sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Runotyttö kadoksissa

Olen ennenkin huomannut sen, ettei onnellisena synny runoja. Miksi ei osaa pukea sanoiksi niitä tunteita, mistä tulee hyvä olo? Päätin pitkästä aikaa aukaista runo-tiedoston ja sieltä löytyi muutama ehkä julkaisematon runo.

---

Vankina omassa ajatusmaailmassa

Piiskana itseinho
epäonnistumisen pelko
Rangaistuksena epävarmuus ja yksinäisyys
Vanginvartijana itsesääli

En ikinä voi juosta pakoon sitä tosiasiaa, että olen heikko ja epäonnistunut ihminen.

---

Toin sinulle teetä
sanoit että nautit siitä
nautit, vielä kun sen tuon

Tuon sen sinulle edelleen

Silmiisi kirposivat kyyneleet
Et muistanut lainkaan sanojasi vuoden takaa

Sanoit, ettet uskonut
uskonut, että se olisi edelleenkin mahdollista
Kukaan ei ollut koskaan pitänyt sinua yhtä hyvänä

Pelästyit kyyneleitäsi
Vihasit mennyttä elämääsi

---

Mietin rikkinäisyyttä
Heikkoutta
Ajalehtivaisuutta

Elämää, jolla ei ollut tarkoitusta
Elämää, jossa ei ollut mitään, mistä pitää kiinni

Mietin eheyttä
Varmuutta
Selkomielisyyttä

Elämää, jossa palasilla on paikka
Sydämellä sija

---

Nainen

Tuo herkkyyden ja itsekkyyden tyyssija.

Tyytyväisyyden ja tyytymättömyyden ristiriitaisuuden koti.

Lempeyden ja jämäkkyyden asuinpaikka.

Vihjailevaisuuden ja juoruilun kotikolo.

Rehellisyyden ja huolehtivaisuuden maja.

---

Olen ehdottomasti vapaa.
Ehdottomasti vapaa kuin taivaan lintu.
Vapaa lentämään kanssasi
mihin ikinä haluatkaan.

6 kommenttia:

iku kirjoitti...

OI...
et oo miettinyt omakustannetta?

Kaisa kirjoitti...

Olen :) Mut en tiedä uskallanko.

Kaisa kirjoitti...

Ja mun mielestä toi nainen-runo on ehkä paras :) En ollut edes muistanut että tollasen olen kirjoittanut. Tai noi kaikki kyllä oli ihan unholassa.

iku kirjoitti...

Mua "puhutti" eka ja vika.
Nainenkin pysäytti lukemaan uudestaan.
Anna mennä vaan...nimimerkillähän sitä voi julkaista ekaks.

Anonyymi kirjoitti...

eka ja nainen mun suosikkeja, hyviä muutkin! jatka! laita hyviä ajatuksia paperille, sieltä ne tulee samasta lähteestä kuin tuska. mun eka runo 'enkeli keinussa' oli vain askeleen päässä tuskasta, kuitenkin sen yli astuttuna.

Kohtuullinen kirjoitti...

Upeita! Runoilin joskus nuorena...nyt en tiedä mitä syntyis, jos uskaltais laittaa kynän paperille. Tuo "tee-runo" oli puolestaan mua koskettava ja vika. Viimeisessä tulee jotenkin esiin semmoinen tunne, kun olet osannut päästää irti kaikesta vanhasta ja aloittanut Laurin kanssa...se on ihanan positiivinen.

Tyttö tuli!

Olin aivan varma, että vauva syntyisi etuajassa, kuten veljensäkin. Laskettu päivä lähestyi, eikä kehossa tuntunut harjoitussupistuksien lis...