Nunni, Föribeatit on sitten ohi. Jäi hieman haikea mieli, koska porukka oli ihan mahtavaa ja muutenkin oli tosi kivaa olla lavalla pitkästä aikaa. Ohjaaja oli keskiviikkona kattomassa esitystä ja olin kuullut, että se on aika tiukkis. Se kuitenkin kehui mua, jee:) Hautajaiset oli hyvät. Toivon, että saisin vielä mennä takaisin teatterille. Jos en Föribeatin merkeissä niin sitten jonkun toisen prokkiksen merkeissä. Oi, se olis niin mahtavaa!
Mitähän sitten vielä? Oli mulla joku ajatus, mutta meni pooois. Mä ajattelen yleensä ihan liikaa kaiken näköisiä turhuuksia, mutta tänään on ollut sellainen päivä, että en oli jaksanut juuri mitään ajatatella (vaikka olis kyllä pitänyt, kun pitäis edelleen lukea huomiseen tenttiin...puuuh). Kiva tunne, kun joskus on oma pää ihan tyhjä. On vaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tyttö tuli!
Olin aivan varma, että vauva syntyisi etuajassa, kuten veljensäkin. Laskettu päivä lähestyi, eikä kehossa tuntunut harjoitussupistuksien lis...
-
Arvasin. Korkea kuume sen jo kertoi. Minullakin on enterorokko. Tiistai-iltana tuli ensimmäinen näppylä ja nyt varsinkin kädet ovat todella ... -
Eipä osattu arvata, että enterorokko on jälleen meillä vierailulla. Väinöllä oli pahannäköinen näppylä + punoitus kädessä - jo toinen (eikä ... -
Meillä ei syödä pashaa. Tein pitkänperjantain päivälliselle jälkiruoaksi Marianne-jäädykettä, jonka resepti on perua yläasteen kotitaloustun...
2 kommenttia:
onko elämää föribiitin jälkeen? no on! esim. aika paljon aikaa itselle, opinnoille ja ystäville - unelmille, muistoille. don't föri, be böbi vai kuis se nyt olikaan...
on elämää on! vihdoinkin ehtii myös salilla käymään, jeeeee!
Lähetä kommentti