Joka ilta kun lamppu sammuu

Vauvan yöunet tuntuu olevan tietynlainen vauvaperheen arjen mittari. Onhan se, sillä sehän vaikuttaa suoraan vanhempien jaksamiseen - meidän perheessä suoraan minun jaksamiseeni, sillä isäntähän nukkuu sikeästi yönsä ;). Tuntuu, että vauva-arjesta ensimmäisenä kysytään: "Miten teillä nukutaan?". Jollain tavalla tuntuu myös, että se on osa vanhemmuuden mittaria. Mitä vanhemmat oikein keksivät, että lapsi nukkuu yönsä vähillä heräilyillä tai että se ylipäätänsä nukkuu yöllä?

Lähipiirissä on tällä hetkellä useita pikkulapsiperheitä, joissa lapsi on korkeintaan 4 kk vanha. Yksi syöttää jo nyt vauvalle velliä iltaisin, yksi syöttää koko ajan korvikkeella, yksi pumppaa maitoa yöksi, jotta lasta voidaan syöttää tuttipullosta ja se jaksaa tankata kerralla enemmän. Konstit on monet ja yritän olla arvostelematta toisten vanhempien tapoja ja kasvatusmenetelmiä. Jokainen kasvattaako lapsensa niin kuin parhaaksi näkee ja omalla tavallaan. Joskus on silti kiva päivitellä toisten tapoja toimia :).

Mulle on ollut alusta asti tärkeää se, että vauva oppii erottamaan yön päivästä ja että hän nukkuisi yönsä - viis heräilyiden määrästä. Väinö onkin oppinut nukkumaan yönsä ja heräilee edelleen hyvin epäsäännöllisesti 1,5-3 tunnin välein. Pari viime yötä on kyllä mennyt jo vain kahdella herätyksellä :). Noin kuukauden kestänyt tiheän imun kausi taitaa olla vihdoin menemässä ohi. Heräilyn meillä hoitaa vanhemmista minä, sillä kuten jo kaikki tietävät, Väinö ei pullosta syö ja isäntä nukkuu niin sikeästi, ettei Väinön kiemurteluihin ja inisemiseen herää. Olen useallekin sanonut, että vaikka yöllä heräilen edelleen usein, olen tähän touhuun jo melkoisen tottunut. Ensimmäiset pari kuukautta oli rankkaa aikaa, mutta nyt olen jo päivisin pirteä jopa ilman päiväunia. Pinna on kyllä koko ajan aika lyhyt... Nyt minä opettelen olemaan stressaamatta siitä, että Väinön pitäisi olla unilla 20-21, niin kuin se pari kuukautta tekikin. Minulle on tärkeää se, että lapsi saa riittävästi unta, sillä pidän sitä tärkeänä osana lapsen kasvua ja kehitystä sekä hyvinvointia. Ehkä siksi stressaan, jollei Väinö nukahda illalla nopeasti tai nuku minun mielestäni riittävän pitkiä tai useita päiväunia. Maailma vain tuntuu olevan nyt niin mielenkiintoinen paikka.

Tuolla Väinö taas nukkuu pitkiä päiväunia pitkästä aikaa. Ehkä sekin on merkki tuosta imukauden loppumisesta?

Neloselta tulee päivisin Vauvan tarina -niminen ohjelma, jossa kerrotaan jenkkiperheiden loppuodotuksesta ja synnytyksistä. Minua on hieman kummastuttanut tapa, jolla naiset viettävät aikaa synnytyksen aikana sairaalassa. Useimmat heistä makaavat sairaalasängyssä ja ottavat kipuihinsa epiduraalipuudutuksen. Itse koin hyvinkin helpottavana sen, etten maannut ollenkaan sängyssä. Kuinka tylsää se mahtaa ollakaan odottaa ponnistusvaihetta pelkästään maaten? Vai senkä takia ohjeissa oli, että sairaalakassiin kannattaa pakata lukemista, ristikoita tai käsitöitä... Aikakin menee kuin siivillä (vaikka silloin se tuntui ikuisuudelta), kun tuskailee synnytyskipujen kanssa ;).