EggBowl

Aurinkoinen frisbeepäivä takana! Maanantain EggBowl-kisoissa pärjäsin lopulta sen verran hyvin, että voitin hopeaa. Päivän aikana heitettiin 2 x 18 väylää ja se on kyllä naiselle (ja miehillekin) rankka setti. Toisen kierroksen puolivälissä alkoi paukut loppua ja heitotkin olla sen mukaisia. Päivä oli kuitenkin tosi mukava, vaikka illalla oltiinkin niin poikki, että mentiin nukkumaan ennen kymmentä. Kyllä näistä kisoista saa aina lisää harjoittelumotivaatiota, vaikkei suunnitelmat lajin suhteen olekaan korkeat. Ihana harrastus!

Voittokiekko!

Tänään oli pakko käydä nuutuneesta olosta
huolimatta vähän heittelemässä. Ihana sää!

Uusi kiekko lensi ihan mukavasti.

Pottatsemppiä

Ollaan yritetty tsempata Väinöä potalla käymiseen piirtämällä tähtiä paperille pottaan/pönttöön tehdystä pissistä tai kakasta. Kun kaikissa ruuduissa on tähti, saa hän palkinnon, esimerkiksi jonkin pienen lelun. Väinö oli laivareissulta saanut muistoksi ensimmäisen pikkuLegonsa (mopon) ja kun ruudut täyttyivät tähdistä pian reissun jälkeen, tuntui turhalta ostaa mitään uutta lelua jälleen. Niinpä kaivoin laukun pohjalta laivalta ostetun karkkiaskin. Väinö on silloin tällöin maistanut muutaman karkin, muttei koskaan ole pyytänyt montaa lisää. Nyt annettiin sitten syödä koko aski ja hän söi. Ja karkki on nyt saavuttanut lapsen mielen... Tänään kaupassa oli pakko kantaa hänet pois irtokarkkibokseilta :).

Nam nam!

Skanssissa lippisostoksilla (ei löytynyt kivaa).

Sitä vastoin minulla alkaa nyt karkittomuus. Tämä työttömyys ja huoli arjesta on vienyt karkkimässäilyn vähän käsistä ja nyt on oltava aika absolutisti karkin suhteen. Päätin, että jos herkkua tekee mieli, niin viikonloppuna saa ostaa jäätelöä. Ei mitään litran boksia vaan yhden jäätelön. Tänään herkuttelin vielä loput banaanikakusta, jonka tein sunnuntaiksi. Ei kyllä minun mielestä ollut ihan sen kaiken hehkutuksen arvoinen, mutta ihan hyvää ja maukasta oli. Ja tosi helppo ja nopea tehdä.

Puhe

Väinön puheenkehitys on edennyt nopeasti. Kolmisanaisia ja joskus neljäsanaisiakin lauseita tulee jo. Toisaalta taas hän on niin innokas juttelemaan, että on alkanut änkyttämään, kun yrittää hakea oikeaa sanaa. Silloin hän useasti hermostuu. Ihanaa, kun voidaan jutella!

Väinö on myös oppinut laulamaan. Tuiki tuiki tähtönen taitaa olla parhaiten hallussa, mutta muitakin lauluja hän osaa jo melkein kokonaan: Hämä-hämähäkki, Aa-aa Heikki, Jänis istui massa, muutamia mainitakseni. Se on vaan niin söpöä, kun tuollainen pieni laulaa. Useasti meinaa tulla tippa linssiin. Ihana!