Naseva pikkurilli

Kaksi vaaleanpunaista villisikaa käveli pitkin Turun sotkuista kauppatoria.

Joulupukki sanoi hep. Miksi?

Viisitoista minuuttia sitten värjäsin hiukseni. Ne ovat märät.

Kuinka kauan on vielä "talvi".

Oraakkeli ja sinä. Hän ja minä.

Neljätoista kertaa neljätoista on neljätoista potenssiin kaksi on 196.

Loman tarpeessa. Amsterdam.

toivotan teille:

RAUHALLISTA

JOULUA!!!

Hippula hei vaan

Vihdoinkin terveempi olo! Siarastin noin puolitoista viikkoa ihme flunssaa johon sisältyi myös - ihanaa - vatsatauti. Ei ollut onneksi koko aikaa.

Olo on ihanan rento, kun ei ole koulua kolmeen viikkoon. Ei ole sellaista pingoittuneisuuden oloa. On vissiin tällä tytöllä ollut hieman pinnat kireinä viime viikkoina...Otetaan tuo hieman-sana sieltä pois.

Täälläkin on vihdoinkin talvi!!! Jeah. Kylmä.

Opejuttuja

Jihaa! Meillä loppui tänään opettajaopinnot. Taas on muutama taakka vähemmän=) Meillä oli kahden päivän symposium, jossa esiteltiin meidän ryhmätöitä. Se oli mielenkiintoinen ja koko opintojakson kokoava. Tuli kuitenkin kirjoitelta myös teosanalyysejä ja baletin opetuspäiväkirjaa. Ja lisää taakkoja pois harteilta.

On tässä viime aikoina mennyt vähän niin, että on ollut aika paljon kirjallisia juttuja. Silloin kun on ollut aikaa niitä tehdä (=iltaisin), niin silloin ei ole ollut energiaa. Ja silloin kun on ollut energiaa tehdä niitä, silloin ei ole ollut aikaa. Mulle tuo on ollut aika rankkaa. Nyt odottelen taas lomaa, vaihteeksi.

Mulla on tällä hetkellä aika negatiivinen asenne tuota koulua kohtaan. Nyt kun on taas pari päivää kuunnellut opettajuudesta ja meillä on menossa nykytanssiharjoittelu ykkösille (vain yksi tunti), niin on vaan vasvistunut se fiilis, etten halua opettaa. En ainakaan pitkään aikaan vielä. Että silleen. Voihan toi fiilis johtua myös tästä kokonaisvaltaisesta väsymyksestä. Miksi syksyt on mulle aina niin vaikeita ja raskaita?

Jonna siirsin sen Elixia-jäsenyyden mulle, kun mun Motivus-kortti loppui ja Jonna muuttaa siitä E:n läheltä pois. Ah, oli ihanaa päästä treenaamaan eritavalla, kehokeskeisesti. Ei tarvinnut miettiä mitään ilmaisua. Hitsi kun taas tuli sellainen olo, mikä oli koko viime keväänkin, että haluan töihin kuntosalille personal traineriksi. Tai jotain vastaavaa. Saisi silti tehdä töitä kehon kanssa ja tehdä töitä ihmisten kanssa. Ei tarvitsisi opettaa. Tavallaan joo, muttei kuitenkaan samalla tavalla kuin tanssitunnilla. Olisi ehkä kiva pitää myös jotain tanssillisia liikuntatunteja salilla. Ei siis aerobic-tunteja. Ei. Tai sitten olisi kiva kouluttautua liikunnanohjaajaksi tai ravintoterapeutiksi tai jotain. Mä en oikein tällä hetkellä usko kykyihini opettajana.

Mutta tsekatkaa tää. Voit siis saada selville, ketä julkkista muistutat... Mä olin mm. Lucy Liu, Jennifer Aniston, David Beckham, Eddie Murphy, Mira Sorvino, Julianne Moore, Tina Turner

Reisi

Jeee!!
Mä en ole ihan varma, johtuuko tämä siitä kahdesta kerrasta, mitä olen ultraääntä saanut, mutta nyt ei ole kahteen päivään takareittä jomottanut tai särkenyt. Tietysti edelleen tuntuu pahalta, jos liikaa venyttää, mutta arkitoimissa, eikä kyllä koulussakaan se ole ollut enää niin paljon pahana. Nyt ei saa vaan innostua liikaa.

Mä tajusin eilen, että balettitunnilla on ihan kivaa taas. Ehkäpä se, että opettajan käytöksen ja tavat tuntee jo aika hyvin, tekee omasta suhtautumisesta helpompaa. Musta kyllä tuntuu, että se opettaja on muutenkin vähän vähentänyt "takakireyttään" (jos niin voi sanoa).

Ryhmis on jossain Vaiheessa. Jotenkin olen nyt isossa solmussa sen kanssa. Tuntuu, ettei aika riitä miettiä, mitä siinä käy. Toiseen biisivalintaani en ole tyytyväinen, joten sekin pitäisi vaihtaa. Siihen pitäisi tehdä matskuakin. Kohta alkaa taas treenit ja pitäisi mennä vielä tekemään jotain uutta liikemateriaalia.

Tavallista.

Ei oleee..

..enää paljoa viisautta jäljellä. Tänään siis lähti taas yksi. Seuraava ja samalla viimeinen onkin sitten pahempi operaatio, kun se hammas on kasvanut vinoon, eikä ole vielä kunnolla puhjennut. Se on jännää se, että oikeastaan mua ei pelota se, että hammas otetaan pois, mutta silti AINA kroppa jännittyy ihan täysin, kun suuhun työnnetään niitä instrumentteja. Tai se alkaa jo silloin, kun se puudutuspiikki tungetaan sinne.
Tänään, kun puudutus alkoi loppua, mulle tuli oksettava olo. Muulloin ei ole tullut. Onneksi se meni jo pois.

ÄÄÄÄÄÄÄh. Mä näen joka paikassa vaan karkkia ja tekee ihan sikana mieli suklaata... On itsekuri aika koetuksella...

Eilen kävin siellä fysioterapeutilla. Se antoi mun reidelle ultraääntä ja nyt käyn parin viikon aikana vielä neljä kertaa siellä. Ainakin. Toivottavasti se nopeuttaa paranemista!!! Reisi oli kyllä aika koetuksella sunnuntaina.

Nyt täytyisi taas tehdä koulutehtäviä.

Hyvä me!!!

JEEEEEE!!!

Tosiaan voitettiin Hämeenlinnassa!! ELi osallistuttiin yli 20-vuotiaiden sarjaan ja taso oli mun mielestä kova. Ennen kisaa oli hyvä fiilis meidän biisin suhteen. Sitten kun sinne meni ja näki ne muut, ainakin mulle tuli hieman huono fiilis sen suhteen, että pärjättäisiin. Kuitenkin tuomaristo tykkäsi meistä=) Pahinta tässä on ehkä se, että ennen kisoja sanoin, että jos voitetaan, niin olen kaksi viikkoa syömättä karkkia...

Pyhä Piru lähti pois. Mä sain ennen sitä haukut mun käytöksestä yms. yms. Mua syytettiin taas epäreiluista asioista: etten muka ole kunnioittanut opettajaa ollenkaan, enkä kiinnostunut hänen tekniikastaan ja mulla tulee tulevaisuudessa olemaan suuria ongelmia pläää pläää. Pahinta on tosiaan ne syytteet, etten ole koko vierailun aikana ollut kiinnostunut koko jutusta (se muka näkyy kehon kielestä. sitten osaan kehollisesti näköjään tietämättäni valehdella...) ja muutkin syytökset koskien ryhmähengen pilaamista. Siitäkin pahoitin mieleni, että meidän opettaja lupasi tukea mua mun ratkaisuissa, mutta olikin sitten yhtäkkiä kääntänyt kelkkansa ja oli Pirun puolella. Ihan niin kuin mua ei haluttais pitää tuolla koulussa...Mä en muista, koska olisin tuntenut itseni niin nöyryytetyksi kuin silloin. Tai koska olisin itkenyt niin paljon kuin sinä päivänä.

Mutta en mä sen jaksa enää antaa masentaa. Kurjaahan se on, kun joku, joka ei tunne mua, määrittelee mut mulle itselleni aivan väärällä tavalla. Yritän siis sanoa, että se sanoi mulle, mitä mä olen. Suomennettuna se puhu täyttä paskaa. Huippua oli myös se, että mä jouduin pyytämään siltä anteeksi sitä, etten ollut mennyt puhumaan sille, että en pysty tulemaan tunnille, mut hänen ei tarvinnut pyytää anteeksi multa sitä, että oli loukannut mua. Just.

No se on ohi nyt, onneksi.

PIZZAAAAAA!

EDIT// Ai niin: HOTELLIAAMIAINEN!! Että oli hyväääää...sillä jaksoi aika pitkään =)