Syksy on saapunut Turkuun

Kesän aikana parvekkeella on kasvanut chilejä, pieniä tomaatteja, basilikaa ja korianteria. Täytyy sanoi ettei tän vuoden sadon käyttö ole ollut kovinkaan kummoista. Tomaateista osan olen syönyt, mutta osa on jäänyt syömättäkin, sillä ei ole tehnyt mieli tomaattia juuri ollenkaan. Ajatus niiden syömisestä on tuntunut melkein vastenmieliseltä, mutta nyt taas tauon jälkeen voisin kuvitella syöväni niitä. Chilit on kerätty ja odottavat käyttöä. Muutama ollaan jo testattukin ja tarpeeksi tulisia tuli jälleen. Basilikat ja korianteria jäivät myös liki käyttämättä. Oli silti taas kiva seurata, kuinka siemestä kasvoi eri kasveja :).

Ensimmäinen mustasilmäinen susannakin ilmestyi köynnökseen.

Ja keittiö sai uuden verhon. Kuva ei ole kyllä parhain. Isäntä sanoi, että tuo on talvinen verho, kun tuo kuviointi tuo mieleen talventörröttäjät.

Inssi on varattu vajaa parin viikon päähän. Huh. Sitä ennen on vielä muutama ajotunti jäljellä. Uskon, että se menee ihan hyvin. Peukut pystyyn!

Syyskuun alettua alkoi jälleen neulominen. Nyt on syksyn ensimmäiset pitkät sukat menossa Novitan Nalle-langasta, päivänkakkara värityksellä. Ostin sitä jo kesällä pari lankakerää, kun se oli niin kivan väristä, mutta kesällä ei huvittanut neuloa. Seuraavaksi luultavasti vuorossa neulebolero.

En ole kummemmin syksyihminen, mutta kyllä on taas ihana syksyn tuoksu ulkona. Yhtenä päivänä tajusin, että talvena tuli tehtyä useita kävelylenkkejä pakkasella, mutta kesän auringon paisteessa ei juuri ollenkaan. Täytyy alkaa taas ulkoilemaan enemmän.

Teoriakoe

Kuluneella viikolla oli autokoulun teoriakoe. Pääsin läpi vain kahdella virheellä! Jes jes! Mulla oli ennen teoriakoetta ajotunti. Opettaja sanoi ajotunnin alussa, että nyt on kaikki asiat käyty läpi ja ajellaan vain. Se toi jotenkin kummasti itsevarmuutta ja tunnin aikana oli hyvät turinatkin opettajan kanssa. Olen kyllä ollut tosi onnellinen siitä, että sain naisopettajan, sillä meillä on ollut kyllä hyvät puheenaiheet joka tunnilla. Tunnelma on ollut jotenkin välitön eikä ole tarvinnut olla kiusaantuneessa hiljaisuudessa. Ajattelin ennen autokoulua, etten varmasti pysty keskustelemaan alussa ajon aikana, mutta eipä se ole ollut ongelma. Välillä on kuitenkin täytynyt keskittyä kunnolla ja on jäänyt juttu hetkeksi kesken. Mutta kuitenkin, unohdin ajotunnin aikana, että olen lopuksi menossa teoriakokeeseen, joka oli kyllä hyvä juttu. Näin vanhempana olen alkanut jännittää todella kovasti ihan kummallisia juttuja. Jos olisin ollut vain kotona ja odottanut, että koska mun pitää lähteä, niin olisin kyllä ollut täysi hermoraunio. Nyt alkoi jännittää vasta kun istuin tietokoneen ääreen.

Töitä on enää neljä viikkoa jäljellä. Jatkosta on kyllä puhuttu, mutta en vielä tiedä miten käy. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että säästölinjalla ollaan, eikä jatkoa varmaankaan tule. Toisaalta olisi kyllä kiva saada töitä loppuvuodeksi, toisaalta taas työttömän arki lomana olisi ihan paikallaan. Olen viimeksi pitäynyt kesälomaa vuonna 2006. Saa nähdä, miten käy. Vakituisia töitä on kuitenkin ihan turha lähteä hakemaan tässä vaiheessa. Mahtaisinko kelvata henkilöstövuokrauksen kautta jonnekin pätkätöihin?

Meidän mustasilmäsusanna päätti kukkia vasta syyskuussa. Laitoin ne kyllä aika myöhään kasvamaankin, että eipä ihme. Kauhean suuren köynnöksen se kuitenkin viitsi kasvattaa ennen kukkia. Annoin sen sitten kasvaa mihin suuntaan vain, en jaksanut sitä turhaan pakottaa tiettyyn suuntaan kasvamaan, kun kuitenkin halusi mennä valoa kohden. Olisi pitänyt varmaan vähän lyhentääkin sitä jossain vaiheessa. Enpä ottanut sen kasvatusta liian vakavasti :). Hauskasti kyllä alaspäin valuneet/kasvaneet oksat kiertyivät takaisin ylöspäin omaa varttaan pitkin. Luonto on kyllä ihmeellinen. Tässä vain osa köynnöstä.

Yksikään susanna ei kuitenkaan ole mustasilmäinen... ehkä hyvä niin. Meillä on kokonaisuudessaan onnellinen perhe, köynnöksiä myöten :).

"Onko ollut onnellista aikaa?"

Eilen oltiin isännän kanssa vaatekaupassa ja yksi nainen tuli viereeni ja kysyi:
"Ootatko sä vauvaa?"
"Joo", vastasin.
"Onko ollut onnellista aikaa?" se jatkoi tuijottaen jotenkin haltioituneena. Tai oikeastaan en tiedä, millainen sen katse oli. Se näytti vähän siltä, kuin se olisi yhtäkkiä tullut kadulta siihen erikoisliikkeeseen kummastelemaan mun masukumpua. No kuitenkin, oli aika rohkea kysymys, sillä vatsani on vielä sen näköinen, että kesällä olisi maistunut siideri liikaakin :). Mutta totta se on, meille tulee vauva! Ja kyllä, odotusaika on ollut onnellista. Olen onneksi selvinnyt ilman aamupahoinvointeja ja muita hormonimyrskyjä. Harmi vain, että alkuraskauden levollinen olo on häipynyt ja olen taas oma lyhythermoinen itseni... Tästä lähtien siis tiedossa myös odotusbloggauksia. Jostainhan sitä on kirjoitettava, kun kerran opiskelutkin sain päätökseen :D.

Sintin olisi määrä tulla kylmään maailmaan helmikuussa. Kummastuttaa, kun moni, jolle olen kertonut lasketun ajan, heittävät melkein ensimmäisenä kommenttina, että heti joutuu pukemaan vauvalle paljon päälle jne. Okei, varmaan se alussa vie aikaa ennen kuin oppii, mikä pikkuiselle on oikea määrä vaatteita, mutta en itse ainakaan koe sitä minkäänlaisena ongelmana tai miinuspuolena. Hienoa vain, että vesimiesperheeseen saadaan toivon mukaan yksi vesimies lisää :D.

Autokoulu on edennyt siihen pisteeseen, että ensi viikolla on teoriakoe. Ajotunteja on vielä - onneksi - reilusti jäljellä. Tällä viikolla pääsin jo hurjastelemaan moottoritielle. Ei se vauhti tuntunutkaan siellä muiden seassa niin kovalta kuin alunperin olin kuvitellut sen ratin takana tuntuvan. Olen myös oppinut pikku hiljaa tykkäämään ajamisesta, vaikka vielä se tuntuukin havainnoinnin osalta hankalalta. Yksi syy siihen, miksi ajokortin ajaminen on lykkäytynyt monella vuodella, on nimen omaan ollut se, ettei ajaminen ole minua kiinnostanut. Viime keväänä, kun kävin elämäni ensimmäistä kertaa ajamassa cartingia, en saanut siitä oikeastaan mitään irti. Ainoastaan pahan mielen, kun en oikein hallinnut sitä ajamista.

Autokoulu

Aloitin heinäkuun alussa autokoulun. Aikaisemmin ajokortin ajaminen ei ole kauheasti kiinnostanut - ja jos totta puhun, niin en ole ajamisesta kauhean kiinnostunut edelleenkään. Nyt oli vain hyvä sauma autokoululle ja ehdin sitä noin vuoden ajan harkitakin.

Teoriatunteja on takana jo useampi, mutta ajotunteja vasta yksi. Ensimmäinen tunti meni kivasti parkkipaikalla opetellen, mutta ensi kerralla joudun ehkä jo liikenteen sekaan. Olen sen verran haaveileva ihminen myös liikenteessä (ainakin pyörällä), että jännittää seuraava tunti. Miten ehdin huomata kaiken tarvittavan ja vielä reagoidakin oikealla tavalla? Yllätyin kovin, kun tajusin, ettei jarrua voi vain polkaista pohjaan, vaan että se on hyvin herkkä poljin. Eikö voikaan tehdä äkkijarrutusta, kun ei tiedä, mitä pitää tehdä ja miten reagoida? Kaasukin tuntui herkältä, tosin mieluummin ajoin hiljaa ja 40 km/h tuntui tosi kovalta vauhdilta :D.

Sitten. En ymmärrä autoista muutenkaan juuri mitään, mutta silmiäni hivelee Citroën C4 kolmeovisena.

Mutta en kuitenkaan haluaisi kolmeovista autoa, niin ei tuo "lisäovillakaan" hullumman näköinen ole.

Tuo autohaaveilun toteutuminen taitaa jäädä vielä vuosien päähän. Ehkä joku vähän halvempi malli ensin. Jos saan töitä syyskuun jälkeen.

Savonlinna

Olavinlinna on yksi hienoimmista linnoista Suomessa.

Käytiin juhlistamassa äitiä Savonlinnan oopperajuhlilla. En olekaan aikaisemmin käynyt katsomassa oopperaa ja Don Giovanni oli hyvinkin positiivinen kokemus ensimmäiseksi oopperaksi. Minua tosin häiritsi hieman se, ettei lavalla kauheasti tapahtunut mitään, vaikka olisi voinut esim. avustajia käyttää hyväksi todella paljon enemmän. Tanssijaiskohtauksessa ei kyllä paljoa tanssittu. Mutta muuten oli kyllä ihan hyvä. Laulu ja musiikki taisivat olla pääosassa.

 Juhlaillallinen Olavinlinnassa. Tunnelma oli kohdillaan!

 Don Giovannin kiitokset.

Yövyttiin perhetuttavien mökillä Punkaharjulla ja oli ihana palata lapsuuden maisemiin. Jostain syystä Punkaharjun kauniit maisevat ovat jääneet erityisesti mieleeni, vaikka siellä ehdittiin asua vain kolme vuotta. Toisaalta ne taisivat olla sitä aikaa, kun vietettiin paljon aikaa ulkona ja käytiin koko perheen voimin retkillä luonnossa ja uimarannalla.

Punkaharjun harjualueelta. Pala kauneinta Suomea!

Paluumatkalla käytiin vielä loma-asuntomessuilla Mäntyharjulla. Vaivaisessa 34 asteen helteessä oli melko tukalaa kierrellä, mutta onneksi asunnoissa oli sisällä viileää ja vieressä olevalta järveltä tuuli aina välillä raikkaasti. Bongattiin siskon kanssa kiva sauna meidän mökin rantaan :D.

Tynnyrisauna: pieni ja kompakti.

Tänään käytiin vielä pikaisesti Turun keskiaikaisilla markkinoilla. Siellä on kyllä tunnelma kohdillaan. Matkaa jatkettiin kuitenkin aika pian uimaan ja kun kotiin päästiin niin alkoikin sääennusteen lupaamaa ukkoskuuro. Kyllä jytisee!

Koppodikoo.

Täytekakkutoukokuu

Täytekakkua saa harvoin, mutta toukokuussa minulla oli varsinainen täytekakkutoukokuu. Kuukauteen mahtui kahdet synttärit, yhdet hautajaiset, töissä neljät kakkukahvit, valmistujaiskahvit koululla ja vielä vapuksi tehty kakku, jota söin yksin melkein viikon :). Lisäksi tähän samaan sumaan voi laskea eiliseksi tehdyn kakun. Eilen juhlitiin omia ja veljen valmistujaisia ja oli kiva saada lähimmät sukulaiset kylään yhtäaikaa. Täytekakkuna samanlainen kakku kuin vappuna erilaisella ulkoasulla.

Jotenkin ei tehnyt mieli juhlia mitenkään railakkaasti, joten sukujuhlat oli mukava vaihtoehto :D. On tässä elämän aikana ehtinyt railakkattaita juhlia jo viettämäänkin. Muutaman kaverin kanssa käytiin illalla vielä Vaakahuoneella kuuntelemassa jazzia ja samalla kuokkimassa häiden jatkoilla.

Insinööri (AMK)

Olen nyt sitten elintarviketekniikan insinööri! Paperit sain viikko sitten ja niiden mukaan olen oikeutettu käyttämään ammattinimikettä insinööri (AMK). Olin kyllä hieman hämmentynyt, kun mun papereilla ei stipendiä saanut, vaikka ainakin yksi, jolla on taatusti huonompi keskiarvo, sellaisen sai. Ja ne jaettiin nimenomaan hyvästä opintomenestyksestä. Mutta eipä haittaa. Pääasia, että opiskelu on vihdoinkin ohi. Seuraavaksi opitaan työelämässä :D.

Töissä onkin ollut oikein mukavaa. Työnjohto on selvästi sellainen työtehtävä, joka sopii minulle ja jossa viihdyn. Ihanaa, kun työpäivän jälkeen ei välttämättä olekaan niin puhki ja poikki kuin aikaisempina kesinä, kun olen tehnyt fyysisempää työtä. Kuulin myös viime viikolla, että yksi nainen, joka jäi vuorotteluvapaalle, olisi halunnut minut sijaiseksi, mutta samalla minut haluttiin tuohon nykyiseen tehtävääni. Mahtaako kesän jälkeen sittenkin löytyä jotain töitä minulle samasta yrityksestä?

Kuvan mekko on muuten itse tehty. Kaupasta ei löytynyt mitään kivaa pitkää mekkoa, joten marssin kangaskauppaan ostoksille. Tuo kangas osui silmääni kolmena eri värinä, joten valinta oli tehty. Mekkoon piti aluksi tulla halterneck-yläosa, mutta teknisten ongelmien takia päädyin sitten naruolkaimiin. Mekosta tuli kyllä ihanan kesäinen. Nyt vain odotan, että tulisi lisää kesäjuhlia, joihin sen voisi laittaa päälle :D.