Tunnelmia

Aikamoista: asumme nykyään yhtä kaukana kauppatorista kuin ennen, etäisyys noin 2 km. Tämä puoli jokea on tosi paaaaaljon aktiivisempaa ja vilkkaampaa. Kun kävelee keskustaan tuntuu, että on jossain Euroopan kaupungissa. Näin kesällä jokiranta kuhisee ihmisiä ja terassit on täynnä auringon ja oluen nauttijia. Olemme viime vuodet asuneet rauhallisemmalla puolella joen vartta ja nyt se tuntuu, kuin olisimme eläneet jossain aktiivisen elämän ulkopuolella. Ei sillä, ettenkö nauttisi rauhasta. Kotikissojahan me kuitenkin olemme :).

Kortteli, jossa asumme on rauhallinen. Meillä on ihanan iso ja viihtyisä sisäpiha, jossa Väinökin tykkäää leikkiä. Ennen piha ei ollut niin viihtyisä, vaikka leikkipaikkoja olikin. Vaikka autoja on paljon kadulla ja asumme ruutukaava-alueella, on takapihalla ihanan leppoisa tunnelma. Olemme myös saaneet jo naapurituttuja yhdestä lapsiperheestä.

Minä olen tyytyväinen tähän muutokseen elinympäristössä, vaikka tiettyä tunnelmaa kaipaan vanhasta asuinpaikasta. Ajattelen, että minusta voisi tulla jollain tavalla aktiivisempi, kun asumme aktiivisemmalla alueella. Olemme niin huonoja lähtemään mihinkään - kuten jo kirjoitin, olemme varsinaisia kotikissoja. Kaipaan jo sitä, että jaksaa lähteä "johonkin".

Koti on saanut pikku hiljaa jo tilaa. Enää on oikeastaan laittamatta sellaisia tavaroita paikoillen, mille ei löydy paikkaa. En tiedä, mitä niille tekisi, mitä menisi vintille, mistä luopui. Jotain voisi varmaan heittää jopa pois.

Meidän eteisen komero sai vihdoin ja viimein hyllyt paikoilleen. Ok, olen hieman pettynyt siihen, mitä kaappi sisälleen vetää, mutta tärkeimmät sinne meni: hiekkalelut, fribakassit sekä pahveille ja pulloille kierrätyskassit.

Meillä ei ole väliovea, jonka takia kaikki käytävän äänet kuuluvat selvästi ja varmasti myös toisin päin, kaikki meidän äänet kuuluvat käytävään selkeästi. Viriteltiin oviaukkoon (suihku)verhotanko ja siihen verho. Koska tavallisesta verhosta ei oikein ole hyötyä, ja löysin Ikeasta tämän ihanan verhon, ompelin verhon toiselle puolelle huopaa (Eurokankaasta löytyi). Ja tsadaa! Tämä valmistui vain kahdessa viikossa :D. Enpä osaa sanoa, että vaimentaako tämä viritelmä yhtään ääniä, mutta minusta se on hauska.

"Menkää ulos! Menkää nauttimaan luonnosta!"

Tässä näkyy meidän keittiön kello toistaiseksi :).

Väinö käsitteli ensimmäisen viikon aikana alla olevan kuvan mukaisesti muuttoa. Koiraa vähän pelotti. Onneksi hali auttoi ja olestkelu yhteisessä majassa. Nykyään tuo toimii hissinä :).

Autotalli!

Ollaan me ehditty ja maltettu tekemään muutakin kuin järjestelemään tavaroita. Väinön kanssa käytiin jokiristeilyllä Förillä, ollaan syöty paaaaljon jäätelöä, piirretty ja kiipeilty läheisillä kallioilla sekä leikitty Muumipuistossa ja kissapuistossa.

"Ääliööö", huutaa Väinö, kun jäätelöä haluaa.

Hienot on naapuruston maisemat ja kiipeilymahdollisuudet.

Tuo meidän pikkuherra on monipuolista sanavarastoaan viime aikoina. Lauseet alkavat olla suht selviä ja pitkiäkin. "Isin kaveri Otto asuu viereisessä talossa." Viime päivinä on tullut myös "melko vaativa" äänensävy, kun hän haluaa jotain. "Minun!" "Väivön!" "Haluan!" Mitä tämä uhmaikä vielä sisältääkään?