keskiviikko 24. maaliskuuta 2010

Turku touring

Sen sijaan, että olisin mennyt täysnälkäisenä polkemaan pyörää sisätiloihin 45 minuutiksi ja sen jälkeen saunan lämpöön, tulin kotiin, söin vähän itsetehtyä vispipuuroa ja lähdin ulos pienelle lenkille pokkarikameran kanssa. Tässä tulos.

 Junaradan varrella, Raunistulan ihanat puutalot.


Tarvitsetko uuden polkupyörän?




Yliopistoalueen herttaiset puutalot.  Takana on vain puolikkaan kivanheiton päässä joki ja keskusta. Tämä alue on kuitenkin kuin oma pienin kaupunkinsa - tosin ilman kauppoja.

Tämän voisin isona ottaa. Mulla on joku ihmeellinen kiintymys kuisteihin. Tässä on hyvinkin valloittava sellainen :). Harmi, että rakennus kuuluu yliopistolle. Itä-Aasian laitos (tai joku).


 Meidän kotitalo.

Luin taas kerran vanhoja postauksia. Ei voi muuta sanoa kuin onneksi olen nyt onnellinen. Onnellisempi voisin olla vain, jos tulevaisuuden haaveet toteutuisivat. Eli hyvin menee. Ehkä olen ansainnut tämän (jos niihin vanhoihin kirjoituksiin on vielä uskominen). Voiko onnesta pakahtua?

4 kommenttia:

Kohtuullinen kirjoitti...

Kyllä kunnon kameralla saa kunnon kuvia ja vaikka en erityisemmin välitä maisemakuvauksesta, niin hyvällä kameralla otettuna kaikki näyttää mielenkiintoisilta. Mäkin haluun.

Kaisa kirjoitti...

Mä voisin kuvata ihania taloja vaiks kui pal, mut en kyllä osaa kauheen hyvin. Mutta siinäpä kehittyy, jos vaan viittis enemmän kuvata.

Anonyymi kirjoitti...

taiteellinen lahjakkuus (silmä nähdä ja kyky rajata)näkyy olevan perinnöllistä...kivaa!

Kaisa kirjoitti...

Ite oon just aatellu et en osaa näitä kykyjä. Noistakin osa on rajattu photoshopilla ;) ja kuvia otin ihan niiden fiilisten takia. Yriti ajatella rajausta kylläkin.

Tyttö tuli!

Olin aivan varma, että vauva syntyisi etuajassa, kuten veljensäkin. Laskettu päivä lähestyi, eikä kehossa tuntunut harjoitussupistuksien lis...