Tyttö tuli!

Olin aivan varma, että vauva syntyisi etuajassa, kuten veljensäkin. Laskettu päivä lähestyi, eikä kehossa tuntunut harjoitussupistuksien lisäksi juurikaan muutoksia. Tein käsitöitä ja sain tehtyä oikeastaan kaikki, mitä olin halunnutkin. Kaksi päivää ennen laskettua aikaa alkoi illalla supistelemaan säännöllisesti. Sitä kesti hurjat 1,5 tuntia... voi pettymys. Seuraavana iltana supisteli jo 6 tuntia säännöllisesti ja jo tuntuvasti. Vielä suurempi pettymys! Keskiviikkona - laskettuna päivänä - mies oli pekkasella ja käytiin remonttitarvikeliikkeissä pyörähtämässä. Pari supistusta tuli, mutta muuten olo oli mainio. Väinö haettiin päiväkodista ja alettiin tekemään ruokaa, kunnes kesken kaiken koin kivuliaan ja piiiiiitkän supistuksen. Saatiin ruoka tehtyä ja syötyä, kipeitä supistuksia tuli 5-7 minuutin välein. Tunnin päästä tein päätöksen, että sairaalaan on päästävä, ainakin näytille. En uskaltanut olla enää kotona. Vietiin Väinö mummilaan ja tunnin kuluttua oltiin sairaalassa. Olin 3 cm auki ja käyrillä odotellessa supistukset tihenivät ja voimistuivat. Synnytyssaliin päästyäni olo oli hyvinkin tukala: toiveeni kivunlievityksestä altaassa ei pystytty toteuttamaan, sillä allasta ei olisi enää ehditty täyttämään. Sain luvankin ponnistaa, kun siltä tuntui. Olin täysin kivun vietävänä, tuntui etten enää erottanut yhtä supistusta toisesta. Kieltäydyin ilokaasusta (en olisi siihen edes pystynyt keskittymään) ja lopulta klo 20:18 (vuosiluku!) syntyi ihana (sininen) 9 pisteen tyttö. Synnytys kesti vain 3,5 tuntia. Ja siltä se myös tuntui!

Synnytys oli kaikessa rajuudessaan ihana, euforinen luomusynnytys. Vauvan saaminen syliin oli hyvinkin tunteikasta. Tärisin vielä pitkään sairaalan sängyllä. Vaikka Väinökin syntyi luomuna, eivät kivut olleet yhtä rajut ja synnytys oli paljon pidempi. Onneksi saatiin vielä saman illan aikana soitettua Väinöllekin, että pikku sisko oli syntynyt. 

Nyt on kuukausi jo kulunut. Neiti kasvaa hyvää vauhtia omalla maidolla. Väinö on osoittanut synnynnäisiä isoveljen lahjoja. Hän on haltioitunut pikkusiskostaan ja tykkää osallistua mm. vaipan vaihtoon. Ainakaan vielä ei ole merkkejä mustasukkaisuudesta ja hänellä on kyky ymmärtää vauvan tarvitsema huomio. Tai ehkä ollaan osattu pohjustaa tämä jutti hänelle hyvin. Hän on kyllä luonteeltaankin hyvin empaattinen ja uskon sen auttavan vauvan tarvitseman ajan ymmärtämisessä.

P.S. Oltiin sovittu, että Väinön ensimmäinen hammas lähtee samana päivänä, kun vauva syntyy. Ihan ei ehtinyt. Hammas lähti viikon päästä :)

Muutosten kevät

Kovasti oli halu, että tämä blogi taas alkaisi elää. Alkuvuosi on ollut täynnä tohinaa, enkä ole jaksanut kirjoitella. Täytyy rutiini saada jälleen kuntoon.

Äitiysloma alkoi kolme viikkoa sitten ja se aika onkin mennyt hujauksessa. Olen yrittänyt valmistautua vauvan syntymään myymällä Väinön vanhoja vaatteita (!), ostamalla vauvalle vaatteita, neulomalla kevätvillaiset, ompelemalla pieniä vauvajuttuja. Vauvan unipesä oli yksi MUST HAVE tälle vauvalle. Kaupasta saatavat ovat melko hintavia, mutta tein itse ja säästin. Kaava oli hieman epäselvä mittoineen, mutta kyllä siitä ihan kiva ja söpö tuli. Oli yllättävän nopea tehdä, vaikka ajattelin ensin, että siinä menee kauemminkin.

Tämän uuden elämän odotuksen lisäksi kävimme tammikuussa katsomassa yhtä rintamamiestaloa  vm. 1956 tässä lähiseudulla, joka kaikessa karuudessaan ihastutti meidät isolla pihallaan sen verran, että kävimme katsomassa sitä uudestaan ja teimme ostotarjouksen, joka meni heti läpi. Helmikuu oli yhtä asioiden selvittämistä, pankkilainojen kilpailuttamista ja hoitamista. Toki oltiin jo parista pankista alustavaa lainalupausta syksyllä pyydetty, mutta pariin muuhun pankkiin oltiin vielä yhteydessä. Ensikertalaisella asuntolainan hakijalla joka ikinen käyntikerta pankissa toi jotain uutta tietoa. Oli turhauttavaa, kun ei osannut kaikkea ottaa heti huomioon ja pankeilla oli aika erilaisia käytäntöjä esim. korkokattojen, takausten ja muiden maksujen suhteen. Saatiin kuitenkin pankki valittua ja kaupat tehtyä.

Käytiin pari kertaa ennen avainten saantia suunnittelemassa kylpyhuoneremonttia paikan päällä. Välillä tuli epätoivo, että mitä sitä on oikein tullut tehtyä! Pari kertaa kävi mielessä, että olisiko sittenkin ollut järkevämpää ostaa täysin uusi talo Ruskolta vuokratontilla melkein samaan hintaan. Asuminen Ruskolla ei kuitenkaan houkutellut kumpaakaan, vaikka kokeilumielessä käytiin taloa katsomassa (se oli ihana!). Siellä olisi ollut myös koulut kaukana, kun tulevassa kodissa alakoulu on aivan lähellä. Koulun kellon soiminen kuuluu omalle pihalle!

Ennen pääsiäistä saatiin vihdoin ja viimein avaimet uuteen kotiin. Koko taloon tarvitaan pintaremonttia, sekä täydellinen kylpyhuone- ja saunaremontti sekä vesiputkien ja sähköjen uusimista. Prioriteettina meille on saada kylpyhuone ja sauna kuntoon ennen muuttoa ja se remontti teetetään ammattimiehillä. Tarkoituksena olisi asettua asumaan ensin keskikerrokseen, jossa teemme ennen muuttoa pintaremonttia. Myöhemmin sitten vuorossa yläkerran pintaremontti. Yläkerrassa on myös hyvät laajennusmahdollisuudet tulevaisuutta ajatellen.

Alkutilanne kylppärissä.

Saunan alkutilanne.

Pientä purkuhommaa pukuhuoneesta katsoen.

Itse olemme saaneet keskikerroksen pintojen purkutyöt hyvin käyntiin. Parissa huoneessa oli seinissä vielä pinkopahvit, jotka olivat sen verran huonossa kunnossa, että saivat lähteä. Se toki nopeutti purkamista todella paljon.Ei muutenkaan olla tapetti-ihmisiä (käytiin kerran kääntymässä tapettiosastolla ja todettiin, ettei ole mitään hajua, millaista haluttaisiin), joten pinkopahvien kunnostus ja tapetoiminen ei ollut meille vaihtoehto. Keittiö on uusittu 10 vuotta sitten ja vaikka kaappien ulkonäkö ei miellytä silmää ja toiminnallisuuskin on sitä ja tätä, niin se saa olla toistaiseksi paikoillaan. Seinät kuitenkin maalaataan, sillä siellä on keltaiset tapetit.

Olohuoneen alkutilanne.

Kultaboordi! Tällekin voisi tehdä jotain...

Lastenhuoneen seinätarra tapetin päällä...

Nyt lähtee kaapin seinä!

Väinö onkin innoskas remonttiapu!

Löytöjä tapettikerrosten alta.

Olkkari melkein kokonaan paljastettuna.

Kuluneen viikon aikana olen ollut turhauttanut, kun ei oikein itse enää pysty tai jaksa tehdä mitään talolla. Olen tosin puunannut keittiötä (liesituuletinta ei ollut varmaan puhdistettu kertaakaan!) ja lakaissut lattioita. Yritän olla itselleni tässä asiassa armollinen.

Muutosten kevät tosiaan! Ensi hetkien epätoivon jälkeen, purkutöiden päästyä vauhtiin, meillä on kova luotto siihen, että talosta saadaan itselle mieluisa. Vauvakin pitäisi saada jossain vaiheessa ulos. Katsotaan, kuinka kauan viihtyy vielä omissa oloissaan. Tällä hetkellä viikkoja 38+3. Nukkuminen alkaa olla jo tuskallista, kun kyljellään nukkuminen aiheuttaa lantio- ja kylkikipuja. Muuten olo on ollut ihan ok, nyt kun vauva on jo hieman laskeutunut.

Ja täytyy vielä lisätä, että Väinökin jo odottaa vauvaa innolla. Pussailee kovasti vatsaa ja on kiinnostunut vauvajutuista.

Vuosi 2017

Kääk. Nyt olen ollut jälleen kerran pitkään päivittämättä blogiani. Elämän on täyttänyt lähinnä työ, eikä siitä ole juuri jaettavaa blogissa. Sen verran salaista puuhaa uusien reseptien kehittäminen on.

Alkuvuoden treenit lähtivät hyvin käyntiin, kesälläkin jaksoin juosta jonkin verran. Vuoden tavoiteeseen, Helsinki Midnight Runiin harjoittelu ei edennyt suunnitelmien mukaan (vähintään yksi 7,5 km lenkki ennen tapahtumaa), mutta jaksoin kuin jaksoinkin juosta koko 10 km tapahtuman. Siitä olen ylpeä. Alla oli kuitenkin vain yhden käden sormilla laskettavat 5 km:n lenkit.

Syksyn treeniä tuon tapahtuman jälkeen varjosti pitkä sairastuminen: kurkunpään tulehdus ja keuhkoputken tulehdus veivät voimat täysin kolmeksi viikoksi ja pari viikkoa vielä lisäksi, jotta olisi jaksanut edes ajatella lenkille lähtöä. Lenkit jäivät kuitenkin tekemättä, sillä tuli muita ongelmia. Olin 12. viikolla raskaana ja kaikki ylimääräinen nostaminen ja liian nopea kävelykin oli ongelmallista.

Ensimmäisessä ultrassa, joka piti olla 12+4, paljastui, että sikiö onkin paljon isompi. Näin sen heti itsekin, ettei tyyppi ole samanlainen kuin edellinen suht samoilla viikoilla. Lääkäri arvioi sikiön iäksi 16+2,. Kahden negatiivisen raskaustestin jälkeen en ollut edes ajatellut tekeväni kolmatta testiä...

Raskaus on ollut tähän mennessä (nyt viikkoja jo 25+4) täysin erilainen kuin ensimmäinen. Ensimmäisessä raskaudessa kärsin alkuraskaudessa levollisesta tunteesta ja väsymyksestä ja myöhemmin jonkin verran liitoskivuista ja jo aikaisessa vaiheessa harjoittelusupistuksista. Nyt olen kokenut 24h pahoinvoinnin alkuraskaudesta (onneksi vain vajaa pari viikkoa!), hematoomasta, aknesta, en voi edelleenkään kantaa painavia tavaroita, raskausihottumasta, alaselkäkivuista, närästyksestä ja suonenvedoista. Tosin kaikesta näistä huolimatta yleisvointi on silti hyvä ja voin sanoa jopa hehkuneeni toisen kolmanneksen raskaushehkua. On ihanaa seurata vatsan kasvua ja tuntea päivittäin vatsan sisällä möyrintää. Muistan edellisen odotuksen kohdalla pohtineeni, tuleeko potkuja ikävä lapsen synnyttyä. Ei tullut, mutta nyt mietin aivan samaa.

Olimme valmistelleet Väinöä tähän muutokseen jo etukäteen: "Olisiko kiva olla isoveli?" "Ei. Haluaisin olla pikkuveli." Hän kuitenkin otti uutisen hyvin vastaan, kun ensimmäisen ultran jälkeen hänelle kerroimme. Nyt hän jo kovasti odottaa, että vauva syntyisi. Eilen hän kysyi, että tiedämmekö, miksi hänellä on ollut kahden viikon joululoma. Koska hän on isoveli.

Tämän alku vuoden tavoitteena on käydä edes kerran viikossa kävelylenkillä ja tehdä hieman lihaskuntoliikkeitä. Alkuperäisenä toiveena oli, että olisin tässä vaiheessa hyvässä kunnossa ja pystyisin vielä treenaamaan, mutta keho sanoo toisin. Eli kävelylenkit ja kevyet kotitreenit tavoitteena ennen huhtikuuta. Katsotaan miten käy.

Hyvää alkanutta vuotta siis kaikille. Omalta kannalta tästä vuodesta tulee erilainen. Yritän päivitellä blogia hieman useammin, jotta jäisi samanlaisia muistikuvia menneistä kuten Väinönkin kohdalla. Niitä on kiva lukea myöhemmin.

Köh köh

Kaksi viikkoa vierähtänyt flunssan kourissa. Ensin alkoi ihan tavallisella kurkkukivulla, sitten niistin räkää paketilliseen nenäliinoja ja tämän viikon tiistaina totesin, että lääkäriin on mentävä. Olin yrittänyt nenäkannun avulla sysätä orastavaa poskiontelotulehdusta pois, mutta en onnistunut. Oireet olivat kyllä paljon lievemmät kuin aiemmilla kerroilla (ei tuntunut, että yläleuka olisi lähtenyt irti).

Olo on ollut voimaton. Eilen teimme päivän reissun vanhempieni luokse Hollolaan ja kotimatkalla olin autossa aivan "töttöröö". Onneksi hyvät yöunet toivat tälle päivälle hieman voimia.

Nyt alkaa olla jo ikävä lenkkeilyä ja salillakäyntiä. Kahteen viikkoon en ole tehnyt mitään, paitsi parina päivänä pyöräillyt työmatkan (ok, sekin oli oikeasti liikaa!).

Kummallisinta - ja parasta - on se, että muu perhe on pysynyt terveenä. Onko niin, että kun olen saanut huonosta sisäilmasta poskiontelo-oireita, ovat ne riesana nyt tästä lähin aina flunssan yhteydessä? Ei nimittäin ole kiva juttu.

Läskit lihaksiksi

Ennen projektin alkua mietin, pitäisikö mitata kriittiset ympärysmitat ja ottaa kuva. En mitannut, enkä ottanut. Nyt oliskin mielenkiintoista verrata tuloksia lähtötilanteeseen. Ompelukaavan jäljentämistä varten mittailin tänään ja totesin, että vaikkei virallisia alkumittoja ole, niin kyllä sitä läskiä on lähtenyt. Vaakakin sanoo sen, tosin lihaksiakin on tullut tilalle. Tykkään treenata haastavilla painoilla. 

Treenitaktiikkanani on ollut aerobinen kestävyystreeni 2 kertaa viikossa eli käytännössä juoksulenkki. Lisäksi kaksi salikertaa viikossa. Juoksulenkit olen pystynyt joka viikko toteuttamaan (kalenteriin on merkitty treenipäivät!), mutta salitreenit ovat isännän iltavuoroviikolla olleet hankalia. Vaikka treenipäivä viikolle onkin valikoitunut lastenhoidon mukaan, tuntuu silti arkena hankalalta lähteä työpäivän ja päivällisen jälkeen vielä pojan kanssa ilman autoa mihinkään. Tosin nyt kun hänkin pääsee pyörällä liikkumaan, tämä tilanne saattaa muuttua. Yleensä olen jonkin asteisen kotitreenin tehnyt (kotitreeni-into on kyllä alun jälkeen hiipunut...). 

Ongelmakohtani ovat mielestäni liittynyt vatsaan ja reisiin. Homma lähti kuitenkin liikkeelle siitä, ettei housut enää mahtuneet kunnolla jalkaan. Kuntosalitreenissä olen keskittynyt erityisesti jalka- ja pakaratreeniin (tukee juoksua) sekä kokonaisvaltaisesti yläkehon treeniin. Vatsalihaksia olen itseasiassa tehnyt aika vähän eriytettynä, sillä ne ovat yllättävän monessa liikkeessä mukana, kun liikkeet tehdään oman kehon painolla (TRX-nauhat on ihan huipputreeniväline!) tai vapailla painoilla. Mulla ei ole ohjelmassa kuin yksi liike, jossa istutaan kuntosalilaitteessa ja sekin on vanha kunnon jalkaprässi levypainoilla. Olen yrittänyt kehittää itselleni toimivan saliohjelman ja uskon, että viime viikonloppuna sain hiottua timanttisen ja tuloksia tuovan ohjelman. Ei siihen mitään personal trainereita tarvii, on kuitenkin vanhasta elämästä jäänyt jokin käsitys kehon toiminnasta ja hallinnasta. 

Huippufiilis, kun tuloksia on tullut ja ne ovat näkyviä! Vielä kun saisi herkuttelun hieman maltillisemmaksi. Tai olihan se jo aika maltillista, mutta sitten saatiin jokakeväinen uutuusjäätelöpaketti töistä ja sitä jäätelöä on nyt tullut syöpöteltyä, kun ei osaa säännöstellä. Ja meidän talouteen niitä paketteja tuli kaksi, kun isäntäkin on samassa työpaikassa. Ja paketti tarkoittaa pahvilaatikollista jäätelöitä: puikkoja, tikkuja, purkkeja... puuh. Onneks ne loppuu kohta...

 

Alkuvuosi

Kuntoilu on lähtenyt hyvin liikkeelle. Pari viikkoa on mennyt kyllä vähän huonommin, mutta ehkä tässä vielä tavoitteeseen päästään ajan kanssa. Juoksulenkit sujuu jo suht hyvin ja koko ajan jaksaa pidempiä matkoja juosta. Olen juossut nyt talvella EI-juoksulenkkareilla ja kun viime viikolla laitoin jalkaani sellaiset oikeat juoksukengät, niin johan kulki ja hyvin! Yhtenä iltana en jaksanut normaalin pituista lenkkiä tehdä, niin tein sitten puolikkaan ja ne hölkkäosuudet vedin sitten ihan kunnon juoksua. Näin sitä pääsee haastamaan itseään, eikä ole vain sillä mukavuusalueella. Sisko haastoi mukaan Helsinki Midnight runiin kesällä, katotaan riittääkö kunto kymppiin.

Väinön kanssa ollaan tutustuttu talviurheilulajeihin. Luistelu oli alkutalvesta kivaa. Väinö pääsi luistelun makuun ja oppi potkimaan ihan kelvollisesti. Ei siis köpöttele enää. Saatiin myös aikaiseksi testata joululahjaksi saatuja suksia, kun pakkasimme kamppeet autoon ja ajelimme Impivaaran laduille yhtenä viikonloppuna. Perfektionistia on ihan pirun vaikea opettaa ja tsempata, mutta hyvin meni. Odottaville vanhemmille pitäisi muuten olla sellainen liikunnan opetuksen alkeet, missä käytäisiin läpi eri lajien tekniikat ja niiden opettaminen. Olisi ihan tarpeen!

Viikko sitten huimapää lähti isännän kanssa opettelemaan lumilautailua. Se oli kuulemma liian kivaa, joten sunnuntaina oli päästävä uudelleen. Menin toisella kertaa mukaan. Kyllä oli ihan uudenlaista keskittymistä mukana. Olen huiman ylpeä, että Väinö uskalsi suksien sijaan kokeilla lumilautaa. Ei muuten ollut montaa pientä lautailijaa mäessä Väinön lisäksi (yksi, mutta silläkään ei ollut oikea lauta).

Töissä painetaan pitkää päivää ensi syksyn tuotteiden parissa ja kaiken maailman projektien kanssa. Työaika loppuu joka päivä kesken, mutta eipä sitä joka päivä viiti ylitöitäkään tehdä. Varasinkin talviloman kaiken hullun myllyn päätteeksi pääsiäisen jälkeiselle viikolle. Tai enpä usko, että hullun mylly on ohi - jatkuu varmaan vielä pari vuotta. Meidän osasto onkin kasvanut yhdellä henkilöllä, mikä on kiva juttu. Ei ainakaan työt lopu kesken!

Synttärihuumaa

Väinön 5-vuotissynttärit saatiin viikko sitten pidettyä. Päiväkodissa oli synttäriviikolla oksennustautia (ilmeisesti noroa), joten jännitettiin koko viikkoa miten meidän ja juhlien ja kaverijuhlien käy. Perjantaina vielä yksi Väinön ryhmäläinen oksensi päiväkdoin portille. Loppujen lopuksi kaikki meni hyvin, yksi päiväkotikaveri joutui perumaan juurikin oksennustaudin takia. Juhlissa kukaan ei oksentanut, eikä toivottavasti kukaan saanut meiltä oksennustautia. Oma perhe ei vielä (kop kop) ole sairastanut, mutta päiväkodissa on kuulemma jo toinen kierros menossa.

Väinö sai niin paljon Legoja lahjaksi, ettei kaikkia olla ehditty vielä rakentaa. Tehtäväkirjoja, takki, Ryhmä Hau -kamaa tuli myös. Iso kiitos kaikille mukana olleille blogin lukioille!

Kakut eivät toteutuessaan täyttäneet tämän äidin onnistumiskriteerejä, mutta maultaan olivat onnistuneita. Toinen kakku maistui jopa jaffakeksiltä! Kiireessä väsäsin tosi hyvän vegepizzan: tomaatikastikkeen päälle melkein nipullinen tuoretta basilikaa sekä purkillinen fetaa. Jälkeen päin tajusin, että piti laittaa myös tomaattia ja oliiveja. 

Tänään kävivät viimeiset vieraat, veljeni perhe 5-kuisen vauvan kanssa. 

Väinön viides vuosi on ollut ihanan helppo. Uhmaikäraivarit ovat takana ja poika on maailman kiltein ja sympaattisin. Päiväkodissa kysyivät, miten Väinö kiukuttelee kotona. Vastasin, ettei juurikaan, paitsi jos on nälkä tai väsy. Päiväkodissa on kuulemma tosi tasainen tunteittensa kanssa. Ei kiekuttele ollenkaan. Ja ollaan kuulemma kasvatettu Väinö tosi hyvin, mutta ainakin tällä hetkellä on helposti kasvatettava lapsi. 

 

 

  

 

Kuntoilua

Aloitin kaksi viikkoa sitten kuntokuurin. Kiloja tosiaan on ehtinyt kertymään parin vuoden aikana hieman liikaa, eikä oma olo ole ollut mukava. Vihdoin jaksaa töiden jälkeen tehdä jotain! Nyt kun olen ymmärtänyt, miten huonosti olen voinut viimeiset pari vuotta, osaan antaa itselleni myös anteeksi sen etten ole jaksanut liikkua. Ilmankos kesänkään pyöräilyt eivät kohottaneet kuntoa tai parantaneet hapenottokykyä.

 Ostin Kunto Plussan erikoislehden Onnistujan opas: Treenaa ja hoikistu insipaatiota varten.

 

Lehdessä on hyviä vinkkejä ja harjoituksia, tosin osa sellaisia, ettei rapakuntoisella ole mitään mahkuja tehdä niitä. Yhtenä ajatuksena oli toteuttaa lehden lankkutreeni. 12 eri lankkutreenistä valittiin joka toinen päivä kolme. Parin päivän jälkeen totesin, ettei ollut mitään järkeä vielä tehdä niitä liikkeitä, koska yksinkertaisesti en pystynyt. Lähes kaikki niistä tuntui äärimmäisen pahalta. Ok, täytyy haastaa nyt itseään eritavalla, mutta pahalta ei mun mielestä saa tuntua. Hiki saa tulla ja viimeisillä voimilla tehdään vielä yksi tai kaksi toistoa. 

Treenisuunnitelma on tällä hetkellä lenkki 2 x viikossa ja kuntosali 2 x viikossa. Kuntosalitreeniä olen muuttanut aiemmasta sen verran, että siinä on nyt enemmän aerobista osuutta. Tänäänkin tein vuorotellen painon kanssa kyykkyjä ja hypin hyppynarulla :). 

Kaksi viikkoa tosiaan treeniä takana ja kehossa tuntuu ja sattuu. Olen saanut päättäväisyyden takaisin. Aion onnistua. 

Oma terveys

Hyvää alkanutta vuotta 2017! Tämä vuosi omistettakoon hyvälle ololle.

1) Kuntokuuri alkoi, tavoitteena kuta kuinkin se olotila kehossa, joka oli kun menimme isännän kanssa naimisiin (ja siitähän ei kauhean montaa vuotta ole)

2) Työhyvinvointi kuntoon. 

Vielä hetki sitten en olisi uskonut, että joskus kirjoittaisin työhyvinvoinnista ja eritoten jaksamisesta. En puhu nyt stressistä (sitäkin kyllä varmasti on), vaan siitä, miten sisäilma on vaikuttanut viimeisen kahden vuoden aikana kehooni. 

Viimeiset kaksi vuotta (aloitin silloin nykyisessä työpaikassani) olen sairastanut usein ja kovasti. Vuoden sisään sairastin kolme poskiontelotulehdusta, jota en ollut ikinä ennen sairastanut. Viime talven käytin töissä ensimmäistä kertaa ikinä silmätippoja ja silti silmät olivat punaiset ja arat jatkuvasti. Vuoden 2016 aikana söin 4 antibioottikuuria. 

Työhuoneemme ikkunasta tuli vettä rankalla sateella. Toki siitä ilmoitettiin esimiehelle ja tekniselle päällikölle. Ikkunaa hieman paikkailtiin, mutta se ei auttanut. Jo ensimmäisen poskiontelotulehduksen aikana 4 kuukauden työssäolon jälkeen epäilin sisäilmaa ja sanoin sen useasti ääneenkin. Kolmannen poskiontelotulehduksen jälkeen, viime keväänä, juttelin työterveyslääkärin kanssa asiasta (ei ollut oma), mutta hän sanoi, ettei kolme vuodessa ollut paljoa. Mulle oli, kun en moista ollut aikaisemmin sairastanut. Viime syksynä menin pitkittyneen flunssan ja antibioottikuurin jälkeen työterveyteen. Vihdoinkin työterveyshoitaja kuunteli ja reagoi. Lopputulemana vaihdoin työhuonetta. 

Ensin ihosta tuli pehmeä. Luulin, että kuiva ja elefantinnahkan tuntuinen iho kuului vanhenemiseen. Sitten huomasin olevani virkeämpi. Päässä ei ollut enää asiat muusina sekaisin. Luulin väsymyksen johtuvan työkuormasta. Kolmen viikon takaisen pakkaspäivän aikana valmistelin kokkailuja vanhassa työhuoneessa ja lounasaikaan tuntui siltä, että olin tulossa kipeäksi. Silmiä särki ja olo oli huono. Kokkasin iltapäivällä liesituulettimen ollessa päällä. Olo parani hieman, kotona hävisi kokonaan. Voiko kolmessa tunnissa olo muuttua niin radikaalisti huonossa huoneilmassa? Nyt väitän, että voi. 

Samassa huoneessa työskentelevä työkaveri ei oireillut lainkaan. Omalla taustalla oli homeinen ala-aste ja ala-asteaikainen koti. Nämä selvisivät viime kesänä. Ei ihme, että oireilin. 

Vuoden verran olin yrittänyt useampaan otteeseen aloittaa aina uudelleen kuntoilun. Aina tulin melkein heti kipeäksi. Vitsailin, ettei kehoni halunnut liikkua. Nyt ymmärrän, että se oikeasti halusi levätä.

Sisäilmasta sairastunut. En suosittele kärsimään. 

Hiljaiselosta hei

Kyllä täällä elossa vielä ollaan jotenkin päin.

Puolisen vuotta on mennyt hulinalla ohi. Oli vissiin lomakin. Lomalla käytiin Väinön kanssa siskoni luona Oslossa. Suomessa paistoi silloin aurinko ja me nautittiin vesisateesta joka päivä viimeistä lukuunottamatta. Aurinkokin paistoi, mutta kyllä kastuttiinkin.

Vaikka sisko oli suurena apuna (kiitos kaikesta ja pitkästä pinnasta), oli matka raskas nelivuotiaan kanssa. Raskaan siitä teki Väinön asenne suurinpana osana päivistä: äiti ei ollut mitään, ei sitä tarvinnut totella, olen iso poika maailmalla... Yhtenä iltana sitten pyysin häntä pesemään kädet vessakäynnin jälkeen ja hän alkoi itkeä. Itkettiin sitten molemmat ja tilanne lopulta rauhoittui. Toki tuollainen joka päiväinen seikkaileminen on rankkaa lapselle ja taisi jossain vaiheessa koti-ikäväkin painaa. Olisi vaan pitänyt tajuta pitää lepopäiviä. Ja sama hommahan jatkui myös pari päivää kotiutumisen jälkeen.

Mutta siis oli hauska kesälomareissu. Ensi kerralla keskitytään vain Norjan luontoon ja maisemiin. Kyllästyisiköhän niihin mäkisiin ja vetisiin maisemiin ikinä?

Tällä mennään! (koneessa: "Äiti, mä lennän!")

Oopperatalon katolla

Patsaspuisto Vigelandsparken

Aker Brygge - vanha linnoitus keskellä Osloa

Piti muistaa antaa lapsen myös leikkiä, eikä mennä vain aikuisen lailla koko
ajan eteenpäin. Ei muuten ollut helppoa!

Siskon takapihalla virtasi joki.

Tekniikkamuseossa sai soitella vanhoilla
puhelimilla ja se oli Väinöstä ihan huippua!

Soitto äidille.

Järkyttävä määrä vanhoja pelejä: konsoleja, tietokonepelejä yms.

Kun maa pyörii auringon ympäri.

Ja hieno jaksollinen järjestelmä.
Jokaisessa lokerossa oli myös kyseistä alkuainetta. 

Välillä piti vähän chillata.

Luonnonhistorian museossa oli T-Rexin luuranko.

Ja pihalla viikinkiaikakauden kasveja ja työvälineitä.

Välillä taas satoi.

Joten päätettiin käydä taidemuseossa.

Jossa oli se Huuto.

Läpimärin kengin shoppailemaan ja Väiskikin nukahti.

Läheisellä lammella oli ahneita joutsenia.

Sitten päätettiin ajaa metrolla ylös "vuoren" rinteelle ja patikoida alas. Kävelymatkalla metrolle takana jyrisi ukkonen. Metromatkan aikana satoi kun saavista. Ylhäällä pisarat vähenivät ja kahvien jälkeen paistoi aurinko koko matkan. Mikä tuuri! Tosin kun päästiin sisälle siskon luo, alkoi muistaakseni taaaaas sataa...

Mäkihyppääjiä harjoitusmäessä.

Reipas matkalainen lepotauolla.

Teki mieli jumpata, kun kerran oltiin Holmenkollenin hyppyrimäellä.

Oliko se Dalai Lama?

<3

Uudemman kerran Vigelandsparkenissa, kun ekalla kerralla ei ehditty näkemään kaikkea. Koska alkoi sataa.

Siellä oli hieno leikkipuistokin.

Kuningasidea: Paluumatkan voisikin mennä niin, että matkustaa ensin junalla Tukholmaan (vain 5h) ja sitten laivalla kotiin Turkuun. Muutenkin menis päivä matkustamiseen.

Ok, idea oli, mutta käytännössä TODELLA raskas.

Tämmöistä...