Väinöllä oli flunssa noin kuukausi sitten ja sen jälkeen aikamoinen yskä. Tänään hän valitteli korvaansa ja mentiin sitten heti tänään lääkäriin. Viimeksi kun oli korvatulehdus, oli myös kaamea yskä (nyt ei niin kaamea). Väinö on ollut tällä viikolla myös joka päivä päiväkotipäivän jälkeen väsynyt. Vaikka on jaksanut riehua, on myös väsähtänyt tosi nopeasti. Ja korvatulehdushan se oli.
Melkein pari vuotta sitten, Väinö sai ensimmäisen antibioottikuurin ja sen aikana hänelle tuli koko kehon täydeltä näppyjä. Nyt lääkäri kysyi, että testattiinko sitä. Ei. Hän laittoi nyt Väinölle lähetteen verikokeisiin ja tutkitaan, että onko Väinöllä penisilliiniallergiaa. Hyvä juttu mun mielestä.
Päivä paloasemalla
Tänään vietettiin Päivä paloasemalla -päivää. Kävimme Väinön kanssa katsomassa mitä näyttää paloauton sisällä ja miten sammutetaan palo. Minäkin opin, että jos joku muu asunto talossa palaa, ei kannata mennä rappukäytävän kautta ulos... ja että palovaroittimet pitäisi tarkistaa JOKA kuukausi... 10 minuuttia ei ole maksimi aika milloin pitäisi pelastautua tulipalosta, se on 2-3 minuuttia (arvaukseni perusteella olisin kuollut)... paristojen päät pitäisi teipata ennen kierrätykseen laittamista... palovaroittimet tulivat pakolliseksi VASTA vuonna 2000. Siinä teille myös pieni infopaketti.
Sekin päivä koittaa lähitulevaisuudessa, kun Väinö siirtyy pienten ryhmästä isojen ryhmään. Ollaan sovittu, että tämä tapahtuu heti vuoden alusta. Nyyh. Meidän pieni-iso-mies.
Väinö on ryhmänsä vanhin ja on ainoa, joka siirtyy. Olimme kyllä valmistautuneet siihen, että siirto saattaa tapahtua vuoden vaihteessa. Äitiä harmittaa vähän se, että Väinö siirtyy ihan yksin ja hyvät kaverit jää vielä pienten ryhmään. Nykyinen kahdeksan lapsen ryhmä on ollut aivan täydellinen. Hoitajat ovat olleet ihan mielettömän mukavia ja ammattitaitoisia ja ryhmän henki todella mieluinen pienille. Ei ole kuulemma juurikaan kinaa (turhaa tönimistä tai lyömistä) ja kaikki tulevat kaikkien kanssa hyvin toimeen.
Väinö ei kuitenkaan siirry tavalliseen isojen ryhmään vaan integroituun ryhmään tavallisena lapsena. Tämä ryhmä on hieman pienempi ja siinä on noin 1/3 erityistä tukea tarvitsevia lapsia. Kun tätä mahdollisuutta meiltä kysyttiin, olin heti sitä mieltä, että kyllä. Eikös tämä ole oiva tilaisuus opettaa, että me ihmiset olemme erilaisia. Tai mitä liki kolmivuotias siitä ymmärtää - se jää nähtäväksi. Toivon, että tämä mahdollisuus kasvattaa Väinöstä tasapainoisen, suvaitsevaisen ja ymmärtäväisen pojan.
Joogaa
Väinö kaivaa jumppamaton esille:
"Sitten jumpataan!"
Minä: "No mitä me jumpataan?"
Väinö: "Aurinkotervehdys."
Isänpäivä
Isänpäiväkin tuli ja meni jossain tässä harmaan syksyn sunnuntaina. Kakuksi tein tänä vuonna suklaakakun, jossa oli välissä kinuskiksi keitettyä kondensoitua maitoa ja suklaakermavaahtoa, päällä M&M:iä (isännän herkkukarkkeja) ja reunoja koristivat vohvelisikarit. Kuulostaa ällömakealta, mutta yllättäen ei ollutkaan. Kinuski ei ollut niin makeaa kuin oma tekemä kinuski ja suklaakermavaahtoa jämäköitymään lisättiin siihen vaniljatuorejuustoa, jonka happamuss tasapainoitti makukokonaisuutta. Suosittelen!
Päältä jätin pois suklaagliseen ja korvasin sen ohuella suklaakermavaahtokerroksella. No sehän tietysti otii jonkin verran väriä noista M&M:stä, mutta se oli odotettuakin.
Ja tämä kakku oli parasta pari päivää isänpäivän jälkeen!
Uhmaraivarit
Viime viikolla saimme osamme uudesta uhmaiän tuomasta itsenäistymisriitistä - raivareista.
Olimme lähdössä Väinön kanssa viettämään harmaata lauantai-iltapäivää Ikeaan. Matkan varrella piipahdimme Jyskiin naulakko-ostoksille. Kassalla Väinö keksi, ettei halua meille sitä naulakkoa.
"Äiti, ei osteta tätä. En mä halua tätä naulakkoa. Ostetaan Ikeasta naulakko."
Ovella hän sitten yritti työntää naulakkoa ja minua takaisin kauppaan. Lopulta jouduin kantamaan hänet autoon, jossa raivarit pääsivätkin valtaan. En meinannut saada häntä millä istumaan istuimeen. Jätinkin sitten jalkatilaan ja menin itse etupenkillä laskemaan noin kolmeen sataan. Sillä aikaa Väinö yritti työntää naulakkoa oveesta ulos ja olisi siinä varmasti onnistunutkin, jos olisi osannut ja älynnyt aukaista oven :). Uusi yritys istuimeen laittamisessa ja siinä sitten onnistuinkin. Korvia koskeva huuto jatkui. Kun ohitimme Ikean, takapenkin virsi muuttui huudoksi: "Äiti mennään Ikeaan!!!" Sitä kuunneltiin sitten koko loppumatka.
Kotona Väinö rauhoittui sillä aikaa, kun minä kävin happihyppelyllä kaupassa ostamassa ketsuppia.
Ja nämä eivät olleet ainoat raivarit. Muutamat oli vielä...
Ja raivareilla tarkoitan sellaista olotilaa, jossa poika menee melkein hysteeriseen tilaan, eikä mikään auta.
Avasin ulkopaikkakuntakisat syksyn viimeisten kisojen merkeissä Vihdin Kaatiksella. Kyseessä oli vain naisille suunnattu kilpailu.
Lähdin aikalailla "pidetään hauskaa heitoista huolimatta" -fiiliksellä kisailemaan, sillä en ole kauden aikana kauheasti treenaillut. Sen verran kuitenkin, että alkukesällä otin askelluksen mukaan heittoihin ja sen mukana tarkkuus on parantunut ja heitot ovat pidempiä.
Sää oli kalsea: vettä tihkutti ja tuuli oli kova. Kisassa heitettiin 12+13 väylää, mikä mielestäni sopii naisten kisoihin tosi hyvin. Väsymystä ei ehtinyt tulla missään vaiheessa. Ensimmäisellä kierroksella samassa poolissa heitti 15-vuotias SM-hopeamitalisti. Heitti kyllä tosi hyvin ja voittikin koko kisan ylivoimaisesti. Ensimmäinen kierros meni yllättävän hyvin. Tuuli vaikutti osaltani enemmän puttauksiin kuin pitkiin heittoihin. Pari kertaa ensimmäinen putti meni selvästi ohi tuulen takia. Toinen kierroskin meni ihan kivasti, tosin metsäväylillä puut olivat liikaa tiellä :). Jos olisin heittänyt kaksi metsäväylää hiukka paremmin, olisin päässyt paremmille sijaluvuille.
Yhteistuloksella 105 olin 18 kilpailijan joukossa 11. Sija oli hyvästä omasta suorituksesta johtuen hieman pettymys. Kuudes sija olisi irronnut tuloksella 99, eli melko tasaista oli. Yritän pitää tämän mielessä :). Mutta olen kyllä tyytyväinen omaan tulokseeni, sillä kerrankin niitä hyviä heittoja osui enemmän kuin huonoja. Jäi hyvä mieli.
Oli ihanaa käydä heittämässä kentällä, missä ei ollut koskaan käynyt. Kaatis oli kyllä korkeuseroineen melkoinen kokemus. Väylillä oli todella jyrkkiä mäkiä, mitä piti heittää ylös tai alas. Kori rinteessä ei muuten ole mikään helppo juttu.
Kirpputori
Sain vihdoin ja viimein varattua kirpparipaikan. Muuton aikana tein valmiiksi laatikoita, joissa oli kirpparille lähtevää tavaraa. Pengoin myös vintillä olevat vauvanvaatelaatikot ja laitoin osan menemään myyntiin.
Ensimmäisenä päivänä kävin ruokatunnilla laittamassa astioita jo hyllylle. En halunnut menettää melkein kokonaista päivää. Ekana päivänä menikin yllättävän paljon tavaraa. Viiden päivän aikana on mennyt ihan kivasti juuri tavaraa, vaatteita tosi vähän. Hinnat yritin pitää sen verran alhaisina, ettei se olisi heräteostoksen este. Riippuen siitä, miten paljon tavaraa jää, mietin jatkoa. Uusi pöytä viikoksi vai tavarat hyväntekeväisyyteen? Jää nähtäväksi.
Eipä osattu arvata, että enterorokko on jälleen meillä vierailulla. Väinöllä oli pahannäköinen näppylä + punoitus kädessä - jo toinen (eikä kyllä näyttänyt vesirokkonäppylältä), joten kävimme eilen näyttämässä sitä lääkärillä. Väinöllä oli myös kaksi viikkoa sitten korkea kuume ja oli valitellut kitalakeaan. Olipa sielläkin jokunen näppy. Hassua puhua enterorokosta, kun näppyjä on muutama. Tauti on ilmentynyt aivan erilaisena kuin viime talvena.
Enterorokko nyt...
... ja tammikuussa...
... tammikuussa....
... ja minun käsi tammikuussa (eikä tämä ollut edes pahimmasta vaiheesta!)
Sormet ja varpaat ristiin, että tämä entero on tällainen kesy tapaus! Taitaa oikeasti olla jo jokseenkin voiton puolella. Väinö on ainakin ollut kuumeen jälkeen tosi pirteä. Viime viikolla tosin päiväkotipäivien jälkeen äiti on ollut ihan ykkönen, eikä äiti ole saanut mennä minnekään ilman Väinöä. "Äiti, mä haluan tulla lenkille mukaan!" Sitten tehtiin rataslenkki.
Olen useasti kehunut tätä meidän sisäpihaa. Asutaan keskustan laitamilla ja täällä on oikein viihtyisää. Kaupungin vilinä ei ylety tänne asti, vaikka ruutukaava-alueella asutaankin. Keinu ja hiekkalaatikko riittää leikkivälineinä, kun voi myös potkia palloa, heittää frisbeetä ja bongailla oravia.
Tämä piha voittaa entisen hiekkaisen piha-alueen 10-0!
Saatiin joululahjaksi pääsyliput Heurekaan ja päästiin käyttämään ne vasta viikko sitten. Väinö viihtyi nuhasta huolimatta oikein mukavasti ja jaksoi ilman päikkäreitä yllättävän pitkään. Varsinkin lasten Heureka oli mielenkiintoinen pallopeleineen. Joo, ehkä oli vielä vähän pieni toimimaan itsenäisesti, mutta pääasia oli, että viihtyi. Tätä lisää! Matkaseurana kummitäti.
Varo junaa!
Skitsofoni.
Nämä olivat hieman pelottavia naamareita.
Kuka?
Entä tää?
Tunnistatko?
Kuukävely oli vielä liian jännä kokeiltavaksi. Ehkä ensi kerralla?
Askartelua
Olen haaveillut äitinä ollessa siitä, että jaksaisin askarrella Väinön kanssa mahdollisimman paljon. Nyt ollaan vihdoin päästy siihen ikään, että askartelu onnistuu jo jonkun verran. Puuhelmien liimailu on ollut Väinöstä tosi kivaa. Tänään askarreltiin keittiöleikkeihin synttärikakku.
Minun projektina on ollut tämän viikonlopun jakkara, jonka löysin roskiksen vierestä. Olin miettinyt juuri tällaista jakkaraa eteiseen ja kävi kyllä hyvä tuuri. Jakkara oli tosin ollut ehkä puolipäivää pienessä sateessa, joten pinta oli ehtinyt mennä vähän huonoksi. Päätin maalata jakkaran valkoiseksi (yllätys!). Tämä oli jo helpompi projekti kuin se Väinön sänky. Vielä kolmas kerros ja pitäisi olla hyvä.
Alkutilanne. Taitaa olla Ikeasta tämä.
Kaksi kerrosta maalia. Melkein valmis.
Maalaaminen on kyllä niin kivaa! Tällaiset pienet projektit siis. Vielä pitäisi yhden peilin kehykset hoidella valkoisiksi. Ja jos saadaan lupa, niin aiotaan kyllä maalata jossain vaiheessa nämä olohuoneen kurjan väriset seinätkin. Nythän niissä on kellertävä kuviotapetti, joka on nähnyt jo parhaat päivänsä.
Ja sitten vielä se kirjahylly, pari mattoa ja eteiseen pari säilytyslaatikkoa ja ehkä yhteen ikkunaan verhot (nyt on ruman värinen sälekaihdin, mutta seinässä olisi valmiiksi reiät verhotangolle)... Sitten olisi aika kiva! Tai uusi tv-tasokin olisi kiva, muttei millään tavalla akuutti. Ja joku pieni sohvapöytä tai sivupöytä.
P.S. Parin viikon räkäisen nenän jälkeen Väinölle tuli vihdoin kuume. Jospa flunssa talttuisi vihdoin sillä, eikä enteilisi mitään pahempaa - päiväkodissa kun on ollut sitä entrorokkoa ja vesirokkoa.
Ollaan pikku hiljaa tutustuttu naapureihin - eritoten lapsiperheeseen, joilla on Väinöä vuoden nuorempi poika. Aluksi on ollut pihalla pientä "kinaa" siitä, saako poika lainata Väinön leluja, mutta ihan viime aikoina leikki on alkanut sujua yhdessä. Päiväkodissakin on ollut teemana ihmissuhdetaidot, joten yhdessä leikkiminen on ollut tehostettua.
Tänään vierailimme ensimmäistä kertaa naapureiden luona. Väinö meni keittiöön, osoitti ikkunaa ja hihkaisi monta kertaa: "Samanlainen!" En ensin ymmärtänyt. Sitten vilkaisin itsekin ulos ja tajusin, että hän osoittaa ulkona olevaa kirkkoa, joka näkyy meidänkin keittiön ikkunasta. Tietty.
On kiva, että samasta pihasta löytyy melkein samanikäistä leikkiseuraa, jolla on mukavat vanhemmat. Vanhassa kotitalossa ei lapsia asunut ja naapuritalojen lapset olivat useimmiten eri aikaa ulkona. Aikataulut ei tuntunut kohtaavan.
Väinön päiväkodissa oli vanhempainilta. Päiväkoti on jälleen kerran yksityistämisuhan alla. Harmi. Vaikka talo on vanha - ja täditkin aika vanhoja - on tunnelma hyvä. Ollaan oltu tosi tyytyväisiä hoitoon. Väinön lempparitäti on kyllä minunkin suosikkini. Toivottavasti kaupunki päättää jatkaa toimintaa omanaan
