torstai 2. huhtikuuta 2009

Kevätväsymys ja -stressi

Täytyy myöntää, että maanantai oli suoraan sanoen paska päivä. Pari päivää oli jo muhinut kummallinen olo sisällä ja maanantaina se sitten pääsi valloilleen. Itse määrittelisin sen pieneksi stressiromahdukseksi tai joksikin vastaavaksi. Olin täysin voimaton. Unettomuus varmasti liittyi siihen ja unettomuudesta seurasi taas se, että olin äärettömän väsynyt ja siitä seurasi taas se, että kaikki tuntui kaatuvan päälle ja saatoin ottaa nokkiini ja loukkaantua aivan pienistä asioista. En ole ollut kahteen vuoteen niin herkkä. Tiedän, että suurensin mielessäni kaikkia "epäkohtia" ja tein varmasti monista kärpäsistä suuren suuria härkäsiä. Se ei ollut mitenkään mukava olotila. Oli hirveän helppo käpertyä omaan itseensä ja itkuunsa ja olla hiljaa. Hieman tuli pelokas olo, että tapahtuuko tässä samanlaista romahdusta kuin kolmisen vuotta sitten. En usko. Kaikki on kuitenkin kohdallaan.

Ensimmäiseksi laitoin kaikki tekemättömät ja tulevat kouluasiat paperille ja priorisoin ne. Nyt tuntuu tärkeältä se, että näen edessäni kaiken sen, mitä pitää tehdä koulun suhteen (koska muita velvoitteita ei tällä hetkellä ole). Siitä voi sitten aina yliviivata ohi menneet tentit sun muut. Toinen asia, minkä olen päättänyt, että sanon nyt kaikelle ylimääräiselle ei. En yleensä osaa sanoa ei, kun multa pyydetään jotain. Nyt opettelen. En halua enää olla heikko ja hauras. Yritän myös nukkua viikonloppuna hyvin. Viime yön perusteella nukkuminen saattaa jo onnistua alkuviikkoa paremmin.

Olen aina sanonut näin aikuisiällä, että väsymys on minulle pahempi asia kuin kauhea känni. Nukkumattomuus/unettomuus ja väsymys laittaa minut ihan sekaisin. Niin se varmaan tekee muillekin, mutta minulle näköjään erityisesti. Olen pitkään pystynyt nukkumaan melko hyvin, joten eipä tässä voi muuta syyttää kuin piilossa ollutta ja salakavalasti iskenyttä stressiä. Nyt tuntuu kuitenkin siltä, että olo alkaa olla parempaan päin - onneksi! Kumma: yritän itse olla stressaantumatta mistään, mutta alitajunta tekee sen puolestani. Tai varmaan myös itse vähän... Haluaisin vain elää helppoa elämää.

Ei kommentteja:

Tyttö tuli!

Olin aivan varma, että vauva syntyisi etuajassa, kuten veljensäkin. Laskettu päivä lähestyi, eikä kehossa tuntunut harjoitussupistuksien lis...