Sopeutumista

Ei voi muuta kuin olla ylpeä pojastaan. Uuteen kotiin muutto on sujunut aivan loistavasti. Ehkä tässä on sitten itsekin tehnyt jotain oikein. Saimme vuokrasopimuksen liitteenä kuvia asunnosta ja niitä katseltiin melkein kuukauden verran liki joka päivä. Samoin ennen muuttopäivää juttelimme hyvissä ajoin muuttopäivän tapahtumista. Kun mummi haki Väinön vanhasta kodista, selitin Väinölle, ettei hän enää tule sinne takaisin. Väinöllä oli tosi jännä ilme. Aivan kun hän olisi jättänyt hyvästit asunnolle mielessään.

Väinö nukkui ensimmäisen viikon meidän huoneessa, sillä hänen huoneessa oli paljon laatikoita ja säkkejä. Kun saimme niitä tyhjennettyä, oli aika siirtää Väinö omaan huoneeseen. Parina yönä hän itki "Missä äiti on?", mutta rauhoittui nopeasti. Nyt on yöt menneet kuten ennenkin: välillä nukkuu koko yön omasssa sängyssä, välillä kampeaa meidän väliin jossain vaiheessa.

Vaipat?

Yhtäkkiä tuli jokin oivallus - vai oliko pottapalkkio vihdoin tarpeeksi motivoiva? Väinöllä oli pitkään vaihe, jolloin potalla käynti ei kiinnostanut pätkääkään. Otimme käyttöön jo ennestään tutun "tähtinkartan". Piirrettiin sopiva määrä ruutuja, jokaisesta pissistä ja kakasta piirrettiin ruutuun tähti (Väinö ei nimittäin tarroja oikein ymmärrä - sitäkin kokeiltiin), ja kun kaikissa ruuduissa oli tähti, sai jonkin palkkion. Väinö on "himoinnut" kahvinkeitintä ja sovittiin etukäteen, että hän saa sellaisen, kun tähtikartta on täysi. Sellaisen hän myös sai.

Nyt Väinö on ollut puolitoista viikkoa ilman vaippaa. Housutkaan ei ole kovin montaa kertaa kastuneet. JEEEEEE! Tuskin enää takapakkia tulee. Mutta tämä on kumma juttu: iso muutos elämässä poikii toisen ison muutoksen pienen miehen elämässä :).

P.S. Väinö on "iso poika", joka ei enää keinu vauvojen keinussa...