1000

Vierailijamäärä lähenee tuhatta. Se, joka ilmoittaa olevansa tuhannes blogin lukija, saa yllärin :) Muutenkin saapi kommentoida tai kirjoittaa kuulumisia, kun mäkin haluun tietää, miten siellä menee.

Mä kaipaan leffoja. En koskaan tiiä, koska telkasta tulee niitä :( On tuossa lähellä videovuokraamo, mutta emmä sinne ole jaksanut mennä, kun ne vuokraleffat pitää myös palauttaa...

Perrrrjantai

Se on sitten taas perjantai. Viikonlopuksi olen suunnitellut opinnäytetyön tekemistä... Parin viikon päästä pitää palauttaa vähintään viisisivuinen essee niin ehkä olis hyvä aloittaa kirjoittamaan sitä jo nyt.

Eipä täällä mitään ihmeellistä. Perjantai on pahakroppa päivä. Kyllä sen tuntee, että treenaa. Mulla on täksi illaksi pop corneja ostettu :) Jam.

Tää syyskuu on kuulemma ollut lämpimin syyskuu Hollannissa kolmeen sataan vuoteen. Lämmintä on riittänyt. Ehkä se syksy jo kohta tulee.

Enää ei ihmetytä enää niin paljoa. Enkä sano niin usein ok tai yes kuin aikaisemmin...

Kaksi viikkoa lomaan, jee.

Doei [dui] !

Eilen oli lauantai ja heräsin jo vähän yli kahdeksan :( Päätin lähteä ostosreissulle naapurikaupunkiin Eindhoveniin. Reissu oli ihan mukava. Kävin yhdessä museossa ja siellä oli taaaaaaas yksi kerros suljettuna. Mä koin myös kauheimman hissikokemuksen ikinä. Menin pohjakerroksesta toiseen kerrokseen ja siellä hississä oli ääni, joka nousi sen mukaan kun hissikin nousi. Se joku hoilotti jotain tosi epämiellyttävää ääntä. Alas tulin portaita pitkin... Mä en taida enää käydä museoissa. Paitsi jos Amsterdamiin pääsen niin täytyy käydä Anne Frankhuis'ssa.

Viime yönä nukuin pitkästä aikaa hyvin. En oikein tiedä miksei nukuta. On koko ajan tosi levoton olo. SIlti koulussa saa yleensä jo ensimmäisestä balettitunnista energiaa. Meillä on tosi kiva ja hyvä opettaja ja varmaan kaikki koulun oppilaat haluais sen tunnille. Myös afro-tunneilta saa paljon energiaa. Meille tuli tällä viikolla uus opettaja ja sen tunnit on älyttömän mukavia ja haastavia. Muuten tuntuu et meno on kuin lukion kolmannella: koko ajan opettajat puhuu siitä että he ovat koulussa meitä varten ja haluavat, että meistä tulee hyviä, jotta saadaan koulun jälkeen töitä. Lukion kolmannella taas opettajat puhu koko ajan ylioppilaskirjoituksista ja mitä siellä pitää osata. Samanlainen fiilis. Välillä tuo turhan höpöttäminen on rasittavaa (varsinkin jos höpötetään hollanniksi), mutta toisaalta taas jos sulkee siltä korvansa ja yrittää vaan parhaansa, niin ei se haittaa. Se näköjään kuuluu tähän kouluun. Yksi opettaja kehuu itseään koko ajan ja esittää koko ajan kuinka hyvä hän on. "There are lots of good teachers in the school, but I'm not good. I'm fabulous!" Puuuh. Mä en vaan jaksa kovin kauaa ihmisiä, joilla on tuollainen asenne. Vaikka tällä alalla se on ihan hyväksi, mutta ei opettajalla.

Yks päivä mä neuvoin yhtä luokkakaveria ja aloin miettiä puhunko sille englantia. Eli englannin puhuminen ei ole enää niin hankalaa vaan enemmänkin automaattista. Kyllä se vieläkin takertelee, mutta eiköhän nuo ihmiset tajua ettei enkku ole mun äidinkieli. Sitä paitsi mua on luultu useasti englantilaiseksi tai amerikalaiseksi. Aika huonosti nämä hollantilaiset englantia osaa jos niin luulevat...

Olen myös sitä mieltä että vaihto-oppilaille pitäisi olla tutoroppilas. Keskiviikkona kun menin kouluun, ihmettelin miksi juuri ketään ei ole siellä. Sitten sain tietää, että kaikki ykköset ja kakkoset on lakossa sen minor-jutun takia. Mutta onneksi olin ajoissa paikalla, sillä yksi mun tunti alkoi melkein kaksi tuntia aikaisemmin kuin luulin. Ja se myös kesti yli tunnin kauemmin kuin olin luullut... kukaan ei ollut kertonut mulle aikataulun muutoksista. Jos jossain seinillä olisi noista asioista lukenut, en silti olisi tiennyt, koska en edelleenkään osaa hollantia. Itse asiassa tanssin koulutusohjelma on englanninkielinen, mutta kaikki informaatio on hollanniksi. Onneksi osa tunneista on englanniksi ja osa hollanti-englanniksi.

Välillä iskee hieman koti-ikävä, mutta ei paljoa :) Voishan täällä viettää enemmänkin kuin kolme kuukautta, mutta kyllä mä ystäviä kaipaan. Kaksi kuukautta enää jäljellä!

Arkielämää

Ruokailu
Joka päivä viiteen mennessä pitää kirjoittaa keittiön taululle haluaako syödä päivällistä vai ei. Joku asukkaista valmistaa sen. Mä en oo hirveesti tehnyt ruokaa, kun ei mielikuvitus riitä... sitä paitso noi muut on ihan hyviä kokkeja ja kiva syödä välillä sellaista ruokaa, mitä ite ei osaa tehdä. Tuoreita vihanneksia käytetään paljon. Onneksi kukaan asukeista ei ole pelkästään kasvissyöjä. Ruoan jälkeen kokki saa vapauden tiskaukseta. Kuuden hengen taloudessa on ihan viisasta tiskata astiat ruoan jälkeen...

Siivous
Viikkosiivouksesta ei kannata luistaa. Yhteiset tilat on jattu kolmeen osaan ja jokainen hoitaa niistä vuorollaan yhden. Vapaita viikkojakin siis tulee. Jos et ole suorittanut osuuttasi sunnuntaina klo 24 mennessä, joudut maksamaan 5 euroa. Kuullostaa hieman armeijameiningiltä, mutta luulen, että ainakin yhdeltä asukkaalta siivous jäisi tekemättä, jos rangaistusta ei olisi. Se en ole minä :)

Koulu
Treenaus on rankkaa, kuten olen jo aikaisemminkin kirjoitellut. Melkein kaikilla tunneilla pitää olla mustat trikoot ja treenipuku, mutta poikkeuksiakin on. Tunneilla ei juosta samalla tavalla vessassa kuin Turussa... Opettajat ovat tietoisia siitä, keitä ovat. Muutamissa opettajissa ärsyttää se, että he näyttävät koko ajan kuinka hyviä ovat ja pitävät showta yllä. Osa taas dissaa koulua. Yksi opettaja sanoi, ettei tunnilla saa kysellä, koska hän näyttää kaiken. Mutta tunnillla on melkein 20 oppilasta, niin takarivistä on välillä hieman ongelmallista nähdä.

Viikonloppu
Viikonloppuna ei oikein ole mitään tekemistä... Mun pitäis kyllä lukea materiaalia opinnäytetyöhön, mutta ei sitäkään jaksa koko päivää/viikonloppua. Sunnuntaisin kaikki kaupat ovat kiinni. Paitsi kuukauden viimeisenä sunnuntaina.

Tilburg
on ihan mukava paikka, mutta hieman tylsä ja pieni. Viihdyn täällä kuitenkin hyvin. Tuntuu, ettei täältä enää löydy mitään uutta ja hämmentävää, vaikka en olekaan koko kaupunkia vielä kierrellyt. Keskustan olen käynyt läpi monta kertaa.

Rotterdam

Mä pääsin vihdoinkin reissaamaan. Eilen kävelin 6 ja puoli tuntia pitkin Rotterdamin katuja. Hassua, että sinne meni junalla vaan 45 minuuttia. Tosin jos matkustaa tuonne pohjoisosaan maata niin ei sinnekään mene kuin kolmisen tuntia junalla. Tää on pieni maa. 300km korkea ja 200km leveä, jos oikein muistan.

Ensin kävin tietysti eläintarhassa. Se oli aika iso ja en varmaankaan ehtinyt ihan kaikkea näkemään. Lepakkoluolaan en edes uskaltanut mennä yksin. Siellä oli liian pimeetä. Näin kuitenkin gorilloita, kirahveja, haita, pingiviinejä (semmosia pieniä sekä kuninkaallisia) ja leijonia. Ja muitakin. Adoptoin sieltä itselleni pienen gorillan...:) Eläintarha oli jaettu maanosiin ja myös "sisustettu" sen mukaan. Esimerkiksi kasvillisuus Aasia-osassa oli suorastaan pöyristyttävää. Tuntui että olisi oikeasti ollut jossain muualla kuin Rotterdamin keskustassa. Mä olin koko ajan hymyissä suin kuin viisivuotias lapsi. En sentään juossut paikasta toiseen.

Kävin myös sivistämässä itseäni taidemuseossa nimeltään Museum Boijmans van Beuningen. Luulin että näkisin siellä aitoja van Gogheja. Kuitenkin kaksi isoa osaa museosta oli rempassa enkä nähnyt niitä van Gogheja :( Pääsylippu maksoi kyllä aivan liikaa ottaen huomioon mitä siellä näki. Tosin ekaa kertaa elämässäni olen nauranut taululle. Tai parillekin.

Kolmenneksi turistikohteeksi valitsin kuutiotalot, koska muistin hämärästi joskus nähneeni ne ala-asteen maantiedon kirjassa. En kuitenkaan tiennyt, että ne on oikeasti asuintaloja. Yksi asunnoista oli tehty "museoksi". Eli sinne sai mennä katsomaan, millainen kuutioasunto on sisältä. Aika veikeä oli. Siinä vieressä olis ollut yksi asunto myytävänä.

Kokonaisuutena, mitä ehdin Rotterdamia nähdä, kaupunki vaikutti tosi sekavalta ja epäsiistiltä. Silti oli ihan mielenkiintoista käydä siellä.

Hei vaan.

Oletko koskaan laittanut strösseleitä leivän päälle? En minäkään. Mutta kyllä: täällä laitetaan! Ensin voita ja sitten strösseleitä...

Mä olen koukussa Big Brotheriin. Suomen versioon. Joka päivä pitää lukea, mitä sinne taloon kuuluu. En muista kirjoitinko, mutta täällä on menossa myös BB ja ne ei saa mennä ollenkaan ulos, eikä niillä ole ikkunoita. Ne ei siis tiedä ollenkaan, mikä vuorokauden aika milloinkin. Hullua.

Taas on ihanan lämmintä koko ajan. Tänäänkin on varmaan ollu yli 25 astetta lämmintä. Koulussa hikoilee jo ensimmäisen 15 minuutin aikana ittensä läpi märäksi... parempi se kuin että palelis koko ajan. Ei tarvii juosta koko ajan vessassa kun kaikki pissa tulee hikenä pois kehosta...tai niin.

Tänään olin ekaa kertaa jazzin repertuaarissa ja me tehtiin Fossea!!! Se oli just kivaa. Mä en ollut viime viikolla kun en löytänyt sitä paikkaa missä se pidettiin, niin olin vähän jäljessä, mut kyllä mä melkein pysyin mukana. No siis niille tiedoksi, jotka ei tiedä, niin teen mun kirjallisen opinnäytetyön Fossen elämästä ja miten se on vaikuttanut sen tyyliin. Tai ylipäätänsä mitkä asiat/ihmiset on vaikuttanut sen uraan, ohjauksiin ja koreografioihin. Eli aika mielenkiintoinen sattuma. Olis vaan pitänyt ottaa ne korkkarit mukaan. Jouduin karsimaan en pois viimeisessä pakkausvaiheessa.

Mun lukkari on vihdoinkin valmis. Jätin kokonaan synnytystunnin eli grahamin pois kun en vaan voi sietää sitä pikistämistä. Olishan se hyvä vatsalihaksille, mutta mä en vaan pysty tekee sitä tyyliä nauramatta... Jäi mulle silti neljä modernin tuntia lukkariin. Jazzia on myös neljä ja balsaa kanssa. Sitten on vielä pilatesta tunti ja jazzin repertuaaria kaksi tuntia. Ja pari tuntia afroa. Hitsi se on raskasta! Ja sitten tauoilla pitäis jaksaa opiskella opinnäytetyötä varten.

Kakkoset joutuu tekemään jotain minor-opintoja (ei mitään hajua mitä ne on) ja niiden takia istumaan koko keskiviikon katsomassa muiden tunteja. Tänään ne keräs adressiin nimiä, ettei niitten tartteis istuu tunneilla koko päivää. Ymmärrettävää. Ne sentään protestoi.

Taas täällä ihmettelee hän.

Koulussa pidetään ainakin huolta siitä, että meidän takareidet venyy. Melkein joka tunnilla niitä venytellään ja lämmitellään. Ihan hyvä vaan. Sitten kun mä tulen takaisin, mä oon ihan HooKoo :)

Mun mielestä jazz täällä on aika kaukana siitä, mitä mä miellän jazziksi. Tavallaan. Mä en oikeen oo päässy siihen kunnolla mukaan. Ihan ihmeellistä. Paljon show-maisempaa, mikä on tietty hyvä, mutta mä kyllä kaipaan sellaista Mattox-täsmällisyyttä. Ihan ihmeellistä itsensä esineellistämistä koko ajan. Uuuuh, aaaah, I'm a queen...Look at me.
Se amerikkalainen old lady on kyllä niiin... amerikkalainen. Ja se haukkuu koko ajan tuota koulua ja luokan tasoa. Ja kehuu itseään. Mä yritän olla kärsivällinen.

Tänään juttelin yhen tytön kanssa joka oli aika saman ikäinen kuin mä ja sille oli tehty jo rasvaimu...aika hurjaa. Mutta meillä oli sama kiinnostuksen kohde: fitness. Hih.

Viikonloppuna tuli hieman katseltua myös paikallista yöelämää. Oli kyllä ihan kivaa olla pitkästä aikaa ulkona. Yhdessä paikassa oli niin paljon ihmisiä, että olo oli kuin tavarajunassa joka on viemässä juutalaisia keskitysleirille...Se oli tosi inhottavaa.

Kukaan ei tiiä täällä mitä on puuro. Omasta mielestäni lausun sen kyllä englanniksi oikein, mutta huippua oli, kun tänään tein puuroa, mun kämppis kysyi mitä syön. Se ei tiennyt, vaikka näki sen siinä mun lautasella. Tänään uskalsin jopa ostaa maitoa kaupasta...hah. Ja äiti lähetti kunnon keinoihoa, koska täältä ei sitä saa. Tai en ainakaan löytänyt apteekista tai "kempparista".

Ei mulla varmaan muuta. Pitäis pikku hiljaa mennä nukkumaan, mutta vähän on vielä meno päällä, kn koulua oli kahdeksaan asti.