää ja kylmää.

Elän.

---

Joskus on vain niin vaikeaa
ymmärtää
minne olet menossa
Silmäsi ovat sumeat
minun mieleni
vastaanottamaton
Toivo ja pelko
tunkeutuvat sisimpääni,
mutta katseesi
se sammuttaa kaiken
kelle kertoa
salaisuudet
jotka lupasimme pitää

---

Korkealta voi pudota
vain kerran.
Kestää aikansa
kerätä luunsa
parsia lihaksensa
tunkea sisäelimet takaisin
kehoon
asetella kädet ja
jalat oikeille paikoilleen.

Pää on hankalin kaikista.
Aivomössöä on vaikeaa
saada oikeaan muotoon
pääkopan sisälle.
Kestää ehkä vuosia
ennen kuin se muokkautuu
jälleen kalloon sopivaksi.
Sitten voi vasta aloittaa
unelmoinnin ylöskiipeämisestä.

---

Yksinäisyys on ihmiselle
pahin rangaistus.
Se paahtaa sydämen mustaksi,
turruttaa aivot tunnottomiksi,
veltostuttaa lihakset ja
saa hiukset roikkumaan
ja ihon harmaaksi.

Se kietoo lankaansa
ympärillesi, kunnes tavoittaa
kaulan.
Tukehdut.
Ja lopulta kuolet.
Yksin.

---

Menettänyt sydämeni
järjettömyydestä
Ajelehtivat ajatukset
hulluudesta
Raskas rinta
kyltymättömyydestä
Pakahtunut mieli
kärsimättömyydestä.
Vaikka kaikkeni antaisin
sydämeni särkisin
sinua en saisi.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

...ja runokirjan nimi voisi olla Monologi tai Monoblogi tai Monoloki...
ymmärrän, pistävät okaanlailla, on tullut koettua, sinä vaan osaat laittaa ne paperille. näytän joskus omiani...

Kaisa kirjoitti...

vielä en yhtään runoani kelpuuttaisi runokirjaan... vaikka joskus sellaisen kirjoittamisesta olen haaveillut. ja hömppäromaanin kirjoittamisesta myös. huh, joskus ehkä.

eikä nämä edelleenkään ole kertomuksia oikeasta elämästä. alkusykäykset ehkä, loppu on yleensä tajunnanvirtaa.

Tyttö tuli!

Olin aivan varma, että vauva syntyisi etuajassa, kuten veljensäkin. Laskettu päivä lähestyi, eikä kehossa tuntunut harjoitussupistuksien lis...