Joskus parikymppisenä ajattelin, että 25-vuotiaana olisi hyvä olla vierellä ihminen, jonka kanssa eläisin loppuelämäni. Ennen kolmeakymmentä ikävuotta voisi olla jo ehkä lapsiakin. Täytettyäni 25-vuotta, luulin löytäneeni vierelleni Sen ihmisen. Olihan meillä juuri ensimmäinen yhteinen asuntokin. Toisin kuitenkin kävi.
Nyt mietin sitä, millaisia haaveita ihmisellä saa olla. Milloin ne ovat liian rajoittavia ja muuttuvat yhtäkkiä unelmista "säännöiksi"? Mistä minä saan unelmoida ilman, että tulen surulliseksi siitä, jos ne unelmat eivät toteudukkaan? Sanotaan, että elämässä pitää olla tavoitteita ja unelmia. Unelmat perheestä: aviomiehestä ja lapsista, hyvästä työpaikasta ja terveydestä ym. tuntuvat kuitenkin epämääräisiltä ja jollain tavalla myös saavuttamattomilta vaikka niitä unelman toteuttajia näkyy ympärillä joka päivä. Varsinkin nyt, kun jää taas yksin, ainut unelma on se, että minulla riittää voimia seuraavaan viikkoon. Unelmoin siitä, että pääni kestää kaiken muutoksen, joita ympärilläni tapahtuu: uusi koulu, työ ammattilaisena, uusi koti (kunhan sellaisen saan), uudet luokkakaverit ja sopeutuminen yksin elämiseen. Jos vain en itkisi niin usein, se kun vie niin paljon voimia. Unelmoin myös hyvästä itsetunnosta. Tuntuu kurjalta, kun en enää olekaan missään paras (niinkuin esimerkiksi yläasteella), vaan olen korkeintaan keskinkertainen. Vihaan olla keskinkertainen.
Palatakseni vielä kirjoituksen alkuun, haluan lisätä vielä, että onneksi olen edelleen 25-vuotias.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tyttö tuli!
Olin aivan varma, että vauva syntyisi etuajassa, kuten veljensäkin. Laskettu päivä lähestyi, eikä kehossa tuntunut harjoitussupistuksien lis...
-
Arvasin. Korkea kuume sen jo kertoi. Minullakin on enterorokko. Tiistai-iltana tuli ensimmäinen näppylä ja nyt varsinkin kädet ovat todella ... -
Eipä osattu arvata, että enterorokko on jälleen meillä vierailulla. Väinöllä oli pahannäköinen näppylä + punoitus kädessä - jo toinen (eikä ... -
Meillä ei syödä pashaa. Tein pitkänperjantain päivälliselle jälkiruoaksi Marianne-jäädykettä, jonka resepti on perua yläasteen kotitaloustun...
2 kommenttia:
Niin...niitä unelmiahan pitää ja saa olla ja osa niistä toteutuukin -mut kun kelaa asioita taaksepäin ja miettii mitä on jo "saavuttanut", niin huomaa, että joukossa on myös paljon sellaista, josta ei unelmoinutkaan, mutta tuntuu hyvältä, että sen on jo saavuttanut.
Joo, ja ulkopuolinen "paine" SAAVUTTAA jotain tiettyyn ikään mennessä on jotain, jonka voi oppia hyväksymään ja antaa olla...(vaikka se sisäisesti välillä ärsyttääkin) SOU, sulla on jotain mitä niiden SAAVUTTANEIDEN ei ehkä oo mahdollista saavuttaa...ja toisinpäin...
Luota elämään, se kannattelee sinua! Saat kellua elämässä - ei, siinä ei ole hukkumisen vaaraa. Elämässä hukkuu vain mikäli ei osaa kellua. Sinä olet nuori, sinä olet kaunis, älykäs, lahjakas, terve...
Elät hetkeä, jota kukaan muu kuin sinä ei voi kokea ja se rikastuttaa sinua ja tekee sinut viisaammaksi. Don't give up, 'course You are loved! (josh groban)
Lähetä kommentti