Työt

Huomenna loppuu kesän kestänyt työsopimus. Maanantaina ei kuulemma tarvitse kävellä työkkäriin, sillä sopimusta jatketaan, mutta edelleenkin on epäselvää, kuinka pitkäksi aikaa. Todennäköinen aika on kuukausi tai pari. Olen tämän viikon ajan tehnyt kaikennäköistä toimistohommaa, mitä muut eivät ole ehtineet tekemään. Oikeastaan tässä tilanteessa mulla on ihan sama, mitä sitä tekee, kunhan on töitä. Jos jouluun asti saisi sopimuksen, se olisi suorastaan lottovoitto! Marraskuun loppukaan ei olisi hullumpi aika. Olen valmis tekemään nykyisessä työpaikassani muutakin kuin koulutusta vastaavaa työtä, sillä se vain helpottaa mun omaa elämää sen suhteen, ettei tarvitse a) lähteä hakemaan muutamaksi kuukaudeksi osa-aikatöitä (työn saanti voisi olla kyllä jo mahdotonta), tai b) aloittaa paperisotaa Kelan kanssa työttymyyskorvauksesta sitten kuukauden päästä, kun sitä ei vissiin voi hakea heti kun jää työttömäksi. Ansiosidonnaista en voi saada, sillä en ole ollut tarpeeksi kauaa työttömyyskassan jäsen. Olisi pitänyt liittyä siihen jo opiskeluaikana, mutta en osannut ajatella asiaa niin kauaskantoisesti. En uskonut, että siitä olisi ollut hyötyä. Mutta joka tapauksessa olen enemmän kuin tyytyväinen, että työpaikaltani irtoaa edes jotain työtä :). Ja ilmeisesti välillä saan/joudun tekemään työnjohtajan

Pakko kirjoittaa myös asiasta mikä ärsyttää: Lotus Soft Embo -wc-paperissa on nykyään hylsy, jonka voi huuhtoa vessanpöntöstä alas. Miksi!?! Miksi se pitää laittaa vessanpönttöön? Miksei sitä voi vain laittaa roskiin? Ne joutuu siellä jätevesilaitoksella joka tapauksessa erottamaan kiinteän pois siitä vedestä. Laittaisin sen biohajoavan hylsyn mieluummin biojätteeseen (jos meillä olisi sellainen mahdollisuus) kuin pönttöön. Pyh, sanon minä.

Ajokortti

Jee, pääsin inssistä läpi ja sain "ajokortin". Siis kolmeksi viikoksi lapun, jolla voin todistaa, että olen kelvollinen liikenteeseen auton ratissa. Sitten pitäisi saada se kortti. Inssi meni itsessään ihan kivasti. Ei jännittänyt oikeastaan yhtään ja tuli vain muutama virhe. Inssinä oli semmoinen leppoisa mies, mikä oli just hyvä, sillä se toi rauhallisen tunnelman siihen tapahtumaan. Ajoin katsastusasemalta kotiin meidän parkkipaikalle (jouduin tietysti peruuttamaan parkkiruutuun) ja eri reittiä takaisin katsastusasemalle :). Mukava reitti, jota olen ajanut ajotunnillakin.

Enemmän mua jännitti ajaa autoa niin, että isäntä oli kyydissä :). Hän on kylläkin sitä mieltä, että ajan "vähän" hiljaa, mutta perustelen sitä sillä, että olen ollut auton ratissa alle 20 kertaa, joten tarvittava rohkeus ja itsevarmuus puuttuu edelleen. Mieluummin olen hieman liian varovainen kuin tyhmään rohkea.

Tänään leivoin itselleni kakun ajokortin saamisen kunniaksi :). Nam. Tuli aika tuhtia suklaakakkua. Ohjeen bongasin muistaakseni Kotiliedestä. Siinä kuva oli kyllä erilainen ja epäilenkin, että a) kirjoitin ohjeen väärin tai b) ohje oli lehdessä väärin. Sillä ohjeella ei nimittäin voinut saada niin kuohkeata kuorrutetta, mitä siinä kuvassa oli. Mutta hyvää tuli silti!

Tänään käytiin myös koeajamassa muutamaa autoa. Tuntuu, että meillä on hieman liian suuret vaatimukset auton ominaisuuksia kohtaan suhteessa siihen, mikä on meidän budjetti. Kauppoja ei vielä tehty. Täytyy käydä varmaan ensi viikolla katsomassa ja ajelemassa uudelleen uusia vaihtoehtoja. Ehkä pitää vain tyytyä johonkin rämäautoon :D.

Mut vitsit: meitsillä on nyt ajokortti!

Muks!

Käytiin tänään ensimmäistä kertaa fiilistelemässä lastenvaunuja. Se oli ihan herättävä kokemus, sillä en ole ymmärtänytkään, miten paljon vaihtoehtoja on. Nyt pitäisi sitten päättää millainen koppa olisi hyvä/käytännöllinen, millainen runko olisi juuri meille sopiva ja millaiset renkaat olisivat toimivat ja sun muut tilpehöörit siihen vielä (heittoaisa, nivelaisa, hoitolaukku, yms). Huh. Onneksi on vielä reippaasti aikaa tutustua eri vaihtoehtoihin ja merkkeihin. Ainakin on lähtöpohdinnat tehty :). Turhaa meille on kuitenkaan mitään hankkia ennen talvea, sillä tilaa on hyvinkin rajallisesti.

Maha-asukki on alkanut liikehtimään ja muksimaan liki joka päivä. Yleensä hän tykkää ilmoittaa itsestään silloin, kun olen töissä. Mahtaako se tarkoittaa, että hän tykkää olla siellä melun keskellä (onneksi ei kuitenkaan tarvitse koko aika melussa olla!) vai eikö hän tykkää siellä olla ollenkaan. Hän-pronominin käytöstä tuli muuten mieleen ensimmäinen ultraäänitutkimus. Lääkäri puhutteli sikiötä koko ajan "hän", mikä tuntui todella kummalliselta, sillä hänhän (ei lääkäri) oli vielä paksun toukan kokoinen, 4,5 cm.

Eilen kävin ostamassa jo mammahousuja... vanhat farkut vielä mahtuu, mutta ne soveltuvat enää oikeastaan kävelemiseen.

Tulevana torstaina on edessä INSSIAJO! Voiko siihen valmistautua mitenkään? Ehkä kertaamalla, missä saa ajaa milläkin nopeudella ;). Jostain syystä nopeusrajoituskylttejä on TODELLA vaikea huomioida... Vielä on jäljellä 2½ tuntia ajoja, ja viimeinen puolituntinen niistä juuri ennen inssiä, joten en jaksa vielä millään tavalla jännittää koko juttua. Ainakin viime tunnin lopuksi ajo-ope sanoi, ettei mulla ole ongelmia ajamisen suhteen. Toivon siis, että torstaina mulla on aamupäivän päätteeksi oikeus ajaa itsenäisesti!

Syksy on saapunut Turkuun

Kesän aikana parvekkeella on kasvanut chilejä, pieniä tomaatteja, basilikaa ja korianteria. Täytyy sanoi ettei tän vuoden sadon käyttö ole ollut kovinkaan kummoista. Tomaateista osan olen syönyt, mutta osa on jäänyt syömättäkin, sillä ei ole tehnyt mieli tomaattia juuri ollenkaan. Ajatus niiden syömisestä on tuntunut melkein vastenmieliseltä, mutta nyt taas tauon jälkeen voisin kuvitella syöväni niitä. Chilit on kerätty ja odottavat käyttöä. Muutama ollaan jo testattukin ja tarpeeksi tulisia tuli jälleen. Basilikat ja korianteria jäivät myös liki käyttämättä. Oli silti taas kiva seurata, kuinka siemestä kasvoi eri kasveja :).

Ensimmäinen mustasilmäinen susannakin ilmestyi köynnökseen.

Ja keittiö sai uuden verhon. Kuva ei ole kyllä parhain. Isäntä sanoi, että tuo on talvinen verho, kun tuo kuviointi tuo mieleen talventörröttäjät.

Inssi on varattu vajaa parin viikon päähän. Huh. Sitä ennen on vielä muutama ajotunti jäljellä. Uskon, että se menee ihan hyvin. Peukut pystyyn!

Syyskuun alettua alkoi jälleen neulominen. Nyt on syksyn ensimmäiset pitkät sukat menossa Novitan Nalle-langasta, päivänkakkara värityksellä. Ostin sitä jo kesällä pari lankakerää, kun se oli niin kivan väristä, mutta kesällä ei huvittanut neuloa. Seuraavaksi luultavasti vuorossa neulebolero.

En ole kummemmin syksyihminen, mutta kyllä on taas ihana syksyn tuoksu ulkona. Yhtenä päivänä tajusin, että talvena tuli tehtyä useita kävelylenkkejä pakkasella, mutta kesän auringon paisteessa ei juuri ollenkaan. Täytyy alkaa taas ulkoilemaan enemmän.

Teoriakoe

Kuluneella viikolla oli autokoulun teoriakoe. Pääsin läpi vain kahdella virheellä! Jes jes! Mulla oli ennen teoriakoetta ajotunti. Opettaja sanoi ajotunnin alussa, että nyt on kaikki asiat käyty läpi ja ajellaan vain. Se toi jotenkin kummasti itsevarmuutta ja tunnin aikana oli hyvät turinatkin opettajan kanssa. Olen kyllä ollut tosi onnellinen siitä, että sain naisopettajan, sillä meillä on ollut kyllä hyvät puheenaiheet joka tunnilla. Tunnelma on ollut jotenkin välitön eikä ole tarvinnut olla kiusaantuneessa hiljaisuudessa. Ajattelin ennen autokoulua, etten varmasti pysty keskustelemaan alussa ajon aikana, mutta eipä se ole ollut ongelma. Välillä on kuitenkin täytynyt keskittyä kunnolla ja on jäänyt juttu hetkeksi kesken. Mutta kuitenkin, unohdin ajotunnin aikana, että olen lopuksi menossa teoriakokeeseen, joka oli kyllä hyvä juttu. Näin vanhempana olen alkanut jännittää todella kovasti ihan kummallisia juttuja. Jos olisin ollut vain kotona ja odottanut, että koska mun pitää lähteä, niin olisin kyllä ollut täysi hermoraunio. Nyt alkoi jännittää vasta kun istuin tietokoneen ääreen.

Töitä on enää neljä viikkoa jäljellä. Jatkosta on kyllä puhuttu, mutta en vielä tiedä miten käy. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että säästölinjalla ollaan, eikä jatkoa varmaankaan tule. Toisaalta olisi kyllä kiva saada töitä loppuvuodeksi, toisaalta taas työttömän arki lomana olisi ihan paikallaan. Olen viimeksi pitäynyt kesälomaa vuonna 2006. Saa nähdä, miten käy. Vakituisia töitä on kuitenkin ihan turha lähteä hakemaan tässä vaiheessa. Mahtaisinko kelvata henkilöstövuokrauksen kautta jonnekin pätkätöihin?

Meidän mustasilmäsusanna päätti kukkia vasta syyskuussa. Laitoin ne kyllä aika myöhään kasvamaankin, että eipä ihme. Kauhean suuren köynnöksen se kuitenkin viitsi kasvattaa ennen kukkia. Annoin sen sitten kasvaa mihin suuntaan vain, en jaksanut sitä turhaan pakottaa tiettyyn suuntaan kasvamaan, kun kuitenkin halusi mennä valoa kohden. Olisi pitänyt varmaan vähän lyhentääkin sitä jossain vaiheessa. Enpä ottanut sen kasvatusta liian vakavasti :). Hauskasti kyllä alaspäin valuneet/kasvaneet oksat kiertyivät takaisin ylöspäin omaa varttaan pitkin. Luonto on kyllä ihmeellinen. Tässä vain osa köynnöstä.

Yksikään susanna ei kuitenkaan ole mustasilmäinen... ehkä hyvä niin. Meillä on kokonaisuudessaan onnellinen perhe, köynnöksiä myöten :).

"Onko ollut onnellista aikaa?"

Eilen oltiin isännän kanssa vaatekaupassa ja yksi nainen tuli viereeni ja kysyi:
"Ootatko sä vauvaa?"
"Joo", vastasin.
"Onko ollut onnellista aikaa?" se jatkoi tuijottaen jotenkin haltioituneena. Tai oikeastaan en tiedä, millainen sen katse oli. Se näytti vähän siltä, kuin se olisi yhtäkkiä tullut kadulta siihen erikoisliikkeeseen kummastelemaan mun masukumpua. No kuitenkin, oli aika rohkea kysymys, sillä vatsani on vielä sen näköinen, että kesällä olisi maistunut siideri liikaakin :). Mutta totta se on, meille tulee vauva! Ja kyllä, odotusaika on ollut onnellista. Olen onneksi selvinnyt ilman aamupahoinvointeja ja muita hormonimyrskyjä. Harmi vain, että alkuraskauden levollinen olo on häipynyt ja olen taas oma lyhythermoinen itseni... Tästä lähtien siis tiedossa myös odotusbloggauksia. Jostainhan sitä on kirjoitettava, kun kerran opiskelutkin sain päätökseen :D.

Sintin olisi määrä tulla kylmään maailmaan helmikuussa. Kummastuttaa, kun moni, jolle olen kertonut lasketun ajan, heittävät melkein ensimmäisenä kommenttina, että heti joutuu pukemaan vauvalle paljon päälle jne. Okei, varmaan se alussa vie aikaa ennen kuin oppii, mikä pikkuiselle on oikea määrä vaatteita, mutta en itse ainakaan koe sitä minkäänlaisena ongelmana tai miinuspuolena. Hienoa vain, että vesimiesperheeseen saadaan toivon mukaan yksi vesimies lisää :D.

Autokoulu on edennyt siihen pisteeseen, että ensi viikolla on teoriakoe. Ajotunteja on vielä - onneksi - reilusti jäljellä. Tällä viikolla pääsin jo hurjastelemaan moottoritielle. Ei se vauhti tuntunutkaan siellä muiden seassa niin kovalta kuin alunperin olin kuvitellut sen ratin takana tuntuvan. Olen myös oppinut pikku hiljaa tykkäämään ajamisesta, vaikka vielä se tuntuukin havainnoinnin osalta hankalalta. Yksi syy siihen, miksi ajokortin ajaminen on lykkäytynyt monella vuodella, on nimen omaan ollut se, ettei ajaminen ole minua kiinnostanut. Viime keväänä, kun kävin elämäni ensimmäistä kertaa ajamassa cartingia, en saanut siitä oikeastaan mitään irti. Ainoastaan pahan mielen, kun en oikein hallinnut sitä ajamista.

Autokoulu

Aloitin heinäkuun alussa autokoulun. Aikaisemmin ajokortin ajaminen ei ole kauheasti kiinnostanut - ja jos totta puhun, niin en ole ajamisesta kauhean kiinnostunut edelleenkään. Nyt oli vain hyvä sauma autokoululle ja ehdin sitä noin vuoden ajan harkitakin.

Teoriatunteja on takana jo useampi, mutta ajotunteja vasta yksi. Ensimmäinen tunti meni kivasti parkkipaikalla opetellen, mutta ensi kerralla joudun ehkä jo liikenteen sekaan. Olen sen verran haaveileva ihminen myös liikenteessä (ainakin pyörällä), että jännittää seuraava tunti. Miten ehdin huomata kaiken tarvittavan ja vielä reagoidakin oikealla tavalla? Yllätyin kovin, kun tajusin, ettei jarrua voi vain polkaista pohjaan, vaan että se on hyvin herkkä poljin. Eikö voikaan tehdä äkkijarrutusta, kun ei tiedä, mitä pitää tehdä ja miten reagoida? Kaasukin tuntui herkältä, tosin mieluummin ajoin hiljaa ja 40 km/h tuntui tosi kovalta vauhdilta :D.

Sitten. En ymmärrä autoista muutenkaan juuri mitään, mutta silmiäni hivelee Citroën C4 kolmeovisena.

Mutta en kuitenkaan haluaisi kolmeovista autoa, niin ei tuo "lisäovillakaan" hullumman näköinen ole.

Tuo autohaaveilun toteutuminen taitaa jäädä vielä vuosien päähän. Ehkä joku vähän halvempi malli ensin. Jos saan töitä syyskuun jälkeen.