Astin

Huomenna lähden elämäni ensimmäiselle insinööriristeilylle. Varokaa konttaavia tekniikan opiskelijoita :D. Tämä ei ehkä avaudu samalla tavalla muille kuin insinööriopiskelijoille - huhuista huolimatta.

Tuntuu, että koulussa on nyt ihan mielettömästä lukemista (ja silti lähden - paf - risteilylle). Jotenkin tälle ensimmäiselle jaksolle on valikoitunut runsasmateriaaliset kurssit kehnoine opettajineen. Tällä hetkellä meillä on liian monta sellaista opettajaa, jotka eivät osaa opettaa. Yhdeltä puuttuu punainen lanka tarinoistaan ja se vain puhuu ja puhuu ja puhuu ja puhuu, yksi ei saa suustaan kokonaisia lauseita ja yksi kääkättää niin että korviin sattuu. Lisäksi yksi opettajista on sovinisti ja nauraa aina kun joku (yleensä tyttö) vastaa väärin. Eli kotiin jää todella paljon itseopiskeltavaa, kun tunneilla ei pysy perässä tai ei vain ymmärrä mistä puhutaan. Mä odotan jo, että alkaisi matikan kurssi, koska siinä meillä on todella hyvä opettaja, joka tietää mistä ja miten puhuu ja opettaa.

Hollannin opiskelu on myös ollut aika jännää, mutta tänään tuntui ensimmäistä kertaa siltä, että en haluaisi mennä tunnille. Sekin tunne liittyi paljon siihen, että aikaa tuntuu olevan liian vähän tällä viikolla, enkä osaa käyttää sitä mahdollisimman tehokkaasti. Kahdeksasta kahdeksaan -päivä ei siis kovin houkuttele, vaikka välissä onkin kahden tunnin hyppytunnit (=läksyjentekoaika). Syksyn alussa piti kirjata ylös omia tavoitteita ja mä laitoin siihen nimenomaan ajankäytön optimoinnin ja stressin välttämisen. Juuri tällaisia tilanteita haluaisin siisi välttää. Onneksi tämä huutava aikapula on tällä hetkellä vain tämän viikon ongelma. Jos nyt saisi vain mielen rentoutumaan ja kevyellä otteella jatkaisi loppu viikon, panikoimatta tekemättömistä ja kiireettömistä asioista. Mitään deadlinejakaan ei ole lähellä, joten: RELAX KAISA!