Työn harmituksia

Voi voi. Mitähän sitä uskaltaa kirjoittaa. Neljäs viikko töissä lähti tänään käyntiin. Olen ollut oma-aloitteinen ja ahkera ja oppinut nopeasti uudet hommat. Työhön perehdyttäminen on ollut melko olematonta. "Kysyt sitten, jos tulee jotain kysyttävää." No, minähän olen kysynyt, mutta kielimuurin takia jotkut työntekijät eivät ymmärrä kysymyksiäni ja toisinaan kysyn liian vaikeita, ettei ne suomenkieliset osaa vastata...

Viikko sitten opettelin kansikoneen käyttöä ja opastaja opasti minua kuin teini-ikäistä. "Nyt kun sä otat näistä purkeista näitä painoja, niin laitat purkin vaa'alle, katot mitä se painaa ja sitten kirjaat sen ylös ja teet näille muille saman." Lisäksi hän tytötteli ja puhutteli muutenkin kuin en osaisi mitään. Oli TODELLA turhauttavaa. Opin nopeasti ja lopulta sanoin, että olen kyllä ollut monta kesää tehtaassa töissä. Todennäköisesti tiedän niistä koneista ja linjoista enemmän kuin kyseinen työntekijä... Toinen työntekijä sanoikin minulle, että hyvä kun olen ollut pari päivää töissä ja osaan jo toimia tietyissä tilanteissa paremmin kuin vakituiset työntekijät.

Tänään sitten olin samalla linjalla täyttökoneella ja samainen kansikoneen käyttäjä oli "työparini". Hän sanoi edeltävällä viikolla, että kansikoneen ja täyttökoneen käyttäjät tekevät yhteistyötä. Tässä esimerkki hänen käsityksestään yhteistyöstä. Hän kävi minun nappuloillani ja kysyin, etsiikö hän jotain. "En." Hetken kuluttua hän tulee siihen ohjauspöydän luokse ja huutaa minulle, etten saa koskea yhteen nappiin ollenkaan, sillä uuni ei vedä purkkeja tarpeeksi nopeasti. Hän oli käynyt sormeilemassa tuotteen syötön säätönappia, eikä ollut kertonut siitä minulle (vaikka tavallaan kysyin). Ja ne nappulat eivät hänen työtehtäväänsä kuulu ollenkaan. En voinut siis tietää, mitä hänen päässään liikkuu ja olin pistänyt vähän lisää vauhtia, kun hommat toimi hyvin. Kun linjaesimies tuli tauottamaan häntä, selvisi, että kansinainen oli soittanut linjaesimiehelle, että mistä sitä tuotteen tuloa oikein säädetään. Ei siis kysynyt minulta ollenkaan! Luuli kai etten tiedä. Olen noviisi. Tai vajakki. Pitää minua tyhmänä. Olin kuitenkin siinä koneella ensimmäistä päivää, mutta viime viikolla vastaavalla koneella koko viikon toisella linjalla... Olisin tiennyt. Mä kyllä luulen, että yksi toinen esimies pitää mua myöskin tyhmänä. Kiva. Olenhan ensimmäistä kesää siellä töissä, enkä voi tietää mitään. Eihän minulla ole aivoja eikä maalaisjärkeä. Voi jestas! Todella rankkaa henkisesti. Joku päivä minun on varmaan pakko läväyttää se insinöörikortti pöytään.

Näiden lisäksi kansinainen haukkui minulle aikaisemmin muut vuorossa olevat työntekijät ja syytti muita, jos itse mokasi.

Minulla ei ole sille naiselle enää mitään sanottavaa. Sanon jos on pakko.

Onneksi en saanut sieltä esimiespaikkaa. En olisi halunnut, että joku huutaa minulle selkäni takana: "Haista vittu, saatana!"