Tipu tipu

Tänään oli hyvä päivä. Väinön päikkärit oli täydelliset! Aamulla heräiltiin vähän ennen yhdeksää. Väinö oli ihanan aktiivinen ja sosiaalinen aamulla ja ensimmäiset kolmen tunnin päikkärit hän nukkui parvekkeella. Puoli kahden maissa heräteltiin hänet ja hän jaksoikin taas innostua muun muassa Tipu-katselukortista kummitädin käydessä vierailulla. Kolmelta olikin taas kolmen tunnin päikkäreiden aika. Ne hän vietti vaunuissa, kun kävin kaupungilla kiertelemässä (ja vähän shoppailemassa). Kotiin tultua hän heräsi ja jaksoi taas olla innoissaan maailman menosta, kunnes kahdeksan aikaan saimme hänet jälleen nukkumaan. Siellä hän nyt kehdossa koisii yöuniaan :). Aikaisemmin iltapäiväpäikkärit ovat olleet hyvin hankalia. Hän ei millään malttaisi nukkua niitä. Täytyy siis vain ulkona nukuttaa, kun siellä uni tulee paremmin. Ihanaa, kun ei ollut koko päivänä väsymysnurinaa ollenkaan! Tällaisia päiviä lisää :). Ja vielä kun tulisi noihin yöunipätkiin aina pari tuntia lisää. Edelleen heräilen 2-3 tunnin välein joka yö... Kai nuo unet jossain vaiheessa pitenee.

Tipua tuijottaen.

Tipu-kuva oli tosiaan jälleen suosiossa, kun tehtiin isännän kanssa ruokaa. Hyvin viihtyi poika sitterissä, kunnes sitten olikin meidän ruokailun aika, niin hän alkoi tietenkin kyllästyä kuvaan ja nälkäkin taisi vaivata. Nuo Onnin ja Ilonan katselukortit on kyllä ihan huippuja. Kävin niitä hakemassa muutaman lisää tänään.

Olen törmännyt ongelmaan nimeltä Ankea imetysvaate"muoti". On fakta, että imetysaikana on käytännöllistä pitää imetyspaitoja. Ne vain ovat a) rumia, b) lyhyitä, c) osittain epäkäytännöllisiä. Eniten ärsyttää se rumuus. Nainen on uhkeimmillaan ja väsyneenäkin hehkeimmillään imetysaikana ja mulla on ainakin sellainen olo, että olisi ihana pukeutua NAISELLISESTI (ei yleensä ole sellainen olo!). Tänään kävelin siis kangaskauppaan ostamaan "tosi naisellisia" trikookankaita ja suunnittelin jo tuossa muutaman paidan. Vielä kun löytyisi jostain tarmoa ommella ne. Nyt on kyllä sellainen olo, että tekisi mieli tehdä käsitöitä. Myös kevät-/kesähattu olisi kiva kutoa tai virkata. Toivottavasti kankaat eivät jää pussin pohjalle, vaan saan oikeasti jotain aikaiseksi.

Gigl Gigl

Eilen oli hauskaa: koko perhe nauroi poskensa kipeiksi.
Imetin Väinöä sohvalla ja isäntä istui vieressä. Katsottiin Amerikan hauskimpia kotivideoita ja isäntä nauroi jollekin videolle. Väinö pysähtyi katsomaan häntä ja hymyili. Isäntää tietysti alkoi naurattamaan enemmän ja niin alkoi Väinökin omaa hönötysnaurua. Siinä sitten naurettiin kaikki yhteen ääneen melkein kippurassa. Heh. Odotan kyllä sitä, kun se kikatusnauru alkaa.

Varsinkin aamuisin hymynaama saa leveät
hymyt ja kujerrukset. Ja kunnon muuvit.

Toukokuun alussa aloitetaan vauvauinnissa ja kävin tänään ostamassa pikkuiset uikkarit. Oli kyllä todella erikokoisia uikkareita. Nuo on kokoa 74 (!) ja yhdet 60 kokoa olevat oli isommat. Siinä sitten arvoin, mitkä otan ja onneksi nuo olivat hyvät. Ei kai tuo lantio kauheasti ehdi kasvaa? Vaipan tai uimavaipan ei siis ole tarkoitus mahtua. Noilla pöksyillä saa eniten aistiärsykkeitä vedestä. Suosittelivat siis tuollaisia, ettei sellaista kokopukua.

Tuleva vesipeto.

Ensimmäinen matka

Väinö pääsi ensimmäiselle reissulleen, kun käytiin Hollolan mummolassa vierailulla. Matka oli hyvin opettavainen sekä meille että Väinölle.

Lähdimme liikkeelle Väinön normaalin päiväuniaikaan, kun ajattelimme, että saamme rauhassa ajella. Yleensä Väiski tykkää olla autossa, nukahtaen melkein heti kun auto käynnistetään, ellei ole nukahtanut turvakaukaloon jo kotona. Menomatkalla hän kuitenkin heräsi jo 70 kilometrin jälkeen. Onneksi olimme ajatelleetkin pientä huoltoasemapysähdystä Suomusjärvellä, sillä auton rengaspaineet olivat jääneet tarkistamatta. Väinökin tankkasi. Pysähdyksestä tulikin pidempi, koska piti käydä myös vaihtamassa vaippa. Tajusin, kuinka eritasoisia lastenhoitohuoneet voivat ollakaan. Tämä ei ollut parhaimmasta päästä. Lopun matkaa matkustin Väiskin kanssa takapenkillä ja hän nukkuikin melkein koko matkan.

Perillä oli hymy herkässä ja kaksi pientä yorkshirenterrieriä yritti tutustua poikaan. Vanhempi koirista, Nero, oli yllättävän kiinostunut vauvasta ja olisi varmaan nuollut tapansa mukaan pikku naaman kokonaan, jos olisi saanut. Nuorempi Otto-koira kävi haistelemassa Väinöä ja halusi sitten vain leikkiä pallonsa kanssa, kuten aina.

Väinöä harmittaa, koiria kiinnostaa.

Otto tutustuu

Otto ei tiedä, onko kiinnostunut vauvasta vai pallosta.

Ilta olikin sitten ihan oma lukunsa. Yleensä laitamme Väinön nukkumaan kahdeksalta ja hän nukahtaa 20:30-21:30 välisenä aikana. Aina. Ei niin tutussa paikassa nukahtaminen ei ollutkaan niin helppoa. Väinö kyllä nukahti, muttei malttanut nukkua juuri ollenkaan. Aina herätessä oli yhtä suuri järkytys paikasta ja hajuista. Lopulta hän sitten nukahti syliin, kun olin itsekin menossa nukkumaan. Onneksi uni maistui äitin vieressä.

Kotimatka menikin hienosti nukkuen koko matkan (olisin minäkin voinut nukkua). Kävimme palauttamassa laina-auton isännän vanhemmille ja Väinö vetäisi kunnon hymyt ja jokellukset. Turun mummila onkin tutumpi paikka. Hieman harmittaa, ettei toiset isovanhemmat asu lähempänä, kun huomasin, millainen vaikutus usein näkemisellä on jo noin pienelle. Mutta olen itsekin kasvanut niin, että molemmat isovanhemmat asuivat toisella puolella Suomea, eikä heitä nähnyt kuin muutaman kerran vuodessa. Muistaakseni ne oli aina hauskoja reissuja, ja kun olin tarpeeksi iso, olin mummolassa ihan yksinkin tai kaksistaan siskon kanssa.

Ai niin, unohdin opettaa omalle äidilleni, kuinka skypeä käytetään :).

Väinön mielestä meidän olohuoneen verhot ovat ihan ykköset! Mikään hänen leluistaan ei kiinnosta yhtä kauan kuin verhon kuviointi. Puuhamatollakin hän joskus jaksaa viihtyä melko kauan ja kurkottelee jo välillä sen pehmolelujakin.

Puut kiinnostavat.

Pää + Mylly

Tässä näpräämäni pää.

Tuimailmeinen "komistus".

Lippalakkipäinen mies ilman vartaloa.

Edelleen on vartalo tekemättä ja on jo keskiviikko. Ehkä huomenna? Tänään ei enää ehdi. Tai siis tavallaan ei ehdi. Illemmalla mennään vauvauinti-infoon ja saadaan vähän lisätietoa ja varmaan alkamisajankohtakin selviää :).

Käytiin tänään Väinön, Jonnan ja Ennan kanssa Myllyn Lindexin baby-aamussa. Kokeilin siellä Babybjörnin rintareppua, joka tuntui todella miellyttävältä ja helpolta laittaa. Itse ostettiin jo aikaisemmin Manducan rintareppu, joka ei ehkä ole yhtä käytännöllinen. Olisipa kaupassa voinut testata vaihtoehtoja. Lindexistä jäi käteen myös muutama body... ihan niin kuin noita 62-senttisiä vaatteita ei olisi tarpeeksi. Niitä on. On kuitenkin kiva ostaa edes muutama vaate itse.

Väinö on tyypillinen mies ostoksilla: ei tykkää. Ensin hänelle tuli heti nälkä ja sitten kuuma (siis siinä rintarepussa ja koska mulla oli paksu huppari päällä). Vaunuttelu ei oikein kiinnostanut, vaan äidin syli oli paras paikka. Ollaan kyllä  mietitty sellaisten matkasrattaiden hankintaa, joihin saisi auton turvakaukalon aluksi kiinni. Silloin ei tarvitsisi pojan herätä, kun lähdetään autosta liikkeelle. Se helpottaisi myös kaupassa käyntiä. Nyt meillä on aina kahdet ostoskärryt käytössä, kun toisessa on kaukalo ja toisessa ostokset.

Myllyssä.

Väinö pääsi liukumäkeen.

Ei ihan vielä ymmärtänyt liukumäen hauskuutta.

Meidän auto, Renault Clio, on sittenkin tilaihme. Tänään kyydissä oli kaksi aikuista, Väinön ja Ennan turvakaukalo ja -istuin (sekä lapset tietysti) sekä Väinön rattaat. Rattaathan mahtuvat muutenkin juuri ja juuri autoon. Alaosa takakonttiin ja koppaosa on aikaisemmin mennyt takapenkillä. Nyt se ei sinne mahtunu, niin se piti laittaa kasaan ja sain sen sitten litistettyä penkkien väliin. Onneksi sitä ei tarvitse joka päivä tehdä :D. Isompikin auto olisi kiva!

Väinö Johannes

Eilen vietettiin pikkumiehemme nimijuhlia. Hänestä tuli komeasti Väinö Johannes isänsä sukunimellä. Mietin, haluanko tuoda poikamme oikeaa nimeä julki blogissani vai jatkanko kirjoittamista pikkumiehenä tai muuna vastaavana. Päädyin siihen, että haluan kirjoittaa hänestä Väinönä. Se lipsahtaisi varmaan joka tapauksessa vahingossa - jos ei minulta niin varmaan joltain kommentaattorilta :D.

Nimijuhlista jäi lämmin muisto. Halusimme pienen "virallisen" osuuden ja siitä tulikin oikein mukava. Aluksi muistelimme yhdessä, mitä tunteita Väinön syntymä oli kullekin herättänyt. Sitten näytimme - insinööörejä kun kumpainenkin olemme - Power Point -kuvaesityksen Väinön tähän astisesta elämästä, jonka päätteeksi paljastui nimi. Jännitys oikein tuntui ilmassa, kunnes purkautui nimen tullessa julki. Lopuksi kummit vielä toivottivat Väinön tervetulleiksi kummankin puoleiseen sukuun. Ainakin minulle jäi sellainen tunne, että juhlat olivat lämminhenkiset ja rennot. Toivottavasti vieraille jäi samanlainen olo. Vähän jännitti se, ettei ollut mitään kastejuhlista tuttua kaavaa, vaan periaatteessa ohjelma piti keksiä itse, jos sellaisen halusi.

Vähän nimestä:
Sanoimme Väinöä Väinöksi jo maha-aikana. Yritimme (tai ainakin minä yritin) miettiä myös muita vaihtoehtoja, mutta jotenkin se Väinö oli sitten iskostunut niin kovaa, ettei sitä oikein enää voinut vaihtaa :D. Väinö on kiva nimi. Sen suosio on taas nousussa, muttei se ole kuitenkaan mikään suosituin nimi. Myös isännän ukin setä on Väinö ja minun isäni eno (tämä tosin selvisi minulle vasta eilen). Johannes oli taas melko selkeä valinta toiseksi nimeksi, sillä halusimme molemmat valhemmat antaa pojalle isänsä toisen nimen.

Juhlakalu

Oli muuten hankalaa etsiä juhlavaatteita pojalle. Tuntui, että kaikki juhlavammat vaatteet alkoivat koosta 62. Sen kokoisia olivat myös Väinön juhlavaatteet, tosin housujen lahkeita joiduin hieman lyhentämään. Tuo koko on vielä hieman suuri, vaikka ensimmäiset sen kokoiset vaatteet on juuri otettu käyttöön arkenakin. Rusetinkin jouduin itse ompelemaan, sillä ainoa rusetti, minkä kaupasta löysin, oli vaaleanpunainen.

Tietysti kahviteltiin myös. Halusin tehdä pikkuleipiä, joissa oli hienoja kuviointeja, kuten Mansikkamäen blogissa. Olin jo näperrellyt kutsukortit jalanjälkiteemalla, joten jatkoin sitä myös kekseissä. Kekseistä tuli ihan kivoja, vaikkei ihan esikuviensa vertaisia :). Oli kuitenkin kiva kokeilla jotain uutta.

Näpertelin myös kakun päälle sokeriamassasta hahmo. Siitäkin tuli ihan komea pupujussi. Otin kyllä idean Kinuskikissan blogista. Pursotuksissa en ihan onnistunut. Olen edellisen kerran pursottanut kermavaahtoa varmaan joskus yläasteella. Tai joskus ainakin :).

Pupujussi. Käännä pää tai kone.

(Hitsi, noi pari kuvaa on nyt ihan väärin päin, vaikka olen kääntänyt ne oikein päin... en saa niitä suoraan, joten kääntäkää vähän päitänne.)

Juhlapöydän antimia.

Täytynee vielä kertoa, että Väinö oli kiltisti ja rauhallisesti koko juhlan ajan. Välillä hän nukkui vähän. Kotona hän sai vähän ruokaa ja kakkasi juhlavaatteet keltaisiksi :D. Onneksi tämä kävi vasta kotona.

Kotona tuli väsy.

Tänään kävin sokerimassahahmokurssilla. Se oli pienoinen pettymys, sillä aikaa meni todella paljon siihen, kun yksi osallistujista kysyi aluksi vain kysymyksiä. Kurssin vetäjä ei meinannut millään päästä asiaan, kun sen piti vastailla tämän innokkaan keski-ikäisen naisen irrallisiin kysymyksiin. Annoinkin lopuksi palautetta, että olisimme ehkä voineet harjoitella hahmoja vetäjän kanssa yhtä aikaa. Kurssilla oli kuitenkin materiaalimaksu ja ehdin siinä loppuajassa tekemään yhden pään... Otin kuitenkin vähän sokerimassaa mukaan, jotta voin tehdä sille päälle vartalonkin. Ehkä huomenna ehdin (pakko ehtiä, ettei massa kuivu liikaa!)

On kyllä ihanaa olla äiti! Vaikkakin tällä hetkellä rankkaa, kun on "hieman" univelkaa kertynyt... viime viikolla en osannut nukkua ollenkaa päikkäreitä, kun oli koko ajan mielessä, mitä oli tekemättä. Tällä viikolla yritän ottaa vähän useammat päikkärit.

Vatsanpuruja

Voih, millainen sunnuntai eilen oli. Pikkumiehellä oli vatsanpuruja. Hän itki ja vaikersi kahdesta kymmeneen. Sylissä piti pitää ja pystyasennossa melkein koko ajan. Siinä sitten vuoroteltiin isännän kanssa, jotta toinen sai välillä vähän lepäillä. Jossain vaiheessa luulin, että pikkuinen itkee sitä, ettei saa tarpeeksi ruokaa. Kokeilin sitten pumpata maitoa ja kyllähän sieltä vielä imettämisenkin jälkeen tuli ihan mukavasti. Onneksi yö saatiin nukkua! Nyt sitten odotellaan edelleen kakan saapumista vaippaan. Aamun hymyhetkien jälkeen on taas sylitarvetta ollut. Nyt nukkuu hän. Malttaisinpa itsekin nukkua, mutta tuntuu, että on niin paljon tekemistä.

Saatiin Aarne-serkulta lainaksi leikkimatto, joka ei ole vielä täysin lyönyt itseään läpi, mutta välillä se on hyvä viihdyttäjä. Suurempi hitti on edelleen hoitopöydän yläpuolella olevaan hyllyyn kiinnitetty neuvolasta saatu hymynaama. Sitä katsellessa itku muuttuu nauruksi.

Mitäs kummaa?

Hei mä muistan tän!

Gaggle gaa!

Tänään ei ole hyvä tämä!

Joskus vähän hassutellaankin :)

Joskus nukun näin.

Tutin syöminen on edelleen melko satunnaista. Näittäisi vähän siltä, että jos ollaan pois kotoa, tutti maistuu huomattavasti helpommin kuin kotona. Kaipa hän hakee imemisestä turvallisuuden tunnetta, kun tuttuja hajuja ei ole ympärillä. Kotona maistuu myös minun pikkusormeni imemistarpeeseen :D.

Oma pää ei ole ihan toiminut niin kuin pitäisi. Olen ollut todella hajamielinen viime aikoina. Varmaan luonto on sen niin tarkoittanutkin: nyt hoidetaan lasta ja muista asioista ei tarvitse huolehtia! Väsymykselläkin taitaa olla jotain tekemistä tuon kanssa. Viime viikko oli kyllä melkoista taistelua väsymystä vastaan. Jospa tämä viikko olisi virkeämpi.

Jollain tavalla olen kammoksunut ajatusta julkisesti imetyksestä. Siis esimerkiksi kahvilassa. Kerran olen imettänyt Stokkan kahvilassa, eikä se nyt niin kauheaa sitten ollutkaan. Hävetti vähän se, että pikkumies töräytti kakat melkein heti :D. Ei mua tai kahviseuralaista se käry haitannut, mutta miten mahtoi olla viereisen pöytäläisen laita? Ei hän siitä ainakaan poistunut.

Viikon aikana pitäisi alkoittaa valmistelut nimijuhlia varten: ensimmäiset leipomiset sekä kakun koristeiden tekoa. Pojan nimi laitettiin paperiin viime viikolla ja paperin pitäisi olla jo maistraatissa. Sen voin paljastaa, ettei hänestä tule ainakaan Nicoa seellä tai Alexia äksällä :D.

Kasvun paikka

Eipä ole mitään erityistä kerrottavaa. Päivät kuluvat pojan nukkuessa, syöttäessä, vaippoja vaihdellen ja pojan hereillä ollessa häntä ihmetellen ja huvittaen. Tai välillä myös tyynnytellen ja tuuditellen. Nyt on ollut myös ihanat kelit vaunulenkeille. Pääsen minäkin vähän tuulettumaan ja liikkumaan ja karistamaan raskauskilot Aurajoen rantareitille. Kauhean nopeasti pikkumies kasvaa ja nyt hänellä on tosi hieno akne :). Eipä paljon näppylät kyllä suloisuutta haittaa. Ihana hymypoika hän on.

Hymypoika

Yhtenä iltana ei meinattu millään saada häntä tyytyväiseksi. Lopulta käytiin vaihtamassa vaippa ja hän hiljentyi hetkeksi nakuna hoitopöydälle. Siitäpä keksittiin, että ilmakylpy olisi varmaan paikallaan. Lisäksi tutti, vatsan silittely ja lopuksi kestovaippa toivat hänelle rauhan. Mahtoiko vaippa kudita? No, seuraavana aamuna tuli iso kakka ja iso hymy sen perään :D. Ihanaa, että hän osaa nauttia noista helpotuksista. Aika yleinen yhdistelmä tuntuu olevan.

Ensimmäinen kestovaippakokeilu. Taisi olla imua liian vähän,
 sillä jo ensimmäinen pissa tuli läpi...

Päänkannattelun lisäksi pikkumies on alkanut löytää itsestään uusia ääniä. Kovasti odotamme jo ensimmäistä kunnon jokeltelua.

Selkätreeniä ihkaoikeissa retroverkkareissa :).

Ja sitten lepäilyä.

Kylpeminen ja suihkussa käyminen tuntuu olevan pikkumiehen mielestä ihan kivaa. Ilmoitettiin hänet vauvauintiin ja saa nähdä, aloitetaanko jo huhtikuun alussa, kun uusi ryhmä aloittaa vai päästäänkö mukaan vasta toukokuussa, kun täyttyy kolmenkuukauden ikä. Painoraja 5 kg kyllä täyttyy varmasti huhtikuun alkuun mennessä, ellei ole täyttynyt jo.

Puhdas poika!

Parin viikon päästä vietetään meidän suvun ensimmäisiä nimijuhlia. Maistraattiin pitäisi ilmoittaa 31.3. mennessä nimi (juhlat tosin vietetään ennen sitä). Vielä se lappu lojuu täyttämättömänä pöydällä, vaikka nimikin taitaa olla jo päätetty. Jotenkin mietityttää vielä, että onko se sittenkään se lopullinen kokonaisuus. Taitaa olla. Ehkä saadaan ensi viikolla hoidettua paperi eteenpäin.