Potta

Väinö sai potan. Idea potan hankintaan näin aikaisin tuli yksinkertaisesti siitä, että tiedän joka kerta kun Väinö alkaa kakkaamaan. Aluksi tavoitteena onkin kakata pottaan.

Ensimmäisenä aamuna (kakka nimittäin tulee aina yleensä silloin kun keitän aamupuuroa) pottaan päätyi pieni pökäle ja pissi. Ja äiti oli ylpeä! Tarkoitusella en keittänyt puuroa heti vaan odotin, että herra tekee tarpeensa Pesin potan ja laitoin Väinölle vaipan ja aloin puuronkeittoon. Hetken kuluttua kuului tuttua tuhinaa. Taisi potta olla vielä turhan jännä paikka, kun loppu satsi tuli vaippaan :)

Parhautta

Noh, eipä siitä unikoulun kirjanpitämisestä tullut sitten jatkossa mitään. Yksi heräilyntäyteinen yö riitti sotkemaan sen idean. Anyway, unikoulun tulokset ovat melko hyvät. Jos Väinö herää, niin hän tyyntyy tassutellen tai viimeistään (yleensä) kun ottaa pikaisesti syliin ja antaa vettä. Välillä ollaan kuitenkin valvottu tunti hyssytellen, välillä menee 20 sekuntia. Yksi syöttö yössä riittää. Väinö on oppinut nukahtamaan itse, kunhan olen sängyn vieressä. Huonona puolena on tullut se, että Väinö herää usein huutaen. Sellaista ei aikaisemmin ole ollut. Hyvänä puolena on tullut edellisten lisäksi pidemmät pätkät unta. Näillä mennään tällä hetkellä :).

Lisäsin reseptipuolelle mudcaken ohjeen. On ihan todella törkeän hyvä! Ja parhautta on se, että ainekset ovat sellaiset, mitkä useimmiten löytyvät kaapista.

Mmmmmm!

Meillä on melkoinen tohina, kun pikkumies on hereillä. Hän on jo todella taitava leikkijä, mutta nyt myös pälpättää minkä jaksaa. Äitä-tätä! Hän tykkää nousta kalusteita pitkin seisomaan ja siinä saakin sitten olla silmä tarkkana. Joka päivä tulee silti itkuja kaatumisista. Hän osaa päristellä isänsä vatsaan ja ryömii vatsan yli toiselle puolelle. Tänään hän oppi vilkuttamaan ja sanoi kutakuinkin hei hei samalla. Vitsit. Ihana!

Hampaita ei ole vieläkään tullut, vaikka kuolaa valuu ja valuu ja paljon valuukin. Kaikki energia menee varmaan liikkumiseen :).

Ruokalappuja

Tänään ehdin näpertelemään. En löytänyt mieluisia ruokalappuja, niin tein itse. Nyt on kyllä pojalla seudun komeimmat laput ja muutaman vielä voisi tehdä. Kerniä jäi vielä puolet jäljelle. Tästähän voisi melkein tehdä bisneksen. Oli nimittäin todella helppo ommella (= ei mennyt hermot kertaakaan edes vinonauhan kanssa) ja näistä varmaan saisi ihan hyvän hinnankin.

Posé

Kaksi mallia. Vasemmassa on kaukalotasku (mikä se virallisesti on?).

Testattu!

Väinö on alkanut toistamaan enemmänkin sanoja. Isi (iti), Lauri, telkkari, hyvä... äitin se osaa jo huutaa ja näiden lisäksi tuli vielä kuukausi sitten poika ja Väinö. Lisäksi äm-mäm-mää on tullut takaisin ilman ään pilkkuja. Jäi nimittäin hetkeksi pois, kun herra oppi istumaan ja konttaamaan.

7 kk

Pikkuisäntä on saavuttanut jo seitsemän kuukauden iän. Se myös tarkoittaa sitä, että aivan liian pian minulta loppuu äitiysloma. Ajattelin kuitenkin olla kotona vielä vuoden vaihteeseen asti. Tilannehan on se, ettei minulla ole työpaikkaa mihin palata, joten kohta puolin pitäisi varmasti sellaista alkaa hakemaan. Yhtä olen jo hakenutkin - olisi ollut juuri minulle sopiva kuvauksesta päätellen - mutta eipä sieltä ole otettu yhteyttä. No, ainakin tuli treenattua työhakemuksen tekoa, itsensä kehumista, sekä päivitettyä CV.

Monesti kuulee naisten suusta, että he haluavat ensin vakituisen työpaikan ja säästöjä, ennen kuin haluavat "hankki" lapsia. Olisihan se helpompaa, että olisi se työpaikka mihin palata, mutta en koe, että tämä tilanne olisi yhtään huonompi. Luulisi, että jotain töitä saisi, vaikkei ihan oman alan töitä heti saisikaan. Vaikka niitä tietysti haluan. Säästöjä on tietysti hyvä olla, sillä useimmat haluavat/tarvitsevat lapselleen esimerkiksi pinnasängyn, rattaat, turvakaukalon autoon, vaatteita, myöhemmin syöttötuolin yms. Totuus on kuitenkin se, että hyvin vähälläkin pärjää, varsinkin jos on hyvät turvaverkostot. Vaatteita voi saada lainaksi tai ostaa kirpputorilta. Pinnasänkyä ei välttämättä tarvitse pitkään aikaan, vaan yöunet voidaan nukkua perhepedissä. Rattaita ei välttämättä tarvitse, kantoliina voisi ihan hyvin hoitaa samanasian. Jos ei olisi autoa, ei tarvitsisi turvakaukaloa. Syöttötuolinkin saisi varmaan edullisesti kirpputorilta... Oih, osaisinpa elää tuollaista elämää. Me olemme kuitenkin näköjään sellainen perhe, että tykkäämme ostaa tavaraa uutena ja yleensä myös laadukasta tavaraa (ainakin lapsellemme). Syöttötuolin ja hoitopöydän pitkäikäisyys oli ainakin minun valintakriteerien kärjessä, sillä ne vievät muuten turhaa säilytystilaa. Haaveissa on kuitenkin suurempi kuin kolmihenkinen perhe. Vaatteita olemme onneksi saaneet lainaan, mutta niitä on tullut ostettua myös itse - yleensä uutena. Hankinnoissa olemme saaneet apua myös isovanhemmilta, mikä on ollut suuri apu. Täytyy myöntää, että nämä vauvatavarat tuovat vauvaperheen arjen tuntua. Ikään kuin vauvalle on tehty tilaa meidän pieneen asuntoomme :).

Unikoulu jatkuu flunssan jälkeen. Sen aikana lipsuin yösyötöistä ja saimme tuta sen, kun päätimme taas alkoittaa unikoulun uudelleen.

Yö 2.1 19:30 Väinö nukahtaa. Puolen yön aikaan Väinö herää ja huutaa tunnin verran enemmän tai vähemmän ja vuorottelemme isännän kanssa tuudittelua. Sama toistuu puoli neljän maissa. Viideltä syötin ja puoli kahdekaan asti sain nukkua. Olimme kyllä kumpainenkin vanhempi todella poikki tuon yön jälkeen. Onneksi tällaista ei ole useasti!

Yö 2.2 Väinö nukahti 19:20. Kahden ja kolmen maissa oli pientä rauhoittelua. Neljänltä syötin, puoli seitemältä otin viereen ja vartin päästä nousimme ylös, sillä oli vauvauintiaamu. Helpompaa jo!

Yö 2.3 20:05 Väinö nukahtaa. Olimme saunassa illalla, joten iltatoimet hieman pitkittyivät. Hän heräsi ensimmäistä kertaa vasta 4:40 syömään! Hurraa! Tunnin päästä hän heräsi uudelleen ja jostain syystä tarjosin silloinkin maitoa. Taas tunnin päästä hän heräsi, mutten vielä halunnut puoli seitsemältä nousta ja sain hänet nukahtamaan uudelleen. Vähän ennen kahdeksaa nousimme aamupuurolle.

Toivoa on.

Karhunpoika sairastaa, häntä hellikäämme, maito tuore lämpöinen hyväks olla voisi

Unikoulu oli kolmen yön katkolla Väinön nuhan takia, mutta nyt näyttäisi poika olevan niin reipas, että aloitetaan taas alusta. Huutoisat nukahtamiset ollaan saatu sillä pois, että toinen meistä (= minä) on Väinön vieressä kunnes hän nukahtaa. Kyllähän se vähän kitisee vielä, mutta ei huuda. Nukahtamisaika on lyhentynyt puolesta tunnista 20 minuuttiin. Siinä on samalla kiva hetki itselle lueskella. Nykyään tulee luettua ihan liian vähän.

Olen ottanut itselleni tavoitteeksi vähentää Internetissä vietettyä aikaa - varsinkin iltaisin. Tässäpä ensimmäinen konkreettinen onnistumistulos. Tykkään edelleen neuloa sukan sillä ohjeella, minkä opin ala-asteella. Novitan ohjeissa on usein kärkeen tehty nauhakavennus, minä pidän tuosta sädekavennuksesta.

Väinölle villasukat. Täytyy varmaan talvella tehdä isommat.
Sen verran jämptit tuli.

BB alkoi taas ja täytyyhän sitä jälleen kerran katsoa myötähäpeästä huolimatta. Sarjassahan on mukana iso kourallinen siideripissiksiä ja niiden toilailuja hauska seurata. Ei sillä, että normaalissa elämässä jaksaisin kyseistä ihmislajia. Ne vois kuitenkin pudota aika pian pois. Telkkaria katsellessa on kiva neuloa. Nyt kun vain saisi noista jämälangoista osan pois ja keksisi lisää neulottavaa :). Violettia lankaa olisi tarjolla. Tarvitseeko joku jotain? En halua tehdä Väinölle violettia villapukua talveksi.

Olohuoneemme koki mylläyksen, kun sinne saapui uusi, pienempi sohva. Nyt on paljon enemmän tilaa leikkiä ja (ne tietää, jotka täällä on käyneet) enää ei ole työtuoli keskellä kulkuväylää! Vielä muutaman kalusteen siirto makuuhuoneessa ja yksi lipasto sinne, ni sit on taas tilaa. Vaikka kyllä mua aika usein ahdistaa tää ahtaus, varsinkin kun on kaksi pyykkitelineellistä pyykkiä kuivumassa.

Unta palloon, pallo hukkassa

Unikoulu jatkuu.

Yö 3. Ensimmäinen herätys hoitui ennätyspikaisella tassutuksella, toinen herätys syötöllä puoli kuudelta. Täydellistä!

Yö 4. Väinö oli nukkunut liian vähän päivällä. Nukahtamisen jälkeen heräili aluksi tunnin välein. Huutoa, huutoa, hyssyttelyä, tissiä, huutoa, unta(kin), tissiä... Hyvin hämärä kuva yöstä. Oli niitä pidempiäkin pätkiä.

Yö 5. Huutaen nukkumaan ja yöllä pari syöttöä, kun huusi vain herätessään. Tunnin hyssyttely ensimmäisellä herätyksellä, toinen kuuden maissa. Hyvin on unohtunut jo...

Yö 6. Huutaen nukkumaan (musta on tullut suht kärsivällinen nukuttaja) noin puoli kahdeksalta. Herätys puoli kahden maissa kurkku suorana huutaen. Nyt en antanut periksi, vaan lopulta Väinö rauhottui ja heräsi vasta kuudelta, jolloin annoin maitoa. Yöksi 7 on varattu vesipullo mahdolliseen ensimmäiseen herätykseen.

Naapurit ovat varmasti kiitollisia tästä unikoulusta. Unikoulun myötä on siis tullut TODELLA paljon itkua ja huutoa tähön huusholliin. Aikasemmin sellaista ei juuri ole ollut - varsinkaan nukkumaan mennessä. Tuntuu ettei Väinö tahtoisi nukkumaan. Päikkäreillekin menee huutaen. Ehkäpä kahdet päikkärit voisivat olla paikallaan kolmien sijaan. Nyt kun ei tarvitse herätä arkena herätyskelloon. Vai osaako tuon ikäinen jo protestoida?

Tää on nyt melkein rankempaa kuin aikaisemmin. Mut täytyy sen nyt oppia. Pitkää pinnaa tarvitaan (ja väsyneenähän sitä ei juuri ole...)! Oma unirytmikin taitaa kaivata pientä viilausta.

Jos ei halua nukkua, voi seisoa.

Näin hienosti poika nukahti autoon matkalla Espooseen.

EDIT//

Lisätään vielä se yö 7. Herra nukahti puoli kasilta, havahtui imurointiin puoli ysiltä, mutta nukahti pian uudelleen. Heräsi puoli kahdelta ja halusi tissiä. Ihan kuin hän olisi huutanut: "Äiti, tittiä!" En antanut ja rauhoittelussa vierähtikin puolitoista tuntia! Monta kertaa näytti siltä, että Väinö nukahti, mutta sitten alkoi uusi huuto. Vesi melkein pahensi tilannetta, sillä hän heräsi ihan rauhallisesti, mutta veden antamisen jälkeen sitten alkoi huutaa (mutta tuli todistettua, että Väinö osaa hyvinkin tehokkaasti juoda nokkamukista).Voih, nyt meinasi multakin loppua pinna. Puoli kuudelta hän heräsi sitten ja syötin, puoli seiskalta otin viereen, kun en tosiaan jaksanut vielä nousta ja puoli ysiin saatiinkin sitten nukkua. Taitaa mennä päivärytmi nyt ihan mönkään tänään.

Kiekot

Nyt on mullekin hankittu oma aloittelijan kiekkosetti: putteri, midari ja pituusdraiveri. Sattuinpa vielä valikoimaan kivan värisuoran. Nyt sormet syyhyää rangelle lähtöä. Harmi, että frisbeegolfkenttä on sellainen, ettei siellä voi rattaiden kanssa mennä kuin muutaman radan. Eli jos haluaisimme mennä kentälle kiertämään, pitäisi Väiski saada hoitoon. Ensi viikolla sitten. Mutta jos huomenna vaikka rangelle tosian...