Pohdinta

Tänään alkaa Neloselta Dance. Katsoin ensimmäisen jakson ennakkoon Ruutu.fi:stä ja mieleeni nousi vain ajatus: tanssimaailma on melkoisen naiivi. Muistan, kun itsekin aikoinaan tunsin, että tanssi on mun ilmaisukeino ja kuinka paljon iloa ja nautintoa se mulle antoi. Sinänsä olisin voinut 8 vuotta sitten samaistua täysin Dancen kilpailijoihin. Enää en. Ajattelin vain, että kyllä nuokin vielä tuosta kasvaa… Tuntui kauhealta ajatella noin! Niin, tanssi on ollut aikoinaan mulle todella tärkeää ja elämä ilman sitä ei olisi tullut kuuloonkaan. Nykyään olen eriytynyt siitä maailmasta aikalailla täysin, sillä treenaaminen ei enää tunnu samalta. Se ei anna enää sitä nautintoa, mitä se joskus antoi.

Olen huomannut, että aikuistuminen on muutenkin jo todella liki. Omat unelmat perheestä ja ikiomasta asunnosta, AUTOSTA ja hyvästä työpaikasta ovat mielessä joka päivä. Haluaisin mennä yhtäkkiä elämässä rutkasti eteenpäin ja välillä ahdistaa paljonkin se, että vielä on opiskeluelämää hieman jäljellä. Onneksi ei enää paljoa.

Joskus vuosia sitten Sub tv:ltä tuli Iso-Britannian Big Brother ja se oli musta ihan huippu. Katsoin varmaan 3 tuotantokautta ja se oli jotenkin niin hyväntuulinen, vaahtokarkkimainen ohjelma, että jäin koukkuun. Suomen BB ei ole sitä. Ehkä ensimmäinen tuotantokausi, mutta ei enää. Nykyään se on pelkkää pehmopornoilua. Mua ärsytti jo viime syksynä se avoin köyriminen siellä ja olen sitä mieltä, että meno talossa tänä vuonna on menossa samaan suuntaan kuin viime syksynä. Asukkaat todellakin pilaavat pornoilemalla sen hyväntuulisen formaatin, missä pitäisi olla enemmän normaaleja ihmisiä, eikä pelkästään marginaalin edustajia. Huh. Tänä vuonna en aio seurata BB:tä. Mua hävetti jo 3 minuutin ohjelman seuraamisen jälkeen.

Tuulihatut

Kesä on mennyt ihan mielettömän nopeasti.  Töitä on jäljellä enää viikko ja sitten alkaa jälleen koulu - viimeinen vuosi!

Pientä uudistusta kotiin: keittiö sai tänään uuden verhon (tosin en ylety laittamaan sitä ikkunaan) ja uudet patalaput. Harmaiden kaakeleiden kanssa käy hyvin turkoosin sininen, joten se on verhon ja patalappujen väri :D. Tai ehkä nuo patalaput ovat enemmän vain siniset.

Tomaatit ovat pikku hiljaa kasvaneet ja muuttuneet punaisiksi. Jostain luin, että liian korkea lämpötila estää punaisen värin syntymisen.

Tein tuulihattuja, jotka uunissa oli aika upean näköisiä, mutta jäivät sitten hieman raaoiksi ja lösähtivät kun otin pois uunista :/. Laitoin ne kyllä vahingossa liian alas, eikä ne saaneet oikein kunnolla väriä. Meijän uuni on muuten aika täydellinen paistoissaan!

Uusi puhdas sivu elämässä

"Kirsi Ranto paloi loppuun", kertoo MTV3:n viihdeuutiset. "Oli raskasta huomata, että unelma kääntyikin päälaelleen," Kirsi sanoo.

Minulla on samanlainen olo. Nyt.

Meillä oli entisten luokkalaisten kanssa lauantaina tapaaminen treenimeiningillä ja osasin jo etukäteen hieman pelätä sitä, että siitä tulee vaikeaa. En osannut kuitenkaan odottaa, kuinka vaikeaa siitä oikeasti tuli.

En voi enää sanoa itseäni ammattilaiseksi tanssin saralla. Se lukee paperilla, mutta se ei ole enää minussa. Vaikeinta on sulattaa se tunne, mitä ei enää tullut tanssiessa. Se ei tuntunut enää samalta. Se ei tuntunut enää ihanalta, enemmänkin pakkopullalta. Kehossa ei ollut enää mitään jäljellä - olo oli kuin norsulla posliinikaupassa.

On siis aika oikeasti siirtyä eteenpäin ja jättää taakse "edellinen elämä". Nyt on aika insinööriyden, nörttiyden ja muun tärkeän.

Lisää.

Tulipa mieleen, että tuossa edellisessä kirjoituksessa "haukkumani" kirja ei käsitellyt ollenkaan marinoituja lihoja. Myydäänkö Ruotsissa niitä ollenkaan? Luultavasti kyllä. Niissäpä vasta huijataankin kuluttajaa.

Meijän ensimmäiset tomaatit alkavat jo punertua, jee!

Petos lautasellako?

Olin pitkään haaveillut kirjan Petos lautasella (Mats-Erik Nilsson, WSOY 2008) lukemisesta, sillä se vaikutti mielenkiintoiselta ja oli saanut hyvät arvostelut. Löysin sen lopulta kirjakaupasta, kirjastossa se oli aina lainattuna.

Ensimmäisenä kirjassa ärsytti suunnattomasti suomennus (Tuulikki Valta). Huonot ja epäloogiset lauseet vaikeuttivat lukemista ja välillä piti lukea jokin kohta useaan otteeseen, että ymmärsi, mitä siinä oikein haluttiin sanoa. Kokonaisuudessaan sisältö oli hyvin pinnallista ja jopa provosoivaa. Kirjoittaja, joka on toimittaja, oli selvästi saanut shokin huomatessaan, että hänen pistaasijäätelössään onkin pinaattia väriaineena. Sen pohjalta oli syntynyt laajahko tutkielma erilaisten ruoka-aineiden sisällöstä ja katkeran oloinen kirja aiheesta: voimmeko enää syödä mitään tuotteita, koska niissä on niin paljon muuta kuin ehtaa tavaraa ja meitä vain huijataan. Pinnalliseksi tekstin tekee se, ettei kirjailija ole juuri ottanut kantaa yhteiskuntamuutokseen ja siihen, kuinka elämäntapamme ovat muuttuneet. Kuluttajat vaativat koko ajan lisää tuotteita, joita on helppo valmistaa arjen kiireiden keskellä. Ei ole mukamas enää aikaa valmistaa ruokaa kotona kuin aikaisemmin.

Vielä mitä, huijataanko meitä kuluttajia? Kaikissa ruoissa on raaka-aineluettelo ja raaka-aineet on merkitty siihen paljousjärjestyksessä. Jos osaa lukea ja näkee sen vaivan, niin osaa ostaa ruokaa, jossa ei ole paljoa lisäaineita (jos niin haluaa). Kirjoittajalla ei selvistikään ollu minkäänlaista käsitystä elintarvikeprosessitekniikasta, minkä handlaaminen olisi ehkä tuonut kirjaan toisenlaisen sävyn. Onneksi kirjoittaja sentään muisti mainita, että loppujen lopuksi hän on itse vastuusta siitä ruosta, mitä perheelleen kaupasta kantaa.

Toinen, mikä herätti itsessäni hieman kummastusta, oli Me-lehdessä (sivu 34) ollut kysymys kuluttajalta. Kiteytettynä hän ihmetteli katkerana, miksi nykyään melkein jokaisessa tuotteessa lukee laktoositon, hyla tai gluteiiniton ja mitä normaali, vatsavaivaton ihminen voi enää syödä. LähiSiwastakaan kun ei saa enää normaaleja tuotteita. Suosittelen niille, jotka kauhistelevat samoja asioita, että ottavat asioista selvää. Esimerkiksi kypsytetyn juuston (esim. Emmetal) valmistuksessa - kuten vastauksessa sanotaan - kypsymisen aikana juustossa olevat mikrobit käyttävät kaiken laktoosin ravinnoksi, jolloin juustossa ei ole laktoosia. Esimerkiksi raejuusto ei ole kypsytetty, joten siitä voidaan tehdä nykytekniikalla molempia versioita. Kysyjä oli kauhisteli myös, että Ruispuikuloissakin lukee laktoositon. Onko se sitten pahasta? Apua! Ei ihme, että Valion nettisivuilla lukee, että laktoosittomien tuotteiden käyttö ei aiheuta laktoosi-intoleranssia.

Kunnon vapaapäivä

On ollut ehkä hieman tylsä lauantaipäivä, mikä ei ole ollenkaan pahasta. Tuntuu, että koko kesän joka viikonloppu on ollut jotain ohjelmaa. Ihanaa olla vain kotona ja tylsistyä. Tänään tuli siivousvimma ja jynssäsin uunin todella puhtaaksi. Kiitos Laurin tuoman Grillin puhdistusaineen, hyvin lähti kaikki lika. Näkisittepä, kuinka tuo lasi kiiltää :)

Mulla on pieni epätoivo omasta pukeutumis"tyylistä". Tyyliähän ei ole koskaan oikein ollut. Nyt alkaa olla taas aika uudistaa vaatehuoneen sisältöä, sillä vanhat vaatteet alkaa olla niin kulahtaneita. Jos vain joku kertoisi, minkälaiset vaatteet mulle kävis parhaiten ja millaisesta tyylistä tykkäisin eniten. Tavallaan kyllä tiedän, mutta en osaa ostaa sen mukaisia vaatteita ja olen myös pihi :D. Tuli myös sellainen olo, että olisi kivaa neuloa jokin isompi juttu itselleen pitkästä aikaa. Löysin ihan hyvän oloisen Dropsin nettisivun, jossa on paljon ilmaisia ohjeita. Ja mikä villasukkaohjevalikoima!

Isovelikin kävi tyttöystävänsä kanssa vierailulla ja saatiin niiltä tuparilahjaksi meille sopivat suola- ja pippurimyllyt XD

Juustoa ja saaristoa

Olisitteko uskoneet, että minun ostoskoristani saattaisi joku päivä löytyä samalla kertaa kolmea eri juustoa? Kyllä, se on totta. Pienenä söin pizzankin ilman juustoa. Pitkään maistui vain raejuusto ja Aamupala-juusto. Jälkimmäistä – tai ylipäätänsä sulatejuustoja – en enää syö, sillä kuulin hyvin luotettavalta taholta kuinka ne tehdään. Kypsyneiden juustojen homepalat leikataan pois ja ne käytetään sitten sulatejuustomassaan. Käsittääkseni massa kyllä lämpökäsitellään niin, että homeet tuhoutuvat. Eihän sulatejuusto olisi muuten syöntikelpoista. Nyt olen hörähtänyt ihan täysin mozzarellaan ja loput juustot olivat feta-pinaattipiirakkaa varten. Lauri pyysi mua tekemään kyseistä piirakkaa (en ole koskaan ennen tehnyt mitään suolaisia piirakoita, kun en niistä oikein itse välitä), kun sellaista tarjottiin ystävien kutsuilla muutama viikko sitten. Samalla oli sitten pakko ostaa kauan kaivattu piirakkavuoka!On muuten ihan kivan näköisiä noi muutkin uuniastiat. Haaveissa on annoskupit, joihin voisi tehdä vaikka creme bruleeta.

Saariston rengastien pyöräilyreissu meni ihan hyvin, vaikka välillä olikin siskon kanssa taistoa matkanopeudesta. Olin hieman pettynyt maisemiin, sillä olin kuvitellut, että saaristo on karua ja siellä olisi pieniä kalastajakyliä. Tosi asiassa pyöräiltiin peltojen ja metsien keskellä. Kunnon kalliot löytyivät vasta Naantalista ja parhaat saaristo näköalat olivat lautoilta.

Reissu oli yöpymisten kannalta elämysmatka. Majapaikat oli valittu erikoisesti – viimeinen yö nukuttiin maatilalla. Suosittelen kuitenkin lämpimästi Turku Touringin valmispakettia juurikin yöpymisten takia. Kaikkialla oli ystävällisiä emäntiä ja aamupalat oli hyviä!

Saariston rengastie kuvina ja tunnelmina

Lähtökahvit Café Artissa Turussa. Yksi parhaimmista cappuccinoista ikinä!

Kuusiston linnanrauniot Kaarinassa: + 12 km.

Näin kivasti mennään.

Ensimmäinen yöpymispaikka: Åbolands folkshögsskola, Pargas/Parainen.

Lossiliikennettä välillä Nauvo-Korppoo.

Toinen yöpymispaikka: Rauvais B&B, Korppoo.

Reissun paras (ja ainoa) pihvi. Luulin saavani syödä kalaa koko matkan, mutta jopa ruokapaikan löytyminen Korppoon jälkeen oli ongelmallista. On kyllä saariston idyllikuvitelmat rysäytetty täysin.

Hyppeis, Houtskari. Ei siellä mitän oikein ollut.+12 km

Hellepäivän helpotus. Vesipullo yöksi pakkaseen ja aamulla reppuun. Pysyy pitkään kylmänä. En suosittele hiilihapolliselle juomalle.

Seuraavaksi vaihtui vaatteet uikkareihin ja pulahdin mereen. Vesi oli todella lämpöistä. Houtskari, + 5 km

Etsittiin ruokapaikkaa Iniöstä. Löydettiin jopa Iniö Handel. 

Siinä Iniön ydin.

Kannvikissa lautan odottelua. Kaksi tuntia tuntui liian pitkältä ajalta, koska jalat olisivat halunneet polkemaan :) Päätin harjoitella valokuvausta.

Mereltä.

Kolmas yö nukuttiin aitassa Kustavin keskustassa. Illalla sisälämpötila 26 astetta, aamulla 18 astetta. Gasthaus Roosa.

Oikeasti: Taivassalon keskustan Salen pihalta :D

Taattisten tilan lampaat saivat uuden kaverin. Merimasku.

Viimeinen yö Taattisten tilalla. Vanha pakari, jossa nukuttiin yläkerrassa flikkaitten huoneessa.

Naantalin Kuparivuori.

Naantalin vanhaa kaupunkia. Viimeinen pysähdyspaikka.

Done. 270 km. Matka olisi vierähtänyt varmasti kolmessa päivässä, me oltiin reissussa valmismatkan takia viisi päivää.

Ja parvekkeen kasvatit ovat kovassa kasvuvaiheessa. Nyt on jo isoja chilin palkoja ja tomaatteja tulee melkoisen paljon. Jos ne valmiin kokoiset vain vaihtaisivat väriään punaisiksi.

Illaksi vielä feta-pinaattipiirakan kylkeen banoffeeta! Tekis mieli leipoa vielä lisää...