Sorruin

Tänään kotiutui aikaisemmassa postauksessani esittelemäni Lindexin vihreä-valkoiset veluuripotkuhousut. Annoin viimein itselleni periksi ja ostin ensimmäiset vauvan vaatteet. Potkupuvun kanssahan pitää olla sopiva body ja kun sellainen löytyi rekistä, josta sai ottaa kolme kahden hinnalla, niin mukaan tarttui myös toinen body ja housut (veluuria nekin). Naisille ei kyllä pitäisi olla tuollaisia tarjouksia. Pään vaivaa toi koon valitseminen, mutta otin sitten kaikki 56 cm kokoisina. Eiköhän ne jossain vaiheessa ole sopivat :). Kun ei vielä tiedä, minkä kokoisena kaveri maailmaan tulee, niin en halunnut liian pieniä ostaa. Enkä ole vielä kauheesti tutustunut aiheeseen: vauvan ensimmäinen vuosi metreinä.

Ensimmäinen vauvan myssy on kiinnitysnauhoja vaille valmis. Jämälangat riittivät hyvin. Tarkoituksena olisi vielä neuloa pikkuinen villahaalari ensimmäistä talvea varten. Sopivan ohjeen löytäminen on vielä kesken, vaikka muutama potentiaalinen vaihtoehto on jo. Kauheasti tekisi mieli askarrella ja näperrellä ja tehdä käsitöitä, mutta jotenkin keskittyminen ei ole tällä hetkellä kovinkaan huipussaan. Jaksan keskittyä yhteen asiaan vain hetken ja sitten jo kyllästyttää. Muutama viikko sitten aloitin tehdä tilkkutäkkiä ja sekin on vielä pahasti kesken. Siinä tosin tilkkujen kohdistaminen toi pientä tuskastumista ja luovuttamista, mutta kyllä se vielä valmistuu! Tänä syksynä olen neulonut vain yhdet pitkävartiset sukat (joista tuli jostain syystä liian isot) ja pipon. Yksi neuleliivi on kesken, kun meni hermot sen ohjeen kanssa, sillä se oli todella huonosti kirjoitettu. Se odottaa vielä tuomiotaan: jatkoon vai purkuun.

Muistakaa heijastimet!

Autolla ajo on helpottanut, kun kokemusta on tullut lisää. Enää ei autoreissut ole niin stressaavia ja kaistanvaihdotkin tuntuvat jo paljon helpommilta :). Olen tässä parin kuukauden aikana huomannut, että tieliikenne on täynnä törppöjä. Lisäksi olen alkanut kiroilla jalankulkijoille ja pyöräilijöille, jotka eivät käytä pimeällä heijastimia. No, en ihan kiroilemaan, mutta heijastimen käytön tärkeellisyys on tullut ihan eri näkökulmasta huomatuksi. Turussa on sellainen hassu ilmiö, että ihmiset käyttävät merkittävän paljon turvaliivejä pimeällä. Esimerkiksi jokirannassa lenkkeilijällä voi ihan hyvin olla turvaliivi päällä. Siis pöllöltähän se kaupungissa näyttää, mutta nyt auton ratissa olen kyllä ollut ihan iloinen turvaliivien käyttäjistä. Ne kyllä huomaa jo kaukaa. Vaikka olen itsekin käyttänyt yleensä pimeän aikaan heijatinta, niin nyt täytynee kiinnittää siihen vielä enemmän huomiota. Turvaliiveilemään en kuitenkaan lähde.

Noin 10 viikkoa jäljellä ja maha paisuu kuin pullataikina :). Siteerakseni erästä kirjaa: Monimutkaisista oireista huolimatta raskautta ei lasketa sairaudeksi." Vaikkakin kaikki on mennyt hyvin, kyllä välillä alkaa pänniä se, ettei saa nukkua mahallaan tai on muuten vain kömpelö olo. Eikä tämä tästä parin kuukauteen ainakaan helpotu. Alan pikku hiljaa ymmärtämään autokoulun opettajani kommentin, ettei hän juuri raskausaikaa kaipaa (hän oli siis juuri palannut hoitovapaalta, kun aloitin ajotunnit) Mutta koska tähän olen itse omasta tahdostani lähtenyt, niin ne vaivat on keskettävä ja palkintohan on maailman parhain! Ei siis valiteta enää :).

En ole oikeastaan kertaakaan aikuisiässä omassa kodissani laittanut joulua millään tavalla. Kynttilät kaivan jo syksyllä esille tuomaan tunnelmaa, mutta muuten ei joulukoristelut ole kiinnostanut. Nyt olen kuitenkin yllätyksekseni lukenut töihin tulleita jouluaiheisia lehtiä ja miettinyt, miten voisi kotia tunnelmoida. Ikeasta kävin hakemassa muutaman kartiovalkokuuden parvekkeelle talvikoristeeksi ja viikonloppuna taidetaan laittaa sinne myös jouluvalot. Luulen, että joulun tunnelmointi jää siihen. Vai jotain pientä lisää...

Sain vielä kuukauden lisää työaikaa, eli sopimustani jatkettiin vuoden loppuun asti. Mahtavaa, ettei tarvitse olla päivääkään työttömänä ennen loman alkua. Laiska-Kaisa olisi kyllä voinut jo jäädä kotiin rentoutumaan, mutta onhan sitä kivaa tehdä töitäkin. Viimeiset kolme viikkoa olen ollut taas työnjohtajana, enkä alkuun muistanutkaan, kuinka stressaavaa se työ voi pahimmillaan ollakaan. Työnjohtotehtävissä huomasin myös, että on pakko hidastaa vauhtia. Ennen oli tapana reagoida tilanteisiin nopeasti ja suorastaan kiitää tapahtumapaikalle, mutta nyt on ollut pakko kävellä rauhallisemmalla temmolla. Ei kai sitä pitäisi niin kiire olla tässä elämässä, etteikö ehtisi joskus hieman rauhallisemmin ottaa, mutta silti hoitaa hommat. Ensi viikolla pääsen takaisin leppoisampiin toimistohommiin. Hei hei painavat turvakengät!

Äitiysavustus

Tänään tuli pakettikortti ja haettiin postista SE. Nimittäin äitiyspakkaus! Paljon oli saatu mahtumaan vaatteita ja muita vauvatavaroita yhteen "pieneen" pakettiin. Ja oli kyllä kerrassaan kivanoloisia vaatteita, vaikkakin aika isoja kaikki. Luulen kuitenkin, että ne tulevat kovaan käyttöön. Kuosit olivat hauskoja ja neutraaleja, muutenkin värimaailma oli mun mieleen. Ajattelin, että muutamia vaatteita voisi hieman duunata ja painaa niihin jotain kivoja kuvia. Varsinkin pienimmät vaatteet olivat ihan valkoisia.

Toisaalta pidän tuollaisista neutraaleista ja maanläheisistä väreistä, mutta myös ihanista retrokuoseista, mitä löytyy kaupoista.

Lindexista löysin myös ihania vaatteita, tosin ne ovat vielä siellä kaupassa. Taidan olla potkupukufani, sillä ne kiinnittävät useimmiten huomioni.

(piti laittaa tähän myös toinen kuva, mutta se olisi saattanut paljastaa lapsen todennäköisen sukupuolen... :D saatte tietää sen vasta sitten ensi vuoden puolella!)

Pian täytyy varmaan käydä kalusteostoksilla, että saa vaatteille paikan. Ja edelleen: mitään vaatteita en ole vielä tohtinut ostaa. Isännällä sellainen ei varmaan ole edes käynyt mielessä, vaikka olen välillä raahannutkin sen pikkuvaatteiden hyllyjen väliin.

Ajattelimme ottaa kestovaippahaasteen vastaan ja ainakin kokeilla, miten ne soveltuvat meidän arkeen. Ostin jo muutaman vaipan lastenkirppikseltä ja tuossa pakkauksessakin tuli kaksi pientä mukana. Olisihan se kiva, jos pystyisi säästämään luontoa vastineeksi auton ostosta :). Sitä paitsi kertakäyttövaipat maksaa tosi paljon. Ehkä niitäkin on kuitenkin kätevä olla, jos lähtee jonnekin. Katsotaan, miten homma lähtee rullaamaan vai päädytäänkö kakkavaipatkaatopaikalle-joukkoon.

Hmmm. Kun puhutaan tasa-arvosta ja isätkin pitävät nykyisin enemmän isyysvapaita ja -kuukausia, olisiko myös aika muuttaa äitiysavustuksen ja -pakkauksen nimeksi vanhempainavustus tai perheavustus. Vanhempainpakkaus kuulostaa kyllä huonolta... perhepakkaus... vauvapakkaus... lapsipakkaus... onhan noita vaihtoehtoja. Pikkuiselle tuo kuitenkin pääosin on.

Vyöhyketerapiaa

Olen jo elokuusta saakka saanut kärsiä alaselkäkivuista. Aluksi oli toispuolista iskias-tyyppistä särkyä, mutta viime aikoina kipu on hieman muuttunut ja koko alaselkä on ollut hyvinkin jumissa. Venyttely ei ole auttanut ja mulla on ollut sellainen kutina, ettei hieroja ole apu tähän ongelmaan. Kysyinkin äitiysjoogan opettajalta, olisiko hänellä jotain jippoa tuota kipua vastaan. Hän suositteli vyöhyketerapiaa. Olen nyt käynyt kaksi kertaa vyöhyketerapiassa ja jo ekan kerran jälkeen siitä oli apua. Totesin kyllä, että kipu on kaksitasoista: koko alaselän kattava jähmetys ja syvemmällä oleva "pohjakipu". Heti ensimmäisen hoitokerran jälkeen tuo jähmetys lähti pois ja pari päivää hoidon jälkeen huomasin, ettei selkään satu juuri ollenkaan enää. Olin yhden illan töissä jälleen työnjohtajan tehtävissä, jolloin joudun käyttämään turvakenkiä. Aluksi kävely niillä tuntui kauhealta ja selkää rasittavalta. Onneksi oli tukivyö mukana ja se auttoi todella paljon! Seuraavana päivänä kipu olikin vähäsempää. Ehkäpä hoidon ja tukivyön käytön summa on oiva apu. Suosittelen siis vyöhyketerapiaa (jota siis itsekin kokeilin nyt ensimmäistä kertaa). Vaivojen hoidon lisäksi siitä tulee ihan mielettömän rentoutunut olo.

Sintti on ollut hyvin aktiivinen jumppaamaan masussa. On tainnut liikunnallisuudessa tulla äitiinsä :). Olen nähnyt untakin pari kertaa, että sen jalkaterät näkyvät mahan läpi. Sehän on mahdollista, muttei varmaankaan vielä. Liikkeet tosin näkyvät selvästi. Tajusin ihan pari päivää sitten, että olen jo tuntenut supistuksiakin, jotka tosin ovat vielä ihan kivuttomia. Luulin aluksi, että sintti on vain ihan kummallisessa asennossa mahassa, mutta eipä se niin taida ollakaan. 

Ostettiin tällä viikolla ensimmäinen lelu sintille: soiva nalle. Tarkoituksena on käyttää sitä rauhoittumiseen myös sitten kun vauva syntyy. "Melodiaksi" valittiin rauhallinen ja hiljainen pimputus :). Muuta ei ollakaan vielä hankittu. Itselleni ostin kyllä Bola-korun. Silläkin on tarkoitus luoda tuttuja, rauhoittavia ääniä vauvalle.

Äitiyspakkauksenkin pitäisi tulla pian :). Kohta täytyy alkaa sisustamaan, että on paikka, mihin noita vaatteita laittaa. Vielä tuntuu kuitenkin liian aikaiselta laittaa mitään valmiiksi. Onhan tässä vielä kolme kuukautta aikaa! Tekisi mieli ostaa pieniä vaatteita ja käynkin aina välillä kaupassa fiilistelemässä niitä. Olen vielä toistaiseksi saanut jätettyä ne vaatteet sinne kauppaan :).

Hylsytesti

Purnasin aikaisemmin pönttöön heitettävästä vessapaperin hylsystä. Insinöörimieheni päätti tehdä mainoksestakin tutun testin: laitetaan hylsy vesilasiin. Ja kuinkas kävikään.

Hylsy hajosi veteen välittömästi. Kai sen sitten voi huuhtoa vessanpöntöstäkin alas. Laitan sen silti mieluummin roskikseen.

Sitä sun tätä taas

Huh huh, vakuutusten vertailu on syvältä. Saatiin onneksi päätös tehtyä ja pitäisi se varmaan kertoa kyseiselle vakuutusyhtiöllekin :). Tylsää ja hankalaa hommaa joka tapauksessa, kuten jo edellisessä postauksessa tuhisinkin.

Ostin muuten elokuussa uuden läppärin. Sain opinnäytetyöstä hieman suuremman korvauksen kuin olin ajatellut ja päätin palkita itseni rankan kevään jälkeen. Kotiin päätyi valkoinen Sonyn VAIO ja olen ollut tähän tyytyväinen. Näppäimet muistuttavat hieman Applen MacBookin näppäimiä ja hyvähän näillä on kirjoitella. Yksi parhaimmista ominaisuuksista on sisäänrakennettu muistikortinlukija. Kuvat siirtyvät kamerasta pikavauhtia koneelle. Ei enää hitaita USB-liittimiä!

Kuva: Sony

Kun saatiin tietää, että perheenlisäystä on tosiaan tulossa, ilmoitin äitille, että on yksi potkupuku, minkä haluaisin. Tiesin, että äiti oli säilyttänyt joitakin meidän vanhoja vauvanvaatteita, sillä ne oli nuorempana mukana nukkeleikeissä. Yksi niistä jäi erityisesti mieleen. Aluksi potkupukua ei meinannut löytyä, mutta viikonloppuna sain aarteen kotiin. Aitoa 70-luvun retroa! Ja vielä hyvässä kunnossa. Hyvä Tutta.

Neulon itselleni myssyn, jonka ohjeen sain lankakaupasta. Ihastuin siellä esillä olevaan myssyyn ja ajattelin, että siinä on tämän syksyn myssyni. Siitä tuli sitten liian pieni... uusiksi menee. Hermotkin meinasivat mennä sen kanssa, mutta kyllä se valmiina kivalta näytti. Laitan kuvan, kunhan saan sen valmiiksi. Pitkät sukatkin sain valmiiksi, mutta niistä tuli liian isot :D. Ajattelin purkaa hieman kärjistä ja tehdä oikean kokoiset. Tänä syksynä ei oikein neulominen suju ihan sutjakkaasti. Missähän vika?

Käytiin viikonloppuna "uudella" autolla vanhempiani moikkaamassa ja täytyy sanoa, että ollaan autoon edelleen tyytyväisiä. Yksi paras ominaisuus autossa on se, että se on pihi :D. Yhdellä tankillisella ollaan ajettu pian 670 km, mutta pian täytyy käydä tankkaamassa. Olen harjoitellut ajamista joka päivä töihin ja kotiin. Eipä se muuten sujuvammaksi tule. Edelleen ajaminen on mulle stressitilanne, mutta ei enää niin paljoa kuin viikko sitten. Eli varmuutta on tullut. Silti pelkään koko ajan, että mällään auton jollain tavalla. Toivottavasti en kuitenkaan!

Miksei kukaan ole kertonut, että raskausaikana sisäelimet painavat inhottavasti kylkeä, varsinkin syömisen jälkeen? Paljon kyllä puhutaan aamupahoinvoinnista, närästyksestä, turvotuksesta ja suonenvedoista, mutta tuosta ei kyllä kovinkaan paljoa kirjoitella. Ei oikein tiedä, miten päin pitäisi olla, kun pahimmat paineen tunteet tulevat. Melko inhottavaa, mutta yritän kuitenkin muistuttaa itseäni siitä, että onneksi ei ollut mitään aamupahoinvointia alussa. Säästyin siltä rääkiltä.

Autokaupoilla osa 2

Ja niin meidän perheeseen tuli hopeanharmaa Renault Clio. Pieni ja pippurinen kaara, jolla saadaan nyt pärjätä. Omasta mielestämme saatiin hyvin tingattua hintaa ja ollaan oltu tyytyväisiä. Hinnan tinkauksen lisäksi saatiin vielä loppuunkuluneiden kesärenkaiden tilalle valmiiksi asennettuina uudet kesärenkaat. Auto tuotiin meitä varten Espoosta Raision Automaahan koeajoon, eivätkä ne olleet laittaneet talvirenkaita mukaan. Loppujen lopuksi, kun isäntä tänään soitteli talvirenkaiden perään, saadaan uudet talvirenkaatkin. Niistä kun ei vieläkään ollut mitään kuulunut ja autokauppias lupasi tarjouksen hyväksyttyä, että he tilaavat uudet mikäli renkaat eivät viikossa tule. Ihan viikkoa ei ole vielä mennyt (paitsi kauppakirjan teosta), mutta aamut alkavat olla jo kylmiä ja pian tietkin liukkaita.

Olen nyt muutaman päivän ajan körötellyt tuolla kärryllä töihin. Täytyy sanoa, että melko stressaavaa hommaa se on edelleen. Aamulla on kiva ajella, kun ei ole paljoa liikennettä, mutta töistä kotiin tullessa on jo kaistojen vaihdon kanssa tuskailua. Ei ole vielä tarvittavaa rohkeutta sujuvaan kaistanvaihtoon. Eilen muuten sain paperiajoluvan tilalle oikean - tosin väliaikaisen - ajokortin vankikarkurikuvineen.

Ollaan myös kilpailutettu vakuutusyhtiöitä. Melko ikävää ja hankalaa hommaa... Vielä odotellaan muutaman yhtiön tarjouksia. Aika hintavaa tuo vakuuttaminen on. Huh. Insinöörimäisesti tarjoukset näpytetään Exceliin vertailun helpottamiseksi :D.