Jos lapsettaa, kannattaa keinua

Lauantai päivä. Tuulee, mutta aurinko paistaa lämpimästi. Naama alkaa punottaa, mutta ei sitä tajua.

Keinut. Pitkästä aikaa pääsee keinumaan ja leikkimään kukkulan kuningasta ison hiekkakasan päällä. Sen jälkeen on housuissa ja hiuksissa hiekkaa.

Iso leikkikenttä. Leikkimökki ja pikku astiat. Löytyy pallokin, jolla on kiva pelata futista. Tehdään styroksista vene, jossa on Hesburgerin purje ja laitetaan se Aura-jokeen viimeiselle matkalle. Löytyy lisää keinuja ja kaivinkoneita. Seikkailu on kivaa. Käydään lentokentälläkin.

Voiko olla parempaa päätöstä vaativalle kouluvuodelle?

Palautetta

Meillä oli jazzin palautteet. Kyllä sanon, että aika kummallista oli: se opettaja kehui mua ihan tosi paljon. Kyllä mä tiesin, että se musta tykkää, mutta nyt meni kyllä ehkä jo liiallisuuksiin. Tuli kummallinen olo. Toisaalta (kaikesta noista kirjoituksista huolimatta...) mulla on ollut jazzin suhteen aika hyvä fiilis tänä keväänä. Mä olen löytänyt sieltä hieman sitä tanssillisuutta. Ainakin sisäisesti.

Eipä tässä hirveästi oikeastaan mitään ole ollut. Siis erikoista.

arska

TÄNÄÄN PAISTAA AURINKO IHANASTI JA LÄMPIMÄSTI!!!!!
^_____________^

Lisää ongelmia

Meillä on vieraileva opettaja Islannista, jonka kanssa tehdään kompositio-harjoituksia. Hän antoi tänään aivan loistavan tehtävän, jota mä aion tulevaisuudessa käyttää.

Ensin piti tehdä 15 liikkeen fraasi, jonka jälkeen jokainen 15 liikeestä piti analysoida tilallisesti, ajallisesti, tasollisesti ja energian käytön suhteen. Analysoinnin asteikko oli paljon/vähän/siltä väliltä. Siis hieman helpommin: koska kurssi on englanniksi, käytimme määreitä BIG/MEDIUM/LOW. Analysoinnin jälkeen toinen ihminen laittoi jokaisen B/M/L:n perään uuden määreen (siis samat) ja ensimmäinen fraasi piti tehdä näillä uusilla liikelaaduilla. Hitsi se oli vaikeaa, mutta antoisaa. Tosin siinä taas huomasin sen, etten pystynyt sen 10 minuutin työstämisen aikana taaskaan nähdä kolikon kolmatta puolta. Jotenkin sitä tyytyi ensimmäiseen ratkaisuun ja jälkeen päin tajusin, että mahdollisuuksia oli vaikka kuinka paljon. Olisi ollut mielenkiintoista työstää liikefraasia vielä uudelleen ja katsoa, miten pääsee irti ensimmäisistä päätöksistä.

Tää harjoitus oli juuri sellainen, mitä mä olen kaivannut. Tää auttaa myös työstämään omasta materiaalista sellaista, joka ei ehkä olekaan niin omaa, vaikka on.

töitä

Mä en ole muistanut kertoa, että sain kesätöitä!!! Jo kolmannen kesän olen töissä Lahden kulttuuritoimistossa kulttuuriavustajana, elikkäs suomeksi sanottuna esiintyvänä taiteilijana...hah. Tänä vuonna tehdään Miekat kivessä -revyy, jonka ohjaa Oskari Katajisto.

Ja töiden jälkeen lähdetään siskon kanssa Garda-järvelle:)

Ongelmaratkaisua

Mä tässä tänään taas vähän mietin.
Tiedättehän sen ongelman, jossa kuudesta tulitikusta pitää saada aikaan neljä kolmiota. Se on helppo ratkaista, kun tajuaa tarkastella ongelmaa hieman toiselta kantilta. Mä olen hyvä ratkaisemaan tällaisia juttuja.

Mutta:
Minkä takia mä en osaa hyödyntää vastaavaa ongelmaratkaisutaitoa mun taiteellisissa prosesseissa? Miksi mä en osaa tarkastella asioita eri näkökulmista? Miksi se on niin vaikeaa? Sitä vaan aina tyydyttäytyy siihen ensimmäiseen ratkaisuun, eikä osaa päästää siitä irti tai viedä sitä eteenpäin. Tätä mä olen miettinyt (eikä mulla ede ole tällä hetkellä menossa mitään luomisprosessia...).

Ai niin, mutta eihän musta taiteija tulekaan - musta tulee vain opettaja.

Ryhmätyöskentelyä

Mä tajusin eilen, etten ole ryhmätyöskentelijä. Tai siis joo olen, mutta mä en pysty toimimaan isossa ryhmässä, jossa kaikki on samanlaisessa asemassa. Mä hermostun tosi helposti, koska tykkään organisoida asioita, mutta en silti pysty luottamaan siihen, että kaikki hoitaa osuutensa. Kokemani perusteella on kolmenlaisia ryhmätyöskentelijöitä:

1. Ihmiset, jotka ajattelevat asiat jopa toisten ryhmäläisten puolesta ja tekevät ja organisoivat tehtäviä eteenpäin.
2. Ihmiset, jotka ajattelevat asioita, kyselevät paljon tekemättömistä asioista, mutta eivät oma-aloitteisesti pysty tekemään mitään.
3. Ihmiset, jotka eivät ajattele tehtäviä, eivätkä tee asioita oma-aloitteisesti, vaan vasta sitten, kun joku käskee.

Mä kuulun tuohon ensimmäiseen ryhmään. Mua ärsyttää itsessäni se, että stressitilanteessa mä menetän heti malttini ja tuntuu siltä, että kaikki pitää hoitaa itse tai ne ei hoidu ollenkaan. Ja sitten kun hoidan asiat, mua alkaa ärsyttää vielä enemmän, että just mä hoidan ne. Toisaalta taas itehän olen soppani keittänyt.

Jos ryhmä koostuu noista kolmesta nimeämästäni ryhmittymästä, käy niin, että ryhmään 2 ja 3 kuuluvat alkavat olettaa, että ryhmään 1 kuuluvat hoitavat asiat tai organisoivat niitä eteenpäin. Siihen ei kuitenkaan pitäisi luottaa. Mä olen välillä yrittänyt heittäytyä ryhmän 2 tai 3 rooliin, mutta se ei suju multa ollenkaan. Mä alan aina aikomaan päätäni, enkä mä voi hillitä itseäni:)

Mitäpä sitten taas opin? Hmmm. Mun täytyy yrittää kehittää ryhmätyöskentelytaitojani, koska opiskelen alaa, jolla ei pitkälle pötkitä yksin. Tai sitten musta tulee pomo, rehtori tai joku muu jehu.