Joulumuutto

27. päivä sitten muutetaan. Tänään käytiin ostelemassa maaleja ja tapettia, jotta voidaan tehdä asunnosta meidän näköinen. Eli väriä tulee! Mulla on inhottavan risaiset koulupäivät niin ehdin vasta torstaina ite maalaamaan. Tai ehkä jo keskiviikkona vähän =) Kämppä on kiva ja iso (nyt kun olen sen itsekin vihdoin nähnyt) ja vastaa kyllä meidän tarpeita. (näyttää tuo asuntoilmoitus silti olevan vieläkin Oikotiellä...)

Vois kyllä tulla jo lunta. Pari yötä sitten tulikin vähän, mutta ei maa vielä valkoinen ole täälläkään.

Jaa. Tässähän tää vuosi alkaa kohta olla taas purkissa. Aika vaiherikas vuosi oli. Nii.

puhelin

Hollannissa esille tullut puhelinongelma ei sitten poistunut täällä Suomessakaan. Tänään kävin sitten ostamassa uuden hienon puhelimen. Se on aika pieni. En ole vilä päässyt kokeilemaan sitä ollenkaan:) Jahka tästä kotiin pääsee.

Kävin myös joululahjaostoksilla. Se oli loppujen lopuksi puolivaivatonta. Onhan tässä vielä aikaa ostella ne loput.

Nyt jo uskaltaa varmaan virallisesti kertoa, että joulun jälkeen muutetaan uuteen asuntoon. Se on sopimuksen allekirjoitusta vaille meidän oma vuokra-asunto:) Oma sauna ja parveke ja vaatehuone ja tarvittavasti neliöitä (toivottavasti). Jes Jes!! Nyt on nimittäin aika tiukkaa asua, kun tavaroita tuntuu olevan joka puolella liikaa.

Paluu

Niin se vaan kolme kuukautta meni nopeasti. Ensimmäisen kuukauden jälkeen oli sellainen olo, että on vielä tosi paljon jäljellä, mutta eipä sitten ollutkaan.

Jännä miten koordinaatio vakiutuu kolmen kuukauden aikana. Tänään kaupassa yritin painaa hedelmävaa'assa kuitti-nappulaa, mutta eihän Suomessa sitä erikseen ole:) Ja äätä on vaikea käyttää, kun koko ajan sen jälkeen painan aata. Kaksoispiste-näppäin oli nimittäin suomalaisen näppäimistön ään kohdalla...Puuh. Muutkin nappulat on vielä hieman hukassa.

Kouluun paluu oli kummallista. Ihan niin kuin sieltä ei olisikaan ollut pois. Paitsi nykytunti tuntui TOSI vaikeelta. En ollut kevään jälkeen tehnyt mitään sinne päinkään. Eli ulkomailla oli aika erilaista tuo nyky/moderni-treenaus. Toisaalta jäi kyllä ikävä sitä, ettei sarjoja hinkattu heti niin paljoa. Eikä kukaan kysyny opelta, että: "Miten mun pitää mennä tässä kohtaa alas?" Meinaan, että suomeksi tulee helposti kysyttyä tyhmiä kysymyksiä. (toi en ollu mä) Täällä oppilaiden pitäis käyttää enemmän omia ongelmaratkaisutaitoja. Kyllä se opettaja sitten sanoo, jos tekee ihan väärin. Eikö? No, toisaalta eka huomio Tilburgissa oli, että ihmiset/oppilaat on paljon itsevarmempia. Siitä sain varmaan itekin varmuutta. Ei voinut jäädä muiden varjoon.

Treenimäärään tuli sitten aika iso muutos. Hollannissa treenasin 25 tuntia viikossa ja tällä viikolla treenaan kolme tuntia. Ens viikolla vissiin puolitoista. Tää on kyllä ihan suolesta, koska koen tällä hetkellä olevani todella hyvässä fyysisessä kunnossa ja nyt en sitten voikaan treenata. Kaikki tuntuu menevän hukkaan. Liikerajojen sujuvuus lähtee niin nopeasti kehosta pois. Jotain pitää kyllä keksiä.

Huh

Kyllä mua vähän jännittää...ja hermostuttaa.

Lähtö lähestyy

Jaaha. Ei ole enää Hollannin koulua ei! Vika päivä tuntui jotenkin hassulta ja kummalliselta. En oikeen osannut hyvästellä ketään, paitsi jazzryhmäläiset, koska niitten kanssa olin eniten tekemisissä. Kaikki vaan halus, että tulisin vielä takaisin. Ainakin musta tykättiin ;) ne ei ehtinyt nähdä mun biaaaatch-puolta...

Opettajilta tuli hyvää palautetta, asteikolla 1-8 sain seiskaa, seiska puolta ja kasia, eli ihan hyvin.

Olen viihtynyt täällä tosi hyvin, vaikka kotiin on ollut ikävä. Koulussa on ollut suurimmaksi osaksi huippua ja oon oppinut paljon. Kesäkunnosta tähän, mitä olen nyt, on ollut pitkä, mutta antoisa ja tuottoisa matka. Viimeiset viikot ovat tuntuneet tosi hyviltä (paitsi silloin kun on väsyttänyt). Koko kouluajasta tää syksy on ollut ehdottomasti paras ja henkisesti HELPOIN. Eli koulua jää ikävä tosi paljon. Jos olisin ykkösellä, miettisin varmaan uudestaan, missä koulussa haluaisin opintojani jatkaa. Mutta kun en ole ykkösellä ja alkaa tuo ikä painamaan... Ja kyllä mä Suomessa haluan olla. Ei sitä enkkua niin kiva oo puhua.

Tänään mennään kämppisten kanssa syömään ja sitten tulee muutama kaveri tänne mun luo nauttimaan viiniä. Huomenna pitäis pakata ja sit sunnuntaina onkin lähtö jo ysiltä aamulla.

Breda ja apurit

Mä näin tänään Sint Nicolaaksen!!! Ja paaaljon sen apureita. Tuo kuva on kyllä eiliseltä retkeltä Bredaan. Mutta ehkä tuo apuri on tonttujen korvike, kun tonttuja ei ole näkynyt yhtään. Breda oli kaunis kaupunki, jossa oli paljon kauppoja :) Paras löytö oli ehdottomasti hollannin kielinen Suomi-kirja kämppiksille muistoksi.

Mun selkä alkaa olla parempi muttei vieläkään normaali. Mä sain mun japanilais-saksalaiselta luokkakaverilta sellaisen japanilaisen lämpöpussin jota pitää pitää 20 tuntia... Se kyllä tuntuu ihanalta! Toivottavasti se auttaa saamaan nuo alaselän mököt pois.

PMMP:n uusi levy Leskiäidin tyttäret on sitten aivan huippu! Aina kun saa uuden levyn ja sen on kuunnellut kerran, tulee sellainen olo, että mitä tää on. Sitten kun sen on kuunnellu neljä-viisi kertaa niin hyvä levy kolahtaa yleensä viimeistään silloin. Mutta tuo uusi PMMP on niin nerokas. Kiitos <3!

edit// niin ja lauantaina oli +17 astetta, mutta aurinko ei paistanut. Ei täällä yleensä tähän aikaan ole niin lämmin.
edit2// Muistakaa, että kisa on vielä voimassa!

Palautetta

Eilen sain afrotunnin päätteeki aplodit. Tai oikeastaan meillä oli eilen koe afrosta ja sen jälkeen opettaja antoi palautetta kaikille. Sit mun kohalle tultaessa se käski muiden antaa mulle aplodit. Olin hieman hämilläni, että miksi. Sen takia, että en ollut tanssinut afroa juurikaan aikaisemmin ja ne muut oli tahkonnut sitä koko edellisvuoden. Ja mä olin hyvä, sopeuduin hyvin ryhmään ja niin edelleen :) Tuli hieman samanlainen epärealistinen olo kuin ysiluokalla, kun sain stipendin liikuntakerhosta ("aktiivisesta osallistumisesta"), vaikken ollut käynyt siellä kuin pari kertaa. Kiva saada sellaista positiivista palautetta, joka tuntuu rehelliseltä. Ja tuolla rehellisellä palautteella en siis tarkoita tuota stipendiä.

Inhottaa, kun koko ajan on mielessä, että kohta pääsee kotiin. Kyllä mä sitä odotan, mutta olis kiva vaan nauttia tästä loppuajasta eikä haikailla kotiin. Haikailu fiilis ei oo kiva, kun silloin ei ole niin iloinen mieli. Tuosta haikeudesta on kerran ollut hyötyä tanssitunnilla, kun koti-ikävä -ajatuksen avulla pystyin tulkitsemaan yhen nykärisarjan oikealla tavalla. Menin ajatuksissani ehkä liian syvälle, jolloin se fiilis tuntui koko kropassa eikä sen jälkeen tarvinnut enää ajatella näyttelemistä tai tulkitsemista. Kaikki vaan meni kohdalleen. Se tuntui oudolta, mutta samalla hemmetin hyvältä, koska olin saavuttanut jotain, mitä en ollut aikaisemmin kokenut tanssitunnilla.
Mutta onneksi ensi viikkokin näyttää työntäyteiseltä, vaikka ensin luulinkin, että ei ole muuta kuin tenttejä/kokeita mitä lie. Tentamen. (ei niitä osaa oikeina tentteinä ajatella)

Huomenna ajattelin tehdä viimeisen turistireissun lähikaupunkiin Bredaan. En mä jaksa täällä kotonakaan kärvistellä koko päivää, vaikka kyllähän tuo Fossen elämänkerta tuolla sängyn vieressä odottelee lukemista.