Bugl

Väinö kasvatti parran ja rintakarvat ;)

Oikeasti hän vain puklasi mun olkapäälle.

Kevään/kesän ensimmäinen ukonilma on täällä! Huh.

Kääntyilyä

No nyt tuo meidän pikkuvauva sitten osaa kääntyä ihan itsekseen kyljeltä vatsalleen! Kyljelle hän kellahtaa pienen avustuksen jälkeen. Pikkaisen kun polven takaa tönäisee, niin vatsalihakset toimii ja kaveri kääntyy kyljelleen. Väinö viihtyy periaatteessa sylissäkin, mutta hetken rauhan jälkeen alkaa kova tohina, ihan kuin hän olisi menossa jonnekin. Seitsemisen kiloa sylissä venkuilen ja touhottaen on aikamoista treeniä meidän vanhempien käsille :).

Moikka!

Tuo tilkkutäkki on muuten ollut tosi hyvä! Meillä on olohuoneessa lankamatto, joten tuo on kiva alusta pikkumiehelle. Pitäisi kohta uskaltaa pestä se, sillä siinä on aika monet puklut. Kutistin kankaat ennen ompelua, mutta enemmän pelkään, kutistuuko sisällä oleva vanu jollakin tavalla. Jospa kokeilisin pesukoneen käsinpesuohjelmaa.

Vauvauinti

Vauvauinti oli Väinöstä (ja vanhemmista) tosi kivaa! Väinö polskutteli vedessä kuin olisi ennenkin polskutellut. Hän selvästi nautti siitä ja antoi meille hymynkin kesken uinnin. Ensimmäinen kerta oli vielä tutustumista veteen: uittamista vatsallaan, selällään ja sivuttain. Puolen tunnin tunti oli aivan riittävän pitkä sekä Väinölle, että meille. Väinö väsähti 5 minuuttia ennen tunnin loppua. Hienosti jaksoi!  Opettajakin kehui Väinön rohkeutta ja häntä pyydettiin kuukauden päästä kuvattavaan esittelyvideoon :). Hän arvioi, että silloin sukelluskin jo varmaan onnistuu. Oltiin kyllä ylpeitä Väinön vesipelottomuudesta, jaksamisesta sekä uintityylistä.

Oltaisiin haluttu aloittaa uinti jo kuukausi sitten, sillä vaadittu 5 kiloa oli silloin jo mennyt rikki, mutta aloittamiseen vaadittiin kuitenkin 3 kuukauden ikä. Nyt ymmärrän, miksi piti vielä odottaa kuukausi, sillä vauvan kehitys on ollut kuukaudessa aika mieletöntä ja olisihan hän ollut vielä aika pieni rääpäle (pullaposkista huolimatta) uimiseen. Nyt pysyi pääkin hienosti pinnan yläpuolella.

Viime päivät on ollut hieman rankkaa, kun Väinö on narissut ja huutanut paljon, eikä ole oikein malttanut nukahtaa. Päiväunet ovat olleet aika vähissä. Viime yönä jouduttiin ensimmäistä kertaa (onneksi vasta nyt) valvomaan sen takia, kun Väinö ei olisi halunnut nukahtaa uudelleen. Ollaan mietitty, mahtaako rokotuksista vielä olla vaivaa, vai puhkeaako pian ENSIMMÄINEN HAMMAS. Hän tykkää syödä nyrkkejään uudella intensiteetillä. Myös harsoa on kiva syödä. Ja äidin tai isän kättä ja sormia. Melkein koko ajan pitää olla jotain suussa. En kyllä haluaisi, että hampaat ihan vielä puhkeaisivat! Johan sekin sattuu kivasti, kun hän puraisee ikenillään syödessään... Tietysti tuo nyrkkien löytyminen on ollut yksi kehitysvaihe, mutta ne on löytynyt jo viikkoja sitten. No, toivotaan että hammas puhkeaisi pian tai nurina loppuisi ja hammas puhkeaisi vasta vaikka kolmen kuukauden päästä :D.

Ja Väinö sai perjantaina uuden leikkikaverin/tyttöystävän :). En malta odottaa, että päästään katsomaan häntä!

Lisätäänpä pieni kuvasarja :)

 

Koristekurssia

Pääsin viimeinkin sokerimassakoristeiden peruskurssille. Tällä kertaa, ehdimme jopa tekemään koristeita, kun hahmokurssilla taas aika ei meinannut riittää, kun muutama osallistuja kyseli ehkä hieman liikaakin. Opinpas taas lisää niksejä ja perusteita, tutustuin tekniikoihin, joista en ole kuullutkaan ja taiteilin kakunkoristeen. Kakunkoristeen päällimmäisenä ideana ei ollut visuaalisuus, vaan lähinnä irto-osien kokoaminen. Voisi siis olla kauniimpikin ;).

Koriste äitienpäiväkakkuun.

Kukat ja lehdet tehty silikonimuotilla, alustan kuviointi on
saatu aikaiseksi kuviokaulimella. Kukat ja lehdet on viimeistelty
kimalletomuvärillä.

Ruusuyritelmä nr 2. Harjoittelemista riittää!

Muutama perhonen tehty stanssimuotilla.

Nyt tarvitsee enää harjoitella näitä. Oli kuitenkin kivaa, että sain oppia perusjuttuihin, ettei ihan kaikkea tarvitse opetella kantapään kautta.

Varsinaista välineharrastamista tuo kakunkoristeiden teko. Erilaisia silikonimuotteja löytyy vaikka kuinka paljon, eikä ne valitettavasti ole kovinkaan edullisia. Sellaisia en vielä omista yhtään. Tuo gerberamuotti oli kiva, mutta ne oli loppu. Nyt multa löytyy aika perussetti koristeiden tekoon: kukkastanssi, lehtistanssi, muutama muotoilutyökalu, silikonialusta, kirjainstanssit ja kimalletomuväriä. Kimalle teki nuo kukat kummasti eloisiksi. Vielä haluaisin ainakin muutaman kukkamuotin (ehkä silikonisen, jolla saa enemmän 3D-vaikutusta) ja lehtimuotin, muovikaulimen ja oikeastaan kaikkea muutakin tarviketta. Värejäkin voisi olla enemmän. Leivontatarvikkeita saa useasta nettikaupasta, mutta Modernosta on kiva käydä ostamassa senkin takia, että niitä saa hilpailla paikan päällä :).

Hieman jännitti se, miten Väinö pärjää kotona, eli mahtaako tulla nälkä kahden tunnin kurssin aikana. Sen tiesin, että muuten pärjää hyvin isänsä kanssa, mutta se tuttipullosta syöminen... onneksi saavuin kotiin juuri hyvään aikaan ja dramaattisimmalta huudolta vältyttiin.

Väinö sai eilen ensimmäiset pistettävät rokotteet. Ensimmäisen piikin aikaan hän huusi todella kovaa ja itsellekin meinasi nousta kyynel silmäkulmaan, kun harmitti hänen puolesta. Toinen piikki ei aiheuttanut ihan yhtä kovia huutoja ja loppujen lopuksi hän onneksi rauhoittui nopeasti. Kotona hän sitten heräsi kesken päikkäreiden ja huusi todella paljon... ilmeisesti piikityskohdat olivat arat ja onneksi suppo auttoi loppujen lopuksi ja Väinö rauhoittui. Hän nukkuikin sitten 16 tunnin yöunet, heräsi välissä vain syömään. Taisi se huutaminen viedä voimat. Rankkaa, kun toinen ei vielä yhtään ymmärrä, että koko juttu on hänen parhaakseen ja kipu vain tilapäistä.

Huomenna ensimmäiseen vauvauintiin! Jännää!

Kolme kuukautta

Väinö on nyt kolme kuukautta vanha!
Hän

• kuolaa paljon, kun katselee keskittyneesti kuvia,
• kikattaa/"hönöttää" ääneen,
• kannattalee jo hyvin päätään (joskus hieman horjuu),
• sai tänään ensimmäiset Reinot :),
• jokeltelee paljon, varsinkin isälleen,
• treenaa paljon potkuja ja lyöntejä,
• tarttuu ja yrittää tarttua leluihin,
• tykkää kylpeä,
• osaa olla ronkeli tuttipulloilun ja tutin suhteen,
• osaa vaatia tarpeensa, eli on ehkä hieman kärsimätön luonne (kuten äitinsäkin),
• tykkää keltaisesta ja sinisestä sekä muumeista,
• kasvaa ja kasvaa,
• tykkää 70's showsta,
• nukkuu uudessa pinnasängyssä,
• on lumoutunut soivasta mobilestaan,
• nukkuu yössä 10-12 tuntia, vaikka heräileekin edelleen 2-3 tunnin välein syömään (kerran nukkui 6 tuntia putkeen!)
• hurmaa kenet vain ihanalla hymyllään!

Uudessa pinnasängyssä mobilea ihastelemassa.
(Sängyn pehmusteet ovat tuossa vielä irti,
mutta nyt jo turvallisesti kiinni!)

Väinön ensimmäinen vappu!

Simapullo väreineen kiinnostaa.

On se vaan niiiiin ihana!

Herkkää

Tutin syömisestä vielä:
Yleensä Väinö vain pureskelee tutteja, jos niitä oikein yrittää pitää hänen suussaan. Muuten hän sylkee ne yleensä kakoen pois. Uusin tutti ei ole vielä lentänyt kakoen pois suusta, mutta ilmeisesti sitä on muista poiketen ihan kiva pureskella. Miksiköhän se ei ime niitä, vaikka joskus on niiin tehnyt?

Voi kuinka monta kertaa on ollut kyynel silmäkulmassa herkistyessäni. Monesti Väinö juttelee huutamalla iloisesti, mutta välillä, kun hän on syönyt, hän kääntää katseen suoraan silmiini ja alkaa jokellella oikein herkästi. Vähän kuin "Kiitos äiti ruoasta." tai "Äiti tykkään susta." Tänään tuli taas herkkä hetki, kun luin Väinölle lattialla kirjaa ja hän katsoi samalla tavalla suoraan silmiin ja jokelsi. Oih! Ihana! Kirja ei ollut kovin kiinnostava, kun siinä oli ehkä liian pieniä kuvia.

Laitetaan sitten vielä yksi kasvokuva, kun nuo muut ovat olleet tuollaisia tilannehavainnekuvia :).

Tutteja ja tuttipulloja

On ihmeellistä tuo pojan kasvu ja kehitys! Ensinnäkin: kilo per kuukausi ei taida riittää painon nousuun. Ensi viikolla on neuvola ja veikkaan, että 7 kg taitaa olla silloin jo rikki. 1,5 kg kuukaudessa lisää :D. Mutta eipähän Väinö kovinkaan "yli"pönäkältä näytä. Ja on tosiaan massansa kerryttänyt pelkästään rintaruokinnalla. Maitoa siis riittää. Nyt kyllä aloitettiin tuttipulloharjoittelut ihan sen takia, että hänet voi viedä välillä hoitoon tai mä voin välillä lähteä vaikka pitkälle pyörälenkille eikä tarvitse pelätä, että se vain huutaa kotona ruokaa. Tuttipulloruokkiminen oli ensimmäisen kuukauden aikana hänelle ihan ok, mutta nyt ei enää. Eilen kävin hakemassa oikein hitech-tuttipullon :). Treenattiin sillä tänään  pumpatun maidon kera, ja kyllä se näytti vähän enemmän kelpaavan kuin aikaisemmat. Ostin samalla viidennen (erilaisen) ja viimeisen tutin. Jos tämä ei kelpaa, niin sitten luovutan tutin syötön opettamisessa. Lähinnä haluaisin opettaa tutin käyttöä sen takia, että illalla unen saanti ei olisi niin paljoa minusta kiinni, sillä selvästi Väinö kaipaa imemistä nukahtaessaan. Pikkusormea hän tosiaan suostuu imemään, mutta ei sekään ole mielestäni pidemmän päälle kovin hyvä juttu. Miten tuttiin saisikaan liitettyä meidän hajut ja maut?

Ufo-tutti

Kuvat: Lastentarvike

Toivottavasti saavutamme jotain tuloksia. Tuo tuttipullokin vaikuttaa siltä, että vauvan pitää tehdä siinä edes jonkinlainen työ saadakseen maitoa. Ettei sitten käy niin, että tuttipullo kelpaa ja rinta ei. Huh, on tämä kasvatus kyllä aikamoista, kun ei voi yhtään tietää miten lapsi käyttäytyy ja mihin se käyttäytyminen johtaa. Olen kyllä oppinut olemaan hyvin nöyränä. Edelleenkin olemme muutamia kertoja käyttäneet kestovaippoja, mutta ei niin kokonaisvaltaisesti, kun olin joskus ajattellut.

Väinön kehitys on ollut taas huimaa. Viikon aikana hän on yhtäkkiä alkanut huomioimaan ympäristöään aivan eritavalla kuin ennen. Parasta on "istua" äidin tai isän sylissä ja katsella maailmaa, mutta lattiallakin hän tykkää katsella muun muassa pehmokirjaa, mikä ei vähän aikaa sitten kiinnostanut ollenkaan. Sitä hän myös yrittää kurotella ja kosketella, ja onkin jo saanut hyvän tuntuman kirjasta.

Sainpas kiinni!

Selkälihastreenitkin ovat sujuneet kivasti. Yhtenä iltana Trials evolution -peli innosti häntä kovasti. Tässä menee taas pieleen ajatus sellaisesta kasvatuksesta, ettei pienelle opeteta telkkarin katsomista... oma moka tämä. Täytyy ryhdistäytyä :)

Olen hämmästynyt myös siitä, että Väinö osaa yöllä pyytää viereen nukkumaan. Hän siis inahtaa hereille, eikä rauhoitu ennen kuin ottaa viereen, muttei halua kuitenkaan syödä. Se on jotenkin hellyyttävää. Normaalisti hän nukkuu kehdossa jo melkein koko yön, mutta yleensä aamuyöstä hän nukkuu minun vieressäni. Kohta voisi hankkia jo pinnasängynkin, ja laittaa sen niin, että se on "sivuvaununa" sängylle. Näin Väinö voisi nukkua vierellä ja minullakin olisi tilaa nukkua :). Nyt olen ajatellut, että pienessä kehdossa nukkuminen toisi hänelle turvallisuuden tunnetta, mutta ehkä tuo viereen haluaminen viestittää siitä, että vieressä on turvallisempi olo nukkua. Ja onhan se ihanaa, kun hän nukkuu vieressä. Tilaa  on kuiten vähän, sillä täytyy pitää turvaväli isäntään tai reunaan. Ja koska Väinö osaa jo nyt möyriä sivuttain, ehkä olisi hyvä, jos hänellä olisi turvallisempi paikka nukkua meidän vieressä.

Tämän kertainen teksti tutteineen ja nukkumisjärjestelyineen kuulostaa siltä, että haluisin työntää Väinön pois sylistäni ja vierestäni. Sitä se ei tietenkään ole. Yritämme kuitenkin toimia tasapuolisina vanhempina ja antaa toisillemme myös omaa aikaa. Haluaisin myös pitää itseni selväjärkisenä sillä, että saisin nukkua hyvin silloin kun saan nukkua ;). Onneksi väsymystä jaksaa sillä, että Väinö on ihana ja aurinkoinen poika. ja isäntä on ymmärtäväinen, hellivä ja lapsenhoitoon osaaottava puoliso. Taidamme hymyillä ja nauraa koko perhe joka päivä enemmän kuin koskaan!