Concerto in G

Oletteko koskaan nähneet Bob Fossen ohjaamaa elokuvaa All That Jazz, joka on "loistavasti" suomennettu muotoon Syke ei sammu? Todennäköisesti ette. Siinä elokuvan päähenkilö Joe Gideon aloittaa päivänsä peiliin katsomalla ja nauttien samalla ties mitä pillereitä kourakaupalla. Taustalla soi Antonio Vivaldi konsertto G-duurissa (mikä mahtaa muuten olla biisin tarkka nimi?). Sama biisi löytyy elokuvasta Marie Antoinette ja sen soundtrakcilta. Äsken sen kajahtaessa stereoistani muistin, kun noin vuosi sitten Ahterikadulla biisi alkoi soimaan ja mietin, mitä levyä entinen poikaystäväni oikein kuuntelee. Muistan edelleen oman olotilani tuolloin, mikä ei todellakaan ollut parhaimmasta päästä vaan oli todennäköisimmin itkun ja ahdistuksen sekainen. Nyt yhtäkkiä alitajuisesti rinnastin vuoden takaisen olotilani ja elokuvan pätkät samalle tasolle. Tuli hassu olo.

Nyt kun ajattelen viime kevättä, kesää ja syksyä ne tuntuvat todella kaukaisilta - eritoten juuri oman olotilan kannalta. Kuinka ihminen on jaksanut sellaista ahdistusta ja paskaa? En usko, että sanat ikinä riittäisivät kuvaamaan sitä pakahduttavaa tunnetta, mitä masennus aiheuttaa. Olen vasta nyt jälkeen päin pystynyt puhumaan niistä hetkistä ystävilleni. Silloin en puhunut, koska en osannut enkä oikein itsekään tiennyt, mistä kaikki johtuu tai kuka olen ja miksi ylipäätänsä olen.

Samalla voin kai pyytää anteeksi kaikilta, että olin niin eri persoona silloin, tuskin oma itseni ollenkaan. Olen siis myös näin jälkiviisaana ymmärtänyt sen, että keväällä 2006 alkanut masennus ei oikeasti loppunut ennen vaihtoon lähtöäni vaan vasta sitten, kun elämästäni poistui sellaisia asioita, mitkä ajoivat mua syvemmälle. Meni ehkä vähän turhan kauan aikaa siihen, että pidin itsestäni, mutta nyt olen kuitenkin ihan sinut itseni kanssa :). Nykyiseen asuntooni muutettuani sommittelin makuualkovini seinälle tusinan verran kuvia itsestäni eri paikoissa. Kutsuin sitä itserakkauden seinäksi. Nyt olen kuitenkin purkanut kuvat seinältä, koska en koe enää tarvitsevani sitä pönkittääkseni omaa itsetuntoani. Sanovat, että loppu hyvin, kaikki hyvin. Musta tuntuu, että tämä itsensä kasvattamisen jälkeen olen valmis aloittamaan alusta. ELÄÄ. Loppu hyvin, kaikki alkaa?