Tenttejä taas.

Nyt ne sitten tuli korkatuksi: TENTTIVIIKOT! Sinänsä on helppoa tiedossa, että viimeistä viikkoa lukuun ottamatta mulla on vain yksi tentti viikossa (vikalla viikolla siis 2). Tänään oli matikka ja luulen, että se meni ihan hyvin. Jos kerrankin on tentit jakautuneet hyvälle aikavälille, niin kyllä niissä sitten hommaa on. Laskin, että luin ja harjoittelin matikkaa varten varmaan 15 tuntia. Ruotsissa on taas niiiiiiiiin paljon sanoja ja fraaseja opeteltavana, että huh tulee kuuma, kun edes ajattelen koko asiaa. Ja sitten on vielä se orgaaninen kemia. Periaatteessa mulla ei ole mitään ongelmia tajuta sitä, mutta ne asiat ei vain jää päähän! Oon nyt jo lukenut melkein koko tenttialueen, mutta voihan plaah, kun ei muista yhtään mitään! Mikään asia ei tunnu jättävän muistijälkiä. Se on kummallinen aihealue se. Kevään mottonani on ollut "uusintoja nolla" ja se on vielä ainakin tähän mennessä toteutunut ihan hyvin.

Sweded?

LOVED THIS MOVIE!!!

(p.s. leffa pitää nähdä, ennen kuin ymmärtää nämä sivut)

Vapaapäiviä nolla, kiitos.

(kuva napattu netistä...)

Hei! Vapaapäivät on ihan kivoja, mutta pieninä annoksina. Nyt on toinen jo putkeen ja kaksi vielä viikonlopusta eli yhteensä neljä putkeen ja SE ON IHAN LIIKAA! Okei: voisihan sitä opiskella - ja pitäisikin, kun ensi viikolla alkaa tentit - mutta sen ajan voisi käyttää paljon tehokkaammin esimerkiksi koulussa. Turhuuksien turhuutta ja ajan hukkaa ovat nämä vapaapäivät. Puuh.

Ensinnäkin vihaan tekemättömyyttä. Siinä laiskistuu eikä saa sitäkään vähää tehtyä mitä pitäis (esimerkiksi siivousta). Tehokkuus on vähintään nolla, ellei sitten jopa pakkasen puolella. Toisekseen, kun on liikaa aikaa, alkaa mielikuvitus laukkaamaan ja useasti muistelen menneitä, eikä se ole kivaa. Synkkää lähinnä. Mitenköhän noista menneiden muisteluista pääsisi irti? Menneellä kun ei ole juuri tällä hetkellä mitään väliä.

Ja olin kutsunut itseni tuonne Majakkarantaan viikonloppuna, mutta tohtiiko sinne mennä, kun siellä ollaan oltu jossain yrjötaudissa, eikä tässä tenttien alla ole todellakaan sellaiseen varaan sairastua. Mieluummin varman päälle.

Eli keksikää mulle jotain kivaa tekemistä, joka ei välttämättä liity opiskeluun ja jota voi tehdä yksin.

Ehkä mä meen taas leffaan.

Wondering

Tänään on ollut paljon ihmettelemisen aihetta tai sitten olen vain pitänyt pitkästä aikaa silmät auki.

Kävin juuri katsomassa elokuvan Leijapoika, joka oli yksi koskettavimmista, kauhistuttavimmista ja tunteita herättävimmistä elokuvista, mitä olen ikinä nähnyt. Tarinan taika, huuuh.

Ja voitteko uskoa: jonottaessani lippua, eräs nainen tuli luokseni ja kysyi, olenko menossa elokuviin [Olen]. Hän ojensi minulle vapaalipun ja sanoi, ettei hän ehtinyt itse käyttämään sitä ja se menee tänään umpeen. Otin lipun vastaan ja hämmennyin niin paljon, että kun melkein heti pääsin lippukassalle, niin en aluksi muistanut mitä elokuvaa olin menossa katsomaan. Päivän hyvä työ voi piristää toisen ihmisen päivää (tai tässä tapauksessa iltaa) kummasti.

Kotimatkalla huomasin, että madot ovat heräänneet talvikohmelostaan (hih) ja eräs pensasaita oli jo hiirenkorvilla. Kevät tullee siis ihan pian! Kunhan vain aurinko muistaisi paistaa joka päivä edes sen hetken, kun menen kouluun ja tulen kotiin.

Miksi jotkut haluavat harrastaa juoksua sateessa?

Eilen illalla, unen ja valveen rajamailla, vavahduin tunteeseen, että joku puhaltaa minua päälaelle ja yläselkään. Se tuntui pelottavan aavemaiselta. Myöhemmin vavahduin myös todentuntuisiin ääniin, vaikka tiesinkin, että ne olivat vain pääni sisällä. Joskus ei ole kiva olla yksin.

Olin lauantaina elämäni ensimmäisen kerran sitseillä ja siellä oli niin hauskaa, että naurulihakseni olivat vielä tänäänkin kipeät :D.

Tänään olin pitkästä aikaa hieman ulalla matikan tunnilla. Asia korjautui kuitenkin entiselleen pienen pohdinnan jälkeen.

Jehnaa!

Sittenkin reissuun! Pietariin vappuna. Jää kyllä ensimmäinen insinöörivappu kokematta ja vappupicnic Tähtitornin mäellä, mitä oikeastaan olen odottanut. Mutta onhan se nyt kivempi lähtee vähän testaamaan olematonta venäjän kielen taitoa :P

Mitä mitä!

Argh! Ei taida tuostakaan matkasta mitään tulla. Olin unohtanut kokonaan, että 10. päivä ensi kuuta hyppään taas Föribeat-saappaisiin ja se kyllä sotkee nyt näitä matkustussuunnitelmia. Paf. Mikään ei ole vielä 100 prosenttisen varmaa, mutta ainakin 99,5 prosentin varmuudella tanssin myös ensi syksynä Föribeatissä. Tällä kertaa jengi vaihtuu ja musta tulee Upo eli Beige.

Reissulle?

Tuli sellainen olo, että pitäisi päästä taas reissuun. Reppumatkalle ehkäpä. Reppumatka olisi "helppo" tehdä yksin, sillä yhdessä paikassa yksin nököttäminen ei tunnu kivalta ajatukselta. No, tässäpä sitten päivän aikana olen alkanut unelmoida tällaisesta matkasta:
- ensin lentäen Ryanarilla Milanoon, jossa voisi olla pari päivää
- matka jatkuu junalla Monacoon ehkä päiväksi...
- ...ja siitä sitten Nizzaan
- Nizzasta matka jatkuisi edelleen junalla rannikkoa pitkin Barcelonaan
- haluaisin käydä myös Andorrassa
- lopuksi lentäen kotiin Espanjasta.

Tuon kaiken voisi toteuttaa toukokuussa ennen töiden alkua. Rahaakin olisi periaatteessa, ehkä, mutta en ole vielä laskenut arvioita yöpymisestä tai junista, koska en ainakaan vielä ole löytänyt niistä tietoja.
Äh, ei pitäisi haaveilla reissuista, kun sitten oikeesti tekee mieli lähteä! Argh!