Sohva tuli!

Uusi sohva tuli! Se on ihana! Ihanan värinen ja täydellisen kokoinen. No okei, meistä molemmista tuntui, että onko tämä nyt sitten vähän liiankin jämäkkä, mutta varmasti lytistyy ajan myötä. Isäntä on ainakin tuohon avopäätyyn nukahtanut jo muutaman kerran :). Kuva ei nyt ole mitä parhain, mutta siitä saanee selville, millainen ihan uus ihanuus meille tuli. Tykätään! Ainoa miinus on se, ettei sille mahdu välttämättä nukkumaan yöksi.

Rakastan tätä aktiivista kaupunginosaa. Pari viikkoa sitten aivan naapurissa oli paljon purjelaivoja. Käytiin niitä Väinön kanssa katsastelemassa. Muutamiin pääsi tutustumaankin. Oltiin sopivasti aamulla, eikä ruuhkaa juuri ollut.

Forum Marinumin edessä on jättimäinen
päivänkakkara.

Leikki pikku-Förillä loppui harmillisesti, kun Väinö istui taustalla näkyvällä penkillä ja kiepsahti siitä aidan yli pääedellä ulos. Iso itku ja säikähdys, ei onneksi mitään muuta.

Koska asutaan aivan kirkon vieressä, Väinöä alkanut kiinnostaa kirkot. Hän on jo viikkoja halunnut käydä Martin kirkon sisällä. Yhtenä iltapäivällä he sitten olivat isännän kanssa menneet kirkolle, mutta se ei ollutkaan auki yleisölle. Olimme samana päivänä lähdössä keskustaan ja päätimme poiketa Tuomiokirkossa. Harmillisesti olimme vähän myöhässä, sillä ovet olivat menneet viisi minuuttia aikaisemmin kiinni. Seuraavana päivänä osattiinkin ajoittaa vierailu oikeaan aikaan ja Väinö pääsi vihdoinkin vierailemaan Tuomiokirkossa sisällä. Ei olisi halunnut lähteä sieltä pois. Ihmeteltävää riitti!

Tässä ihanassa kaupunginosassa on myös urheilustadion. Viime viikonloppuna käytiin juoksemassa rata NELJÄ kertaa ympäri. Ei tosin yhtämittaan juostu, mutta aika pitkän matkan Väinö jaksoi kuitenkin juosta. Yleensä pitää kävellessäkin ottaa syliin melkein heti... Hypättiin myös pituutta ja pompattiin jokaisen viivan yli juoksuradalla. Oli ihan mielettömän hauskaa ja aiotaan urheilla tuolla kentällä uudelleenkin.

Klo 19:26, lämpötila +26 C!

Hyppy!

Maltti ja Valtti Pikku Kakkosesta kävi Seikkailupuiston Musapicnicillä esiintymässä ja jakamassa leimoja liikennekaupungissa. Täytyihän niitä käydä moikkaamassa :).

Töissä onkin ollut oikea hulina viikko. Olen tehnyt oikeastaan kahta työtä yhtä aikaa ja opetellut kolmatta siinä sivussa. Tällä viikolla on ollut sellainen olo, ettei kauheasti ole uudet asiat jääneet mieleen. Sen verran kova tahti on ollut muissa töissä.

Olen jo insinöörikouluajoista asti haaveillut, että saisin joskus oppia käyttämään SAP-nimistä ohjelmaa. Nyt olen saanut siihen "tutustua". Teen sen kanssa päivittäin töitä ja uusi osittainen työnkuvani vaatii lisää sen opettelemista. Ohjelma toimintoineen on melkoinen viidakko. Samalla kun se on looginen ja yksinkertainen, se on monimutkainen ja epälooginen. Sen kanssa pitää tietää mitä tekee, miten tekee ja missä tekee. Oikeastaan mitään ei voi kokeilla ja etsiskellä huvikseen. 

Olen aina pitänyt matematiikasta ja numeroista, mutten koskaan ole edes harkinnut mitään tilintarkastajan tms. ammattia. Nyt saan pyöritellä numeroita joka päivä. Materiaali- ja tuotesaldoja, nimikenumeroita ja laskuja. Se on ihanaa!