Jaahas! Nyt sataa!

Onpa elämä.

Mun ei ole netti toiminut sitten lauantain, mutta soitto Saunalahden vikapuhelimeen tuotti tulosta ja nyt toimii taas! Toisaalta on ihanaa olla ilman nettiä, koska silloin tulee luettua enemmän. Toisaalta taas olen ollut suurin piirtein koko ajan töissä, niin en olisi ehtinyt paljoa surffaillakaan. Ylitöitä saisi tehdä tällä hetkellä periaatteessa niin paljon kuin jaksaisi, mutta 16-tunnin päiviä ei jaksa kovinkaan usein tehdä, koska se tarkoittaa myös sitä, että yöunet jää vain noin viiden tunnin mittaisiksi. Jalat on muuten tehdastyössä paljon pahemmin koetuksella kuin tanssijantyössä. Näkisitte mun jalat... Onneksi ette.

Kesän ajan olen kulkenut pyörällä töihin ja se onkin sitten ollut ainoaa liikuntaa, mitä olen harrastanut kesällä. Salilla en jaksanut käydä ja viime kesänä löytämäni rullaluistelu on sekin jäänyt. Keväällä kävin pari kertaa rullailemassa. Ajattelin, että syyskuussa olisi taas päästävä salille. Pyöräily on ollut joka tapauksessa mielekästä ja 23 kilometrin päivälenkin ansiosta kestävyyskuntokin on noussut. Työmatka menee nyt noin 10-15 minuuttia nopeammin kuin alkukesällä. Lenkillekin voisi joskus perseensä viedä.

Eilen ja tänään ollaan vievattu Föribeatiä teatterilla ja oli ihan mukavaa taas. Laulun kanssa pitää tehdä aika paljon töitä, jotta osaisin ne biisit kunnolla ja jotta saisin ääneni taas kuntoon. Treeniä treeniä.

Uskomatonta, että töitä on tosiaan enää kolme viikkoa jäljellä ja sitten alkaa taas koulu! Odotan ihan mielettömästi koulun alkua, jotta pääsee taas nörttäilemään :).

Viikonloppuna tein ruokaa kavereille ja herran jestas oli hyvää!!! Ei ole varmaan koskaan ole koko menu onnistunut niin hyvin. Alkupalaksi söimme avokadominttukeittoa sekä naan-leipää ja mintturaitaa (tietysti omatekemiä). Pääruoaksi oli kanaa khorma, dalia (linssipöperöä) ja riisiä ja jälkkäriksi superhyvää suklaakakkua vaniljakermavaahdolla ja vadelmamelballa. Oli maha aika täynnä sen jälkeen! Päivälliskutsuja täytyy alkaa pitämään useammin, mutta ehkä hieman eri konseptilla.

Mä olen muuten huomannut, että viime vuoden aikana olen kärsinyt sosiaalisuushäiriöstä. Meinaan, että uusia ihmisiä tavatessa tuntuu, että koko ajan punastelen ja annan itsestäni supertyhmän kuvan. En osaa olla yhtään normaali. Joskus taas pakotan itseni olemaan supersosiaalinen ja se "ryhmänjohtaja". Riippuu tietysti, millaisia ihmisiä tapaan ja kuinka monta heitä on. Mä en tiedä mistä tämä pelko on johtanut juurensa ja kuinka siitä pääsisin eroon, mutta olen mä sen kanssa ihan hyvin toimeen tullut.

Niin ja viime viikolla ehdin käydä luovuttamassa vertakin :D.

Sadepäivän kunniaksi tänään on tiedossa siivoamista, pyykinpesua ja leipomista! Jeah!