Töitä, töitä, lisää töitä

Työpaikalla on alkanut olemaan ihan ok. Ei enää ahdista joka päivä sinne mennä. Olen saanut oppia uusia työpisteitä ja sen mukana tehdä töitä ihmisten kanssa, jotka kommunikoivat. On hei kivaa puhua työasioistakin :). Olen kyllä kokenut melkoisen työyhteisön ja täytyy sanoa, että vanhoja työkavereita on ollut useasti ikävä. IKÄVÄ. 

Olen ollut nyt muutaman viikon samassa vuorossa esimiehen kanssa, jonka luulin inhonneen minua. Aikaisemmin siis olen ollut hänen alaisenaan vain tunnin päivästä. Nyt olen ymmärtänyt, että hänellä onkin todella iso luottamuspula työntekijöihin. Ensimmäisellä viikolla hän kyttäsi tekemisiäni. Tällä viikolla olen saanut tehdä vapaasti omia töitäni :). Hänkin on näköjään oppinut minusta sen, että osaan hommani. 

Sopimukseni piti loppua tähän viikkoon, mutta sainkin vielä muutaman viikon lisää. Samoja hommia, mutta pikku hiljaa kurkku vaihtuu punajuureksi. Toisipa syksy muutoksia näihin työkuvioihin. Aivoni kaipaavat enemmän ajattelutyötä!

Vaikka arki vaimona ei ole oikeastaan kummempaa kuin avovaimona, niin on silti ihanaa olla vaimo. Ja kun on vielä niin hieno aviomieskin :). Ja kun tuo Väinökin on kaikkine kiukutteluineen niin ihana. Onni on parasta pääomaa mitä ihmisellä voi olla! Tämän muistan aina muistuttaa itselleni, kun murehdin kaikesta muusta.

Ihana, rakas poikamme on ihan fiiliksissä kirjaimista. Ja tämä äiti on ihan fiiliksissä, kun poika väritti värityskirjasta pallon pallokuviot. Kaikki erikseen.