Vehnää ja valkoista sokeria

Vaikka olen opiskellut elintarvikejuttuja ja työskentelen alalla, en silti ole mikään ruoka-aine-ekspertti tai ravintoasiantuntija. En ymmärrä äärimmäisiä dieettejä kuin vain pakosta ja terveydellisistä syistä. En pystyisi sellaisiin ikinä itse. Perinteinen lautasmalli on "mun juttu", jota kuitenkin noudatan aivan liian vähän. Siihen ja säännölliseen ruokailurytmiin kuitenkin pyrin.

Mielipiteitä nykyajan ruoasta minulla kyllä on. Yksi tai kaksi niistä on se, että vehnä ja valkoinen sokeri eivät ole tarpeellisia jokapäiväisessä ruokavaliossa. Halusin kokeilla, miltä tuntuu ja mitä tapahtuu, jos näitä kahta yrittää vältellä.

Projekti alkoi elokuussa ja kahden viikon aikana painoa lähti noin kaksi kiloa. En lisännyt liikuntaa enkä juurikaan muuttanut ruokavaliota muilta osin. Olo oli selvästi kevyempi ja voisin väittää, että en ollut arkena töissä yhtä väsynyt kuin normaalisti. Makeaa ei juurikaan tehnyt mieli. Se olikin yksi projektin tavoitteista, sillä olen aikamoinen karkkirohmu. Voisin syödä karkkia joka päivä.

Sitten tuli isännän siskon häät ja annoin itselleni luvan herkutella. Sinne meni kahden viikon urakka yhden illan aikana! Nyt olen viikon ajan taas syönyt mitä huvittaa, mutta haluaisin jaksaa palata takaisin tuohon vähävehnäiseen ja sokerittomaan ruokavalioon. En ole kauhean orjallinen ja kurinalainen tällaisten juttujen kanssa. Lipsuminen ei minulla näköjään ole lipsumista, vaan luovuttamista.

Projektin tiimoilta tuli kokeiltua myös ohralettuja (toimii!) ja pizzapohjaa spelttijauhoista. Vehnä on halpa raaka-aine ja sen korvaavat tuotteet ovat järjestäen merkittävästi kalliimpia. Siinä sitten pohtimista, miten rahani käytän :). Valkoisesta sokerista voisin sanoa samaa.

1,2,3,4,5

Väinö rakastaa laskemista! Hän laskee ihan mitä tahansa. Hän alkaa olla siinä jo aika hyvä, ja sormen ja laskemisen sykronointi alkaa olla pikku hiljaa kohdillaan. Myös kirjaimet alkaa olla jo osittain hallussa: V niin kuin Väinö, Ä niin kuin äiti, I niin kuin isi, N niin kuin Niilo, Ö niin kuin ötökkä jne. Pari kertaa hän on yllättänyt, kun ollaan mietitty, kenelle jokin kirjain kuuluu:

Minä: "U niin kuin..."
Väinö: "Ukki!"

Minä: "T niin kuin Tarja."
Väinö: "Ja Tuija!"
(Molemmat päiväkodin tätejä)

Olemme yrittäneet saada Väinön pukemaan itse. Välillä hän yrittää vähän, mutta hermot menee välittömästi, jos kaksi jalkaa menee samaan lahkeeseen. Olemme sanoneet, että hän saa karkkia, jos pukee itse päälle. Väinö tykkää karkista, mutta ei ole vielä tarttunut tähän tarjoukseen. Ei ole ilmeisesti tajunnut asian yhteyttä. Ei viittisi millään leluillakaan lahjoja... Keinot ja ajatukset ovat olleet vähissä, mutta tänään tärppäsi:

Minä: "Katsotaan, kuinka pitkälle äiti ehtii laskea sillä aikaa, kun laitat kalsarit jalkaan."
Väinö laittaa kalsarit mukisematta, hymyissä suin jalkaan. Nopeastikin vielä.

Seuraavaksi yöpuku. Toimi!

Muutamana iltana ollaan kokeiltu "pukemisrobottia", jolloin Väinö on istunut minun sylissäni ja ollaan yhdessä puettu. Oikeastaan Väinö on pukenut, mutta olen auttanut reippaasti.

Olen ymmärtänyt, että päiväkodissa Väinö suostuu jonkin verran pukemaan itse. Ehkä tämä helpottuu tästä. Vai vaikeutuu? Nyt on aamuisin helppoa, kun herättää Väinön ja pukee hänelle päälle ja sitten menoksi jo.