Sats

Tänään alkoi uusi liikuntakausi. Taas vaihtui kuntosali, tällä kertaa Satsiin. Ensivaikutelma Satsista oli miellyttävä. Ei liian iso, ei liian trendikkäitä itseään näytteleviä ihmisiä, mukava tunnelma ja erityisesti: hyvät laitteet! Sali on koulun vieressä, joten talven räntäsateissakin koulun jälkeen tulee lähettyä salille (niin olen ainakin ajatuksissani suunnitellut). Jos eka tulee kotiin, niin eihän täältä mihinkään pääse (nimim. kävin-pari-kuukautta-salilla-joka-oli-nurkan-takana-mutta-paikka-ei-oikein-miellyttänyt).

Mä olen ylpeä siitä, että olen pitänyt tätä blogia jo kolme ja puoli vuotta. Se on pitkä aika tämmöiselle merkityksettömälle ihmiselle. Kukaan mun tutuista ei ole koskaan jaksanut pitää blogia säännöllisesti kauakaan. Ei kukaan.

Elän kummallisen tuntuista aikaa. Syksy on oikeastaan aina jännää aikaa. Paluu normaaliin rytmiin, vuodenajan vaihdos... tunnelma on jollain tavalla herkkä syksyisin. Jos ei sataisi tähän vuoden aikaan, voisin ehkä alkaa tykkäämään syksystä. Toisella tavalla kuin keväällä, syksy antaa uusille aluille mahdollisuuden. Siitä ajatuksesta tykkään. Musta tuntuu, että mä olen kesän aikana löytänyt itsestäni jotain määrittelemätöntä, mutta olennaista, minkä kanssa on hyvä elää. Varmuus omista ajatuksista ja itsestäni ovat vahvistaneet sitä heikkomielistä ihmistä, joka olin vielä viime syksynä ja siitä muutama vuosi taaksepäin. Alan ehkä myös vihdoin aikuistua (mutta vain hieman, sen verran kuin täytyy). Aina ei ole ollut helppoa, mutta nyt onneksi on :).