Plop plop

Mulla on anemia, sanoi terkka. Kahden kuukauden rautakuuri. Sisäisesti. Nostelu ei riitä.

Mä pääsen myös purkamaan murheitani jollekin tädille tai sedälle, jos haluan.

Nyt oon kolme päivää lepolomalla.
Huomenna pitää kyllä mennä pitämään se jazz-tunti.

Mun päänsärky ei ole vieläkään helpottanut enkä mä saa kunnolla nukutuksi. Joku on sanonut että tyyny on pehmeä. Ei se ole. Ihan niin kuin joku vasarois koko ajan päätä isolla kivivasaralla.

Maksoin tänään 12 eukkoa neljästä passikuvasta. Ryöväystä! Ja mulla on tosi pulleat posket niissä kuvissa...

silmä

Mulla on musta silmäkulma.
Tänään olin tekemässä jazz-tuntia keskiviikoksi ja sitten siinä sarjaa tehdessä löin itseäni polvella päähän. Silmäkulmaan nousi mustelma...

Mä sain taas puhuttelun. Se oli kyllä aiheesta ja asiallinen. Mä oon ottanut koulussa sellaisen politiikan, että puhun vain kun on asiaa. (Ei se aina toimi) No sit meijän baletinope halus puhua mun kanssa tunnin jälkeen siitä, miksi oon muuttunut. Me juteltiin melkein tunti. Sanoin sille, että mua ei nyt jaksa kiinnostaa koulu, eikä multa löydy tällä hetkellä yhtään motivaatiota. Mutta se opettaja oli yllättävän kannustava. En olisi siitä uskonut. En mä sille kuitenkaan kertonut, että tanssi öklöttää mua välillä. Mä en pidä siitä pilkun viilaamisesta. Kaikki tuntuu todella merkityksettömältä.

Keksi eilen, mikä musta vois isona tulla. Käsityön ope. Siinä on vain yksi miinus puoli. Opettaminen. Siinä sais luoda uutta, muttei tarvitse. Mä en tykkää tällä hetkellä taiteesta ollenkaan. Mä en jaksa taidetta. Tuntuu että taiteijat on turhamaisia ja teeskentelijöitä. En tiedä.

Vaihtoonlähtöjutut on mennyt vähän eteenpäin. Meijän jenkki otti yhteyttä sinne kouluun, mut ei sieltä oo vielä mitään tullu. Ensi viikolla pitäis palauttaa paperit meijän kv-koordinaattorille, kun se oli tällä viikolla lomalla. Mä todellakin toivon, että pääsen syksyksi pois koulusta.

.zirp.

Vihdoinkin alkaa voimat palautua. Olin toissa viikolla viikon kipeänä ja viime viikko koulussa oli aika raskas. Nyt ei telkasta tule mitään hyvää ohjelmaa. Täytyy kai kohta mennä nukkumaan.

Mikäli kaikki onnistuu, mä lähden ensi syksynä vaihtoon Tilburgiin Hollantiin. Sillä voisin kiertää kaikki koulussa olevat henkilökohtaiset asenneongelmat eikä mun tarvitsisi syksyllä olla nöyryyttämässä itseäni kärkitossuilla tanssien tanssicoctailissa. Ja saisin ehkä taas uutta motivaatiota tanssiin. Musta tuntuu, etten mä ole tän kolmosen aikana kehittynyt yhtään. Mä en koe saavani tunneilta mitään irti. Iso este siihen on mun asennevamma, mutta mä en nyt vaan osaa muuttaa sitä. Ehkä en haluakaan. Kun joku ärsyttää, niin sitten se ärsyttää.

Mä oon monta päivää yksin. Hassua. Osaanko mä enää olla yksin? No osaan mä. Kai.

remontti

Meijän talossa alkoi sitten perustuksien peruskorjausten purku. Niin ne sanoi. Kyllähän sieltä porausta kuuluu... Täytyy vaan kestää. Onneksi on toinen koti=)


Mä osti Damista sellaisen meksikolaisen onnenkilpikonnan. Tekstin mukaan se tuo omistajalleen pitkää ikää ja onnellisuutta. Niin niin. Ajattelin, että mun onni kääntyis, mutta en nyt sitten tiiä. Tuo koulu nyt taas harmittaa kun siellä ei ole oikein hyvä olla. No joo. Elämä on, sanovat.

Palaute

Tekis mieleni sanoa, että siitäs saat TY! Tietysti tämä on yhden ihmisen palaute ryhmäkoreografiasta, mutta sitäkin tärkeämpi sillä, en tunne häntä (hän ei yritä mielistellä) ja hän on niin sanotusti tavis tanssin suhteen, vaikka itse tanssin perusteita opetteleekin. En ole kysynyt lupaa tältä pojalta, mutta tuskinpa se koskaan tälle blogille eksyy...

"Kesytys
Nousuja varpaille. Paljon Taiji-vaikutteisia hidastettuja, lähes staattisia liikkeitä, joissa sulavuus yhdistyy räväkkään paluuseen perusasentoon. Useaan otteeseen jopa kung-fu-elokuvat tai kevyemmän sarjan vapaapainin mieleen tuovia pariliikkeitä, jotka muistuttavat erinäisiä elokuvapotkuja. Loppupään pyörähtelyt tuovat mieleen leikkisän tanssahtelun kesäisellä kukkakedolla. Kokonaisuutena tämä oli mielestäni illan paras esitys.
5/5. Neljä tanssijaa."

Mun käsitys oli se, että nuo x/x oli niin kuin tähtiä, koska ne oli laitettu kaikkiin analyysin kohteisiin.

Eli. Me pidetään vuorotellen nykytanssitunteja meidän koulun ihmisille, jotka haluavat opetella tanssimaan. Niiden kurssiin kuuluu, että niiden piti käydä katsomassa meidän iltakokonaisuudet ja kirjoittaa kaikista biiseistä lyhyet analyysit. Jotenkin on ollut pelottavaa skrollata alaspäin noita analyysejä ja odottaa, koska se oma tulee. Jokainen pitää niin erilaisita jutuista. Siksi edes yksi näinkin positiivinen palaute sai hymyn huulille. Melkein jopa kyynelen silmänurkkaan.

Nyt kun olen vihdoin oppinut laittamaan kuvia, niin täs niit sit tulee.







//edit:
ainii. Ne kertsikameran kuvat ei onnistunu hirveen hyvin=( Mutta kyllä ne muistija vahvistaa.
nii ja noitten kaikkien kuvien leveys on sama, mutta ei ne kyllä siltä näytä...

Hävis

Suomi ei voittanut olympiakultaa lätkässä.
Mä sain vihdoinkin laitettua profiiliin oman kuvan.
Tausta muuttui, mutta en osannut vaihtaa kaikkea suomeksi, mitä olisin halunnut... niitä juttuja ei vaan löytynyt sieltä jutusta mistä niitä voipi vaihtaa. Tää kuullostaa just siltä, ettei mulla ole hajuakaan, mitä mun pitäisi tehdä.

Huomenna on vika lomapäivä ja mä menen puolentoista tunnin hierontaan! Jes.

Hitsi, meitsi sai 10 euron palkankorotuksen! Enpä ole koskaan ennen saanut moista. Ensiks mun piti saada vain 5 euron korotus, mutta sitten sainkin enemmän. Eipä mua haittaa yhtään.

//edit:
Se mun piti vielä muistaa ihmetellä.
Kun tuosta comments-linkistä painaa, tulee se ruutu, jossa voi kirjoittaa kommentteja ja näkyy muidenkin kommentit. Mutta jos tuota kellon aikaa painaa, niin sitten tulee ne kommentit tuohon tekstin alle. Musta se on kivempi, mutta en tiedä, miten saisin sen toimimaan silleen, että se tulis myös kun painaa comments-linkkiä. Höh.

A-Dam

Olo= väsynyt mutta onnellinen.

Nyt on sitten reissu tehty.
Aurinko ei paistanut, paitsi lähtöpäivänä. Tietysti.
Tulppaneja ei ollut. Koska oli talvi.
Pyöriä oli paaaaljon.
Ravintolaruoka oli kallista. Mutta hyvää.
Jalat on edelleen voimattomat kävelystä. Olis pitänyt olla askelmittari mukana...
Kamera ei toiminut. Kertakäyttökulttuuri rulaa.

No oikeesti meillä oli tosi mukava reissu. Nähtiin ainakin omasta mielestä paljon. Sää ei tosiaan suosinut, mutta ei se haitannut. Nyt siellä paistaa aurinko. Meidän kotikotidigikamera ilmoitti ekana päivänä, että muistikortissa on jokin häiriö. Mentiin valokuvaliikkeeseen selvittämään asiaa. Saatiin onneksi pelastettua jo otetut kuvat, mutta uusikaan kortti ei toiminut. Ostettiin kertakäyttökamerat. Viimeisenä päivänä kokeiltiin, josko kamera sittenkin toimisi ja niinhän se toimikin! Moitteettomasti. Nyt on sitten ainakin kuvia. Toivottavasti niistä kertakäyttökameran kuvista tulee ihan katsottavia.


Ehkä kaikkein hienointa oli eläintarhan apinat. Mä vaan jostain syystä rakastan apinoita. Ja nyt vielä enemmän. Siellä oli semmoisia aika pieniä apinoita, joilla kahdella oli superpienet poikaset selässä ja sitten ne vaan hyppeli ympäri häkkiä. Ihania!!! Sitten nähtiin kans, kun leijonia syötettiin...




Reissun pettymys oli ehdottomasti Rijksmuseum, jonka piti olla niin iso, ettei sitä ehdi yhdessä päivässä kiertää. Kuinkas sattuikaan, se museo oli remontissa ja siellä oli vain kaksikerroksinen The Masterpieces -näyttely. Silti kehtasivat pyytää täyden hinnan.
Toinen museo, jossa käytiin, oli Tropenmuseum, jossa oli esineitä eripuolilta maailmaa ja eriaikakausiltakin. Se oli kyllä mielenkiintoinen.

Mulla matkan yksi tarkoitus oli se, että irtaudun ihan täysin siitä, mitä viime viikkoina on tapahtunut koulussa. Se kyllä onnistui ihan täydellisesti.

Ai niin. Meinasin jo unohtaa. Menomatkalla nähtiin Hki-Vantaan lentokentällä Matti ja Mervi. Eilen luin uudesta Seiskasta, että ne oli ollut Seiskan maksamalla kisamatkalla Torinossa mäkihyppyä katsomassa. - Näe Matti ja kuole - Eiku...

//edit:

Niin siis. Viitisen kymmentä kuvaa on vielä tulossa, jahka ne saa kehitettyä.