tiistai 15. joulukuuta 2009

Se piparkakkutalo sitten

Usko omaan luovuuteen on niin kummallista. Tänään todistin jälleen kerran, että mikäli olen joskus luova ollut, niin se kaivo on ammennettu tyhjäksi jo aikoja sitten. Taas yksi epäonnistunut piparkakkutaloyritys. Suuret oli visiot, pienet kyvyt toteuttaa.

Harmittaa, kun tosta piparkakkutalosta piti tulla hieno, mut ei sit tullu. Mulla ei ole yhtään silmää tällaiseen touhuun. Sitä paitso jo kasausvaiheessa heti toinen seinä meni vinoon ja sit kaikki muutkin meni ja tuossa rumassa mökissä olisi varmaan tosi vetoisaa.

Tässä mun luomus.Ei mikään Gaudi ei.



3 kommenttia:

Kohtuullinen kirjoitti...

Joo, hyi hitto. Ihan paska! ;) Söisin ja kyllä ihailen myös suuresti, miten olet jaksanut näpertää noin tarkasti?! Mun mielestä onnistunut luomus ja jouluntunnelma alkaa mullakin pikkuhiljaa kohota, kun tuollaista katselee. Ite en tee edes tavallisia pipareita, kun ne vaan palaa..

Anonyymi kirjoitti...

joo, mut mistäs tiiät, osaisko gaudi tehä ees tollasta, tuskin! ilman selitystä ja gaudiulua olisin sanonut, että: wau!

nii, että mikä vika? piparitalossa kuuluu olla vinot seinät ja reikiä nurkissa ja karkit valuu ja sormet palaa sokerissa jos ei piparit uunissa ja lopputulos on aina syötävän hyvää, kunnes tulee ällö olo...

että nauti vaan luovuudestasi, ei sitä kaikilla ole!
nim. kateellinen

Kaisa kirjoitti...

no siis, jos itellä on visiot päässä ja niitä ei saa sitten luotua todellisuuteen niin alkaa ärsyttämään.

mut tosta tornista ja savupiipusta (minkä ei siis pitänyt olla savupiippu, mutta siltä näyttää) oon ihan ylpee, kun ne on tolleen taivutettu :D

Tyttö tuli!

Olin aivan varma, että vauva syntyisi etuajassa, kuten veljensäkin. Laskettu päivä lähestyi, eikä kehossa tuntunut harjoitussupistuksien lis...