"Kasvis"ruokaviikko

Sunnuntaina päätin, että tämä viikko saa olla terveysviikko. Lomalla tuli mässäiltyä niin paljon kaikkea, että minulla oli tarve tietynlaiseen puhdistautumiseen. Jos ei muuten niin ainakin henkisesti. Elikkäs kasvisruokaa ja ei karkkeja ollenkaan!

Maanantai lähti ihan hyvin liikkeelle pinaattikeitolla nam. Tiistaina iski suunnaton laiskuus ja päätin, että jos nyt sitten välttäisin edes punaista lihaa. Hipsin naapuriin kiinalaiseen ravintolaan lounaalle, jossa sattuikin olemaan juuri lempiannokseni lounaslistalla - kanaa kungpo. Ruoka oli oikein hyvää ja ravitsevaa. Keskiviikkona - eilen - tein itselleni ruokaisan tonnikalasalaatin joka jäi suurimmaksi osaksi syömättä, sillä ei vain ollut nälkä. Töissä iski kuitenkin jo melkein puolen tunnin päästä työnvuoron alettua ihan kauhea himo lämpimään ruokaan ja lihapulliin ja perunamuussiin! Niitä oli sitten pakko saada ja onneksi Shellillä sattui olemaan juuri niitä kylmäkaapissa! Se siitä sitten. Nyt on uuniin menossa soijamakaronilaatikko. Valinta soijankäyttöön oli lähinnä laiskuusperäinen: en jaksanut käydä kaupassa ja soijarouhetta löytyi kaapista.

Mutta karkkiin en ole koskenut (kolmeen ja puoleen päivään). Vaikka työkaveri eilen tarjosi karkkia ja kiusasi vielä jättämällä pussin pöydälle ja sosiaalitiloissakin oli karkkia niin en syönyt yhtään. Kohta on taas reikiä hampaissa kun syön ihan liikaa karkkia.

Terveysviikon päättä (heh) lauantai, jolloin ajattelin leipoa muutaman marjapiirakan :D. Pakko saada leivontatuotteita pois jääkaapista.

Ei saa olla liian tiukka tällaisten suhteen, mutta joskus pieni kuri on hyvästä :).

Halpatuotteet ja private labels -tuotteet

Elintarvikkeista kiinnostuneena olen alkanut kiinnittää huomiota, missä esimerkiksi K-kaupan private label -tuotteet eli Pirkka-tuotteet valmistetaan. Pirkka on laajentanut vuosien varrella valikoimaansa ja niiden hinnat ovat astetta alempia kuin "normaalien" tuotteiden. Olen hieman myös sitä mieltä, että K-kaupassa normaalien tuotteiden hinnat ovat hieman korkeampia kuin muissa kaupoissa, jotta Pirkka-tuotteet saadaan näyttämään edullisemmilta. Jossain määrin tämä varmaan pitää paikkaansakin.

Jotta hinta saadaan alaspäin, on jostain tingittävä. Aikaisemmin olen kiinnittänyt huomiota muiden ketjujen private label -tuotteiden valmistukseen ulkomailla, mutta tuntuu, että Pirkkakin on lisännyt sitä merkittävästi. Odotan, milloin Pirkan puolukkapuuron valmistus siirtyy Saarioisilta jonnekin päin Espanjaa. Ei sillä, että minulla olisi suuria antipatioita ulkomaista tuotantoa kohtaan, mutta olisi kiva, jos suuri päivittäistavaroiden valmistuttaja pitäisi työpaikat Suomessa, koska täällä on osaamista niin paljon.

Materiaalit, ainesosat ja laatu tietysti laskevat niin ikään tuotteiden hintaa. Halpatuote ei pröystäile pakkauksellaan tai marjojen määrällä hillossa. Luontaisten aromien ja lisäaineiden sijasta käytetään keinotekoisia, jotka ovat tietenkin halvempia. [Ja tästä tuli mieleen, että älkää toki kammoksuko kaikkia lisäaineita. Useat niistä ovat vaarattomia ja parantavat huomattavasti elintarvikkeita. Jos haluatte vähentää lisäaineiden käyttöä niin aloittakaa vaikka poistamalla karkit, keksit ja jäätelöt ruokavaliostanne.]

En halua tällä mitenkään yrittää estää teitä ostamasta private label - tai halpatuotteita, mutta haluan antaa ajatuksille aihetta. Jos hintaeroa on vain vähän ja vain kalliimpi tuote on valmistettu Suomessa, niin eikö silloin kannattaisi valita se?

Itsehän boikotoin ainoastaan Euroshopperia. Hinta-laatu -suhde ei kohtaa.

Vielä on kesää jäljellä

Jee! Kerrankin onnistunut jossain. Huhtikuussa kirjoittelin, kuinka laitoin vähän parvekekukkia kasvamaan. Mustasilmäsusanna lähti yhtäkkiä hirveän kasvuun ja nyt on pian ensimmäinen nuppu auki ja muutaman muunkin nupun olen pongannut. Pistän kuvan, kun se on hieman enemmän kukassa. Ensimmäinen auringonkukkien kasvatusyritys tyssäsi siihen, ettei mulla ollut tilaa laittaa niitä isompiin kasvualustoihin ja silloin oli ulkona vielä niin kylmä, ettei niitä voinut parvekkeellekaan vielä laittaa. Uudet ovat hyvässä kasvussa parvekkeella. Saa nähdä, kukkiiko ne koskaan. Lisäksi on tulossa vielä basilikaa, mutta en siitäkään tiedä, kasvaako se koskaan kunnolla. Ekaa kertaa ikinä olen saanut myös muratin kasvamaan. Kaikki aikaisemmat ovat kuolleet melko nopeasti. Viihtyy näemmä pihalla hyvin.

Töissä menee ihan ok. Pari viikkoa sitten koin vihdoinkin sen ahaa-elämyksen, jolloin tajusin monta sekaisin ollutta asiaa. Yhtäkkiä palaset loksahtivat kohdalleen ja nyt on kiva tehdä töitäkin, kun ei tarvitse koko ajan kysellä. Ja pari viimeistä viikkoa on ollut ihan hyvin tekemistäkin, sillä viikon päästä alkaa viikon loma (jihaa!) ja koko tehdas on silloin kiinni, joten nyt pitää sitten tehdä vähän enemmän tuotteita varastoon. Täytyy myöntää, että vielä kesäkuun lopulla olin tosi tuskastunut, kun ajattelin etten ikinä opi työtäni kunnolla. Aina unohdin tehdä jotain tai tein liian myöhään/aikaisin. Silloin en ollut varma, pidänkö työstäni vai en. Ajattelin, että siihen mennessä olisi jo pitänyt osata kaikki. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että osaan työni ja se on sitä myötä myös tullut ihan mukavaksi. Kesti vain "hetken", että pääsi mukaan flow'hon.

Vanhemmat olivat viime viikolla käymässä ja käytiin tuossa viereisessä Käsityöläismuseossa Luostarinmäellä. Vaikka asun siinä ihan vieressä, en ole siellä koskaan aikaisemmin käynyt. Se vaikutti kyllä sellaiselta paikalta, että sinne voi muitakin vieraita kesällä viedä.

Käytiin perjantaina Laurin kaverin mökillä ja tuli samalla käytyä vähän uimassakin 15 asteisessa vedessä. Tai pikemminkin hypeltyä veteen :D. En ole moneen vuoteen hyppinyt mistään lavoilta, eikä tuokaan nyt kovin korkea "hyppytorni" ollut, mutta oli kyllä kivaa.

Viikot ja kesä menee nopeasti. Tosiaan pian on loma ja sen jälkeen enää viisi viikkoa töitä ja sitten alkaakin jo koulu!

edit//
No laitan sittenkin tän kuvan ensimmäisestä kukasta, kun se jo aukesi :D.

Runoja.

En ole hetkeen kirjoitellut mitään, mutta aina löytyy jostain varastoista uusia. Olen kerännyt kaikki tähän mennessä löytämäni yhteen tiedostoon ja niitä on jo pienen kirjallisen verran - 21 sivua. Ehkä täytyy alkaa pian taittohommiin :D.

---

Kosketat minua kädelläsi
Tahtoisin, että kosketat sydämelläsi

Katsot minua silmilläsi
Tahtoisin, että avaisit minulle sielusi

Olet hiljaa
Tahtoisin, että olisimme hiljaa yhdessä

Niin lähellä
Liian kaukana

---

Eristynyt

Kahleissa

Vapautunut

Kotona

Oma paikka

Rauhallisuus

Hiljaisuus

Yksinäisyys

---

En pidä itsestäni tällaisena

Hermoraunio
Mustasukkainen
Helposti henkisesti loukkaantuva

Äkkipikainen
Ailahteleva
Heikkohermoinen

Rauhaton
Alakuloinen
Tylsä

Hymyilemätön
Tuskainen
Vaikea

Tahdon itseni takaisin!
Tahdon olla Minä!

Iloinen
Naurava
Itsevarma

Kelmeä
Ihana
Täynnä onnellisuutta

Ahkera
Menevä
Ailahtelematon

Tasapainoinen
Veikeä
Rakastettava

Tahdon olla Minä!

---

Hetken aikaa
tuntuu siltä
että pakkaan tavarani
enkä tule enää takaisin

En voi sietää
epävarmuuttani
itsestäni
kiukkuani
ja turhuuttani.

Kaikki mitä haluan
on olla rakastettu
ja minä hölmö
kiukuttelen tätä tunnetta vastaan.

---

Aina joskus

- silloin tällöin –

kun katson sinua
en voi uskoa
että olet minun
Salaisesta unelmasta
todelliseen onneen.

---

Stockholm - again

Oltiin siskon kanssa taas kerran Tukholmassa käymässä. Tänä vuonna ei oikein budjetti riittänyt pidemmälle reissulle. Onnistuttiin kuitenkin löytämään jo tutuksi tulleesta kaupungista ihan uusia paikkoja :). Onhan siellä vaikka mitä nähtävää!

On ollut aivan ihanan aurinkoista! Harvemmin viime vuosina olen ollut näin ruskettunut kesällä kuin nyt. Tai luulen ainakin niin. Vielä ainakin viikko on luvattu yhtä kivaa keliä, toivottavasti pidempääkin. Eilen oli sellainen olo täällä Turussa, että olisi ollut ulkomailla. Oltiin ulkona puistossa brunssilla ja illalla käytiin vielä ulkoruokinnassa pizzalla ja jotenkin oli sellainen fiilis, että olis ollut jossain etelän lämmössä. Vielä kymmenenkin aikaan illalla oli ihanan lämmintä.

Töissä ei mitään ihmeellistä. Tällä viikolla iltavuoroa, joka on sinänsä kiva, että saa nukkua pitkään :).

Mun mustasilmäsusanna parvekkeella on alkanut kasvaa oikein mukavasti. Kukintoja odotellessa.

Kehon kuuntelua

Mä olen viime aikoina kuunnellut omaa kehoani lähinnä sen kipujen ja pyöräilykunnon kautta. Olen unohtanut antaa sille rentoutusta.

Vuorotyö on aiheuttanut sen, että kynnys lähteä kuntosalille treenaamaan on noussut huimasti. Tiedän, että olen sellainen treenaaja, että aina pitää tehdä täysillä ja melkein maksimipainoilla. Miksi en joskus voisi mennä tekemään pienemmillä painoilla ja antaa veren kiertää lihaksissa? Nyt olen ihan pökkelö, kun joka paikka on jumissa ainesosasäkkien nostelusta. Olen unohtanut venyttelyn ja muutenkin rentoutumisen. Vaikka olenkin opetellut kevään mittaan katsomaan telkkaria ja löhöämään sohvalla, ei se silti tunnu rentoutumiselta. Se tuntuu vain laiskottelulta. Viime viikko oli yövuoroa ja se tuntuu erityisen rasittavalta keholle. Pyöräilyllä tulee kuitenkin hoidettua aika paljon kuntoa, mutta ei kuitenkaan koko kehon hyvinvointia.

Sen lisäksi, että kuntoilu on jäänyt yksipuoliseksi, on myös ruokavalio tuntuu olevan rempallaan. Yövuorossa tulee syötyä kauheesti herkkuja eikä kasvikset muutenkaan tunnu maistuvan. Ehkä kannattaisi kiinnittää huomiota tähänkin ja antaa keholle jotain hyvää ja luonnollista.

Mun täytyy varmaan kirjoittaa Fit-lehteen artikkelitoivomus vuorotyöstä ja sen aiheuttamista vaatimuksista ja muutoksista keholle.

Maailmoja

Tein tänään kauppamatkalla yllättävän mietiskelyhavainnon. Vaikka mun nykyinen työ on periaatteessa yksinkertaista - varsinkin kun kaikki ajattelujutut vielä oppii - niin se maailma, missä töitä teen, tuntuu silti paljon mielekkäämmältä kuin maailma, missä työskentelisin tanssiopettajana. Mä olen jo kauan toitottanut sitä, että nyt tuntuu opiskelu ja ala hyviltä ja onnistuneilta valinnoilta, mutta että siihen päälle tulee vielä yllättäen tällainen fiilis, tuntuu vielä enemmän mahtavalta.

Olen paljon pohtinut (no en kylläkään kovin tietoisesti viime aikoina) omaa matkaani löytää itseni. Nyt tuntuu siltä, että olen tietyllä tasolla tasapainossa ja sinut (tai minut) itseni kanssa. Kunhan vain muistaisin sen itsekin aina. Matka minuuteen ja ehkä sen myötä myös aikuisuuteenkin on ollut vaihderikas, mutta se on opettanut paljon. Huonojen asioiden kautta olen ajautunut maailmaan, jossa on hyvä olla ja jossa voin luottaa ja uskoa itseeni.

Tässä pinnallisten kirjoituksien alla olen myös ensimmäistä kertaa ikinä potenut vakavaa vauvakuumetta. En ole ikinä ennen toivonut niin paljoa omaa jälkikasvua kuin viime aikoina. Tosin vielä ei ole sen aika, mutta haaveillahan saa :). Jännä olo.