2009

Joulu meni nopeasti ja rauhallisesti ja pian vaihtuu vuosi 2009.

Huomenna starttaa myös bussi kohti Ranskan Alppeja!

Siispä:

Rauhalliset vuoden vaihdot, pommitelkaa turvallisesti ja nauttikaa skumppaa sopivasti

ja mahtavia onnen tunteita ja hetkiä uuden vuoden jokaiselle päivälle!!!

Palaan pian.

P.S. Olen päättänyt kerrankin tehdä uuden vuoden lupauksen: "Hanki Kaisa elämä."

Erilainen joululahja

Käykää luovuttamassa verta!

Ilta-Sanomat

Veripalvelu

- tarkista oman veriryhmäsi tilanne

Lomalla, vihdoin.

Joululahjat melkein ostettu. Lasketteluasu ostamatta. Pari selkkaria edelleen tekemättä. Mutta kyllä tämä loma on ansaittu (ja odotettu). Sen verran rankka syksy on takana. Nuo edellä mainitut asiat pikaiseen pois alta, niin voi alkaa kunnolla nauttimaan vapaasta. Mutta ensin hieman leffaa... :D.

Viimeisten tenttien ahdistusta

Tässä ei ole mitään järkeä.

• Kaksi tenttiä samana päivänä, toinen klo 8:15 (mikrobiologian labra), toinen 10:15 (elintarviketekniikka). Tämä on koulun sääntöjen vastaista, eivätkä marinat auttaneet kokeiden uudelleen järjestelyihin.
  

• Kumpaankin tenttiin on valtavat määrät luettavaa materiaalia. Jälkimmäisen tentin materiaali on sellaista "suomea", että huh. Kpyptan avaamiseksi tarvitaan valtava määrä aivokapasiteettia, keskittymistä ja aikaa. Voiko puuduttavampaa ja sekavampaa tekstiä olla?

Siispä suoraan nuorisokielellä sanottuna: Kaisalla paloi kiinni!

Niinpä otin äitin neuvosta vaarin (tentit selätetään yksi kerrallaan) ja päätin siirtää mikrobiologian tentin hamaan tulevaisuuteen. Sen kun saa uusia niin monta kertaa kuin on tarpeen, niin suosiolla luen siihen rauhassa. Muuten jo valmiiksi iso kupla päässä kasvaa entisestään ja räjähtää. Elintarviketekniikan ensimmäisestä osatentistä sain 5, joten sen toista osatenttiä en halua siirtää, muuten joudun uusimaan koko alueen kerralla (vain yli 1000 slidea salakirjoitusta)!

Argh. Viimeisten päivien ahdistusta. Onneksi huomenna helpottaa ja ALKAA LOMA! Jihaa!

Blood III

Kävin tänään - näin joulun alla - kolmannen kerran luovuttamassa itsestäni 4,5 dl verta. Tällä hetkellä melkein kaikista veriryhmistä on pulaa, joten menkää tekin! Hemoglobiiniarvo oli huimat 142! Siinä oli mistä antaa pois. Jännä juttu se, että vaikka nyt tietää, kuinka se luovutus menee, joka kerta jännittää sen piikin laittaminen käteen. Tällä kertaa se meni nopeammin kuin ehdin tajutakaan. Hyvä niin :D. Toisaalta aina vähän jännittää myös se hemoglobiinin mittaaminen, tai siis lähinnä se, että riittääkö arvo luovuttamiseen (>125). Totesin tänään, että taidan olla meidän perheessä ainut luovutuskelpoinen henkilö. Olenko oikeassa?


Enää kaksi tenttiä jäljellä seitsemästä. Puuh. Eilen tappelin fysiikan lukemisen kanssa ja luovutin jossain vaiheessa, kun sain kaikista laskuista koko ajan vain vääriä tuloksia. Tentti meni odotetusti ja osasin (luultavasti) viidestä tehtävästä kolme. Eli ei olisi lisälukeminen/-laskeminen auttanut yhtään. Tosin ei se tentti mennyt kavereillakaan yhtään paremmin.

Ja pari selkkaria pitäisi vielä vääntää puhtaaksi. Tämän syksyn ehdottomasti hankalinta on ollut se, että osa selkkareista on pitänyt tehdä ryhmässä. En tykkää siitä ollenkaan. Kaikilla on erilaiset tavat tehdä selkkaria ja aina ei viitsi kritisoida toisen tyyliä, vaikka ajattelisikin oman tyylin olevan parempi. Onneksi nämä jäljellä olevat saa tehdä yksin, kun vain saisi käppyrät väännettyä ja tulokset laskettua ja analysoitua.

Eli pian alkaa loma ja Alppi-reissu odottaa matkaan lähtijöitä!!!

Kanaa

Tämän takia valitsen joka kerta kuin on mahdollista kokonaiset maustamattomat broilerin rintafileet, vaikka aikoisinkin ne paloitella itse. Röhnät pois, lihat paloiksi, omat marinadit kylkeen, hetkeksi jääkaappiin ja lopuksi wokkipannulle! Eikä oikeasti ole työlästä ollenkaan!

No nyt kun taas pääsin vauhtiin, niin voisin avautua siitä, että minua kyllä usein mietityttää ja ärsyttää se, että kaikki pitäisi nykyään valmistua nopeasti (siis varsinkin ruoka) ja sitä varten kehitetään kaiken maailman eineksia. Itse olen huomannut sen, että nimenomaan se ruoan laittaminen on mahtavaa ja ruokaakaan ei tule hotkittua, koska se on tehty tunteella ja ajalla, eikä pikaisesti pussista. Ja alusta asti omatekemä ruoka on muutenkin paljon parempaa. Ja terveellisempää.

Terveisin: elintarvikkeisiin suuntautuva tuleva insinööri.

Run run run

Mikähän siinä on, kun tulee talvi, niin mun tekee mieli alkaa juoksemaan? Viime talvena sama juttu. Ja kun ilmat hieman lämpenee keväällä, niin innostus lopahtaa. Onneksi tuossa puolen kilometrin päässä on urheilupuiston pehmeä 1,5 kilometrin lenkkeilykierros, jota on ihan kiva juosta. Tylsäähän se on koko ajan "ympyrää" juosta, mutta kyllä pohkeet kiittää.

Kaksi viikkoa koulua jäljellä. Aika on mennyt taas turhan nopeasti. Tenttejä on jäljellä vain 6, joten tekemistä riittää vielä.

Viime kuukausi on ollut kyllä pikkujoulujen aikaa, mutta parhaimmat on vielä edessä. Järjestetään luokkakaverin kanssa omat meidän vuosikurssille ja odotukset niitä on kohtaan on erittäin suuret.

Eikä Ranskan-matkaan ole enää kovinkaan montaa viikkoa! JIHAA!

Dat ben jij

Ik heb je nooit voor mij alleen
Je deelt je lieve hart met iedereen
Zo vrij
Maar je houdt van mij

Je bent er wel en je bent er niet
Zoveel dingen waar je iets in ziet
Naast mij
En dat is nou juist de reden dat ik zo veel je hou

Want dat ben jij
Dat ben jij
Ja, dat ben jij
Dat ben jij
Je volgt je eigen weg
Bent wie je bent
En echt
Je maakt mijn hart zo blij
Ja, dat ben jij
Dat ben jij

Je komt als je komt en je gaat als je gaat
Maar ik weet zeker, je komt vroeg of laat
Bij mij voorbij

En net als ik denk dat ik je ken
Is het of je net weer anders bent
Voor mij
En dat is nou juist de reden dat ik zo veel van je hou

Want dat ben jij
Dat ben jij
ja, dat ben jij
Dat ben jij
Je volgt je eigen weg
Bent wie je bent
En echt
Je maakt mijn hart zo blij
ja, dat ben jij
Dat ben jij

Ik kan uren naar je kijken
Zonder dat je mij ooit ziet
Ik geniet wanneer ik zie dat jij geniet

--- Marco Borsato

Mooi - kaunista.

Keho ja mieli - jing ja jang

Kyllä se on kaverit taas tullut todistettua, että henkinen ja fyysinen hyvinvointi kulkee käsikädessä! Tänään olen pitkästä aikaa (hieman yli viikkoon) päässyt urheilemaan ja voi tätä ihanaa fiilistä.

Toisaalta parempaan fiilikseen taitaa vaikuttaa sekin, että kolmen päivän lukeminen tenttiin on nyt ohi, kuten myös tenttikin. Mä olen muuten löytänyt voittamattoman lukemistekniikan: tälläkin kertaa olin ajatellut kuudesta eri aiheesta, että niistä voisi tulla kysymys. No, neljästä tuli ja se oli myös kysymysten määrä tentissä! Nyt vain vielä hiomaan muistamista, niin johan musta tulee pro :D.

Talvi ♥

Mahtavaa: lunta ja pakkasta ja noista ensimmäistä pukkaa koko ajan enemmän lisää. Siitä on syytä olla onnellinen!

Förbi Föribeat

Se on sitten lopullisesti ohi. Eilen oli viimeinen esitys ja koska ympyröillä on tapana sulkeutua, saatiin se tällä kertaakin kokonaiseksi. Viimeiset paikkaustreenit (nr 29 ensi-illan jälkeen) tuntia ennen esitystä, sillä yksi tanssijoista oli sairaana. Sain siis vielä kerran esittää hetkelllisesti paskaa... Samassa näytöksessä sekä upona, että paskana :D. Ainutlaatuista!

Nyt olen siis työtön opiskeluiden ohella. Täytynee alkaa elää säästeliäämmin, jottei tarvitse ruinata pankilta lisää opintolainaa.

Sitä olen miettinyt kovin, että voi olla, etten enää lavalle palaa. Eilinen saattoi olla viimeinen kerta. Sen päätöksen tein, etten ainakaan vuoden sisään aktiivisesti etsi mitään produktioita, en käy koetansseissa, en haali opetustunteja yms. Tuntuu nimittäin siltä, että välillä aika ja voimat loppuu kesken jo koulun suhteen. Toisaalta taas en haluaisi todellakaan lopettaa esiintymistä, sillä se on niin mahtavaa, nautin siitä suuresti. Eli: mikäli eteen putkahtaa työtarjous esiintymistoimintaan liittyen, voisin sitä harkita.

Hyvinvointi

Tässä mietin, että miksei opiskelijalle makseta ns. ylityökorvausta?

Tänään olin koulussa yhdeksän tuntia ja päivä alkoi kaiken lisäksi sillä manaamallani biokemian tentillä (joka meni "ihan jees"). Lisäksi vielä olin yliopistolla pari tuntia opiskelemassa hollantia. --> 11 tunnin koulupäivä!

Meillä on tällä hetkellä aika intensiivistä koulunkäyntiä. Lähiopetustunteja ja labroja on paljon ja sen lisäksi pitäis ehtiä kotona laskemaan laskuja ja kirjoittamaan selkkareita ja lukemaan tentteihin. Omalta osaltani voin sanoa, että työtunteja tulee aika paljon.

Koska ehdin hoitamaan kehoani ja mieltäni, jotta jaksaisin nämä raskaat päivät?

Totuushan on kuitenkin se, ettei se nyt ihan näin mene, mutta teoriassa kyllä. Osaan antaa itselleni aikaa, mutta välillä ottaa pannuun, kun en ehdi vaikka salille. Kotitehtävistä tulee luistettua liiankin usein. Tenttiin lukeminenkin on ollut aika laiskanpuoleista. Mutta teoriassa ajatellen saisin käytettyä kouluun kaiken vapaa-aikani - myös viikonloput! Ei sen niin pitäisi mennä. Ihminen ei kuitenkaan ole loppupeleissä mikään kone. Ahkerinkin puhertaja joutuu joskus nöyrtymään stressin nujertamana sairaslomalle. Opiskelijoillekin tulisi suoda hetki, jolloin se voisivat hyvällä omalla tunnolla (ajattelematta seuraavaa koulupäivää tms.) nauttia siitä, että saisi vain olla ja rentoutua.

Musiikin kofeiinilla tarmoa tentteihin ja opiskeluun

Voihan!

Yhtäkkiä tuli valtaisa onnen tunne! Hetkellisesti täydellinen fyysinen ja henkinen olotila! Ja miksi? Hyvästä musiikista (ja siitä tunteesta, että ehkä sittenkin ymmärrän hieman biokemiaa). Ihanaa: ELÄN! Lähtiköhän kehosta musiikin saattelemana pois jokin mökö, joka on estänyt kehon sisäisiä energiavirtoja virtaamasta? Siltä tuntuu nyt. Tuntuu kuin olisin vapaa kahleista, jotka ovat estäneet ja hidastaneet minua koko syksyn.

Lisää uutta musiikkia kehiin - astetta raskaampaa tällä hetkellä kuuntelussa :D.

Runoja X

Kaivoin taas esiin runoja ja yritin etsiä, olenko niitä jo "julkaissut" täällä. Jos tulee samoja, niin tulee, mutta menkööt. Vähään aikaan en ole pystynyt mitään kunnollista rustaamaan. Jos taas pian. Toivottavasti, sillä runoilu on hauskaa. Ja pahoittelen, jos tuo mun enkku ei mene oikein, yritys osata sitä hyvin on kuitenkin kova :D.


Too many words to say
no time to talk
Too many glances to catch
every single of them passes by
Too many feelings to reviel
no change to do that
Too many hopes in my mind
they'll never come true

---

Vaikeimpia ovat
hitaasti pimenevät
hiljaiset illat.
Ne muistuttavat
koruttomuudellaan
kylmyydestä ja
yksinäisyydestä.
Muistuttavat minua siitä,
että jokaisen ihmisen tulisi
tuntea olevansa rakastettu.
Vihlaisu rinnassa
tekee yksinäisyydestä
tyhjempää.
Vuodatus ja kaipuu.
Onttous, joka ei täyty.

---

Elänkö?

Toisinaan rakastan tätä
maailmaa niin paljon,
jotten lakkaa hymyilemästä
edes kadulla yksin kävellessäni.
Kehoni täyttyy elämän lämmöstä
ja hehkun.

Sitten tulee kelmeys, jurous ja
haikeus.
Elämän tuli sammuu,
tunteet kylmenevät.
Rakastan edelleen elämää,
mutta olen kyllästynyt
omaan elämääni.
Se on tylsää ja kylmää.

Elän.

---

Joskus on vain niin vaikeaa
ymmärtää
minne olet menossa
Silmäsi ovat sumeat
minun mieleni
vastaanottamaton
Toivo ja pelko
tunkeutuvat sisimpääni,
mutta katseesi
se sammuttaa kaiken
kelle kertoa
salaisuudet
jotka lupasimme pitää

---

Korkealta voi pudota
vain kerran.
Kestää aikansa
kerätä luunsa
parsia lihaksensa
tunkea sisäelimet takaisin
kehoon
asetella kädet ja
jalat oikeille paikoilleen.

Pää on hankalin kaikista.
Aivomössöä on vaikeaa
saada oikeaan muotoon
pääkopan sisälle.
Kestää ehkä vuosia
ennen kuin se muokkautuu
jälleen kalloon sopivaksi.
Sitten voi vasta aloittaa
unelmoinnin ylöskiipeämisestä.

---

Yksinäisyys on ihmiselle
pahin rangaistus.
Se paahtaa sydämen mustaksi,
turruttaa aivot tunnottomiksi,
veltostuttaa lihakset ja
saa hiukset roikkumaan
ja ihon harmaaksi.

Se kietoo lankaansa
ympärillesi, kunnes tavoittaa
kaulan.
Tukehdut.
Ja lopulta kuolet.
Yksin.

---

Menettänyt sydämeni
järjettömyydestä
Ajelehtivat ajatukset
hulluudesta
Raskas rinta
kyltymättömyydestä
Pakahtunut mieli
kärsimättömyydestä.
Vaikka kaikkeni antaisin
sydämeni särkisin
sinua en saisi.

Biokemiaa

Tämä viikko on lähtenyt sentään jo hieman paremmin käyntiin. Viime lauantaina kyllä pelkäsin töissä, että epäonninen viikko päättyy varmaankin käden irtoamiseen, mutta onneksi niin ei sitten käynyt. (Syksyn) aluksi oikeasti pelkäsin tehdä yhtä "temppua" lavalla, sillä oikeasti satutin sitä treenatessa pari kertaa olkapääni. Onneksi se sujuu nyt ongelmitta.

Ensi viikolla on edessä biokemian välitentti. En ole kauheasti jaksanut vielä lukea, mutta tänään aloitin urakan. Tällä kertaa yritän hieman erilaista opiskelutekniikkaa. Katsotaan, kuinka se toimii. Täytyy myöntää, että olen aloittanut lukemisen aivan liian myöhään ottaen huomioon aihepiirin. Biokemia ei todellakaan ole helpoimmasta päästä ja tuntuu siltä, että opettajamme rakastaa nippelitietoja ja niiden kysymistä (ja valitettavasti myös selittämistä). Puolitoista viikkoa siis aikaa opetella eri sokereiden kaavoja ja muunnoksia ja NIMIÄ. Argh.

Epäreilun maailman viikko

Joskus vaan menee niin, ettei mikään onnistu ja sitten vain vituttaa. Tämä viikko on ollut juuri sellainen. Olen ollut neljä päivää naama norsun v**ulla ja sen lisäksi joutunut vielä siivoamaan hajonneita laseja ja lautasia (ihan itse menivät rikki tippuessaan ja kolistessaan tiskialtaassa - oikeasti. Olin vain tohelo). Tuntuu, että ihmiset haluavat vain loukata mua tai eivät pidä lupauksiaan tai muuten vain ovat omituisia (vaikka se kyllä taidan sittenkin olla minä).

Puuh. olispa jo ensi viikko, jos se menisi yhtään paremmin!

HULLUA!

Olin pudota tänään tuolilta, kun katsoin elintarvitekniikan osakokeen tulokset. En ollut lukenut kokeeseen juuri ollenkaan ja itse koetilaisuudessa oli sellainen olo, etten jaksa juurikaan edes yrittää. Kirjoitin minkä tiesin ja muut kohdat jätin tyhjiksi. Luulin, että pääsen siitä ehkä parhaimmassa tapauksessa juuri ja juuri läpi. Tentin tulos oli kuitenkin 5! Ilmeisesti lyhyet ja ytimekkäät vastaukset olivat varsin kelpaavia. Tai sitten se opettaja oli sekoittanut koepaperit tai sormi osunut näppäimistöllä vahingossa väärään kohtaan... Ja oikeasti noita viitosia tuli vain muutama... Huh, olen edelleen ihmeissäni. Myös hygienian kurssin eka osakoe meni suht hyvin. Nelonen siitä tuli, kolmosta korkeintaan odotin. Huh, näitä on syytä vähän juhlia :P.

Nike Air Max

Neljän vuoden haaveilun jälkeen ostin sisäkengät kuntosalille. Tanssisneakerit eivät enää palvelleet uutta ryhmäliikuntaharrastustani vaan ne olivat liian epävakaat. Kolusin tänään Halosella ale-laareja ja sieltä osui käteeni Niken Air Max -kengät: ensimmäiset kengät IKINÄ, jotka sopivat jalkaani kuin valettu. Hassua oli se, että aikaisemmin kokeilemani Niken kengät olivat melko poikkeuksetta liian kapeita kärjestä. Siinä sitten kurkkasin hintaa, ja oikeasti maksoivat 130 euroa, mutta jouduin niistä silti pulittamaan puolet. En voinut jättää sinne niitä kenkiä. Äsken niitä sitten kokeilin bodypump-tunnilla ja ne olivat TAIVAALLISET! Kuinka suurta iloa hyvin istuvat kengät voikaan tuottaa! Tätä ostosta en kadu :).

Ruumis ja sielu

Koin viime viikon esityksessä taas jotain uutta. Lavalla ollessa mulla oli koko ajan sellainen olo, että kehoni ja sieluni ovat aivan eri paikoissa. Katsoin itseäni ikäänkuin metrin päästä takaviistosta ylhäältä. Kaikki mitä tapahtui, tapahtui liian selvästi lavalla, en pystynyt naamioiman mielessäni tilanteiden ympärille 60-luvuun Raunistulaa tai kahvilaa. En päässyt koko esityksen aikana itse mukaan tunnelmaan ollenkaan. Pääsiköhän yleisö? Tunne oli todella omituinen ja soimasin itseäni siitä, etten pystynyt eläytymään, vaikka kuinka yritin. Kaikki oli väritöntä. Toivottavasti seuraava esitys ei mene samalla tavalla.

Äänestin sunnunataina ensimmäistä kertaa kunnallisvaaleissa Turussa. Edellisellä kerralla en äänestänyt, koska oli juuri muuttanut Turkuun enkä tuntenut juurikaan kaupunkia tai sen päättäjiä. Vuosien mittaan minulle on tietenkin muodostunut mielipiteitä siitä, mikä Turussa mättää ja mikä on ihan mukavasti. Ehdokkaan löytäminen oli mutkatonta. Sopiva ehdokas pulpahti yhtäkkiä eteeni enkä sen jälkeen edes vaivautunut etsimään muita. Hienoa, että äänestämäni ehdokas pääsi valtuustoon! Jej!

Oletteko huomanneet, että kaupoissa on laitettu jo myyntiin suklaarasiat ja jouluvalot? Totta, kohtahan on taas marraskuu. Ja pian joulukuu. Aika lentää taas niin nopeasti. Kohta istun keinustuolissa ja kudon sukkia reuman haurastamin käsin.

Loma, jee!

Ei mennyt kovin komeasti ensimmäiset tentit. Hävettää ihan. Ei vain kyennyt keskittymään lukemiseen tarpeeksi hyvin. Loman jälkeen sitten jos saisin motivaation takaisin... Tuo Kuopion reissu tuli kyllä sisänsä ihan oikeaan ajankohtaan, että ilman sitä olisin ehkä tänäänkin tosi harmissani tuosta ärsyttävästä vesisateesta. En kuitenkaan ole. Se reissu toi hassulla tapaa hirveästi lisää tarmoa. Tai oikeastaan takaisin sen tarmon, mitä syksyn alussa oli. Mukavaa. Kokeita ajatellen IOP:t osui pahimpaan kohtaan, mutta eipä se harmita yhtään. Kai sitä joskus saa ottaa tentistä kolmosta huonomman :).

Joo, ja tänään alkoi siis loma!

Paradiski

Ääni ei ole VIELÄKÄÄN palautunut, kummallista sanoisin. Kurkku ei ole enää kipeä ja muutenkin on jo ihan terve olo, mutta äänihuulet eivät ilmeisesti ole toipuneet yhtä nopeasti. Olen yrittänyt vaikka mitä, mutta parannusta ei tule. Nyt yritän OIKEASTI olla mahdollisimman paljon hiljaa.

Lähden uutena vuotena laskettelemaan Alpeille koulukavereiden kanssa. Ihan mahtavaa! Ainut huono puoli on se, ettei mulla ole olemassa mitään kylmiin olosuhteisiin sopivaa ulkoiluasua (ehkä joululahjaksi... jooko, joulupukki?), eikä varmaan enää mitään lasketteluvälineitäkään. Heruiskohan pikkuveljeltä lauta lainaan? Tosin tossut on liian isot. Mitähän sitä? Ei viittis laskee (heh) senkään varaan, että vuokrais sieltä koko ajalle (reilu viikko) välineet. Toisaalta taas voisin yhen päivän laskea laudalla, kun en oo siinä niin kauheen hyvä ja sit loput viilettää tuulispäänä suksilla Alppeja alas. Vai onko jollain lainata lasketteluvälineitä tälle rassukalle? Monosen mono on kokoa 37.

IOP

Olipahan reissu :). Täytyy kyllä sanoa, että insinöörit osaavat pitää hauskaa. Kuopioon tutustumista häiritsi kasteleva vesisade. Onneksi oli mukana upouudet saappaat :).

Viime viikon sairastelun jälkeen pelkäsin, että pystynkö perjantaina laulamaan töissä. Suht hyvinhän se onnistui, mutta siitä alkoikin sitten alamäki. Käytiin Eetun, Heinin ja iskän kanssa vielä näytöksen jälkeen syömässä ja tuntui jo silloin siltä, että ääni lähtee. Ääni ei loppujen lopuksi lähtenyt kokonaan, mutta koko reissun ajan kuullostin lähinnä teini-ikäiseltä pojalta kukkokiekuineen. Eikä se ääni ole vieläkään palautunut. Tänään aamulla mulle soitti yksi nainen Leirakselta (jonne olin lähettänyt sähköpostia ja kysellyt reklamaatio-osoitetta). Oli huvittavaa kiekua puhelimeen, kun joka toinen sana tuntui olevan äänetön :D. Tänään pitäisi taas mennä töihin, mutta laulaminen ei taida onnistua tällä kertaa. Toivottavasti ääni palautuu normaaliksi perjantaihin mennessä. Täytyy yritää olla puhumatta, mutta se saattaa olla aika vaikeeta.

Kuljetus- ja varastointitekniikka (toivottavasti) takana!

Ensimmäinen tentti - kuljetus- ja varastointitekniikkaa - takana. En ole ikinä ennen käyttänyt lähes koko tenttiaikaa luokassa istuen ja laskien/kirjoittaen. Nyt lähdin siis viisi minuuttia ennen ajan loppumista ja koko ajan käytin kirjoittamiseen ja laskemiseen. Paljon ei ehtinyt miettimään mitään, oli vain pakko osata asiat ja kirjoittaa ne paperille. Koe sisälsi siis kolme laskua ja yhden esseekysymyksen! Siihen kaikkeen meni oikeesti tunti ja kolme varttia! Jäi sellainen olo, että läpi meni, mutta en tiedä yhtään miten hyvin se muuten meni. Ehdin tentin päätteeksi vertailla kahden kaverin kanssa yhden laskun tuloksia ja saatiin kaikki eri tulokset. Että siinäpä sitä sitten ollaan. Jollain meistä se saattoi olla oikein... Kuljetustekniikan laskuissa on hankalinta lukujen muokkaamisten ja suureiden yhdistämisten kanssa. Yhdessä kaavassa pitää kapasiteetti ilmoittaa ()m/s ja toisessa sitten ()t/h yms. Lukujen pyörittelyssä menee helposti sekaisin, varsinkin jos ei ole yhtään liikaa aikaa. Nyt sitten lukemaan ensi viikon tentteihin, joihin on liiiian monta sivua luettavana. Toisen alueen olen kahlannut melkein läpi, mutta enpä juuri ole opetellut mitään -> en osaa mitään, ja toista en vielä lukenut yhtään.

Onneksi viikonloppuna on InsinööriOpiskelijoiden Päivät Kuopiossa, niin en hajoa tähän maailmaan. Voisin oikeasti ottaa lopputilin omasta elämästäni ja alkaa elää jonkun muun elämää. Sellaista, mikä on aina mukavaa ja mielenkiintoista ja mieluiten jossain lämpimässä maassa, jossa ei sada. Kuulostaa tosi syysmasennukselta, mutta ei. Ei tämä sitä. Hetkellinen vitutus = fysiikan työpäiväkirjan viimeistely ja seuraavan työn valmistelu. Kyllä aurinko paistoi aamulla :D. Ja oli taas kivaa opettaa tänään ykkösille ekstra-matikkaa.

Kipeyttä

Ei olisi kannattanut sulkea keskiviikkona terassikautta - nyt on vähän pipi. Toivottavasti ei tuu taas angiinaa... Sehän olisi vasta se :(. Voih, lauantaina oli kuumettakin vähän, nyt en oo edes uskaltanut mitata. Pää ja kurkku on pipi, nyyh.

Edit
Mieli vähän piristy, kun tajusin yhen kuljetustekniikan laskun. On se joskus pienestä kiinni =). Ja leivoin kans voisilmäpullia... Ja aurinkokin jaksoi sateen jälkeen paistaa.

Muurihan se siinä.

Sen sait aikaan. Tajuamaan, että muurihan se siinä. Paksu muuri eikä siinä ole halkeaman halkeamaa, josta se voisi lähteä murtumaan. Sisältä se on kuitenkin laho ja heikko, mutta perustukset ovat vahvat. Ei auta. Sori.

Tenttejä ja lomaa odotellessa

Kannattaa tunnustaa ääneen laiskuutensa: nyt tuli siivottua :). Itse asiassa syy tarmoon oli tenttiin pänttääminen ja fyssan selkkarin puhtaaksi kirjoittaminen (=yritä välttää ja tee vasta sitten kuin on pakko). Tentit ja loma kuuluvat aina yhteen ja ei voi kuin ihmetellä, kuinka aika menee taas niin nopeasti!

Parin viikon sisällä on tiedossa kuljetus- ja varastointitekniikkaa (=laskemista ja laskemista), elintarviketekniikkaa (liikaa luettavaa!) ja hygieniaa (liikaa luettavaa!) ja heti loman jälkeen vielä biokemia (liikaa luettavaa! liian vaikeeta! huono ope! laiska oppilas!). Mä olen ollut liian laiska ja aika on mennyt pelkkään ajanpuutteen valittelemiseen... huh. Loman jälkeen voisin sitten taas ryhdistäytyä ja olla epäsosiaalisempi.

Voihan Sotku!

Haluisko joku tulla tänne siivoamaan? Mä en millään jaksa. Liian moni juttu on jäänyt laittamatta sekä laiskuudesta että ajanpuutteesta... Pöh. Imurin jouduin tänään ottamaan esille, kun rikoin lasin. Ehkä sitten lomalla saan puunattua oikein kunnolla ajan kanssa - ikkunat myös. Nyt lukemaan.

Uusia lajeja

Mä olen vihdoin uskaltautunut Satsilla muillekin ryhmätunneille kuin pilatekseen. Pilatekseen oli turvallista mennä, kun tiesi, millainen tunti on. Tällä viikolla sitten kävin pitkän harkinnan jälkeen bodupumpissa ja bodycompatissa. Olen pitänyt noita melkein kirosanoina aikaisemmin, mutta kokemattomana olen turha niitä arvostelemaan. Olen myös ihmetellyt, miten ihmiset jaksaa tehdä kolme kuukautta samoja juttuja, mutta nythän sekin selkisi.

Bodypumpia voi tosiaan verrata omaan kuntosaliohjelmaan: teen aina samat jutut. Kolmessa kuukaudessa ehtii kehittymään hyvin, kun liikesarjat alkaa olla tuttuja lihaksille, jolloin painojakin ehtii lisäämään. Vaikeita ne sarjat eivät ole ja ensikertalaisena tein liikkeet paljon puhtaammin kuin osa muista kuntoilijoista. Sivustakatsoja ei olisi huomannut, että olin ainoa ensikertalainen.

Bodycompat yllätti rankkuudellaan. Meinasin 20 minuutin jälkeen luovuttaa, mutta onneksi en ole sellainen. Luulen, että nuo kaksi tulevat olemaan epäsäännöllisen säännöllisesti mukana kunto-ohjelmassani.

Mulle laadittu kuntosaliohjelmakin on aivan mahtava: huomaan jo, kuinka lihakset ovat alkaneet muovautua esiin ihran ja nahan alta! Olo on oikein hyvä :D.

Sats on ollut ehdottomasti yksi kärkipään kuntosaleista, missä olen käynyt. Rinnalle nousee myös Motivus, mutta siellä en koskaan käynyt testaamassa ryhmätunteja. Silloin halusin tehdä yksin pelkkää lihaskuntotreeniä ja siellä se oli mahdollista. Satsiin on mukava mennä, kun henkilökunta on iloista ja muut asiakkaat ei liian trendikkäitä itseään esiintuovia. Suosittelen edelleen!

Ja sekin on mukavaa, että samalla kuntosalilla käy myös koulukavereita, joten jos ei halua jotain syystä liikkua yksin, niin yleensä löytyy joku kaveri mukaan:D.

Aito

Se on hieman pelottavaa, kuinka ihminen voi vaikuttaa toiseen tahtomattaan. Yrittämällä yhtään mitään, voi toisen saada täysin hullaantumaan. Toisaaltahan se olisikin ideaalinen lähtötilanne – aitous. Samalla tavalla on hieman pelottavaa, jos toinen ihminen on kaikella tavalla mielekäs, mutta se ei vaikuta toiseen millään tavalla. Ei herätä mitään tunteita. Aitous ei syystä tai toisesta purekaan. Aito vs. aito. Toinen toimii, toinen ei.

Minulla on sydän, jonka ympärillä on paksu kettinki munalukolla varustettuna, avaimet hukattuina. Se sydän ammottaa tyhjyyttään. Sen ymmärsin. Ja muuri. Murtuisipa jo pois.

Voiko toista kieltää kiintymästä? Voi. Se on toisen ihmisen parhaaksi.

Surullinen siitä, että haluaa olla itsekäs ja omistaa vielä hetkiä itselleen, satuttaen samalla toista, tahtomattaan, oikean päätöksen tehneenä.

Viikonloppu, siinä sinä taas menit

Syksy oli Tampereella paljon pidemmällä kuin Turussa. Voi luoja, olen vasta nyt tajunnut, kuinka kaunis syksy oikeasti voi olla! Tai ylipäätänsä Suomen luonto. Mä en ole yleensä tykännyt syksystä - varsinkaan jos sataa ja on harmaata - mutta nyt jo toisena syksynä peräkkäin olen haltioitunut lentävistä lehdistä ja värikkäästä luonnosta. Auringon paiste, sopiva tuuli, lentävät lehdet ja lämmintä päällä: voiko olla tunnelmallisempaa! Tajusin tänään junassa istuessani, että aikaisempina aikuisuuden vuosinani olen ehkä sulkenut silmäni syksyisin ja vaipunut johonkin horrokseen, jolloin en näe ympärilläni olevaa kauneutta, kunnes herään ihastelemaan helmikuun aurinkoisia pakkasia (joita tosin Turussa ei ole liian usein).

Pitkä viikonloppu tosiaan meni ja tuntui ainakin viikonmittaiselta! Laivalla (ja eilen Tampereella) tuli tutustuttua uusiin ihmisiin ja ihmeteltyä mikä Silja Linea oikein vaivaa: meijän vastapäisessä hytissä oli perhe, joilla oli mukana pikkulapsi. Miksei laivayhtiö voi tuollaisella risteilyllä järjestää niin, että yön yli örveltävät insinöörit olisivat yhdessä kerroksessa ja muut matkustajat muualla omassa rauhassaan (jos se edes on mahdollista...)? Ja hei: risteilyllä oli myös bussillinen japanilaisia mummoja ja pappoja - mahtavatkohan he vielä olla Suomi-faneja?

Astin

Huomenna lähden elämäni ensimmäiselle insinööriristeilylle. Varokaa konttaavia tekniikan opiskelijoita :D. Tämä ei ehkä avaudu samalla tavalla muille kuin insinööriopiskelijoille - huhuista huolimatta.

Tuntuu, että koulussa on nyt ihan mielettömästä lukemista (ja silti lähden - paf - risteilylle). Jotenkin tälle ensimmäiselle jaksolle on valikoitunut runsasmateriaaliset kurssit kehnoine opettajineen. Tällä hetkellä meillä on liian monta sellaista opettajaa, jotka eivät osaa opettaa. Yhdeltä puuttuu punainen lanka tarinoistaan ja se vain puhuu ja puhuu ja puhuu ja puhuu, yksi ei saa suustaan kokonaisia lauseita ja yksi kääkättää niin että korviin sattuu. Lisäksi yksi opettajista on sovinisti ja nauraa aina kun joku (yleensä tyttö) vastaa väärin. Eli kotiin jää todella paljon itseopiskeltavaa, kun tunneilla ei pysy perässä tai ei vain ymmärrä mistä puhutaan. Mä odotan jo, että alkaisi matikan kurssi, koska siinä meillä on todella hyvä opettaja, joka tietää mistä ja miten puhuu ja opettaa.

Hollannin opiskelu on myös ollut aika jännää, mutta tänään tuntui ensimmäistä kertaa siltä, että en haluaisi mennä tunnille. Sekin tunne liittyi paljon siihen, että aikaa tuntuu olevan liian vähän tällä viikolla, enkä osaa käyttää sitä mahdollisimman tehokkaasti. Kahdeksasta kahdeksaan -päivä ei siis kovin houkuttele, vaikka välissä onkin kahden tunnin hyppytunnit (=läksyjentekoaika). Syksyn alussa piti kirjata ylös omia tavoitteita ja mä laitoin siihen nimenomaan ajankäytön optimoinnin ja stressin välttämisen. Juuri tällaisia tilanteita haluaisin siisi välttää. Onneksi tämä huutava aikapula on tällä hetkellä vain tämän viikon ongelma. Jos nyt saisi vain mielen rentoutumaan ja kevyellä otteella jatkaisi loppu viikon, panikoimatta tekemättömistä ja kiireettömistä asioista. Mitään deadlinejakaan ei ole lähellä, joten: RELAX KAISA!

Melkei

Ihastuttavia vaatteita. Melkei ostaisin, jos olisi jossain hinnat. Persoonallisuus ja kierrätys kunniaan!

Föribeat nr 2

Ensimmäinen Föribeat tältä syksyltä on takana ja olo on onnellinen. Onnellinen sen takia, että hieman pelkäsin, kuinka tanssi sujuu uuden parin kanssa kaksien harjoitusten jälkeen. Kaikki meni kuitenkin mielestäni erittäin onnistuneesti. Laulua pitää hieman petrata, sillä ääneni ei todellakaan soi enää samalla tavalla kuin joskus muinoin. Nyt on kolme viikkoa aikaa saada se tämän hetken tasoa paremmaksi. Olen erittäin otettu, kun työtoverit ojensivat esityksen jälkeen mulle skumppapullon, jollaista en todellakaan ollut uskonut enää saavani, vaikka eilen olikin mulle uusi ensi-ilta. Täytyy sanoa, että oli jälleen erittäin hurmiollista olla lavalla. Esiintyminen on ihanaa ja nautinnollista ja sen jälkeinen olo on euforinen. Varsinkin, kun on jälleen kerran ylittänyt itsensä uuden "roolin" harjoittamisessa. Mietin, pääsenkö tämän prokkiksen jälkeen enää ikinä lavalle esiintymään. Melkein itku tulee, kun tällaisia ajattelen. Teatterissa on mahtava ilmapiiri ja vaikka taidetta tehdäänkin, ainakin tämän musikaalin viihteellinen arvo on suurempi kuin taiteellinen ja siitä pidän.

Kävin perjantaina katsomassa Jipun kauppakeskuskeikan ja se oli yksi herkimmistä keikoista ikinä, vaikka esityspaikka ei varmastikaan ollut kovinkaan intiimi, optimaalinen ja tuskin edes mieluisa artistille. Käykää ihmeessä katsomassa livenä Jippua, jos joskus sellaisen mahdollisuuden saatte. Jessus, sen uudempi levykin on niin mahtava ja koskettava.

Fazerin Omar-suklaa on pahaa.

Mikä syksy!

Katsoin juuri syysloman jälkeistä lukkaria ja voihan jehna se on täysi! Onneksi tänä vuonna ei tarvitse opettaa tanssia ja stressata sen takia ylimääräistä. Mietin myös, että olikohan ihan järkevintä ottaa ne tukitunnit vastuulleen. Tosin niitä ei juuri tarvii suunnitella ja se on ihan rentouttavaa vääntää toisille rautalangasta kaavapyörittelyitä :D. Kaiken lisäksi yritän sovittaa lukkariin geenitekniikan kurssin ja se onnistuu ehkä puoliksi. Onneksi ei ole luentopakkoa, mutta aihe kuulostaa sellaiselta, että saattaa tuottaa haastetta. Eli nyt mietin, kannattaako mun väkisin sitä sinne tunkea vai mitä teen. Se kyllä kiinnostaa kovin.

Tanssikoulutuksen aikana ei tullut juuri kirjoitettua muuta kuin opinnäytetyö ja muutama tuskainen teosanalyysi, joten vuoden aikana olen joutunut treenaamaan asiallista kirjoittamista. Se on ilmeisesti sujunut hyvin, sillä monista puhtaaksi kirjoitetuista työselostuksista olen saanut vitosia ja harjoitteluraporttini oli kuulemma erinomainen. Tämä vahvistaa tunnetta, että ehkä minusta joskus tulee jotain :).

Musta on varmaankin tulossa tiukkis. Keskittyminen niihin asioihin mitkä kiinnostavat, eli itseni kehittäminen, on tehnyt musta ehkä liian suorituskeskeisen ihmisen. Olen miettinyt, että pääseekö sisäinen perfektionisti taas esille? Tutor-opettajani näki mun arvosanat ja sanoi, että mun pitää varoa vitosloukkua ja osata tyytyä myös muihin arvosanoihin. Enköhän osaa :). Täytyy tosiaan välttää liikaa perfektionismia, koska kokemuksesta tiedän, että tavoittelemalla täydellisyyttä, tekee vain itselleen kaiken paljon vaikeammaksi ja epämiellyttäväksi ja lopulta tulos onkin kaikella tapaa huonompi kuin jos tyytyy hieman epätäydelliseen suoritukseen. Toisaalta olen myös homannut sen, että mut tuntevat opettaja odottavat multa paljon. Se tuottaa tietysti hieman paineita, mutta vain vähän :D.

Viime aikoina on ollut hieman keskittymisvaikeuksia, sillä esimerkiksi tänään olen yrittänyt kuunnella kuusi tuntia opettajia, jotka eivät osaa tehdä opetettavaa asiaa millään tavalla mielenkiintoseksi, vaikka ne kaikki ovat tärkeitä aineita. Täytynee vain itse lukea ja prepata, jotta ne ymmärtää mistä puhutaan.

Matikkaa

Ette usko, kun en mäkään meinaa uskoa:
Mun matikan opettaja oli suositellut mua toiselle matikan opettajalle, et voisin antaa tukiopetusta ykkösille. Ja siitä maksetaan vielä ihan palkkaakin. Joskushan unelmoin matikan opettajan työstä :).

EDIT 17.9.08
Sehän oli varsin mukavaa =).

Räkä-ärrä

Ik spreek Nederlands!

Hollantilaiset lausuvat ärrän räkäisenä. Meidän hollannin kielen opettaja kuitenkin sanoi, että hänelle on aivan sama, kuinka sen lausumme, koska puhetta ymmärtää kuitenkin, vaikka sanoisi ärrän suomalaisittain rullaten. Hänen mielestään on kummallista, että Suomessa räkä-ärrä korjataan pakolla lapsen puheesta pois. Hänen mielestään ihmisellä pitäis olla oikeus sanoa ärrä juuri niin kuin se hänen suuhunsa parhaiten sopii. Piste.
Mutta voi hurjuus sen geen kanssa: mä en taida ikinä oppia lausumaan sitä!

9/11

Huh. Pitkän matkan olen kulkenut.

Satuin vahingossa lukemaan viime syksyn kirjoituksiani ja ne olivat aika pelottavia. Muistan, että oli paha olo - todella paha olo - mutta nyt on ihan mahtavaa huomata se, mihin olen päässyt itseni kanssa.

Muutos yksinelämiseen tottumiseen ja itseni rakastamiseen tapahtui viime syksynä muuton jälkeen melko nopeasti ja yllättävän kivuttomasti. Olen kiitellyt todella paljon sitä mahdollisuutta, minkä sain teatterilta, koska uskon sen nostaneen mun itseluottamusta niin paljon, että sen päälle oli hyvä jatkaa ehjän minän rakentamista. Syksyn adrenaliinipurkauksesta on päästy tasaisempaan suuntaan ja nyt olen varmasti elämäni kunnossa henkisesti. Tässä mietin myös sitä, että varmasti tämän avoimen blogin kirjoittaminen ja omien ahdistavien ajatusten jakaminen julkisesti on jollain tavalla myös edistänyt viime syksyn prosessia positiiviseen suuntaan. Vaikeiden asioiden kirjoittaminen ylös yleensä helpottaa jo hieman, mutta jos ne jäävät vain omalle konelle tai vihkon kansien sisään, ovat ne silti vielä salassa ja vääristeltävissä. Onhan niitä kipeitä asioita, mistä en edelleenkään osaa - enkä haluakaan - puhua ääneen, mutta ne on suurimmalta osin selätetty. Silti on vaikea antaa anteeksi - itselleen ja toiselle.

Mä en varmaan ole koskaan kirjoittanut siitä, miltä musta tuntui keväällä 2007, jolloin olin valmistumassa tanssinopettajaksi. Opinnäytetyö oli valmistumassa ja tieto siitä, että kohta olen omillani ja en halua tehdä työtä johon valmistun, musersi ajatuksiani. Olin hakenut lukemaan biotekniikkaa, koska en olisi ehkä enää päässyt yliopistoon. Kutsua valintakokeisiin ei kuulunut (koska en ollut lukenut netistä, että ne tulevat vasta viimeinen päivä toukokuuta) ja epävarmuus kaikesta tulevasta ja omasta selviytymisestä ahdisti koko ajan. Kun puhuin uuteen koulutusohjelmaan hakemisesta, mies joka itse oli opiskellut jo ainakin seitsemän vuotta, kysyi minulta halpamaiseen sävyyn haluanko muka vielä neljä vuotta lisää opiskelijaelämää. Tuo hetki jäi elämään mieleeni. Silloinhan en oikeastaan tiennyt mistään yhtään mitään, enkä varsinkaan siitä, mitä halusin. Kun sitten kävin pääsykokeissa ja lopulta sain tietää, että opiskelupaikka oli minun, mietin mahtaako sekin olla taas yksi turha valinta elämässä. Mitä jos sekään ei ole minua varten? Mitä sitten teen? Kaiken kukkuraksi keräsin vuokrarahoja kasaan työpaikassa, josta ei enää 25-vuotiaana osannut olla kovin ylpeä. Tuo kaikki epävarmuus on kääntynyt vahvuudeksi ja voimaksi sekä ajatuksiksi, joita ilman en olisi minä. Jos tämä tarina olisi kirja, se olisi loppunut ehkä viime kevääseen ja sillä olisi ollut onnellinen, leijuva loppu. Koska elämäni ei ole mitään proosaa, niin se vain jatkuu. Uuden elämän episodi 2 alkaa nyt.

Muskeleita onko heitä?

Nyt tuli saatua semmoinen saliohjelma, että! Sanoin sen ohjelman tekijälle, että en halua mitään nynnyohjelmaa, vaan sellaisen, mitä noudattamalla saan lihaksia. Huomenna täytyy testata, kuin hurja se on kokonaisuudessaan :). Hyvältä näytti ainakin alustavasti.

Tommoselta en kyllä haluaisi näyttää... → → →
Näyttää ihan pumpatulta. Ja epäinhimilliseltä.

Helpompaa kuin Excel

♥ AutoCad ♥

Dutch

Tänään se alkoi: hollannin kielen kurssi!
Opettajana meillä on natiivi hollantilainen, joka kyllä osaa suomea, mutta opettaa mieluummin englanniksi, joten aikamoista kielikylpyä tiedossa. Ja hyvä niin! Tänään en kyllä oppinut sanomaan muuta kuin mijn naam is Kaisa, ik ben Kaisa ja ik heet Kaisa. Keskiviikkona lisää.

Töissä oli se mukavaa, että koko kesänä ei oikeastaan ollut päänsärkyä. Nyt sitä on taas. Syyt: liiallinen sisällä olo, kyyrymyyry opiskeluasento, kireät ylävartalon lihakset. Näistä siis eroon jollakin tavalla. Hierojakin olisi kiva. Tietokoneen käyttöä pitäisi myös vähentää ja keskittyä enemmän olennaiseen: lukemiseen ja rentoutumiseen :).

edit:
yliopistoporukka on aika kummallista...

EnglishRussia

Venäjällä tapahtuu.

Sats

Tänään alkoi uusi liikuntakausi. Taas vaihtui kuntosali, tällä kertaa Satsiin. Ensivaikutelma Satsista oli miellyttävä. Ei liian iso, ei liian trendikkäitä itseään näytteleviä ihmisiä, mukava tunnelma ja erityisesti: hyvät laitteet! Sali on koulun vieressä, joten talven räntäsateissakin koulun jälkeen tulee lähettyä salille (niin olen ainakin ajatuksissani suunnitellut). Jos eka tulee kotiin, niin eihän täältä mihinkään pääse (nimim. kävin-pari-kuukautta-salilla-joka-oli-nurkan-takana-mutta-paikka-ei-oikein-miellyttänyt).

Mä olen ylpeä siitä, että olen pitänyt tätä blogia jo kolme ja puoli vuotta. Se on pitkä aika tämmöiselle merkityksettömälle ihmiselle. Kukaan mun tutuista ei ole koskaan jaksanut pitää blogia säännöllisesti kauakaan. Ei kukaan.

Elän kummallisen tuntuista aikaa. Syksy on oikeastaan aina jännää aikaa. Paluu normaaliin rytmiin, vuodenajan vaihdos... tunnelma on jollain tavalla herkkä syksyisin. Jos ei sataisi tähän vuoden aikaan, voisin ehkä alkaa tykkäämään syksystä. Toisella tavalla kuin keväällä, syksy antaa uusille aluille mahdollisuuden. Siitä ajatuksesta tykkään. Musta tuntuu, että mä olen kesän aikana löytänyt itsestäni jotain määrittelemätöntä, mutta olennaista, minkä kanssa on hyvä elää. Varmuus omista ajatuksista ja itsestäni ovat vahvistaneet sitä heikkomielistä ihmistä, joka olin vielä viime syksynä ja siitä muutama vuosi taaksepäin. Alan ehkä myös vihdoin aikuistua (mutta vain hieman, sen verran kuin täytyy). Aina ei ole ollut helppoa, mutta nyt onneksi on :).

Syksyä ilmassa, koulua päässä

Valinta tehty ja hyväksytty. Minusta tulee isona elintarviketekniikan insinööri. Ruksin laittaminen elintarviketekniikan puolelle ei ollutkaan enää niin vaikeaa, kuin keväällä olin sen kuvitellut olevan. Tosin syksyllä aion änkeä mukaan geenitekniikan kursseille, koska se näyttää kutakuinkin mahtuvan lukujäjestykseen.

Ensimmäinen päivä koulussa takana ja oli mielenkiintoista nähdä taas kaikki ihmiset. Moni oli muuttunut ja niin myös ihmisten välinen dynamiikka. Hassua, kuinka kesän aikana tuli vahvistettua ystävyyssuhteita tiettyjen ihmisten kanssa ja niiden kanssa, joiden kanssa koulussa on ollut kaveri, on vaikeampaa olla nyt. Toisaalta ei niitä voi yksinkään jättää. Vaikea tasapainotella eri ihmisten välillä, kun kaikki ei tunnu tulevan keskenään toimeen tai ei uskalla/halua puhua muille. Kaisa juoksee paikasta toiseen välikätenä, nyt kun on vielä puhtia. On aika vaikeaa jakaa energiaansa tasapuolisesti joka suuntaan, mutta enpä ota siitä stressiä.

Tänä syksynä lupaan olla avoimempi uusien ystävyyssuhteide kanssa sekä rohkeampi kommunikoimaan. Vaikka olenkin aika eksovertti, olen silti edelleen melko ujo. Kummallinen yhditelmä, mutta ei ensimmäinen mun kohdalla.

Aikakausi vaihtuu

Nyt sitten loppui työt. jääkaappi ja pakastin on hamstrattu täyteen margariinia, tosin iso osa jääkaapissa olevista rasvoista on kavereille, jotka ei oo tullu hakemaan niitä vielä pois. Kohta kevenee!

Ensi kesällä voipi tosiaan olla niin, että pääsen tekemään itse margariineja. Tai niiden esiseoksia, mitä se sitten tarkoittaakaan. Pistää niihin suolaa ja muita aineita, luulisin.

Kädet ylös, kuka jaksottaa elämänsä pieniin aikakausiin? MINÄ \o/! Esimerkiksi kesä on pilkkoutunut pariin osaan ja sunnuntaina niistä viimeinen loppuu. Sitten alkaa taas ihan uusi kausi, joka kestää varmaankin tenttiviikkoon. Tärkeät tapahtumat ja lomat rytmittää elämää hyvin. Pienissä pätkissä elämä tuntuu mielenkiintoiselta ja tavoitteelliselta. Pystyy keskittymään kyseiseen ajanjaksoon paremmin eikä koko ajan stressaa levällään olevista ja tekemättömistä asioista. Senpä takia olen myös tajunnut, etten halua isona työskennellä pitkissä projektitöissä. Ja kesän aikana vahvistui sekin olo, että nyt olen menossa ammatinvalinnan kanssa oikeaan suuntaan. Se varmuus tuntuu ihanalta. Vihdoinkin!

BB

Nyt meinaa pidättäväisyys päästä käsistä. Olen ollut ilman televisiolähetyksiä siitä lähtien, kun kaapelitelevisiossakin lopetettiin analogiset lähetykset. Oikeammin noin vuoteen en ole juurikaan katsellut telkkaria ja puoleen vuoteen en siis ollenkaan. Tänään alkaa kuitenkin Subtv:ltä Big Brother ja ensimäistä kertaa tekisi mieli ottaa digiboksi käyttöön.

Suhteeni Big Brother -ohjelmaan on syvä ja pitkäaikainen. Kun Suomessa alettiin aikoinaan näyttää brittiläisiä tuotantokausia, taisin katsoa niistä kaikki. Suomalaisista minulta jäi väliin yksi, jolloin olin Hollannissa, mutta silloinkin tapahtumia tuli seurattua paljonkin netistä. Big Brother taisi olla viime syksynä melkein ainut ohjelma mitä seurasin suht säännöllisesti. Nyt koetellaan siis televisiosta kieltäytymistä. En aio sitä digiboksia veljeltä hakea. En hae. En. EN. Ei kiitos.

Päiviä 4

Mieltä lämmittää, kun pomo sanoi tänään, etten saa ensi kesäksi hakea muualle töihin :). Eli mitä todennäköisimmin ensi kesä menee myös margariinitehtaalla, mutta varmaankin eri duunissa. Ainakin niin olen toivonut. Katsotaan.

The Dø

The Dø tekee aika hauskaa musiikkia! Ei suotta ole Ranskassa listan kärjessä.

Syksy taas.

Syksy kolkuttelee jo ovella. Aamulla pyöräillessäni rantakadulla puut jo pudottelivat ensimmäisiä keltaisia lehtiään. Naapuritalon isännöitsijä pörryyttelee koneellansa lehtiä talon pihalta. Kohta alkaa jo koulu ja kun eilen tutustuin lukujärjestykseen, alkoi mahanpohjassa pienet perhoset lennellä. Ihanaa, kun pääsee jälleen pänttäämään! Tiedossa ainakin fysiikkaa, hygienian perusteita (eikö ne pitänyt oppia jo lapsena?), kuljetuksen ja varastoinnin perusteita, biokemiaa, virtaustekniikkaa ja cad-ohjelman opettelua. MAHTAVAA! Nuo kaikki nimittäin kuulostavat sellaisilta, etten osaa niistä mitään, joten oppimisen määrää ei voi tänä syksynä rajata. Olen niin innoissani!

Enää viikko töitä! Täytyy sanoa, että palkkakuitin tupsahdettua postiluukusta eilen totesin, etten olisi uskonut tienaavani näin hyvin tänä kesänä. Tosin tuntuu, että se mitä tulee menee myös, vaikka onhan sitä paalua säästöönkin jäänyt. Olisi voinut jäädä enemmänkin, mutta ainakin heinäkuun reissu vei osan palkasta.

Nederlands

Kerroinko muuten jo, että alan opiskella hollantia :D. Joustavan Opinto-Oikeuden avulla mulla on mahdollisuus suorittaa yliopistossa kursseja ja ainakin meijän koulun opo antoi mulle jo hyväksyntänsä. Enää täytyy odottaa vastausta yliopistolta, mutta sitä ennen ehtii kurssi jo alkaa.

P.S. Mun on pakko paljastaa, mutta kävin viime viikonloppuna vanhempien luona ja avattuani jääkaapin, olin järkyttyä: siellä oli rasia FLORAA!!! He saivat kyllä siitä kuulla..

Aasinkorva vuonna 2004

Mitä löytyikään arkistoista! Samainen aasinkorva, kuin mistä aikaisemmin oli jo kuva, mutta elokuussa 2004. Se oli silloin hieman pienempi :).

Hulluutta on monenmoista

Aina välillä, kun yritän olla mukana elävien kirjoissa, olen aika varma, että kävelin maanantaina unissani töihin. Ei olisi eka kerta, kun unissakävelen. Mutta oikeasti, kuka hullu kävelee Turusta Raisioon vain sen takia, että "tuli sellainen olo, että nyt pitää vähän kävellä". Vähän niin kuin Forrest Gumpissa. Mun työnjohtaja oli oikeassa: mä olen hullu.

Mä olin jo huokaissut helpotuksesta, että ihana kun on viimeinen yövuoroviikko, mutta sitten multa kysyttiin, että voinko tehdä ensi viikonkin yötä, niin ei mulla ollut mitään syytä olla tekemättä. Ei ole yövuoro helppoa, mutta palkkapäivänä mieli on iloinen. Ei ollut helppo sekään, kun eilen menin päivällä kolmeksi töihin ja pääsin kotiin nukkumaan tänä aamuna seitsemältä. Tai siis kotona olin ennen kasia... Kyllä hyvin nukuttikin! Kyllä kerran viikossa jaksaa pitkän päivän tehdä, kun ei ole muutakaan elämää. Onneksi kohta alkaa koulu.

Kävelyä

I did it! Kävelin eilen töihin, kun pyörä oli jäänyt sinne aamulla, kun en ollut jaksanut ajaa sitä kotio. Melkein loppui usko kesken matkan, mutta loppujen lopuksi ei se nyt niin paha nakki ollut. Nyt nukkumaan!

Ruoh.

Uusi resepti.

Concerto in G

Oletteko koskaan nähneet Bob Fossen ohjaamaa elokuvaa All That Jazz, joka on "loistavasti" suomennettu muotoon Syke ei sammu? Todennäköisesti ette. Siinä elokuvan päähenkilö Joe Gideon aloittaa päivänsä peiliin katsomalla ja nauttien samalla ties mitä pillereitä kourakaupalla. Taustalla soi Antonio Vivaldi konsertto G-duurissa (mikä mahtaa muuten olla biisin tarkka nimi?). Sama biisi löytyy elokuvasta Marie Antoinette ja sen soundtrakcilta. Äsken sen kajahtaessa stereoistani muistin, kun noin vuosi sitten Ahterikadulla biisi alkoi soimaan ja mietin, mitä levyä entinen poikaystäväni oikein kuuntelee. Muistan edelleen oman olotilani tuolloin, mikä ei todellakaan ollut parhaimmasta päästä vaan oli todennäköisimmin itkun ja ahdistuksen sekainen. Nyt yhtäkkiä alitajuisesti rinnastin vuoden takaisen olotilani ja elokuvan pätkät samalle tasolle. Tuli hassu olo.

Nyt kun ajattelen viime kevättä, kesää ja syksyä ne tuntuvat todella kaukaisilta - eritoten juuri oman olotilan kannalta. Kuinka ihminen on jaksanut sellaista ahdistusta ja paskaa? En usko, että sanat ikinä riittäisivät kuvaamaan sitä pakahduttavaa tunnetta, mitä masennus aiheuttaa. Olen vasta nyt jälkeen päin pystynyt puhumaan niistä hetkistä ystävilleni. Silloin en puhunut, koska en osannut enkä oikein itsekään tiennyt, mistä kaikki johtuu tai kuka olen ja miksi ylipäätänsä olen.

Samalla voin kai pyytää anteeksi kaikilta, että olin niin eri persoona silloin, tuskin oma itseni ollenkaan. Olen siis myös näin jälkiviisaana ymmärtänyt sen, että keväällä 2006 alkanut masennus ei oikeasti loppunut ennen vaihtoon lähtöäni vaan vasta sitten, kun elämästäni poistui sellaisia asioita, mitkä ajoivat mua syvemmälle. Meni ehkä vähän turhan kauan aikaa siihen, että pidin itsestäni, mutta nyt olen kuitenkin ihan sinut itseni kanssa :). Nykyiseen asuntooni muutettuani sommittelin makuualkovini seinälle tusinan verran kuvia itsestäni eri paikoissa. Kutsuin sitä itserakkauden seinäksi. Nyt olen kuitenkin purkanut kuvat seinältä, koska en koe enää tarvitsevani sitä pönkittääkseni omaa itsetuntoani. Sanovat, että loppu hyvin, kaikki hyvin. Musta tuntuu, että tämä itsensä kasvattamisen jälkeen olen valmis aloittamaan alusta. ELÄÄ. Loppu hyvin, kaikki alkaa?

Jaahas! Nyt sataa!

Onpa elämä.

Mun ei ole netti toiminut sitten lauantain, mutta soitto Saunalahden vikapuhelimeen tuotti tulosta ja nyt toimii taas! Toisaalta on ihanaa olla ilman nettiä, koska silloin tulee luettua enemmän. Toisaalta taas olen ollut suurin piirtein koko ajan töissä, niin en olisi ehtinyt paljoa surffaillakaan. Ylitöitä saisi tehdä tällä hetkellä periaatteessa niin paljon kuin jaksaisi, mutta 16-tunnin päiviä ei jaksa kovinkaan usein tehdä, koska se tarkoittaa myös sitä, että yöunet jää vain noin viiden tunnin mittaisiksi. Jalat on muuten tehdastyössä paljon pahemmin koetuksella kuin tanssijantyössä. Näkisitte mun jalat... Onneksi ette.

Kesän ajan olen kulkenut pyörällä töihin ja se onkin sitten ollut ainoaa liikuntaa, mitä olen harrastanut kesällä. Salilla en jaksanut käydä ja viime kesänä löytämäni rullaluistelu on sekin jäänyt. Keväällä kävin pari kertaa rullailemassa. Ajattelin, että syyskuussa olisi taas päästävä salille. Pyöräily on ollut joka tapauksessa mielekästä ja 23 kilometrin päivälenkin ansiosta kestävyyskuntokin on noussut. Työmatka menee nyt noin 10-15 minuuttia nopeammin kuin alkukesällä. Lenkillekin voisi joskus perseensä viedä.

Eilen ja tänään ollaan vievattu Föribeatiä teatterilla ja oli ihan mukavaa taas. Laulun kanssa pitää tehdä aika paljon töitä, jotta osaisin ne biisit kunnolla ja jotta saisin ääneni taas kuntoon. Treeniä treeniä.

Uskomatonta, että töitä on tosiaan enää kolme viikkoa jäljellä ja sitten alkaa taas koulu! Odotan ihan mielettömästi koulun alkua, jotta pääsee taas nörttäilemään :).

Viikonloppuna tein ruokaa kavereille ja herran jestas oli hyvää!!! Ei ole varmaan koskaan ole koko menu onnistunut niin hyvin. Alkupalaksi söimme avokadominttukeittoa sekä naan-leipää ja mintturaitaa (tietysti omatekemiä). Pääruoaksi oli kanaa khorma, dalia (linssipöperöä) ja riisiä ja jälkkäriksi superhyvää suklaakakkua vaniljakermavaahdolla ja vadelmamelballa. Oli maha aika täynnä sen jälkeen! Päivälliskutsuja täytyy alkaa pitämään useammin, mutta ehkä hieman eri konseptilla.

Mä olen muuten huomannut, että viime vuoden aikana olen kärsinyt sosiaalisuushäiriöstä. Meinaan, että uusia ihmisiä tavatessa tuntuu, että koko ajan punastelen ja annan itsestäni supertyhmän kuvan. En osaa olla yhtään normaali. Joskus taas pakotan itseni olemaan supersosiaalinen ja se "ryhmänjohtaja". Riippuu tietysti, millaisia ihmisiä tapaan ja kuinka monta heitä on. Mä en tiedä mistä tämä pelko on johtanut juurensa ja kuinka siitä pääsisin eroon, mutta olen mä sen kanssa ihan hyvin toimeen tullut.

Niin ja viime viikolla ehdin käydä luovuttamassa vertakin :D.

Sadepäivän kunniaksi tänään on tiedossa siivoamista, pyykinpesua ja leipomista! Jeah!

Aasinkorva

My treasure.
Kohta tuo tarvitsee vahvemman tukikepin ja kieputuksen. En millään haluaisi leikata sitä ja kasvunopeus on tällä hetkellä aika melkoinen.

Uneton Turussa

Torstain ja perjantain välisenä yönä oli viimeinen yövuoro tällä viikolla ja eilen ihan mieletön ilma. Enhän mä malttanut nukkua niin kaunista päivää ohi ja niinpä sainkin palautettua vuorokausirytmin yllättävän helpolla. Kävin aamulla vähän kaupungilla ja ensimmäistä kertaa kävin Turun italialaisessa jäätelöbaarissa. Voitteko kuvitella, että JÄÄTELÖBAARIN ulkopuolella odotti kymmenkunta ihmistä viisi minuuttia ennen aukeamista, jotta he pääsisivät jätksille. Siinä oli enemmän aikuisia jonossa kuin mummoja aamulla pankin edessä. Päätin sitten itsekin jäädä joukon jatkoksi, kun kerran jäätelöt oli yhtä muhkeasti esillä kuin Italiassa ja Ranskassa. Hyvää jäätelöähän siellä oli, muttei se kyllä italialaista ollut. Liian suomalainen konsistenssi. Italialainen ja ranskalainen jäätelö on kevyempää, vähän löysempää ja muistuttaa enemmän sorbettia. Esimerkiksi tämän kuvan annoksessa oli suklaa-, vadelma- ja sitruunajäätelöä ja ette voi edes kuvitella, kuinka suklaalta suklaa maistui, kuinka oikean vadelman makuista vadelma oli ja kuinka ihanan raikas sitruunajäätelö oli. Etelässä käytetään selvästi oikeita raaka-aineita. Tai sitten pirun paljon parempia esansseja. Iskä tykkäisi.

No eilinen päivä jatkui rannalla löhöillen. Kävin ekaa kertaa Uittamon uimarannalla ja sehän oli ihan kiva paikka. Uimaan en jaksanut mennä. Illalla kävin vielä katsomassa (vihdoin ja viimein) Sinkkuelämää-elokuvan. Siinä olikin sitten päivä jo pulkassa. Olin vähän ennen kymmentä kotona ja mietin, mitä vielä tekisin, kunnes tajusin, että ehkä olisi aika mennä nukkumaan... Ja hyvin nukuttikin :).

Yövuorossa on ikävä se, että päivät menevät nukkuessa ja mitään ylimääräistä ei jaksa tehdä. Ikävää on myös se, että juuri kuin rytmiin tottuu, niin viikko on lopuillaan. Ehkä juuri sen takia oli helppo valvoa vähän pidempään. Onneksi on enää yksi yövuoro jäljellä. Aika menee niin nopeasti! Töitä on enää viisi viikkoa jäljellä ja teatterin treenitkin alkaa parin viikon päästä! Ensi viikolla pitäisi mennä taas luovuttamaan verta.

Huomasinpas, että tuosta tylsästä yöstä oli jäänyt tekstiä julkaisematta. Olin vahingossa copy pastennut yhden html-koodin tekstin pätkän päälle. Onneksi oli käsinkirjoitettu luonnos vielä jäljellä :).

Matkatavaroita ja kärpäsiä

Ei ne kärpäset siihen etikka-ansaan menneet. Multa menee hermo niihin! Äkkiä kauppaan katsomaan, mitä sieltä löytyy. Kuulemma myös punaviini on hyvä loukku. Onnistuiskohan se?

Vielä pitää kehua kahta matkatavaraa, mitkä oli mukana reissussa viime viikolla. Enää en lähde ulkomaille ilman käsien desinfektioainetta tai rakonestopuikkoa. Tuo rakonestopuikko oli ihan mahtava, koska ostettiin uudet flip flopit ja niistä tunnetusti tulee rakot isovarpaan ja etuvarpaan väliin. Nyt ei tullut rakon rakkoa! Käsigeeli (Professorin antiseptinen käsigeeli) oli taas tarpeen monessakin tilanteessa, muun muassa ennen ruokailua, ja se meni myös lentokoneessa käsimatkatavaroissa (koko 100 ml).

Banaanikärpäset

Kämppä kuhisee banaanikärpäsiä, eritoten aasinkorvien mullat. Asetin niille ansan: omenaviinietikkaa, vettä ja tiskiainetta. Netissä oli, että tuon pitäisi tepsiä. Toivotaan.

Ja ette usko: joskus nauroin Tiimarista saatavalle maidonvaahdottajalle, mutta sorruin ostamaan sellaisen vieraillessani Ikeassa ja se on AIVAN MAHTAVA! Paitsi että kuitista ei löydy ollenkaan sitä, joten taisin saada sen ilmaiseksi... Kiitos. Omatekemä cappuccino on "melkein" yhtä hyvää kuin Italiassa saatu. Keitä mutteripannussa pari kupillista espressoa. Lämmitä maito mikrossa ja vaahdota se maidonvaahdottimella. Kaada kahvi päälle ja lisää hieman sokeria ja pinnalle kaakaojauhetta.

Olipa kerran tylsähkö yö...

... ja hikinen aamu.

Matkustelun yhtenä ihanana puolena on erilainen kulttuuri. Se ihastuttaa, hämmästyttää, joskus vihastuttaa ja usein tuottaa tilanteita, joissa ei tiedä oikeaa toimintatapaa. Yksi niistä on ravintolassa asiointi; Jätänkö tippiä? Jos kyllä, niin kuinka paljon? Mitä tietyt ruoat ovat? Paljonko vesi maksaa? Tiesittekö muuten, että Ranskassa pizzan päälle ei kuulu juusto, ellei sitä ole erikseen listassa mainittu. Ja että siellä on tapana laittaa chilioliiviöljyä pizzan päälle. Enhän mä tajunnut, että se oli tulista, kun luulin sitä tavalliseksi oliiviöljyksi... Kävimme viimeisenä Nizzan iltana syömässä Nutella-crepet (letut, joissa oli Nutellaa päällä) ja niiden valmistajalla ei ilmeisesti ollut juurikaan hygieniatietotaitoja. Olisi ollut Suomen hygieniapassikoulutus hänelle tarpeen. Matkan aikana tuli syötyä myös panineja yksi jos toinenkin ja taisin samalla oppia syömään basilikaa. Ennen en ole juurikaan välittänyt sen voimakkaasta mausta.

(edit/ apua! seuravasta kappaleesta puuttui piiiiiiitkä pala tekstiä! olin vahingossa copy-pastennu testin päälle html-koodin. nouh!)

Juuri ennen matkaa luin jostain, ettei Nizzassa olekaan hiekkarantoja vaan että ranta on pelkkää kiveä. Olin tietysti hieman pettynyt, sillä olin kuvitellut, että pääsen valkoisille hiekkarannoille lojumaan edes hetkeksi. Cannesissa olikin hiekkaiset rannat, mutta siellä oli myös melkoinen tuuli ja hiekkaa lenteli koko ajan joka paikkaan. Eikä ne Nizzan kivetkään olleet kovin pahoja, kun ne oli niin pyöreiksi hioutuneita. Italiassa taa pakkasimme Comon reissulle rantatamineet mukaan huomataksemme vain, ettei siellä mitään uimarantaa ollut. Ainakaan siinä keskustassa. Tosin uimaan olisi päässyt jo normaalia aikaisemmin sellaiselta aukiolta, kun siellä oli "vähän" vesi korkealla.

Se, ettei matkakohteissamme ollut jumalattomasti näkemisen arvoisia nähtävyyksiä, oli todella rentouttavaa. Milanossa olisi varmasti ollut enemmän kierreltävää, mutta ei me sitten oikein jaksettu. Da Vincin maalamaa Viimeistä ehtoollista oltaisi menty katsomaan, mutta ei saatu lippuja. Ne olisi pitänyt varta kaksi viikkoa aikaisemmin. Näyttely oli siis loppuunmyyty!

Lomalla on rentouttavaa myös se, etten voinut olla koko ajan netissä. Milanon hotellissa oli kyllä nettimahdollisuus. Puhelintakin pidin koko ajan äänettömällä ja sen olisi melkein voinut jättää jopa Suomeen. Välillä on mahtavaa olla täydellisessä informaatiopimeydessä. Ei nimittäin tullut seurattua mitään lehtiä tai uutisiakaan. Mutta miten sitä sortuukin niin usein nettisurffailuun? Joskus voisi tietokoneen sijasta avata kirjan. Niitä on kuitenkin muutama koko ajan kesken. Yksi englannin kielinen pokkari on ollut kesken jo tammikuusta lähtien ja viikonloppuna vihdoin laitoin sen takaisin kirjahyllyyn. Teksti oli liian vaikeaa englantia eikä juonikaan oikein tuntunut lähtevän liikkeelle. Jos muuten kaipaatte rentouttavaa ja levollista lukemista, koittakaa Paulo Coelhon Alkemistia.

Tämän kirjoituksen raakaversio syntyi yöllä töissä. Oli hieman tylsä vuoro ja piti saada itsensä pysymään hereillä. Alkaa jo pikku hiljaa olla ikävä koulua ja älyllisiä haasteita, vaikka onhan tuo työpuuhastelukin ihan kivaa vaihtelua. Silti aivot kaipaavat lisää tietoja ja taitoja.

Sisko kävi reissun päätteeksi vielä antamassa sisustusvinkkejä ja nyt enää odotan, että saan parit huonekalut ulos ja uudet sisään. No, pientä siivousta ja pikkutavaroiden järjestelyä ja tuhoamista tämä huusholli vielä kaipaisi. Kun vain jaksaisi. Jos joku haluaisi ostaa mun CD-tornit, niin olisin tuhannesti kiitollinen. Sana kiertämään!

Myytävänä kaksi valkoista CD-tornia. Korkeus n. 210 cm, leveys 24 cm. Hyväkuntoiset! 230 CD:lle.

Reissua ynnä muuta.

Olin lykännyt leivinpaperin ostamista Citymarketin reissulle, koska siellä on hyvä ja edullinen valikoima kyseisiä papereita. Olin melkein järkyttyä kun niistä kaikista laaduista (ehkä 5-6) ei löytynyt YHTÄÄN valkaisematonta. Mitä hienostelua. Onko sen valmistaminen sitten lopetettu? Yritän myös vähentää omaa talouspaperin käyttöä ja ostin sitä pienempi arkkista paperia.

Tänä aamuna töitten jälkeen raahasin itseni terveysasemalle salmonellanäytteen viemistä varten ja tulomatkalla hain torilta mansikat syksyä varten. No, siinä kun olin jo valvonut tarpeeksi ajatelin, että ehkä mä ne mansikat jaksan pakasteeseekin laittaa. Ja laitoin. Nukkumaan pääsin aamulla klo 9:30. Hyvin nukutti sen jälkeen. Nytpä jääkaapissa odottaa mansikkakakku ja lautasella yövuorolaisen gourmeeateria: broilerpullia ja Apetit-pakasteperunamuusia (valmistettuna).

Reissua

Nizzaa
Kun oma arkipäivän kulkuneuvo kulkee ruisleivällä ja jogurtilla, niin hyvällä omalla tunnolla matkasin lentokoneella etelään ja takaisin. Matka oli kertakaikkiaan onnistunut ja rentouttava. Bradiä tai Angelinaa ei nähty, mutta Sonata Arctican bändi ja roudarit matkustivat samalla koneella Milanoon ja Jyrki Sukula samalla koneella takaisin Suomeen. Kuten edellisessä lauseessa kävi ilmi, lensimme siis ensin Milanoon, sieltä jatkettiin junalla Nizzaan (matkan piti kestää jotain 4 tuntia, mutta toisin kävi) ja lopulta takaisin Milanoon junalla ja takaisin Suomeen lentäen. Päivän retkiä teimma Cannesiin, Monacoon ja Comoon.

Melkein uimassa
Nizza oli ihana kaupunki. Siellä yhdistyi kaupungin vilinä ja ostosmahdollisuus, rannan rentous ja mahdolisuus uintiin ja auringonottoon, hyvät ravintolat ja näköalat... Siellä oli melkein kaikkea ja lyhyet matkat ja hyvät yhteydet lähikaupunkeihin. Seikkailijalle olisi varmasti löytynyt aktiviteettia läheisiltä Meri-Alpeilta. Sekä siskon, että omasta mielestä sinne palataan vielä joskus uudelleen. SUOSITTELEN!

Cannesissa taas oli jollain tapaa rauhatonta, ehkä enemmän turisteja ja ruotsalaisia ja amerikkalaisia.

Monaco oli taas kummankin mieleen: erittäin siisti kaupunki (vaikka mä liukastuin koiran kakkaan...) ja ihanat näkymät ja tunnelmaltaan aivan erilainen kuin Etelä-Ranskan tai Pohjois-Italian pikkukaupungit. Keskellä "pilvenpiirtäjiä" löytyi paratiisipuistoka ja kauppakeskuksen lattiat olivat marmoria. Harmi, ettei sieltä löytynyt sitä miestä, jonka siivelle olisi sinne voinut muuttaa :). F1-ratakin löydettiin vahingossa...




Monacoa <3
Milanon miljoonakaupunki ei sykähdytänyt. Turisteja oli aivan mielettömästi. Olo oli turtunut jo ensimmäisenä iltana ja jalat kipeät.

Niinpä päätimme suunnata 50 kilometrin päässä olevaan, George Clooneynkin suosimaan, kauniiseen Comoon. Kipusimme hissillä vielä 700 metriä merenpinnan yläpuolle Brunate-nimiseen kylään, josta oli huikeat näkymät alas, vaikka olikin aika pilvistä.



Aika tiivis matkakuvaus... pitää taas nimittäin mennä töihin. Reissu oli kuitenkin mahtava ja oli ihanaa taas hetken elää eri kulttuureissa ja puhua ulkomaan kieltä. Siskolta lainattua: Italiaan kannattaa matkustaa jo pelkän jäätelön takia!

^____^

Milan - Nice - Cannes - Monaco - Milan - Como - kotiin.

Huomenna lennetaan taas. Reissu on ollut kokonaisuudessaan oikein onnistunut ja rentouttava. Suurkaupunki ei kylla ole minua varten. Onneksi tajusimme paasevamme "pikaisesti" junalla Comoon ja valtimme yhden ruuhkaisen paivan miljoonakaupungissa.

Ruokaa on ollut riittamin, kuten myos matkustelua, aurinkoa, lampoa ja rentoa meininkia. Tata on loma parhaimillaan :D. Hassua ajatella, etta sunnuntai-iltana pitaa taas raahautua tyon aarelle. Onneksi valkoinen tyopuku korostaa rusketusta :D.

LOMA!

KORVIKSET!
KYNSILAKKAA!
Paljoa en vaadi, mitä muuta ihminen voi odottaa lomaltaan? No, ehkä Etelä-Euroopan reissua :D.

Tänään tein 16-tuntisen työpäivän reilun neljän tunnin yöunien jälkeen. Yllättävän hyvin jaksoin, vaikka kun 3/4 työajasta oli takana, tuli pieni hepuli ja askarteluintotaidehuuma ja niinpä väkertelin pullon korkista, purkeista, purkkien kansista, oblaateista ja tarrasta sammakon, puun, metallikorin ja maiseman yhdessä työparin kanssa. Voi hulvatonta... Tänään lanseerammesimme myös margariinitanssin... hmmm. Piti hieman keksiä hauskuutta, koska tuo työpäivän pituus ei ollut niin hauska, mutta itepähän siihen lähdin mukaan. Kukaan ei pakottanut.

Angelina, Brad and Nizza

Jos nämä maailmanluokan julkkikset pysyvät vielä reilun viikon Nizzassa, niin mehän saatetaan nähdä ne livenä!

Pop 'n' locking

Tää on niiiiin hieno!

"Pitkä" "kuuma" kesä

Forecan sääennuste tulevalle viikolle.
Jos tämä pitää paikkaansa niin pöh! Aurinkoista vihdoinkin tulossa ja mun pitää nukkua silloin! Ei edes työmatkalla saa tuntea auringon lämpöä, kun joutuu pyöräilemään niin myöhään ja aikaisin.

Khan

It's nice to meet foreign people but when they get too close it's getting too distracting.

Khan is an Indian from a city near New Delhi with 10 million inhabitants. We have a same dislike: crowd. I share a pizza with him but still don't feel like invite him to my place, even though he asks me to and thinks I'm speaking really good English (!). He walks with me towards my home and I have to cheat him. I leave him in rain under the awning of Makuuni and sneak around the corner to my back door so he can't see where I live. It's so cruel to be me.

See also new recipes.

Töissä

Kulunut viikko oli kyllä aikamoista taistelua töissä - ainakin välillä. Oli kyllä hetken uskokin koetuksen, kuin pärjätään, mutta hyvinhän kaikki meni.

Työharjoittelupäiväkirjaa lainaten ja referoiden:

"Viikon aikana lähes joka päivä sain 2-4 tuntia palkkaa siitä, että odottelin joko materiaalien tuloa tai tuotteen valmistumista. Toimettomana oli väsyttävää olla ja yritinkin aina keksiä jotain pientä puuhasteltavaa, jotta aika olisi kulunut nopeammin. Tällaiseen omatoimiseen työskentelyyn en olisi pystynyt vielä muutamia viikkoja sitten, mutta nyt osaan jo tarkkailla eri tavalla työympäristöäni ja siihen liittyviä 'puuhastelumahdollisuuksia'. On paljon helpompi olla töissä, kun tietää, mitä voi tehdä ja mitä ei, kysymättä aina joltain muulta.

Uusina työtehtävinä oli tällä viikolla juustolassa työskenteleminen sekä juoksevan margariinin pakkaus yhden litran pulloon. Juustolassa työskentelemisen opin nopeasti ja työtahti oli aika nopea. Lavaus tehtiin käsin, mikä oli ihan mielekästä, mutta kartonointikone oli oikkuileva ja aiheutti lisätyötä.

/// ... eikä kumpikaan meistä ollut kertaakaan pullottanut litran pulloja. Ylipäätänsä ihmetytti se, että kaksi kesätyöntekijää laitettiin keskenään sellaiseen tehtävään, mitä harvoin on tarjolla ja jota kumpikaan ei ollut vielä kokenut. /// ... Onneksi laaduntarkkailija opasti meitä litran pullojen pullotuksen pimeään maailmaan ja saimme hieman vihiä siitä, mitä oli odoteltavissa. Ongelmia oli nimittäin paljon ja ne johtuivat yksinomaan pakkauskoneista ja lavaajasta. Selviydyimme urakasta kuitenkin hyvin ja opimme todella paljon. Tämän jälkeen ei pitäisi olla juurikaan epätietoisuutta siitä, kuinka juoksevaa pullottaessa tulisi toimia.

/// ... Oma-aloitteisuutta punnittiin jälleen ja itsevarmuus kasvoi."

Eipä mitään muuta juurikaan. Eilen kävin ensimmäistä kertaa Turussa asuessani keskiaikaisilla markkinoilla ja siellä oli ihan liikaa ihmisiä. Eilen oli kyllä niin mahtavan ihanan aurinkoinen kesäpäivä, että sellaisia toivoisi enemmän tämän sateen keskelle.

Ensi viikolla kärvistellään taas vuorokausirytmin vaihdon kanssa: yövuoro.

Hoitoa

Meillä on töissä tämmöinen sähkötuoli elikkäs hierova tuoli. Ihan mahtava keksintö! Tänään käytin taas tauon yhteen 15 minuutin hierontaan :D. Haluaa tuollaisen joskus kotiin!

En tainnut muuten kertoa, mitä mun pyörälle kävi. Tai hyvin sille kävi. Tai mulle. Pitkän vitkuttelun ja laiskuuden jälkeen sain vihdoin ja viimeinen soitettua pyörähuoltoon ja vein sinne sitten pyörän keväthuoltoon. Kerroin myös ongelmasta ja rähinästä, mikä pyörässä oli. Kun sen seuraavana päivänä hain hoidosta pois ja odottelin suurta laskua, niin pyörän sain takaisin ja hintaa kysyessä vastauksen: "Ei maksa mitään. Takuu hoitaa." Mieletöntä :). Olivat vaihtaneet koko takarattaan (tai miksikä ne sitä kutsuikaan) ja pyörä kulkee taas kuin unelma. Pesun tarpeessa se sateesta huolimatta edelleen on.

Meinasin, että käyn katsomassa noita kankaita livenä, ennen kuin teen mitään päätöstä. En vieläkään osaa valita. Tuo Hetkiä-kangas on jo pitkään ollut mun suosikki, mutta sen kuvio on tosiaan vain 242 mm ja huoneen korkeus on 270 mm. Tyhmää, jos jää noinkin paljon vajaaksi. Sen on kuitenkin tarkoitus olla tilanjakajana. Toinen ongelma onkin sitten sen ripustus, koska tuossa ei ole mitään verholautaa tms, mutta mulla taitaa olla siihen insinööriniksi valmiiksi keksittynä :).

Smoothiesssss

Mä olen nukkunut liikaa ja nyt ei väsytä vaikka pitäis olla jo unten mailla. Sen takia haluaisin jakaa teille tämän ihanuuden! Ihan parasta ottaa töihin mukaan. Saa kerralla päivän annoksen vitamiineja (kai?) ja varsinkin "nerokkaasti" nimetystä TehoSmoothiesta saa energiaa. Yövuorossa oli ihan täydellinen! Samalla lihakset saivat pyörämatkalle proteiinia :D. Suomeen näitä, kiitos! (pidin noista ruotsin suullisen esitelmän) Sitä vastoin Hartwallin "vastaaviin" EI kannata rahojansa tuhlata. Kokeilin tuota mansikka-banaani -makua ja ensinnäkin se oli ihan ruskeaa! Toiseksi ei se makukaan oikein lämmittänyt mieltäni. Yf!

Kuvien katselun jälkeen olen alkanut kallistua joko Kevätjuhlan tai Kaiun puoleen...

Sisustusbuumi!

Töissä on liikaa sisustuslehtiä ja se niiden lukeminen lisää oikein kunnolla vettä mun sisustusmyllyyn! Noitten aiemmassa postauksessa olleiden kalusteiden lisäksi haluaisin vielä tuohon alkovin eteen verhon, mutta en osaa valita näistä suosikeistani. Minkä haluaisin eniten?

Miina Äkkijyrkän Kevätjuhla
Maija Louekarin Kaiku
Maija Louekarin Hetkiä
Noi on kaikki niin valloittavia! Tuon viimeisen kuvio vain saattaa olla liian lyhyt. Ja koska nuo on Marimekon kankaita, ne tietysti maksaa ehkä vähän liikaa, mutta nyt kun olen töissä ja saan siitä ihan kelpo palkkaa, niin miksen toteuttaisi haaveitani? Talvella ei kuitenkaan ole tuollaiseen rahaa. Oikeestaan mä haluaisin myös tuonne keittiöön oikean hyllykön, joka sopisi sinne paremmin, mutta tuo matala kirjahylly saa kelvata. Alan tulla vanhaksi, koska tällä hetkellä kaipaan selkeitä ja suht neutraaleja värejä asuntooni. Sohvankin päälle sain hienon valkoisen peitteen :) (sitä pitäisi kyllä vähän fiksailla, että se olis vielä entistä parempi). Täällä alkaa olla pikku hiljaa sellaista hyvän olon tunnetta mitä olen kaivannut.

Runoja

Ei pahasti sekaisin.
Ei koti.
Ei työt.
Ei elämä yleensäkään.
Oikeastaan kaikki on siististi
pinossa ja järjestyksessä.
Mieli ja sielu
yhtenä kappaleena kumpainenkin.
Ei korjattavaa.
Ei siivottavaa.

Jotain kuitenkin puuttuu.
Minulle ei tule edes postimyyntiluetteloita enää.


---


Törmäsin Sattumaan, joka yllättäen tarjosi minulle uutta elämää. Se sanoi:

"Luuletko, että olisit jo tarpeeksi kärsisyt. Ehkä olet jo kaikki kyyneleesi vuodattanut, niin että jos vielä kerran ahdistut ja vuodatat niitä lisää, muutut niin pieneksi että lakkaat olemasta.

Luuletko, että olisit valmis heittämään tuon kaiken kurjan pois. Ikuisiksi ajoiksi sulkisit sen taaksesi. Sinun ei tarvitsisi kaivaa sitä koskaa esille, ellet halua. Se on kaikki mennyttä eikä se muutu murehtimalla paremmaksi. Tiedäthän tuon itsekin.

Tarjoan sinulle toivoa ja onnistumisen tunteita. Voit tehdä mitä haluat, kunhan muistat katsoa eteesi etkä taaksesi. Saat myös itseluottamusta, mutta sen eteen sinun tulee tehdä hieman töitä.

Saat hymysi ja naurusi takaisin. Olosi tuntuu lämpimältä ja kahleettomalta. Päätäsi ei paina enää ylisuuri kivipaasi eikä kukaan hakkaa sitä lekalla.

Voit vihdoin riisua tuon saastaisen ja synkän viitan yltäsi ja tunnet syystuulen poskillasi: se tuntuu vapaudelta. Haista sitä. Se kutsuu sinut seikkailuun."

Uusia kalusteita, kiitos!

Raisioon avattiin pitkän odotuksen jälkeen Ikea ja nämä mä haluaisin kantaa sieltä kotiini.



Se edellyttäisi sitä, että sisko veisi täältä pois tuon ison lipaston ja joku muu tuon pienemmän. Niin ja CD-torneistakin pitäisi luopua. Kuka haluaa!?

Yövuoroviikko on ohi - luojan kiitos! Tällä viikolla tajusin, ettei kroppa palaudu työmatkapyöräilystä yövuorossa samalla tavalla kuin päivä- ja iltavuorossa. Olin pari yötä ihan puhkipoikki töissä, mutta onneksi sain sitten yhteen vuoroon kyydin ja se auttoi aika paljon. Eli tästä opin sen, ettei yövuoroviikolla kannata joka yöksi pyöräillä töihin vaan pitää suoda itselleen luksuskyyti bussilla tai työkaverin kyydillä :). Ja että kannattaa palkita itseään proteiinijuomalla, se nopeuttaa palautumista ja kasvattaa lihasmassaa :D! Joo, täytyy itteään vähän säästää. Neljässä viikossa olen pyöräillyt jo 350 kilometriä.

Viime yönä olin nappikoneella ja siinä sitten tuli laskettua, että jos kaikille turkulaisille pitäis antaa kuuden gramman margariininappi, niin niiden tekemiseen riittäisi kevyesti yksi vuorokausi, ehkä jopa alle kaksi työvuoroa, jos hyvin menisi. Lavaan mahtuu 140 laatikollista nappeja ja laatikkoon 240 nappia, joten lavalliseen menee 33600 nappia. Koska turkulaisia on pyöreästi 175000, riittäisi heille noin viisi ja puoli lavallista nappeja, joka on pyöristettynä yhtä kuin 1110 kiloa margariinia. Ei siis loppujen lopuksi kovinkaan paljoa. Koko Suomen kansaa varten pitäisi sen sijaan valmistaa 158 lavallista nappeja ja siihen menisikin sitten jo kuukausi työtä ja 31900 kiloa margariinia. Onko välillä vähän tylsää?

Viikon antibioottikuuri

Hei, kerroinko jo, että krooninen matkakuume saa taas lääkekuurin heinäkuussa? Vuorossa vihdoinkin Etelä-Eurooppa: Milano-Nizza-Monaco-Milano. Voih, keväinen suunnitelma melkein toteutuu! Vain Barcelona jää odottamaan valloitusta. Ihanaa!

Tosiaan: äitin kanssa juteltiin vähän margariineista ja sanoin että Raisiossa on Suomen ainoa margariinitehdas ja sitten äiti keksikin, että eiköhän Valio valmista myöskin Oivariininsa kotimaassa. Pitihän tuo sitten selvittää ja näinhän se on. Valio tosiaan valmistaa Oivariininsa Seinäjoella, mutta meijerissä. Oivariini kun on nimittäin rasvaseos, sillä se sisältää myös eläinrasvaa. Margariinissahan saa lain mukaan olla korkeintaan kolme prosenttia eläinrasvaa. Eli johtopäätöksenä: Raisiossa on Suomen ainut margariinitehdas. Lisää margariinin saloista teille kertoo Margariinitiedotus. Jos millään tasolla kiinnostaa.

Iiiihahaa ja toriparkki

Yövuoroon valmistautuminen ei ole varsinaista herkkua. Ainakin itse yritän valvoa sitä edeltävinä öinä mahdollisimman pitkään, mutta se on tylsää, jos ei ole mitään tekemistä ja väsyttää aivan vietävästi. Tänään taidan ängetä mukaan tutoreiden grillibileisiin, jotta voisin olla sosiaalinen ja jotta saisin jotain tekemistä ja jotta minulla ei olisi niin tylsää ja yksinäistä.

On kyllä ollut ihan mielettömät kelit! Ensi viikolla onkin sitten luvassa sadetta :( pyyyf. Mutta mitäpä siinä, jos päivät nukkuu, niin kaipa se on ihan sama, millainen keli silloin on. Viime yövuorossa ainakin päivä kului nukkuen ja syöden. Voihan jehna. Ajatus yövuorosta on kyllä inhottava, kun en ole pariin yöhön nukkunut kunnolla ja väsyttää vain koko ajan. Päiväunet ovat siis sallittuja :).

Jos mulla on ikinä ollut mitään politiikkaan liittyviä ajatuksia tai jopa mielipiteitä, niin voimakkain niistä on ehdottomasti Turun toriparkin vastustaminen. Käykääpä kirjoittamassa nettisivuilla oma postikortti Turun päättäjille ja sanokaa että toriparkki on paska idea. Miettikää: he haluavat myllätä tuon koko saven päällä makaavan torin ja rakentaa sinne alle parkkitilaa, jotta ihmiset saisivat ajaa autolla IHAN TÄYSIN keskustaan ja torin ympärillä olevat palvelut olisivat entistä lähempänä! Turussa on täysin keskustassa Puolalan puiston ja Ilkka Kanervan kotitalon alle kaiverrettu iso parkkitalo Louhi, josta pääsee nousemaan kävellen maan pinnalle muun muassa kävelykadulle, eikä sen täyttöaste kuulemma ikinä ole 100 %. Tori, jonka ympäriltä lähtee Turun paikallisliikenne joka suuntaan, pitäisi myllätä ja kannustaa samalla ihmisiä yksityisautoiluun samalla kuin ilmastonmuutos on kuuma puheenaihe joka puolella maailmaa. Vuosi sitten sitä paitsi bussilipun hinta nousi 50 senttiä kahteen ja puoleen euroon (hyvänä etuna on edelleen kahden tunnin matkustusoikeus). Eikö bussilippujen hintoja pitäisi sen sijaan laskea, jotta ihmiset kulkisivat ennemmin bussilla kuin omalla autolla? Turussa on kuitenkin hyvät bussiyhteydet joka suuntaan.

Ötököi

Kiitos eläkesäästämiskeskustelusta :D. Täytynee kipaista joku päivä pankissa ja kysyä miten asiat on. Vai kannattaako alkaa sijoittajaksi. Toisaalta olis just hyvä, jos tililtä menis joka kuukausi tietty summa säästöön ja että sitä summaa voisi joskus myöhemmin nostaa, sitten kun siihen on varaa. Nythän ei hirveän paljon voi kuukaudessa säästää. Hauska yhteensattuma lienee se, että sain tänään postista kirjeeen Eläke-Fennialta, jossa kerrottiin, että minulle on karttunut eläkettä yksityisiltä aloilta hurjat 6 euroa kuukaudessa!

Mun parvekkeella on kaksi isoa (n. 5 cm) perhosen näköistä ötökkää, jotka on persuksista toisissaan kiinni. Pistän niistä kuvan, jahka saan kameran patterit ladattua. En oo IKINÄ nähnyt sellaisia, enkä siis tiedä, mitä ne ovat lajiltaan tai suvultaan. Siinä ne vaan jököttää oven edessä ja kun tikulla hieman sörkkäsin niin elossa ovat. Jalat ainakin vipattivat.

Ihanaa???

Jaaha. Juuri soitettiin töistä ja sanottiin, että huomenna ei pidä mennä töihin, kun on lakko. Niin. Vapaapäivä. Ei rahaa. Kivasti alkoi tämän kesälomasijaisuus :). Tähän astihan olen ollut sairaslomasijaisena. Aika harmi, että huomiseksi on luvattu kaunista päivää. Voi mennä vaikka uimaan Samppalinnaan :D. Voi! Ei tarvii herätä viideltä!

Nukkumatti! Missä olet?

Ei nukuta ja huomenna on liian aikainen herätys. Ensi viikko nimittäin mennään taas aamuvuorossa.

Iltalehden sivuilla oli ilouutinen. Mahtavaa, että maailmalla herätään. Jos vain Suomessa päästäisiin sellaiseen vaiheeseen, että kaikki muistaisivat ottaa kauppaan mukaan niitä kangaskasseja, mitä nykyään jaetaan oheistuotteena jos missäkin, niin mekin pääsisimme eroon niistä paremmista muovikasseista. Laskekaapa huvikseen, kuinka paljon käytätte vuodessa muovisten ruokakassien ostamiseen. Itse tunnen piston sydämessäni, jos joudun ostamaan muovikassin kauppareissulla, kun kankainen on jäänyt kotiin tai repputilaa ei ole ollut tarpeeksi. Eikä kannata pussioston tekosyyksi keksiä se-menee-roskapussina-mallia, sillä kaupassa myytävät ohuet roskapussit rullissa tulevat paljon halvemmiksi.

Onko musta tulossa hippi?

Töissä alussa ihmettelin sitä jätteen määrää, mitä siellä syntyy. Onneksi kierrätys toimii ja tehtaalla ei ole sellaista jätettä, mille ei olisi paikkaa. Myös käsite "margariinijäte" oli uusi, mutta ymmärrettävä.

Nyt kun olen saanut osat ajatuksistani purettua tänne, voisin yritää uudelleen nukkumaan menoa.

Olisiko muuten järkevää aloittaa eläkesäästäminen jo nyt?

Työpäiväkirja

Koska kesätyöni on siis osa koulutukseen kuuluvaa työharjoitteluani, meidän täytyy pitää viikottain työpäiväkirjaa. Ajattelin aukaista teille salaisen sana-arkkuni (tai jonkin sellaisen) ja antaa teidänkin lukea näitä ajatuksia. Mitäpä sitä nyt kahta kertaa samoja asioita kirjoittamaan. Osa saattaa tosin olla jo aikaisemmin tässä blogissa mainittua.

Viikko 1: 12.5.-16.5.08

"Ensimmäinen viikko on ollut täynnä uusia asioita ja perjantaina vasta tajusin, kuinka paljon minulla on oikeasti vielä opittavaa. Pakkauskoneilla kun tuntuu olevan jokin mystinen sielu. Ne ovat kuin naisia: jos et anna niille huomiota, ne alkavat kiukuttelemaan. Toisaalta ne ovat kuin miehiä: niitä on vaikea ymmärtää.

Ensimmäiset päivät menivät lähinnä ihmetellessä, mutta pääsin jo heti ensimmäisenä päivänä koneen äärelle tuuraamaan. Minulla on ollut koko viikon mukana perehdyttäjä, joten hirveästi en ole vielä saanut itsenäisesti tehdä töitä, enkä varmasti vielä siihen pystyisikään. Loppuviikosta sain jo olla yksikseni pakkauskoneen toisessa päässä. Perustäyttämiset onnistuu jo, kuten myös materiaalin haku varastosta ja sen ilmottaminen koneelle. Toimintahäiriöihin en vielä oikein osaa reagoida yhtä nopeasti kuin vakituiset työntekijät, mutta pikku hiljaa. Olenhan ollut vasta viikon töissä. Opittavaa on myös siinä, kuinka toimintahäiriöitä puretaan ja päästään taas normaaliin tilanteeseen.

Olen todella tyytyväinen perehdyttämiseen ja Raisiolla on "virallinen" perehdyttämissuunnitelma uusille työntekijöille. Työturvallisuusasiat ja -varoitukset tulevat esille joka päivä ja se on hyvä asia.

Työtoverit tuntuvat mukavilta ja kertovat omista kokemuksistaan ja huomioistaan sekä käytännön neuvoja, jotta minun olisi helpompi toimia työtehtävissäni.

Työsopimuksen olen jo tehnyt, sillä ensisijaisesti he ovat palkanneet minut kesätyöntekijäksi ja sairaslomasijaiseksi, mutta en ole ehtinyt vielä tekemään työharjoittelusopimusta, sillä tehtaanjohtaja on ollut niin kiireinen, ettei hänellä ole ollut aikaa tavata minua.

Aloitan mielenkiinnolla uuden työviikon, jolloin teenkin yövuoroa. Saa nähdä, miten fysiikka kestää seuraavan viikon. En ole nimittäin aikaisemmin kolmivuorotyötä tehnyt."

Viikko 2: 18.5.23.5.08

"Toinen viikko tuntui töissä pitkältä kuin nälkävuosi! Se varmasti johtui siitä, että työt alkoivat jo sunnuntaina ja olin töissä yöt. Päivät menivät nukkuessa, eikä minkäänlaista sosiaalista elämää ollut koko viikkona (paitsi viikonloppuna). Työn tekeminen alkoi sujua paljon paremmin, kun sain jo tehdä itsenäisestikin töitä. Opin taas paljon, mutta ehkä enemmän juuri oman tekemisen kautta niitä asioita, mistä viime viikolla oli puhe.

Perehdyttäminen siis painottui pääosin viime viikkoon, tällä viikolla olen saanut oppia oman tekemisen kautta. Työparina minulla oli oikeastaan vain yksi ihminen (nimi poistettu), jolta opin tosi paljon, ja joka omalla tavallaan jatkoi edellisen viikon perehdyttämistä.

Yöllä työskentely sotki oman ajatusmaailman melkoisesti, mutta perjantaina taas pääsin mukaan tähän normaaliin elämään. Fyysistä väsymystä ei juurikaan ollut, mutta henkisiä väsymyshetkiä oli muutamia. Eli kokonaisuudessaan yövuorot menivät hyvin. Välillä tulin ajatelleeksi, onko kolmivuorotyö ihmisen hommaa ollenkaan ja totesin että eipä oikeastaan. Toisaalta arvostus tehdastyöläisiä kohtaan on parin viikon aikana noussut melkoisesti. Myös taisteleminen omaa kehoa ja sen jaksamista vastaan tuntui erilaiselta kuin aikaisemmin. Tuskin kehoaan voi kouluttaa ainaiseen vuorokauden rytmin vaihteluun.

Täytyy myöntää, että minua hieman kummastuttaa sukupuolijakauma työtehtävissä. Tuntuu kuin olisin matkustanut ajassa muutamia kymmeniä vuosia taaksepäin. Työnjohtajat, prosessinhoitajat ja laitosmiehet ovat kaikki miehiä ja prosessityöntekijät muutamaa miestä lukuunottamatta naisia. Samalla kummastutaa prosessityöntekijöiden nöyryys työnjohtajia kohtaan. En ole tottunut niin eroteltuun maailmaan. Jollain tapaa tahtoisin rikkoa sen rajan, mikä tehtaassa on eri työtehtävien edustajien välillä.

Ensimmäistä kertaa oman työuran aikana teen työtä, jota ei tarvitse valmistella kotona, ja se tuntuu ihan mahtavalta. Sen kuin vain menee töihin ja tekee sen, mitä käsketään. Silti saa tehdä sekä itsenäisesti että pareittain töitä. Joku on aina lähellä, kun tarvitsee kysyä neuvoa."

Viikko 3: 26.5.-30.5.08

"Viikon aikana olin paljon juoksevan margariinin ja öljyn pullotuksessa. Se oli sinänsä ihan mukavaa, koska nyt jäivät monet asiat paljon paremmin muistiin. Olisi ollut kivaa olla myös rasiakoneella, mutta onhan tässä koko kesä aikaa. Koko viikon aikana sain varmistettua omaa osaamistani pullotuksessa sekä opin uutena juuri ämpärien ja laatikoiden pakkausta. Myös tuotantoerän aloittaminen "tyhjältä pöydältä" oli uutta. Aikaisemmin olen ollut opettelmassa tuotteen tai tuotantoerän vaihtoa lennosta.

Pullotuksen lisäksi sain pakata 2,5 kilon ämpäreitä margariinia sekä 10 kilon laatikoita voikreemeä. Näissä pisteissä lavaus tehtiin käsin, joten fyysistä kuntoa tarvittiin. Eräs työntekijä sanoi, ettei hän tykännyt olla näissä pisteissä, sillä niissä tulee hartiat kipeiksi. Tanssinopettajana teki mieli sanoa hänelle, että työtä tekevää kehoa täytyy pitää kunnossa myös vapaa-aikana ja venytellä, mutta en sanonut. Muutenkin olen kiinnittänyt huomiota omaan työergonomiaan. Vartalon kiertoja ja painavien esineiden nostoa tulee vastaan joka päivä, joten on syytä miettiä, miten saada liikeradat mahdollisimman monipuolisiksi, jottei oma keho siitä kärsi ja synny rasitusvammoja. Myös istuessa yritän olla löhöämättä, jotta pysyisin virkeänä ja valppaana.

Tällä viikolla kohtasin ensimmäistä kertaa hieman negatiivisia tuntemuksia. Eräs työkaveri, joka on siis vakituisesti tehtaalla töissä, suhtautui minuun kuin pitäisi minua tyhmänä tai yksinkertaisena. Olimme yhtenä päivänä aloittamassa ämpäreiden täyttöä ja meidän piti laittaa linja kuntoon ja odottaa, jotta margariini olisi valmista pakattavaksi. Kysyin häneltä, mitä voin tehdä, koska en ollut ollut aikaisemmn kyseisessä työpisteessä aloittamassa, enkä siis tiennyt, mitä valmisteluja siellä piti tehdä. Hän sanoi vain, että ei oikein mitään, tässä laitetaan valmiiksi näitä tasoja yms. Samalla hän itse touhusi koko ajan jotain, mistä olisin voinut osan tehdä, mutta hän ei vain suostunut kertomaan minulle mitä piti tehdä. Ilmeisestikään hän ei luottanut siihen, että osaisin tehdä yhtään mitään - varsinkaan itsenäisesti. Samainen työpari ei toisessa työpisteessä antanut minun selvitellä ongelmatilanteita, vaan syöksyi itse aina väliin, kun yritin jotain tehdä (jonka oikeasti jo osasin). Muutenkin hänen kommentinsa on yleensä :"Älä tee noin." "Älä koske paljain käsin." tai muuta negatiivista. Minulle tulee hänen seurassa todella ikävä olo ja tuntuu, että päivät menevät pilalle. Toisaalta taas suurin osa työkavereista ovat todella mukavia, vaikka ovatkin jo aika iäkkäitä. Heidän kanssaan on mukava työskennellä ja minulla on sellainen olo, että he luottavat minuun. Onneni on siis se, että työparit vaihtuvat päivittäin, kuten myös työtehtävät.

Olen huomannut sen, että automaattisesti ajattelen, mitä parannusehdotuksia kaipaisin työhöni. Mikään ei ole kuitenkaan vielä niin suurta (tai tarpeeksi pientä), jotta siitä voisi palautelaatikkoon ehdotuksen laittaa."