Keväällä iskee jostain syystä aina pieni sisäinen viherpeukaloisuus. Joskus, ennen kuin muutin pois kotoa, vannoin, etten ikinä ota kotiini viherkasveja. No, tulihan niitä jo ekana vuonna. Tajusin, että kun on viherkasveja, on paljon kotoisampaa ja tunnelmallisempaa.
No, nyt sitten ajattelin, että voisinhan kokeilla kasvattaa jotain alusta asti itse. Tai ensin näin siemenpussit kaupassa ja siitä se ajatus sitten lähti. Ostin pussillisen mustasilmäsusannan ja auringonkukan siemeniä sekä pussillisen basilikan siemiä. Voin jo melkein arvata, että ei niistä mitään tule, kun en osaa niitä kasvattaa, mutta nyt ne on mullassa basilikaa lukuun ottamatta. Yritin etsiä vähän netistä tietoa, että miten ne siemenet oikein pitää kasvattaa, kun ei ole tosiaan aikaisempaa kokemusta, mutta taitaa mennä tämä oppiminen kantapään kautta. Onneksi ne pussit ei maksaneet maltaita.
Taidan tulla vanhaksi tai aikuiseksi, kun tällaisia harrastelen...
1 kommentti:
mikään ei ole elämässä tärkeää, paitsi puutarhanhoito - eikä sekään aina, sanoo kiinalaiset viisaat. anna palaa, ei se sinua tee vanhaksi. päinvastoin, kaikki, mikä tuottaa iloa ja hyvää mieltä, nuorentaa!
Lähetä kommentti