Wondering

Tänään on ollut paljon ihmettelemisen aihetta tai sitten olen vain pitänyt pitkästä aikaa silmät auki.

Kävin juuri katsomassa elokuvan Leijapoika, joka oli yksi koskettavimmista, kauhistuttavimmista ja tunteita herättävimmistä elokuvista, mitä olen ikinä nähnyt. Tarinan taika, huuuh.

Ja voitteko uskoa: jonottaessani lippua, eräs nainen tuli luokseni ja kysyi, olenko menossa elokuviin [Olen]. Hän ojensi minulle vapaalipun ja sanoi, ettei hän ehtinyt itse käyttämään sitä ja se menee tänään umpeen. Otin lipun vastaan ja hämmennyin niin paljon, että kun melkein heti pääsin lippukassalle, niin en aluksi muistanut mitä elokuvaa olin menossa katsomaan. Päivän hyvä työ voi piristää toisen ihmisen päivää (tai tässä tapauksessa iltaa) kummasti.

Kotimatkalla huomasin, että madot ovat heräänneet talvikohmelostaan (hih) ja eräs pensasaita oli jo hiirenkorvilla. Kevät tullee siis ihan pian! Kunhan vain aurinko muistaisi paistaa joka päivä edes sen hetken, kun menen kouluun ja tulen kotiin.

Miksi jotkut haluavat harrastaa juoksua sateessa?

Eilen illalla, unen ja valveen rajamailla, vavahduin tunteeseen, että joku puhaltaa minua päälaelle ja yläselkään. Se tuntui pelottavan aavemaiselta. Myöhemmin vavahduin myös todentuntuisiin ääniin, vaikka tiesinkin, että ne olivat vain pääni sisällä. Joskus ei ole kiva olla yksin.

Olin lauantaina elämäni ensimmäisen kerran sitseillä ja siellä oli niin hauskaa, että naurulihakseni olivat vielä tänäänkin kipeät :D.

Tänään olin pitkästä aikaa hieman ulalla matikan tunnilla. Asia korjautui kuitenkin entiselleen pienen pohdinnan jälkeen.