Breda ja apurit

Mä näin tänään Sint Nicolaaksen!!! Ja paaaljon sen apureita. Tuo kuva on kyllä eiliseltä retkeltä Bredaan. Mutta ehkä tuo apuri on tonttujen korvike, kun tonttuja ei ole näkynyt yhtään. Breda oli kaunis kaupunki, jossa oli paljon kauppoja :) Paras löytö oli ehdottomasti hollannin kielinen Suomi-kirja kämppiksille muistoksi.

Mun selkä alkaa olla parempi muttei vieläkään normaali. Mä sain mun japanilais-saksalaiselta luokkakaverilta sellaisen japanilaisen lämpöpussin jota pitää pitää 20 tuntia... Se kyllä tuntuu ihanalta! Toivottavasti se auttaa saamaan nuo alaselän mököt pois.

PMMP:n uusi levy Leskiäidin tyttäret on sitten aivan huippu! Aina kun saa uuden levyn ja sen on kuunnellut kerran, tulee sellainen olo, että mitä tää on. Sitten kun sen on kuunnellu neljä-viisi kertaa niin hyvä levy kolahtaa yleensä viimeistään silloin. Mutta tuo uusi PMMP on niin nerokas. Kiitos <3!

edit// niin ja lauantaina oli +17 astetta, mutta aurinko ei paistanut. Ei täällä yleensä tähän aikaan ole niin lämmin.
edit2// Muistakaa, että kisa on vielä voimassa!

Palautetta

Eilen sain afrotunnin päätteeki aplodit. Tai oikeastaan meillä oli eilen koe afrosta ja sen jälkeen opettaja antoi palautetta kaikille. Sit mun kohalle tultaessa se käski muiden antaa mulle aplodit. Olin hieman hämilläni, että miksi. Sen takia, että en ollut tanssinut afroa juurikaan aikaisemmin ja ne muut oli tahkonnut sitä koko edellisvuoden. Ja mä olin hyvä, sopeuduin hyvin ryhmään ja niin edelleen :) Tuli hieman samanlainen epärealistinen olo kuin ysiluokalla, kun sain stipendin liikuntakerhosta ("aktiivisesta osallistumisesta"), vaikken ollut käynyt siellä kuin pari kertaa. Kiva saada sellaista positiivista palautetta, joka tuntuu rehelliseltä. Ja tuolla rehellisellä palautteella en siis tarkoita tuota stipendiä.

Inhottaa, kun koko ajan on mielessä, että kohta pääsee kotiin. Kyllä mä sitä odotan, mutta olis kiva vaan nauttia tästä loppuajasta eikä haikailla kotiin. Haikailu fiilis ei oo kiva, kun silloin ei ole niin iloinen mieli. Tuosta haikeudesta on kerran ollut hyötyä tanssitunnilla, kun koti-ikävä -ajatuksen avulla pystyin tulkitsemaan yhen nykärisarjan oikealla tavalla. Menin ajatuksissani ehkä liian syvälle, jolloin se fiilis tuntui koko kropassa eikä sen jälkeen tarvinnut enää ajatella näyttelemistä tai tulkitsemista. Kaikki vaan meni kohdalleen. Se tuntui oudolta, mutta samalla hemmetin hyvältä, koska olin saavuttanut jotain, mitä en ollut aikaisemmin kokenut tanssitunnilla.
Mutta onneksi ensi viikkokin näyttää työntäyteiseltä, vaikka ensin luulinkin, että ei ole muuta kuin tenttejä/kokeita mitä lie. Tentamen. (ei niitä osaa oikeina tentteinä ajatella)

Huomenna ajattelin tehdä viimeisen turistireissun lähikaupunkiin Bredaan. En mä jaksa täällä kotonakaan kärvistellä koko päivää, vaikka kyllähän tuo Fossen elämänkerta tuolla sängyn vieressä odottelee lukemista.

Held

Se eilinen esitys Held oli aivan huima! En ikinä pystyis tekemään semmosia hyppyjä kuin ne. Se oli ihan kreisiä. Liikematsku teoksessa kyllä toisti itseään koko ajan, mutta silti sitä oli kiva katella. Ja sitä musiikkia en ikinä kuuntelis kotona, mutta se tuki hyvin sitä hyppy/kreisi -teemaa, mikä esityksessä oli. Lavalla oli melkein koko ajan valokuvaaja, joka otti kuvia niistä hypyistä ja ne heijastettiin reaaliaikaisesti sinne taustalle. Uuh, oli hienoa. En varmaan vastaavanlaista tule piakkoin näkemään.

Eilen vein paketin postiin ja se painoi melkein 14 kiloa... Jouduin kantamaan sitä melkein kilsan kireällä selällä. Hyvin venytti lapojen välistä, mutta kun siellä postissa sen paketin laskin lattialle, meinasin oksentaa, kun tuli niin paha olo. Mutta tänään kyllä reenailin koulussa ja selkä tuntu jo vähän paremmalta.

Haluuks joku tuliaisia :)

Ei mitään ihmeellistä.

Voih, mä sain selkäkivun. Tein viime viikolla selkälihasharjoituksia ja selkä on ollu jumissa siitä lähtien. Eilen se sitten vaan kramppaili ja tänä aamuna en päässy sangystä ylös. Nyt se on vähän parempi jo, mut aion silti kyllä levätä tänään.

Eilinen workshop (se Australina dance theatre'n pitämä) oli tosi kiva. Tehtiin vähän akrobatiaa ja sit semmosia hassuja hyppyjä. Tänään menen sitten katsomaan niitten esitystä, josta nähtiin jo demo. Se kyllä näytti mielenkiintoiselta. Hyppyjä horisontaalitasossa: ne on aina hienon näköisiä. Hah, kuinka oudosti ne australiaiset puhuikaan. Tosi nopeesti ja epäselvästi, vähän kuin englantilaiset muttei kuitenkaan... oli hieman vaikeuksia ymmärtää niiden puhetta. Onneksi kehonkieli on kuitenkin kansainvälinen kieli.

Eilen sain tietää, että ens viikolla on kokeitten lisäksi myös tavallisia treenitunteja. Se on ihan jees, mutta olin jo ehtinyt asennoitua siihen, ettei ole. Mutta hyvä juttu on se, että on jotain tekemistä, huono juttu se, ettei ole niin paljon aikaa lukea.

Maastricht

No nyt on sitten reissuttu etelässäkin. Pohjoinen jäänee valloittamatta, mutta eipä se haittaa.

Maastrichitin kadut oli täynnä ihmisiä ja moni lapsi oli pukeutunut joulupukin eli Saint Nicolaksen mustaksi apupojaksi. Hollannissa on tapana juhlia joulupukkia joulukuun alussa ja silloin lapset saavat lahjoja (mutta vanhemmat on piilottanut lahjat ja lapset joutuu etsimään ne). En sitten tiedä, mikä päivä tänään oli kyseessä. Apupojan päivä??? Mä missaan noi joulupukki-juhlat vain muutamalla päivällä :( Tuo apupoika on aika jännä kun sitä ei Suomessa tunneta ollenkaan. Tai mä en ainakaan ollut kuullut moisesta nokipojasta. Täällä uskotaan enemmän tai vähemmän, että se apupoika vie savupiippujen kautta lahjat lapsille ja siksi on hyvä, että se on muutenkin jo mustaihoinen. Noita apupoika-koristeita näkyy katukuvassa oikeastaan enemmän kuin joulupukkeja (joka siis ei ole samannäköinen kuin meillä).

Maastricht oli kaunis paikka, vaikka enimmäkseen näinkin vain kapeita ostoskatuja. Siellä oli jopa kukkuloitakin (no ei siis ihan keskustassa kylläkään)! Löysin kaupungista myös kalliin suomalaisen kenkäkaupan. Kämppis antoi Maastrichtin murre-esimerkin ja musta se kuullosti vähän hollannin turun murteelta...

Tenttejä

Eilen oli sitten ensimmäinen tentti puolen tunnin varoitusajalla jazzin repertuaarista. Sen olis oikeesti pitänyt olla kahden viikon päästä, mutta kolme meijän ryhmäläistä aloittaa yhden prokkiksen ens viikolla, niin me ei oltais voitu esittää niitä meidän koreografioita. Eli tuo koe oli aika helppo, koska piti vaan tanssahtaa ne jutut, mitä syksyn aikana oli siellä tunnilla opeteltu. Niitä oli kaksi. Ja open lisäksi oli vaan yksi toinen tyyppi katsomassa. Ens viikolla on pari tenttiä ja sitten viimeisellä viikolla kolme. Kahta en ehdi tekemään ollenkaan. Jazzin tentti vähän pelottaa, koska oon siellä tunneilla aina ihan pihalla. En tiiä miks. Mä en vaan koskaan muista niitä juttuja.

Eli viimeinen viikko menee melkein kotiinlähtöä odotellessa, koska muuta koulua ei ole. On ainakin aikaa keskittyä opinnäytetyöhön. Hmmm, keskittyä ja keskittyä. Se voi olla aika hankalaa.

Mua on ärsyttänyt, kun se uusin kämppis jättää aina teepussit pöydälle tai tiskialtaaseen (ja ruokaa lautaselle eikä viiti heittää niitä edes roskiin, yök). Toissa päivänä uskalsin sille jopa sanoa niistä teepusseista. Ja sitten, jos on sen vuoro tiskata, niin kertaakaan en oo nähnyt sen tiskaavan. Tai siivoavan. Tänään sitten avauduin tuosta talon vanhimmalle ja se lupas puhua asiasta Martijnin kanssa. Oli itekin huomannut saman. Mutta ei se homma toimi, jos yksikin jättää roskat levälleen ja siivoamatta. En sitten tiedä, eikö se ole saanut noista asioista tietoa silloin kun se tänne muutti, mutta oletin että se on tietoinen. Mutta se on kyllä ainut kämppis jolle mulla ei oikeen ole mitään sanottavaa...(siis muusta kuin noista siisteysjutuista)

Jaaha. Lauantaina ajattelin suunnata tuonne etelä-Hollantiin elikkäs Maastrichtiin vähän shoppailemaan :)

edit//
ens viikon maanantaina meillä on australian dance theaterin workshop, uuuh! ja sitten tiistaina menen kattomaan niitten esitystä. ja viimeisellä viikolla on vielä joku show, mitä menen katsomaan.

Vapari

Tänään oli vapaapäivä lauantaisen koulupäivän takia. Belgian reissulla kuulin meidän opettajalta, että jotkut opettajat sairastavat syysflunssan juuri avointen ovien päivänä. Varsinkin uudet opettajat saavat aina pitää koko päivän tunteja. Se on kuulemma tosi rankkaa henkisesti, koska vanhemmat haluavat tauoilla (15 min) puhua opettajien kanssa ja sitten on taas opetettava tunti. Tuo avoimien ovien päivä näytti pitävän sisällään näytetunteja sekä lisäksi treenitunteja nuorille, jotka ovat kiinnostuneet tanssista. Ja tietysti sitten oli myös ne esitykset. Belgian reissu meni kivasti ja esitys ihan suht hyvin. Olisi voinut mennä kyllä paremminkin. Eikä me missään Lierissä oltu vaan Borneimissa, joka on Antwerpenin lähellä.

Tänään sain kirjoitettua melkein kokonaan raportin tästä vaihtoajasta. Luulen, ettei mikään tule enää muuttumaan. Enää pitäisi kirjoittaa Suomeen paluusta ja sitähän en luonnollisesti voi vielä kirjoittaa. Opinnäytetyö ei oikein edisty, kun on hirveen vaikea motivoida itseään lukemaan. Oon mä tänään lukenut, mutta olisin voinut lukea enemmänkin. Pitäis ehkä jo kohta alkaa analysoimaan niitä elokuviakin. Tai sitten mä jätän sen keväälle. En tiedä.

Mitähän vielä. Voiks ruveta jo oikeesti pakkaamaan?