Marianne-jäädyke

Meillä ei syödä pashaa. Tein pitkänperjantain päivälliselle jälkiruoaksi Marianne-jäädykettä, jonka resepti on perua yläasteen kotitaloustunnilta. Kerran käytetty, vuosia kaapissa lojunut silikoninen muffinsivuokakin sai vihdoin käyttöä.

Marianne-jäädyke

150 g Marianne-rouhettai
2 munaa
0,5 dl sokeria
3 dl kuohukermaa

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää karamellirouhe muna-sokerivaahtoon varovasti sekoittaen. Lisää erikseen vaahdotettu kerma ja sekoita tasaiseksi. Kaada seos jäädykevuokaan tai suoraan annoksiksi esim. kertakäyttömukeihin ja pakasta. Ota jäädyke sulamaan 15-30 (pieni-iso) minuuttia ennen tarjoilua ja kumoa lautaselle.

Pieni showmies

No mutta meillähän asuu pieni showmies!
Aamulla ihmettelin, kun Väinö seisoi olohuoneen lattialla, horjahteli välillä ja nauroi ääneen itsekseen. Katsoin tarkemmin ja hänhän yritti nousta varpailleen ilman tukea. Illalla hän meni olohuoneesta keittiöön päin, pysähtyi ja kääntyi. Hän katsoi meihin jännästi ja alkoi kävellä takaperin. Aikaisemmin hän on tehnyt niin taaperokärryn kanssa, muttei kuitenkaan ilman mitään tukea. Sen jälkeen hän tuli takaisin olohuoneeseen ja alkoi yhtäkkiä pyöriä paikallaan. Hän oikein nautti siitä, että ihastelimme häntä. En voi uskoa, kuinka nopeasti aika menee ja Väinö kehittyy.

Uusia sanojakin tuntuu jäävän mieleen joka päivä. Yhtenä aamuna oltiin aamupalalla ja olin syöttänyt Väinölle jogurttia. Purkki oli tyhjä ja laitoin sen roskiin sanoen samalla kiitos. Katsoin Väinöä, sipaisin nenän päästä, kun hänellä oli jotenkin pohtiva ilme. Pienen tauon jälkeen Väinö sanoi: "Kiitot." Aivan kuin hän olisi pohtinut, miten se sana oikein sanotaan. Hän sanoi sen myös, kun vein vessaan aamupalan jälkeen pesulle. Näin kirjoitettuna tilanne ei kuulosta mitenkään ihmeelliseltä, mutta siihen oli latautunut niin erikoinen energia, että sen hetken muisteleminen saa vieläkin hymyn huulille.

Väinön lempimainos on muuten Zalandon mainos. Hän katsoo sitä aina suu auki ja kun tulee kohta, missä nainen kiljuu, Väinö kiljuu myös - ellei jo hieman ennakkoon.

Saatiin vihdoinkin Väinön 1-vuotiskuvat. Ne oli upeita. Vaikea valita, mitä teettää kehyksiin.

Väinö oli juuri vetänyt kunnon massakuurin
imetyksen päätteksi. Se näkyy :)

Räkää siellä ja räkää täällä

Räkä valtasi talon tällä kertaa. Väinöllä alkoi ensin flunssa ja me aikuiset tultiin perässä. Eilen oli pakko viedä Väinö hoitoon (oli jo terveempi), jotta saan levätä. Edellisenä päivänä en nimittäin enää jaksanut pysyä pikkumiehen perässä (kiipeilee, kiipeilee, kiipeilee). Onneksi on lähellä ihana ja luotettava tukiverkosto! Vietin koko päivän sängyssä, telkkari päällä ja kirjaa lukien. Pikku hiljaa se kuume sitten siinä nousi. Siistiä, kun lepää niin kuume nousee! Tosin eilinen oli kyllä ainut päivä, kun en aamulla ottanut Buranaa, jotta jaksaisin. Tänään onkin sitten ollut jo paljon parempi päivä. Ehkä keho tarvitsi sen kuumeen palautuakseen.

Kauheinta tässä taudissa on kyllä ollut se, että maku- ja hajuaisti on lähtenyt kokonaan. Tänään tehtiin jauhelihakeittoa ja jauhelihan pureskeleminen ilman makua oli tosi inhottavan tuntuista. Ensimmäisenä mauttomana päivänä söin sämpylää. Silloin oli vain ihanaa, kun se ei maistunut miltään ja samalla hieroi kipeää kurkkua nieltäessä. Suolaisen ja makean tunnen, ehkä tavallaan maistankin.

Taas on muuten menossa joku vaihe. Tai sitten se liittyy sairasteluun, en tiedä. Väinö on koko alku vuoden ollut tosi kiinnostunut syömään itse ja nyt ei. Ei ollenkaan. Ei käy myöskään potalla, vaikka ennen on käynyt ainakin joka aamu. Lelutkaan ei tosiaan kiinnosta, ellei leiki ja innosta. Koko ajan pitää olla menossa ja kiipeilemässä (no tietenkin, kun sellaisen taidon on nyt oppinut). Kirjat onneksi kiinnosta entiseen tapaan.

Alkuvuodesta mulla oli tavoitteena lähitulevaisuudessa viilata muutamia omia lapsiarkikäytäntöjä:

• päiväunille nukuttaminen (tissi pois...)
• yöunille nukuttaminen (nyt nukahtaa viereen, kun pinnasänkyyn laittaessa huutaa edelleen kuin palosireeni)
• imetys?? (milloin lopetan päiväimetyksen)
• yösyötön lopetus!
• lisää ulkoiluaikaa muutenkin kuin rattaissa
• normaaliin ruokaan siirtyminen

Yliviivatuissa olen mielestäni onnistunut. Aika hyvin, vaikkakin tuossa ulkoilussa olisi vielä pientä viilaamista. Ehkä joku säännöllinen ulkoiluaika. Nyt mennään sillä, että koska aika tuntuu menevän törkeän hitaasti tai huomaan, ettei sisätila riitä Väinölle.  Mut joka päivä yritetään kyllä ulkoilla Ja okei, nyt olen nukuttanut viereen, kun Väinö on ollut kipeä. Muuten kyllä nukahtaa yleensä omaan sänkyynsä, vaikkakin joskus vielä protestoi vähän.

Väinö on pian 1 v 2 kk. Tänään listasin paperille, mitä sanoja hän on oppinut sanomaan. Vielä ei ole ihan selkeää puhetta,  mutta kyllä ne sanat silti tunnistaa. Tässä saldo. Melko monta!

äiti, isi, auto, lamppu, leipä, kissa, karhu, kello, banaani (=ba), orava, pappa, Haba, rypäleet (=rypä), pallo, apina (= (a)pa), tippua (=ti)

Lisäksi hän osaa sanoa miten sanoo  karhu (örisee), apina (uu-uu-uu), lammas (bää) ja juna (tuu-tuut).  On ihan käsittämätöntä, että miten hän osaa jo ilmaista itseään muutenkin. Hän ottaa kädestä kiinni, kun haluaa, että menemme vaikka keittiöön. Toissa päivänä hän istui kirja kädessä syliini, otti toisella kädellä kiinni minun kädestäni ja laittoi siihen kirjan. Voiko selkeämpää viestiä olla :). 

Sain muuten vihdoinkin uuden, lopullisen ajokortin postissa. Se näyttää ihan väärennetyltä! Ja se ei ole voimassa kuin 15 vuotta. Sitten pitää jotain uusia kuvia laittaa poliiseille - muistaakseni :).

Kuva täältä.

Mun polkupyörä on ollut koko talven käyttämättömänä pihalla pyörätelineessa. Yhtenä päivänä huomasin, että se näytti tältä. 

Lähetin tästä jo kyselyä, että mahtaako auraustraktori olla kumauttanut kylkeen. Ei nimittäin tule väkivallalla tuollaista jälkeä. Ei ole vielä tullut mitään vastausta sähköpostikyselyyni, joten ensi viikolla  täytyykin sitten soitella TYSsille päin. Eipä muuten ole tullut Ben & Jerryltäkään mitään. Taidankin lähettää sinne heti uuden reklamaation. Saman kuin edellinen.

Töissä

Kaveri pyysi mua uuteen konditoriaansa MBakeryyn kolmeksi päiväksi kiireapulaiseksi. Nyt on kaksi päivää takana ja on kyllä ollut kivaa pitkästä aikaa tehdä töitä. Olen saanut tehdä aika perushommia - kakkujen koristeluun mua tuskin päästetään ;). On tuo töissä oleminen herättänyt tunteitakin sen puolesta, kuinka vähän päivässä ehtii olemaan Väinön kanssa. Tätä on hyvä kokeilla. Eilen meni vielä ihan hyvin, tänään alkoi olla jo jossain vaiheessa päivää vähän enemmän ikävä. Ikävää ei helpota yhtään se, että Väinö on ollut taas hieman kipeä. Hänellä on ollut kummallisen kuuloista yskää ja viime yönä taisi olla kuumettakin. Koska yskä on melko pahan kuuloista, isäntä käytti häntä tänään lääkärissä, mutta onneksi mitään ei löytynyt.

Ostin muuten naistenpäivänä meille maisteltavaksi juuri samaisen konditorian Kuningatarleivokset. Ulkonäkö oli niin houkutteleva, että Väinö oli jo kiipeämässä syöttötuolista pöydälle, kun näki leivosen. Leivos oli kyllä ihan mielettömän hyvää ja voi kuinka mahtavan ihanalta MANSIKKA maistui keskellä talvea! Tänään maistoin mustaherukka-marenkileivoksen ja joo, se oli myös ihan törkeän hyvää. Näytä tuotteita saa ainakin Turusta (Stockmannin herkku, Wiklundin S-market) ja Viking Linen uudelta Grace-laivalta.

Naistenpäivän herkku

Väinö kuolaa. Piti syödä aika nopeasti, ettei Väinö
vienyt koko leivosta :).

Väinö on nyt oppinut kiipeämään tuolille. Häntä täytyy vahtia KOKO ajan. Hän tykkää tutkia kotona ja pihalla. Omat lelut eivät kauheasti kiinnosta, ellei hänen kanssa leiki yhdessä. Kirjat kiinnostaa ja musiikki on ihan parasta. Välillä ärsyttää se, ettei oikein voi tehdä itse mitään. Jos vaikka yritän lukea lehteä tai laittaa tiskejä, niin hän tulee aina jalkoihin kiinni.

Ollaan käyty ahkerasti kerran viikossa sirkustelemassa Seikkailupuistossa ja viimeiset pari  kertaa on jo mennyt hyvin. Alussa Väinö oli vain kiinni minussa ja nurisi ja narisi ja itki yms. En tiedä, oliko se nälkää, väsyä vai hämmensikö suuri ihmismäärä (noin 30?, aikuisia ja vauvoja). Nyt ollaan tehty niin, että olen syöttänyt hänelle piltin ennen leikkiä, ettei ainakaan nälkä pääse yllättämään :). Viimeksi hän "juoksi" edes takaisin permantomattoa vaikka kuinka kauan. Jää se ohjattu toiminta vähän pienemmälle, mutta onneksi se ei siellä haittaa.

Ystävän tytär täytti 4 vuotta ja ystävä pyysi kakun päälle Titi-nalle -koristeen. Musta siitä tuli melko hieno!

Soittimia lähikuvassa. Päivänsankarilla oli tassunmuotoinen
Titi-nallemarakassi, niin pakkohan sellainenkin oli tehdä.

Käytiin vähän aikaa sitten Väinön kanssa Leaf-areenan sisäleikkipuistossa leikkimässä. Olin joskus aikaisemmin katsonut, ettei Väinöltä vielä maksa mitään, mutta siinä välissä hän olikin ehtinyt täyttää vuoden ja olisi pitänyt jo maksaa. Kuitenkin kassa oli ihan eripaikassa kuin sisäänkäynti leikkialueelle, joten ei ollut pelkästään meidän moka. Kukaan ei kysynyt. Oho.

Väinö rakastaa kiipeilyä.

Ja hei kaikki: SAA KOMMENTOIDA.

Ensimmäinen Buzzaus

Ystäväni Jonna sai minut värvättyä Buzzadoriksi. Buzzadorina saan kokeiltavaksi erilaisia tuotteita ilmaiseksi ja jakaa näytteitä myös ystävilleni. Pääsin melkein heti aloitettuani mukaan Oral-B Pro-Expert-kampanjaan (mainos kyseisestä hammastahnasta pyörii myös televisiossa). Kyseessä on monitehoinen hammastahna, joka toimii kaikilla kahdeksalla hammaslääkäreiden yleisimmin tutkimalla alueella. Olen pian viikon verran kokeillut hammastahnaa ja se on kyllä hyvää, vaikkakin ehkä vähän hassun makuista. Siitä jää jännä kalvo hampaiden pinnalle. Aamulla kun herää, niin ei tunnu yhtään biofilmit hampailla :). Jos joku lukija haluaa kokeilla, niin pistäkää viestiä, niin laitan näytteen tulemaan postissa tai muulla tapaa. Sain myös uuden Oral B:n hammasharjan ja voin sanoa, että täytyy varmaan seuraavan kerran ostaa samanlainen. Tuntuu, että hampaani suorastaan uppoaa siihen ja hampaat puhdistuvat nopeasti. Olen monta vuotta käyttänyt Colgaten hammasharjaa, aina samaa mallia. Nyt on varmaan ainakin hetkeksi aika vaihtaa se harja.

Tänään oli pitkästä aikaa kunnon pulkkailukeli eilisen lumipyryn ansiosta. Täällä Varsinais-Suomessa - tai ainakin meidän huudeilla - on ollut sellainen pulkkailuongelma, että tiet on koko ajan hiekoitettuja. Pelataan vähän niin kuin varman päälle, ettei kukaan liukastu. Lähdimme koko perheen voimin ulkoilemaan. Väinö oli innoissaan pulkalla menosta. Se kun on ollut sisälläkin mieluisa leikkiväline. Ensimmäisen pulkkamäen jälkeen Väinö pääsi leikkimään puhtaille lumille, eikä meinannut millään haluta pois. Ulkoilu oli selvästi mieleen.

Lumileikkejä.

Viime viikolla käytiin Väinön kanssa pyörähtämässä kaupungilla ja laitettiin pitkästä aikaa takki haalarin sijaan :). 

Kaupunkivermeet.

Toisena päivänä käytiin koko perheen voimin viettämässä aikaa Turun keskustan Hansa-korttelissa ja Väinö sitten innostui työntämään vaunuja.

Vauhti päällä ostoskeskuksessa.

Eilen vietettiin isännän kanssa kihlapäivää päivän myöhässä. Väinö pääsi yökylään mummilaan ja me käytiin leffassa (21 tapaa pilata avioliitto, oli hauska) ja istumassa iltaa lähipubissa :). Lähdettiin tosin kotiin siinä vaiheessa kun kuppilaan alkoi tulla enemmän asiakkaita - yhdeksän jälkeen siis. Enpä ollut pitkään aikaan käynyt missään. Samalla pelailtiin vähän Scrabblea. Mukavan päivän päätteeksi oli ihana kömpiä nukkumaan, kun tiesi, että aamulla saa nukkua niin pitkään kuin nukuttaa. Ysin maissa ei sitten enää nukuttanut. Tai heräsin kyllä ensimmäisen kerran kuuden jälkeen, mutta onneksi uni tuli uudelleen.

Väinön yö oli sujunut todella hyvin, kuten olin arvellutkin. Kun hain hänet iltapäivällä yhden jälkeen, hän ei aluksi edes katsonut minuun ja lähti vain karkuun. Aika pian kuitenkin sain todella tiukan ja pitkän halauksen. Meni siinä silti vielä jonkin aikaa, ennen kuin hän tuli kunnolla syliini. 

Muikistus!

Yritä näistä sitten muodostaa suomenkielinen sana :)

Koulutukseni myötä olen alkanut helpommin reklamoimaan yrityksille. Reklamoinnin pohjimmaisena ajatuksena minulla on ollut se, että yritys saa tietoonsa sen, että tuotantoprosessissa on jossain vaiheessa ollut vikaa ja viallista tavaraa on päässyt maailmalle. Monet yritykset kun tuntuvat mainostavansa nimen omaan laadulla. Olen työskennellyt itsekin elintarviketehtaassa ja tiedän, että välillä pääsee ei-niin-priimaa tavaraa kauppaan asti. Asiakkaiden reklamaatioilla ON merkitystä prosessin kehittämisessä. 

Mutta. Nyt tuli vastaan tuote, mistä olisin halunnut tehdä reklamaation eri syystä: "Vitsit kun saatais koko vuoden jädet ilmaiseksi!". Lempijäätelössäni Ben & Jerryn Chocolate Fudge Brownie -purkissa oli kyllä jotain ihan muuta kuin kyseistä jäätelöä. Jäätelön kuuluisi olla kokonaan suklaista, mutta tuossa purkissa oli sisällä nyrkin kokoinen kakkutaikinanoloinen möhkäle. Reklamaatio siis lähti. Möhkäle jäi syömättä.

Möhkäle

Sitten vielä muutama hauska kuva arjesta. Väinö tykkää tavaroista, joita voi vetää. Esimerkiksi mun käsilaukku.

Catwalk style.

Aamun pikkukakkoset saattaa joskus vähän jännittää.

On vaan niin pirun siistiä, kun pääsee ihan itse kiipeämään esimerkiksi ammeeseen, junaradan säilytyslaatikkoon (1-vee lippis päässä) tai vaikka pienen pieneen rottinkiseen hattukoriin.

Road trip with Väiski

Pikkuveljeni on loistava valokuvaaja ja hän lupasi ottaa Väinöstä 1-vuotiskuvat. Sitä varten piti matkustaa Lahteen. Katselin VR:n sivuilta aikatauluja ja hintoja: meno-paluulippu olisi maksanut liki 100 euroa! Iski piheys. Koska olin lähdössä Väinön kanssa kahdestaan mietin, uskallanko lähteä omalla autolla. Tankillinen bensaa maksaa noin 65 euroa ja se tuskin edes menee kokonaan. Meillä kun sattuu olemaan melko pihi auto maantieajossa. Kokeilin turvaistuinta etupenkille ja sehän meni siihen paremmin kuin hyvin (Ensin yritin kiinnittää telakkaa turvavöillä, kunnes näpit oli 5 minuutin jälkeen ihan jäässä ja tajusin kokeilla, onko etupenkissäkin Isofix. Olihan siinä.). Ainoastaan oikeasta etupeilistä ei nähnyt mitään.

Ei muuta kuin matkaan päiväuniaikaan! Väinö nukkuikin hienosti tunnin ja pysähdyttiin Riihimäellä välipalalle. Loppumatkakin meni leppoisasti: Väinö tutkiskeli autokirjaa ja minä lauloin Ipanapa 3 -levyn tahtiin.

Seuraavana päivänä saatiin kuvatkin otettua, vaikka alku meinasikin näyttää hieman kehnolta. Käytiin isäni, veljeni ja Väinön kanssa vielä ravintolassa syömässä ja pienimmällä herralla oli todella kova nälkä ja väsy. Selvittiin kuitenkin Pilttien avulla, eikä itseänikään edes hävettänyt se Väinön huutaminen :).

Paluumatka tehtiinkin Helsingin kautta. Väinö nukkui koko matkan Helsinkiin. Käytiin moikkaamassa siskoani ja siinä sitten vähän ulkoiltiin ja syötiin välipalaa. Seikkailin ensimmäistä kertaa Helsingin läpi Turun väylälle ilman apua. Applen navigointi ei oikein toiminut, kun näppäinlukko meni aina päälle, eikä se päivittänyt kääntymisohjeita. Ja aurinkokin paistoi sen verran, ettei näytöltä oikein näkynyt mitään. Kerran oli pakko pysähtyä kioskin pihaan katsomaan, missä oikein olin, kun usko omaan navigointiin loppui. En onneksi ollut harhaillut sivuteille. Väinö nukahtikin uudelleen kun päästiin moottoritielle. Juuri ennen Muurlaa hän heräsi ja huusi nälkää. Pysähdyimme kymmentä vaille viisi Muurlan lasin tehtaanmyymälälle, jonka kyltissä luki, että on se auki klo 18 asti, mutta ovella että helmikuisin klo 17. Syötin Väinölle pikaisesti Piltit naamaan ja kulautin itse kahvin ykkösellä alas. Jos olisin tiennyt, että parin kilometrin päässä oli Salon ABC, niin olisin ajanut sinne ja pitänyt rauhallisemman tauon. Loppumatka meni jälleen Ipanapan tahdissa :).

Miksikö matka jännitti? No, eipä ole kauheasti muutenkaan kokemusta pitkistä ajomatkoista, saati sitten lapsen kanssa kahdestaan reissaamisesta tai Helsingissä ajamisesta (vaikka ihan keskustassa ei oltukaan). Koko reissu meni kuitenkin tosi hyvin. Onneksi päiväunet vielä pelastaa osan matkaa. Mittariin saatiin huimat 510 kilometriä. Hyvä me!

Tänään ollaan sitten vietettykin kotipäivää. Käytiin kyllä pihalla kävelemässä, olihan tänään tosi kaunis ja aurinkoinen päivä. Itse kyllä olin matkasta sen verran poikki, että nukuin Väinön kanssa iltapäiväpäikkärit.

Ja ai niin. Piltit olivat todellakin muutaman kerran tällä matkalla käytössä. Ihan hyvin maistui Väinölle, vaikkei pitkään aikaan ollakaan niitä syötetty.

Juhlintaa ja ehjiä öitä

Väinön juhlat saatiin vihdoin juhlittua! Kyllä se niin vain on, että vieraat tekevät juhlista juhlan. Ja vihdoin tuntui siltä, että Väinö täytti vuoden. Se on tärkeä juhlapäivä.

Tietysti oli pakko väkertää hienot kakut. Harmi vain, että nämä kakut olivat ulkoa kauniita, mutta sisältä ei niinkään. Toinen kakku oli suklaapohjalla, sisällä suklaamoussea ja mustikoita. Kakun kostutus jäi liian vähäiseksi ja mousse jotenkin sitten hävis sieltä välistä.... imeytyi ilmeisesti kakkupohjaan. Toinen kakku taas oli vaaleapohjainen ja sisällä oli vaniljavanukasrahkaa sekä mansikoita. Se taas kostui ihan liikaa. Vaaleassa kakussa kävi myös sellainen moka, etten ollut laittanut sokerimassan alle kreemiä tarpeeksi alas ja se tahmea sokerinen kosteus sitten valui sieltä alhaalta koko ajan kakkulautaselle. Vaikka rakenteet eivät onnistuneet, oli kummassakin maku ihan ok.

Suklaatäytteinen kakku.

Mansikkavaniljakakku
(en muistanut ottaa kuvaa ehjästä kakusta)

Päivänsankari ihmetteli kynttilää.

Väinö sai tietysti kasan lahjoja sukulaisilta. Uintitarpeeseen tuli uusi oma pyyhe, leikkitarpeeseen pari autoa ja helmitaulu, minä-syön-itse-tarpeeseen omat Muumi-lusikat ja -haarukat, lokoilutarpeeseen ihka oikea retrohevostyyny, lukemistarpeeseen kirjoja, lämpimän tarpeeseen vähän vaatteita ja kiikkutarpeeseen keinuhevonen. Väinö itse olisi ehkä halunnut oman iPhonen, oikean käyttökelpoisen kaukosäätimen, kuulokkeet, Xbox-ohjaimen ja keittiölaatikollisen leivinpaperirullia, sauvasekoittimen moottoriosia ja läviköitä...

Vieroituksen jälkeen ollaan päästy vihdoin siihen tilanteeseen, että Väinö nukkuu kokonaisia öitä (10 h!). Harmi vain, että yöt päättyvät yleensä siinä viiden tai kuuden maissa. Ollaan nyt yritetty pitkittää iltapuuron antamista ja unille menoa (menee yleensä puoli kahdeksalta), jotta aamulla ei olisi niin kova nälkä ja hoppu ylös. Välillä tuntuu, että olen nyt väsyneempi kuin silloin, kun pystyin jatkamaan aamua antamalla maitoa tuohon aikaan. Toisaalta, itselläni olisi ehkä parantamisen varaa nukkumaanmenoajassa.

Eilen sain päivitettyä CV:n ja tehtyä melkein kokonaan avoimen hakemuksen (tosi vaikeeta!!!) ja lähetettyä kuusi työhakemustakin. Yhdestä tuli jo jopa vastaus: kiitti, mutta ei kiitti.

Ollaan asuttu tässä asunnossa jo kolme vuotta. Koska me ei olla vielä päästy muuttamaan isompaan asuntoon, oli pakko mielen virkistykseksi vaihtaa olohuoneen verhot. Minä kun en ole mikään kesä-talvi-verhoihminen, vaan yhdet hyvät voi pölyttyä näköjään kolmekin vuotta. Olohuone sai syksyllä puoleksi uuden ilmeen Väinön liikkumisen oppimisen takia ja nyt vihdoin löytyi kivat verhot Kodin 1:stä. Helmikuussa sai vielä vähän alennustakin :)