
Nyt olen taas reilun parin kuukauden ajan päässyt aina "silloin tällöin" television ääreen, mutta en osaa enää kanavasurffailla, enkä siitä edes oikein välitä. Mieluummin surffailen vähän netissä tai avaan kirjan, mikäli mulla on sellainen mukana. Tuntuu hieman ajanhaaskaukselta katsoa ohjelmia, mitkä ei oikeasti ole hyviä tai niitä katsoo vain katsomisen takia. Toisaalta taas joltain kanavalta voi tulla jokin mielenkiintoinen tiededokumentti :D. Mutta mieluummin kaivan hyllystä leffan ja laitan sen pyörimään.
Yksi parhaimmista asioista teeveettömässä elämässä on se, ettei tarvitse suunnitella aikataulujaan ja menemisiään tv-ohjelmien mukaan. Tiedän kokemuksesta, että hyviin sarjoihin on helppo jäädä koukkuun ja ne haluaa nähdä, joten aikataulu muokkautuu sen mukaan, mihin aikaan suosikkisarjat telkkarista tule. Entistä lempparisarjaani - Frendejä - esitetään edelleen uusintana Subtv:llä joka arkipäivä, mutta en osaa sitäkään enää katsoa. Tosin olen suuren osan jaksoista nähnyt.
Suhtautuminen telkkariin on siis ennemminkin "en osaa" kuin "en halua". En ole ihan varma, haluanko edes osata enää. Kokemukset teeveettömästä elämästä ovat siis olleet positiivisemmat kuin olisin ikinä uskonut. Luulin vieroittumisen olevan vaikeaa, mitä se ei ollut ollenkaan. Ilman tv:tä tulee oikein hyvin toimeen, mikäli elämässä on jotain muuta sisältöä. Teeveetön elämä on mielestäni vapaampaa (ei-kahlittua) kuin teeveellinen elämä. Lisäksi olen myös hieman samaa mieltä, kuin eräs ystäväni, joka aikoinaan sanoi: "Tv 'tuhoaa' sosiaalisuuden." Perinteiset lautapelit kunniaan illanistujaisissa!
Lopuksi täytyy kuitenkin myöntää että kahta sarjaa tulee katsottua: Pasilaa maanantaisin ja Myytinmurtajia keskiviikkoisin (ellen nukahda kesken, kuten eilen :D).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti