Hyvää uutta vuotta 2016!

Terveisiä radiohiljaisuudesta!

Viime vuoden sana oli uusi työ. Syksy meni vauhdikkaasti työn merkeissä, eikä tätä blogiharrastusta jaksanut kotona oikein päivitellä. Monesti oli mielessä, että pitäisi kirjoittaa jotain, mutta eipä vain jaksanut. Syksy oli yhtä tohinaa ja sitä on tuleva kevätkin. Vauvanruokateollisuus ei ainakaan tuotekehittäjän silmin ole kovinkaan tylsää :). Töissä ei ainakaan tarvitse miettiä, että mitä tekisi, kuten edellisessä työpaikassa.

Edellinen postaus oli karkkilakosta, jonka voin ilokseni sanoa onnistuneen. 6,5 viikkoa ilman karkkia onnistui ja olo oli mitä mahtavin. Karkki vei voiton, eikä olo ole enää mitä mahtavin... liikuntakin on jäänyt väliin syksyn flussakauden takia. Nyt pitäisi taas aloitella uudelleen, kun vain saisi sen aloituksen aikaiseksi. Siitä se sitten lähtisi :).

Väinö voitti Turun päivänä arvonnasta risteilyn Grace-laivalle. Varasimme matkan jouluviikolle ja sitä odotettiin kuin kuuta nousevaa. Viikkoa ennen loman alkua päiväkodista ilmoitettiin, että Väinön ryhmässä on vesirokkoa. Toivoin kovasti, ettei se osu laivareissulle. Onneksi ei. Matka oli tosi mukava ja kunnon irtiotto arjesta.

Lähtöpäivänä haettiin ja koristeltiin joulukuusi.

Aurinkoinen vuoden lyhyin päivä.

Pieni hengähdystauko hytissä.

Hei hei!

Tää olis ollut niiiiiin kiva!

Mutta onneksi pääsi pallomereen.

 Emme vanhemmista ole kumpikaan seisova pöydän kannattajia. Frank's casual dining tarjosikin paljon maukkaammat ateriat kuin yksikään seisovapöytä ikinä.

Mehevä ja maukas pihvi!

"Haluan juustohampurilaisen."

Kohta pienet päikkärit.

Tää oli kiva!

Uskalsin!

Väinölle oli iso juttu, että hän uskalsi vihdoin halata Ville Viikinkiä. Aikaisemmin hän ei ole uskaltanut, eikä viime kesänä muumejakaan.

Joulua vietettiin sekä isännän siskon perheen luona että minun vanhempieni luona. Kotiin palasimme tapaninpäivän iltana, mikä osoittautui loppujen lopuksi hyväksi valinnaksi. Seuraavana aamuna ilmestyivät ensimmäiset vesirokkonäppylät. Onneksi tauti oli helppo, näppylöitä vain 50-60 ja kuumekin maltillinen.

Lahdessa käytiin muistelemassa vanhoja maisemia. Päivä oli kylmä, mutta tunnelmat nostalgiset.

Oli kilttejä lapsia ja aikuisiakin.

Satamaselfie.

Lahden satama-alue alkoi rakentua "kaupunkilaisten olohuoneeksi" vasta siinä vaiheessa, kun itse oli muuttanut sieltä pois, mutta hyppyrimäillä oli katsottu monet Salpausselän kisat sekä viereisellä urheilukentällä juostu ja hypätty pituutta koulun liikuntatunneilla.

Tänään aloitettiin vuoden tauon jälkeen luistelut. Ostin syksyllä kirpparilta Väinölle uudet luistimet, mutta niitä ei löytynytkään mistään... Vanhat onneksi vielä mahtuivat. Viime vuonna päädyttiin siihen, että Väinö pysyi luistimilla pystyssä ja pääsi ihan pikkasen eteenpäin ilman apua. Tänään hän pienen pystyssäpysymistotuttelun jälkeen lähti heti "luistelemaan". Aluksi kaatui paljon, mutta pikku hiljaa meno tasani. Hän oppi nousemaan itse ylös. Silti oli harmissaan, ettei osannut luistella. Olisi halunnut hyppiä ja tehdä piruetteja... ja luistella kuten isommat pojat. Kaikki pitäisi osata ihan heti. Yksi ilta tehtiin sämpylöitä ja erehdyin tekemään niistä pyöreitä. Häntä harmitti, ettei osannut, mutta ei halunnut tehdä muun muotoisia. Sanoisin, että perfektionistin merkkejä. Kovasti yritetään kannustaa, ettei kaikkea pidäkään osata heti, mutta ei mene kannustukset maaliin.

Loppuvuoden kehityksistä vielä mainittakoon R-kirjaimen oppimisen. Tulee jo aika usein ja vielä vähän omalla soinnilla, mutta eiköhän siitä hyvä tule :)

Uudelle vuodelle en ole luvannut mitään. Toivottavasti vuosi 2016 tekee unelmista totta meille kaikille!

Karkkilakko

Oli keskiviikko-ilta. Olin yksin kaupassa ja teki aivan julmattoman paljon mieli Haribon Matador-sekoituspussia. Ostin sellaisen. Avasin pussin jo automatkalla, sillä ajattelin syödä sen "salaa" (en jaksanut). Ahmin karkkeja ja mietin, että se on p*****stä, että aikuinen ihminen syö salaa karkkia. Karkkia kuluu viikonloppuisin ja välillä viikollakin. Aivan liikaa. Söin karkkeja, ajoin autolla ja päätin, että ne olisivat viimeiset. Töissä oli puolitoista viikkoa aikaisemmin alkanut kahdeksan viikon kuntoilu/terveyskampanja, johon osallistuin. Päätin, että kampanjan loppuun asti olisin ilman karkkia. Kaikki, ksylitolipastilleja lukuunottamatta, mitä löytyy karkkihyllystä, olisi kiellettyä.

Viisi ja puoli viikkoa ilman karkkia on nyt takana ja yksi viikko vielä edessä. En ole ratkennut kertaakaan, vaikka monesti on tehnyt mieli varsinkin irtokarkkeja. Joka kerta, kun on mieli tehnyt karkkia, olen palannut tuohon keskiviikko-iltaan ja siihen olotilaan. Se päätöksen tunne oli niin vahva.  Leipomisinto on ollut ihan huipussaan, mutta onneksi olen leiponut makean lisäksi myös leipää. Enkö niitä makeitakaan ole kuin pari kertaa leiponut. Työpaikan jäätelöt olen opetellut karttamaan sillä, että otan lounaalle jälkiruoaksi hedelmän. Jäätelö ei ole kiellettyjen listalla, mutta houkutus syödä ilmainen jäätelö on aina suuri :) 

Tässä vaiheessa olen jo ylpeä itsestäni. En ole varmaan koskaan aikuisiällä ollut näin pitkään ilman karkkia. Keho tykkää tästä. Nyt mietin miten jatkan tästä. Ehkä sitä karkkia ei vaan olisi järkevää mättää entiseen malliin. Ei edes joka viikko.

Se ensimmäinen kesäloma

No nyt on kyllä blogi kokenut pienen hiljaiselon. Loma meni liian nopeasti - kaksi viikkoa, mitenkäs muutenkaan se olisi mennyt. Lomalta paluu töihin oli niin hektistä, että välillä piti taas muistuttaa olevansa unelmatyössään. Kyllä, olen edelleen unelmatyössäni.

Elokuun alussa olin elämäni ensimmäisessä kehityskeskustelussa. Olen aina vihannut kysymystä "Missä näet itsesi viiden vuoden päässä?". Onneksi sitä ei kysytty, mutta on se silti vaikea miettiä, missä haluaa kehittyä, kun perehdytyskin on vielä kesken. Jos nyt on siinä pisteessä missä haluaa, on vaikea katsoa sen pisteen taakse. On hyvä olla ja toteuttaa unelmaansa. Paljon on vielä opittavaa, mutta paljon olen myös oppinut. Sain erityisesti kiitosta siitä, miten olen ottanut projekteja omikseni ja miten tulen toimeen ihmisten kanssa. Tärkeät ominaisuudet on siis kunnossa ajatellen omaa positiota organisaatiossa.

Kesälomalla kävimme koko perheen voimin Itä-Suomessa, jossa on vanhempieni mökki sekä sukuakin vielä. Väinö jaksoi uskomattoman hienosti pitkät ajomatkat, vaikka nukkuikin aika lyhkäisiä päikkäreitä. Juuri automatkat oli itselleni se suurin reissun ennakkohuolenaihe. Hyvin kuitenkin meni! Tässäpä lomamatka kuvina.

Ensimmäistä kertaa veneessä

Auringonlaskun kauneutta

Botania - Joensuu.

Botaniassa oli kiva juosta viidakossa.

Botanian perhoshuoneessa oli Väinön mielestä vähän jännää. Perhoset lentelivät vapaina.

Susipatsas Joensuussa

Perhepotretti.

Hauska karuselli Joensuussa.

Joensuusta tämäkin :)

Liperin fribarata. Oli pysyttävä väylällä, muuten olisi hävinnyt keikot. Melkein hävisikin.

Mökkirappusilla.

Kuka kuvasi?

3-vuotiaan unelma: pienoisrautatietä tunti!

Väiski ja Topi. Ihanat kaverit.

Matkalla.

Vähän fribaa ja jalkopalloa ja hyttysiä.

Topi ja mummo ui, Väinö melkein.

Pakko niitä lettujakin oli tehdä.

Aila-tädin hevosia katsomassa. "Menkää te muut pois. Minä kyllä hoidan näitä hevosia."

Kotimatkalla Savonlinnan kautta.

Savonlinnassa ehti testata leikkipuistonkin pikaisesti.

Kiertotie. Vitosen kohdalla jonotettiin puoli tuntia jonon liikkumatta kertaakaan.
Syyksi paljastui 8,5 km:n asfaltointityö. 

Kiertotien maisemia.

Oli kiva aloittaa loma reissulla, niin sai hyvin nollattua työajatukset. Toinen lomaviikko meni hujauksessa. Taidettiin pikaisesti käydä Nauvossa, muuten vain nautittiin vapaapäivistä. Muistaakseni :).

Loman päätteeksi vietettiin isännän kanssa 2-vuotishääpäivää. Kävimme Flowparkissa kiipeilemässä ja illalla vielä Down By The Laituri -festerilla kuuntelemassa Olavi Uusivirtaa. Illan aikana join muutaman siiderin ja totesin, ettei sellainen siiderin litkintä ole enää mun juttu ollenkaan. Tuli vain pöhöttynyt olo. Onneksi vip-teltassa oli kahvia.

Loman jälkeen alkoikin sitten kesähelteet. Viimeisen kolmen (tai neljän) viikon aikana olemme käyneet paljon uimassa Samppalinnan maauimalassa, retkellä Paraisilla ja Kuusiston linnanraunioilla, nautittu lämpimästä ilmasta, palattu arkirutiineihin, käyty sirkuksessa ihmettelemässä Astronautteja ja tänään tehtiin vielä pyöräreissu viimeisenä kesäaukioloaikana Kuralan kylämäkeen ihmettelemään lampaita ja etsimään kätköjä. Ei ollut enää lehmiä eikä heppoja. Ensi viikolla korkataan kesä ja mennään Pingviini-jäätelön 80-vuotisjuhliin Särkänniemeen. Väinön ensimmäinen huvipuistokäynti :).


Nyt näyttäisi siltä, että kesäkelit loppuu ja on aika kääntää ajatus syksyyn. Saa tulla!

P.S. Kuntokuuri on pitänyt ja tuloksia tullut! Jeeee!

Liikunnan iloa

Puoli vuotta siihen  meni, mutta nyt se palannut: nautinnollinen liikkuminen.

Olen kärsinyt jonkin laatuisesta liikuntaällötyksestä. Samaan aikaan olen inhonnut kehoani, joka ei ole enää entisenlaisensa. Ei tietenkään. Olen aikaisemmin liikkunut enemmän tai vähemmän, viime vuoden aikana TODELLA niukasti. Se näkyy ja tuntuu. Mukavasti ylimääräiset kilot ovat asettuneet jenkkakahvoiksi ja mahapömpöksi, joka näyttää ikävästi pieneltä raskausmahalta (ei siis ole sitä).

Uudessa työpaikassa ei ole käytössä liikuntaseteleitä, mutta liikuntaetuja kuitenkin. Motivuksessa saa käydä liikkumassa hyvin edullisella kertahinnalla joko ryhmäliikuntatunnilla tai kuntosalilla. Lisäksi saadaan edullisemmin 10 kerran kortteja uimahalleihin. Huippua! Parasta tässä kuntosalihommassa on se, ettei tarvitse maksaa kuukausimaksuja ja sitoutua jäseneksi ajaksi x. Ihanan vapaata ja edullista :). Olin ajatellut jo talvella, että aloitan liikunnan - teki kovasti mieli Bodypump-tunnille. Toukokuussa sain vihdoin ostettua sen kuntosalikortin ja menin Bodypumpiin. Olin monta päivää kipeänä... (tietysti :D) Löysin jälleen pilates-tunnit ja kuntosalin. Sekä työmatkapyöräilyn! Viiden kilometrin matka on sopivan pituinen ja Väinön päiväkotikin on matkan varrella.

Minäkin aion olla vielä voittaja!

Kesäkuulumisia

Viime päivinä ollaan juteltu paljon. Aiheina ovat olleet muun muassa yli kuukauden takainen ripuli (oltiin ravintolassa ja Väinö saattoi saada ruokamyrkytyksen salaatista, mitä me muut ei syöty), rock-musiikki, rock-keikat ja -bändit. Kotitaloa vastapäätä oleva kirkko virittää usein ruokapöydässä keskustelua. Täytyy varmaan käydä joku sunnuntai jumalanpalveluksessa... Mielenkiintoisia ovat myös ihmistoiminnot, kuten hengitys ja hapen kulku elimistössä.

Rokki on tällä hetkellä parasta musiikkia mitä Väinö tietää. "Onko tämä rokkia?" hän kysyy autossa joka kerta. Jos ei ole, sitä pitää saada.

Väinöllä alkoi juhannuksesta loma ja kyselee, että koska se oikea loma oikein alkaa. Toivoo siis pääsevänsä lomamatkalle! Sellainen onkin tiedossa heinäkuun lopussa, kun suuntaamme Itä-Suomeen sukuloimaan. 

Kollegani on ollut pari viikkoa lomalla. Arvaatte varmaan, että juuri silloin tulee tapahtumia, joissa tarvittaisiin minun kokemusta vaativampia tietoja. Olen joutunut tekemään pitkiä päiviä, joita on myös pidentäneet yöhön sijoittuneet tehdaskoeajot, joissa täytyy olla tuotekehittäjä mukana. Vaikka töitä on ollut paljon ja olen ollut aika väsynyt, olen silti edelleen unelmatyössäni. Viihdyn työpaikalla ja työkin on mukavaa ja sopivan haastavaa. Tylsää ei ole!

Juhannusviikolla oli onneksi vain neljä työpäivää, sillä se on ollut rankin viikko tähän mennessä. Yhtään päivää en olisi jaksanut enempää. Juhannusaattona päädyinkin "pippaloiden" ja grillauksen sijaan jäämään yksin kotiin lepäämään. Oli bueno ratkaisu! Luin kirjan. 

Juhannuksena käytiin Taivassalossa vesisateessa kalastamassa. Väinö sai pienen kalan, joka laskettiin takaisin mereen. Eipä taidettu edes katsoa, että mitä lajia kala oli. Se oli Väinön ensimmäinen kalastusreissu. 

Isännän legot kotiutuivat meille maanantaina. Niitä on paaaaljon ja osa on vielä kotiuttamatta. Väinö on ollut niistä kyllä tosi innoissaan. Isäntä on ollut leluistaan sen verran tarkka, että kaikki ohjeet on ehjinä säilössä. Hyvin saa kulumaan ilta-aikaa, kun etsii palikoita ja rakentaa. On rentouttavaakin. 

Kolmen viikon päästä minullakin häämöttää elämäni ensimmäinen palkallinen kesäloma. Olen tottunut katsomaan, kun muut lähtee lomalle. Nyt minäkin pääsen. Toivottavasti kahdessa viikossa ehtii lataamaan akut. 

Nuhjuiset omenat

Joskus kun ei ole tehnyt mieli omenoita, ne nuhjustuu pöydällä. Niiden käyttöön sopii hyvin omena-kaurapaistosresepti.

3-4 omenaa (kuori ja paloittele)

2 rkl fariinisokeria (tai iiiiso loraus siirappia)

kanelia

Päällys

100 g margariinia

3 dl kaurahiutaleita

1 dl sokeria 

1 tl vaniljasokeria 

Kuori ja paloittele omenat ja lado ne laakeaan vuokaan. Ripottele päälle fariinisokeri tai siirappi sekä kaneli. 

Tee päällys. Sekoita ainekset käsin keskenään. Ripottele omenoiden päälle tasaisesti. 

Paista uunissa 200 asteessa  20-25 minuuttia. 

Tarjoile vaniljakastikkeen kanssa. 

Laitoin noin kuukausi sitten kasvamaan tomaattia, basilikaa ja chilejä. Chilin siemenet oli sen verran vanhoja, ettei yksikään lähtenyt itämään. Joululahjaksi saatu yrttiruukun valo on ollut ihan huippu tässä projektissa. Kerrankin tomaattien varret ovat tässä vaiheessa jo jykevät ilman tuulettimia. 

Kalariisilaatikko

Koska isäntä ei pidä kalasta, en ole juurikaan tehnyt kalaruokia kotona. Nyt tein, Kalariisilaatikkoa. Ruokaa, jota äitini teki lapsuudessani.  Taitaa olla äidin oma reseptikin.

Kalariisilaatikko

400 g seitiä (tai seitä tai lohta)

3 dl keittämätöntä riisiä (keitä paketin ohjeen mukaan)

2 dl kermaa

50 g voita

3-4 rkl vehnäjauhoja

1 muna

0,5 tl valkopippuria

2 tl suolaa

Päälle 

korppujauhoja

voita

Keitä riisit, lisää voi ja sulatettu kala ja sekoita. Lisää kerma, vehnäjauhot, mausteet. Lisää muna viimeisenä, jotta massa on tarpeeksi jäähtynyt.

Kaada massa laakeaan vuokaa ja ripottele päälle kevyt kerros korppujauhoja. Vuole voinokareita korppujauhojen päälle. 

Paista uunissa 175 asteessa noin tunti.

Tarjoile voisulan kera.

(Ja voin voi korvata Oivariinilla tai margariinillä)

Pirkka-mainos :D

Nam nam!

Ja olipa ihanaa, kun Väinö aivan ennakkoluulottomasti söi tätä ensimmäistä kertaa. Jee!

Olin jälleen kerran kipeänä. Paha yskä äityi lopulta poskiontelotulehdukseksi, jota en muista sairastaneeni koskaan. Käynkö nyt läpi kaikki työpaikan pöpöt? Ja päiväkodin? Poskiontelotulehdus aiheutti sen, etten viikkoon maistanut juuri mitään. Välillä maistoin hämärästi perusmaut: suolaisen, makean, karvaan ja happaman. Esim. lakritsia syödessä piti sitä syödä suun etuosassa, jotta se maistui :). Töissä työkaverit vertailivat kolmea erimerkkistä tummaa suklaata. Minä maistoin niistä vain karvauden (paitsi yhdestä, mikä kuulemma olikin parasta). Ammatillisesti oli ihan hauska kokemus tuo maistamattomuus, mutta muuten ei. 

Koeaika alkaa olla pian ohi ja sain viime viikolla palautetta työstäni. Hyvin menee :). Työni on ollut tosi mielenkiintoista, kuten myös yritys. Voisin jopa sanoa, että ison firman kaikki venkulat ja kommervenkit inspiroivat ja motivoivat. Minä olen löytänyt paikkani KEHITTYÄ juuri siinä, missä haluan. Vihdoinkin! Huippua, eikö?!

P.S. Pääsin viime keväänä töihin yhteen yritykseen kesäksi, mutta jouduin perumaan sen, kun sain parempi palkkaisen ja pidemmän pestin vanhasta työpaikasta. SILTI sieltä kyseltiin, olisinko kiinnostunut kesätöistä. Olin jäänyt porsiitiivisesti mieleen ja vakuuttanut osaamiseni :)