Föribeat nr 2

Ensimmäinen Föribeat tältä syksyltä on takana ja olo on onnellinen. Onnellinen sen takia, että hieman pelkäsin, kuinka tanssi sujuu uuden parin kanssa kaksien harjoitusten jälkeen. Kaikki meni kuitenkin mielestäni erittäin onnistuneesti. Laulua pitää hieman petrata, sillä ääneni ei todellakaan soi enää samalla tavalla kuin joskus muinoin. Nyt on kolme viikkoa aikaa saada se tämän hetken tasoa paremmaksi. Olen erittäin otettu, kun työtoverit ojensivat esityksen jälkeen mulle skumppapullon, jollaista en todellakaan ollut uskonut enää saavani, vaikka eilen olikin mulle uusi ensi-ilta. Täytyy sanoa, että oli jälleen erittäin hurmiollista olla lavalla. Esiintyminen on ihanaa ja nautinnollista ja sen jälkeinen olo on euforinen. Varsinkin, kun on jälleen kerran ylittänyt itsensä uuden "roolin" harjoittamisessa. Mietin, pääsenkö tämän prokkiksen jälkeen enää ikinä lavalle esiintymään. Melkein itku tulee, kun tällaisia ajattelen. Teatterissa on mahtava ilmapiiri ja vaikka taidetta tehdäänkin, ainakin tämän musikaalin viihteellinen arvo on suurempi kuin taiteellinen ja siitä pidän.

Kävin perjantaina katsomassa Jipun kauppakeskuskeikan ja se oli yksi herkimmistä keikoista ikinä, vaikka esityspaikka ei varmastikaan ollut kovinkaan intiimi, optimaalinen ja tuskin edes mieluisa artistille. Käykää ihmeessä katsomassa livenä Jippua, jos joskus sellaisen mahdollisuuden saatte. Jessus, sen uudempi levykin on niin mahtava ja koskettava.

Fazerin Omar-suklaa on pahaa.