Aina välillä, kun yritän olla mukana elävien kirjoissa, olen aika varma, että kävelin maanantaina unissani töihin. Ei olisi eka kerta, kun unissakävelen. Mutta oikeasti, kuka hullu kävelee Turusta Raisioon vain sen takia, että "tuli sellainen olo, että nyt pitää vähän kävellä". Vähän niin kuin Forrest Gumpissa. Mun työnjohtaja oli oikeassa: mä olen hullu.
Mä olin jo huokaissut helpotuksesta, että ihana kun on viimeinen yövuoroviikko, mutta sitten multa kysyttiin, että voinko tehdä ensi viikonkin yötä, niin ei mulla ollut mitään syytä olla tekemättä. Ei ole yövuoro helppoa, mutta palkkapäivänä mieli on iloinen. Ei ollut helppo sekään, kun eilen menin päivällä kolmeksi töihin ja pääsin kotiin nukkumaan tänä aamuna seitsemältä. Tai siis kotona olin ennen kasia... Kyllä hyvin nukuttikin! Kyllä kerran viikossa jaksaa pitkän päivän tehdä, kun ei ole muutakaan elämää. Onneksi kohta alkaa koulu.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tyttö tuli!
Olin aivan varma, että vauva syntyisi etuajassa, kuten veljensäkin. Laskettu päivä lähestyi, eikä kehossa tuntunut harjoitussupistuksien lis...
-
Arvasin. Korkea kuume sen jo kertoi. Minullakin on enterorokko. Tiistai-iltana tuli ensimmäinen näppylä ja nyt varsinkin kädet ovat todella ... -
Eipä osattu arvata, että enterorokko on jälleen meillä vierailulla. Väinöllä oli pahannäköinen näppylä + punoitus kädessä - jo toinen (eikä ... -
Meillä ei syödä pashaa. Tein pitkänperjantain päivälliselle jälkiruoaksi Marianne-jäädykettä, jonka resepti on perua yläasteen kotitaloustun...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti