Cobras

Nonni. Eipä tässä oikeen mitään. Lahdessa taas pikavisiitillä ennen koulun alkua.

Jatkoajassa on höykytelty aika paljon tuota Narvanmaata ja sen huippuideaa/toteutusta Kobrien hyllyttämisestä. Turun Sanomat julkaisi jutun ryhmämme johtajasta Meretestä.

Surffailin tässä netissä aikani kuluksi ja löysin tällaisen. Enpä muistanut, että tällainenkin juttu on viime kauden aikana tehty.

Hih, iskä oli ostanut vaahtokarkkeja mulle. Pitäisiköhän niitä pistää mikroon? Jami!

Runoja

music: Redrama
sataa :(

Mä en saanut eilen illalla unta. Tai siis yöllä. Pitkästä aikaa oli melkein uneton yö. No, sitten mä kirjoittelin runoja. Niistä tuli vähän tyhmiä. Ja löysin (tosi) vanhoja runoja. Tässäpä sitten muutama. Saatte itse arvata, ovatko ne uusia vai vanhoja...Hah, en mä kyllä mikään runoniekka ole.

---

Sunnuntaikävelyt ovat kivoja, mutta vaikeita.
Ihmiset kulkevat käsikkäin pitkin joenrantaa.
He hymyilevät kilpaa auringon kanssa ja syövät jäätelöä.
Rintaa pistää epämiellyttävä tunne.
Tuota en kenties pääse koskaan kokemaan.
Tuntuu tyhmältä istua yksin penkillä ja katsoa ruskeaa jokivettä ja toisella puolella käveleviä onnellisia ihmisiä.
Pitää nousta, jotta veri lähtee taas liikkeelle.
Ehkä jonakin päivänä minäkin.

---

Minulla on
liian lyhyet sormet
silmäpussit
iso nenä
pattipolvet
paksut posket
pienet tissit
lyhyet jalat
pitkä selkä
valtava ikävä.

Minulla on
oranssit hiukset
kivat silmät
vatsalihakset
pieni peppu
iso ego
hyvä olo.

---

Tänään ei ole hyvä olla yksin.
Eikä huomennakaan.

---

Joskus tuntuu siltä
että kaikki vaan kaatuu
raskas taakka harteitani jumittaa
pienetkin murheet tuntuvat kaatavan maailman
oikeasti ei ole mitään hätää

Rintaa puristaa ja väsyttää
tuntuu siltä, ettei jaksa yrittää
olla edes minä
maa vajoaa jalkojen alla
eikä se edes haittaa

Ei nukuta iltaisin
asiat pyörivät mielessä
toiveet paremmista hetkistä
tuntuvat kaukaisilta
lopulta tajuan taas
ettei minulla oikeasti ole mitään hätää.

---

Puhille

Myy tuoliinsa käpertyy
Yksinänsä höpertyy
Tekee kurjan huomion
Halipula suuri on
Tahtoo luokse ihanan
Tosi äijän mahtavan



Ja päästiin satuhahmoihinkin...

TPS kuoppasi Kobrat

No niin. Aika kummaa tämä.
Eilisessä Ilta-Sanomissa oli juttu, että TPS hyllytti Mustat Kobrat. Myös tämän päivän Turun Sanomat on informoinut jääkiekkofaneja asiasta. Tottahan se on. Tarjouspyyntö tästä kaudesta lähetettiin jo keväällä, mutta vastaus saatiin tosiaan vasta viime viikolla. Nyt sitten katellaan, josko tulisi jotain uusia töitä. Enpä vielä voi hirveästi näin julkisesti kertoa. Mikä 'hauskinta', kiekkoihmiset ovat näreissään. Keskustelua käydään Jatkoajassa ja fanit tuntuvat olevan meidän puolella. Mua ainakin hämmästyttää tämä julkisuus.

Koulu alkaa ensi viikolla ja se tuntuu hieman oudolta. Olen yrittänyt saada aikaiseksi liikemateriaalia soolooni. Viime viikolla mulla oli vielä sellainen olo, että kyllä mä sen pystyn tekemään, mutta tänään taas en saanut juuri mitään aikaiseksi. Onhan tässä vielä aikaa.

Ai niin. Alan opettamaan JUMPPAA 6-9 -vuotiaille! Hih. Se on siitä helppo duuni (kai?), että mun pitää opettaa niille tietyt liikesarjat kevääseen mennessä, eli opetussuunnitelma on valmis, täytyy laatia vain aikataulu ja miettiä, kuinka opetan. Saa nähdä, mitä siitä tulee. Mielenkiinnolla kuitenkin odotan alkavia tunteja!

Mä olin melkein viikon Helsingissä. Oli ihana nähdä muutamia kavereita ja käydä Korkeasaaressa. Ja Linnanmäellä=). Olen ehkä kaiketi käynyt Korkeasaaressa joskus vaahtosammuttimen kokoisena, joten se oli uusi kokemus mulle. Vesikot olivat vekkuleita, leopardin pennut suloisia temmeltäjiä ja leijonaemo leikki hurjasti pentunsa kanssa. Hih, ne oli ihania ihania ihania!!! Mutta hauskin ja suloisin ja ihanin kaikista oli paviaanipoikanen, joka teki kuperkeikkoja! Huh, mä haluaisin sellaisen.

Suklaakakkua

Mmmmmmm. Olipas hyvää ruokaa. Kolme ystävääni, Tampereelta, Kokkolasta ja Helsingistä, oli vierailulla viikonloppuna ja tarjosin heille italialaisen menuun. Alkuruoaksi oli tomaattipastaa (kunnon annos tietenkin:) ), pääruoaksi kinkku/pinaattimunakasta, paistettuja perunoita ja tomaattia sekä jälkiruoaksi suklaakakkua (tää oli oma Klobbar-lisäys) ja panna cottaa kinuskikastikkeella. Aterian kanssa tietenkin nautittiin hyviä italialaisia punaviinejä. Saksasta ostettu ranskalainen punaviini ei ollut kovinkaan hyvää... se on vielä juomatta. Ei ollut aterian jälkeen enää nälkä. Tänään saa syödä vielä pastaa.

Eilen käytiin katsomassa Linnunradan käsikirja liftareille. Mä rakastuin hahmoon nimeltä Marvin. Hmm, se oli robotti...:) Mutta jos on lukenut kyseisen Douglas Adamsin kirjan niin kannattaa käydä katsomassa. Ja sitten odotellaan enää jatko-osaa.

Kohta pitäis varmaankin alkaa jo tehdä sitä jazztanssikilpailuihin suunnittelemaani sooloa ja ryhmis materiaalia. Pöh. Ei ole tällä hetkellä oikein ideoita. Ehkäpä sitten kun laittaa verkkarit jalkaan ja pääsee saliin niin ideoita tulee. Tai sitten ei.

Mutta hei. Hyvin menee, mutta menkööt ^_____^

Turuus

Jehnaa olla täällä taas =)=)=) Kyllä Turku on sitten mesta paikka...

Tällä viikolla ajattelin raahautua pitkästä aikaa salille, mutta en tiedä, koska jaksan. Ehkä huomenna, viimeistään perjantaina.

Eilen tehtiin pizzaa ja se oli melkein parempaa kuin Italiassa =) Viinit vielä juomatta. Ai niin. Kun tuossa eilissä päivänä hieman purin laukkuja niin en muistanukkaan kuinka monta pulloa sitä viiniä oli tullut ostettua...toivottavasti ne on hyviä =P

3160 km

Nunni.
Matka on sitten ohi. Oli kyllä hintansa väärti!
Elikkäs. Kaksitoista päivää vietimme reissussa. Mun piti päivittää blogia siellä, mutta en koskaan iltaisin jaksanut mennä koneelle, vaikka siellä hotellissa, Torbolessa, olikin ilmainen netti.

Aluksi mentiin siis Hangosta laivalla 22 tuntia Saksaan, Rostockiin, josta jatkettiin bussilla Berliiniin yöksi. Aamulla tehtiin siellä kiertoajelu ja jatkettiin sitten autobaanaa pitkin Müncheniin, jossa myöskin yövyimme. Siellä tuli eteen ensimmäinen ruokashokki... alkupalana oli makkaralautanen juustolla. Tehän tiedätte, kuinka paljon mä pidän molemmista...avoimin mielin ne silti jäi syömättä.

Sitten olikin jo torstai ja jatkoimme pikkutietä Alppien ja Itävallan halki Pohjois-Italiaan Garda-järven pohjoisrannalle. Ihastuin aivan täysin Saksan puolella olevaan pieneen alppikylään, Mittenvaldiin, johon aion isona muuttaa=) Sieltä ostin mahdottoman hyvää suklaata, jota metsästinkin sitten loppumatkan lisää (ja löysin sitä lopulta Rostockista tulomatkalla...onnksi!).

Me asuttiin ihan kivassa ja hyvin ilmastoidussa hotellissa keskiviikko aamuun asti. Perjantaina me kierreltiin siskon kanssa Torbolen pikku kaupunkia(?), lauantaina tehtiin retki ensin lähikaupunkiin Rivaan (johon käveltiin tunti), josta sitten jatkettin 10 kiometriä etelämmäksi Limone-nimiseen sitruunakaupunkiin. Se oli aivan ihastuttava paikka!!! Sieltä palattiin sitten laivalla takaisin Torboleen. Limone oli ehkä paras paikka, jossa käytiin matkan aikana.

Sunnuntaina, kun melkein kaikki muut olivat venereissulla etelä-Gardalla, me tehtiin oma reissu ensin Torriin ja siitä jatkettiin sitten Gardan-kaupunkiin ja bussilla takaisin. Ne oli aika pieniä paikkoja, mutta oli niissä hyvä shoppailla=) MAtkavetäjä sanoi alussa, että jos löydätte jotain ostettavaa, ostakaa se heti, koska sitä ei saata olla siinä sitten kun haluatte sen ostaa. Mä noudatin sitä neuvoa oikeastaan joka päivä. Ei ole kyllä jäänyt harmittamaan mikään, mitä en ostanut.

Maanantaina oli aika hurja päivä. Käytiin Dolomiiteillä, joka siis oli vuoristo. Siellä noustiin kondolihissillä 2950 metriin, josta oli aika kivat näkymät, vaikka pilviäkin siellä oli. Melkein koko matka matkustettiin mutkikkaista serpentiinitietä. Mulle tuli aika paha olo kun pysähdyttiin, enkä pystynyt oikein hyvin syömään. Siellä söin kuitenkin ehkä maailman parasta lasagnea! Ruoasta puheen ollen, me syötiin joka ilta illallinen, jossa oli alkupala (yleensä pastaa...) ja sitten vielä pääruoka ja jälkiruoka. Kuinka monesti syön sellaista ateriaa? En ehkä ikinä... Pariin kertaan en kyllä edes tiennyt, mitä söin, mutta nekin melkein paljastuivat myöhemmin.

Tiistaina käytiin sitten Venetsiassa. Olin odottanut sitä reissua koko matkan. Hitsi, se oli kyllä suuri pettynys. Ensinnäkin siellä oli aivan ÄLYTTÖMÄSTI turisteja (ja 30 000 pulua Pyhän Markuksen aukiolla...). Ei se kyllä vastannut muutenkaan mun odotuksia siitä kaupungista. Me ei kyllä ehditty olemaan siellä kovinkaan kauan, joten ehkä ne pikkukujat ja kauneimmat paikat jäivät näkemättä. Ei hirveästi tee mieli mennä sinne uudestaan.

Keskiviikkona lähdettiin siis paluumatkalle. Käytiin vähän vahinkopakolla 2094 metrin korkeudessa, johon meni aika kiemurainen tie. Meinasi tulla hätä käteen, kun kapealla tiellä tuli toinen bussi vastaan. Onneksi siitäkin sitten selvittin ohi. Jännää oli=) Yövyttiin taas Saksassa, Nürnbergissä, josta seuraavana päivänä jatkettin matkaa Rostockiin ja sieltä laivalla kotiin. Rostockissa miellä oli pari tuntia aikaa käydä shoppailemassa Kauflandissa ja voitte arvata, että shoppailin=) Rahaa piti nostaa vähän lisää...ostin kuitenkin kahdet kengät vähemmän kuin Riikka=)

Mutta matka oli onnistunut ja tosi mukava. Bussissa ei ollut liikaa ihmisiä eikä liian kuuma. En onneksi saanut mononukleoosia matkan aikana (se oli muotitauti meidän työpaikalla). Siitä tulin mieleeni, että Viprille terkkuja: mun oli tarkoitus lähettää sulle kortti, mutta unohdin. Hmm. Vanhuus ei tule yksin.

Ajokilometrit yllä

Viimeistä viedään ja lujasti

music: Neon 2: Polku ... ihq ...
Hmmm. Huomenna on revyyn kaksi viimeistä puristusta=) Onpi ollut aika raskas viikko, mutta hyvin siitä on selvitty. Torstaina oli oikastaan ensimmäistä kertaa sellainen olo, että homma alkaa jo sujua. Hyvin on esitykset menneet. Tänään oli hieman vaisu yleisö, mutta muuten katsojat ovat olleet hyvin mukana.

Eilen oltiin yhden työkaverin luona rillailemassa. Tänä kesänä oon rillaillut makkaraa jo useamman kerran (yleensä ehkä korkeintaan kerran) ja se varmaan alkaa kohta jo näkyäkin...ja jäätelö kanssa. On muuten aika ilkeää se, että ensin tekee hirveesti töitä, että sais voimakkaat ja kiinteät lihakset ja sitten ne surkastuu ihan supernopeasti. Epäreilua. Vähän olen yrittänyt kuntoilla, mutta ei sekään auta. Nyt ei jaksa oikein lenkkeilläkään, kun on niin kuuma. (mut ei saa valittaa kun kerrankin aurinko paistaa)Tänään kyllä pistin työkavereiden lihat liikkeelle. Tai siis kun itselle ei meinannut tulla kunnolla kuuma, niin piti myös muita rääkätä=) (mä siis pidän ennen esityksiä lämmittelyn kaikille).

Pitäis varmaan kohta mennä nukkumaan taas. Puuh.

edit//Mä luin juuri mun ensimmäisen kirjoituksen tähän blogiin Hankin elämän. Hih. Kevään aikana on tosiaan paljon tapahtunut asioita ja kesän aikana ehkä vieläkin enemmän, kivojakin juttuja (vihdoinkin!). Hmmm. Ehkä se elämäkin alkaa jo hieman orastamaan. Kai.