Bombay curry

Me rakastamme intialaista ruokaa. Turkulainen Delhi Darbar on yksi suosikki ravintoloistamme. Siksipä ajattelimme, että nämä maut haluamme opettaa myös Väinölle.
Syntyi

Vauvan Bombay Curry

Riisiä
Porkkanaa
Marinoimatonta kanaa
Sipulia
Valkosipulia
Tomaattimurskaa

Kookosmaitoa
Kurkumaa
Jauhettua korianteria
(Tomaattipyrettä)

(ei ole suhteita, kun en oikein mitannut)

Keitin noita ensimmäisiä aineksia kattilassa aika pitkään. Soseutin valmiin keitoksen karkeaksi sauvasekoittimella ja lisäsin kookosmaitoa ja pikkuisen mausteita. Tomaattimurskaa oli tosi vähän, joten lisäsin vielä vähän pyrettä. Myös kookosmaitoa jäi meidän ruoasta liian vähän, joten soseesta tuli aika tahmeaa, jota pitää vähän notkistaa vedellä lämmitettäessä. Mutta maistuu Väinölle tosi hyvin!

Onneksi Väinölle on tähän  mennessä maistunut kaikki ruoka. Sormiruokaa ollaan nyt annettu vähemmän aterinoina, sillä se määrä, mitä niistä menee suuhun, ei riittäisi täyttämään tuon touhottajan vaatimaa energiamäärää. Nyt harjoitellaan "einesten" syöntiä, sillä ollaan lähdössä puolentoista viikon päästä Tukholmaan. Helpointa lienee ottaa steriloidut herkut mukaan :).

Aikuisten Bombay curryn ohjeen löydät täältä.

Uusi ulkoasu... jälleen

En pitänyt sen "hienomman" ulkoasun vähäisistä muokattavuusmahdollisuuksista. Siispä takaisin tähän perinteiseen malliin ja syksyinen tunnelma. Ruokajutut ovat edelleen siinä "hienommassa" ulkoasussa. Jes.

P.S. Väinön ensimmäinen hammas puhkesi 2. lokakuuta. Melkoisen terävä on. Itsekin sitä kummasteli.

Yökyöpeli

Tänä aamuna heräsin varpaan puremiseen. Olin havahtunut jo hieman Väinön liikkumiseen vieressäni, mutta kaveri päätti sitten herättää hieman erikoisemmalla tavalla. Isännän hän herätti korvaan puremalla :D. Ensimmäinen hammas on ihan pian ikenestä läpi. Ien on jo hieman koholla ja Väinö kokeilee useasti kielellään muuttunutta ientä. Yksi yösyöttö ei riitä tällä hetkellä, ellei jaksa kuunnella huutoa. En jaksa ja kaksi syöttöä onneksi riittää. Viime yönä Väinö heräsi toisen kerran klo 03:05. Luulin, että digiboksin kello näytti 13:05 - eli vähän yli yksi yöaikaan... Niinpä rauhoittelin pojan uneen, sillä hänhän oli mielestäni syönyt juuri tuntia aikaisemmin. Pian hän kuitenkin heräsi uudelleen ja hän rauhoittui kivasti taas, muttei nukahtanut. Kuuntelin hänen pyörintäänsä sängyssä ja kun hän hermostui, menin jälleen rauhoittelemaan. Puoli neljän maissa tajusin, ettei kello voi olla yöllä 13... Oli toisen yösyötön aika ja herra nukahti välittömästi sen jälkeen. Aamulla hän heräsi ... hmmm ... johonkin aikaan ja otin hänet viereemme. Saimmekin nukkua puoli kahdeksaan asti, mikä on viime aikoina ollut luksusta.

Väinö on tänään kahdeksan kuukautta. On jollain tavalla kiehtovaa, miten varhaisessa vaiheessa kehitystä lajillemme ominainen pystyasentoon nouseminen tapahtuu. Väinöllä on mieletön tarve olla seisoma-asennossa ja hän tulee siitä alaskin jo varsin sujuvasti kyykyn kautta. Jos meillä olisi matalempi sohva tai pöytä, hän kiipeilisi sille varmasti koko ajan. Mummolan portaat hän kävi jo testaamassa ja kiipeily portaalta toiselle onnistui. Kaukosäätimet, mikro, puhelimet ja muu elektroniikka kiinnostaa. Hän on huumorintajuinen on oppinut pärisyttämään isän ja äidin paljasta vatsaa ja nauraa siitä seuranneelle äänelle. Teippivaipan laittaminen on alkanut olemaan niin hankalaa, sillä herra ei pysy paikallaan, että niitä käytetään enää öisin paremman imukykynsä takia. Tuolien alle on kiva kontata, kuten myös kaikista ahtaista väleistä, niistäkin, joista ei oikeasti enää mahdu. Väinö on oppinut kävelemään tukea pitkin ja rohkeasti etenee huonekalulta toiselle. Hän lähtee kontaten karkuun, jos jompi kumpi vanhemmista konttaa häntä vastaan. Väinö nukkuu edelleen useimmiten kolmet päikkärit, mutta ne ovat usein alle tunnin mittaiset. Kahdillakin pärjätään, jos unet on pidemmät. En ole kokenut pakottaa häntä pärjäämään kaksilla unilla, sillä hän touhuaa niin paljon hereillä ollessaan, ettei ole perusteltua pitää häntä kiukkuisena hereillä, mikäli aamutirsat ovat jääneet lyhkäisiksi.

Hei, mä kiipesin mun turvakaukaloonkin!
(Ja osaan edelleen poseerata.)

Mulla alkaa tällä viikolla töiden etsintä. Taidan kuitenkin lähettää tiedusteluja myös vanhaan työpaikkaan, vaikka toiveena olisikin työ uudessä työpaikassa. En vain tiedä, miten ikinä voisin olla edes vuoden vaihteessa työkuntoinen. Voisinko saada sairaslomaa työkyvyn heikkenemisesta yöheräilyn ja äitidementian takia? (Yhtenä päivänä kysyin isännältä: "Mikä se sana on, kun ei muista asioita?")

Potta

Väinö sai potan. Idea potan hankintaan näin aikaisin tuli yksinkertaisesti siitä, että tiedän joka kerta kun Väinö alkaa kakkaamaan. Aluksi tavoitteena onkin kakata pottaan.

Ensimmäisenä aamuna (kakka nimittäin tulee aina yleensä silloin kun keitän aamupuuroa) pottaan päätyi pieni pökäle ja pissi. Ja äiti oli ylpeä! Tarkoitusella en keittänyt puuroa heti vaan odotin, että herra tekee tarpeensa Pesin potan ja laitoin Väinölle vaipan ja aloin puuronkeittoon. Hetken kuluttua kuului tuttua tuhinaa. Taisi potta olla vielä turhan jännä paikka, kun loppu satsi tuli vaippaan :)

Parhautta

Noh, eipä siitä unikoulun kirjanpitämisestä tullut sitten jatkossa mitään. Yksi heräilyntäyteinen yö riitti sotkemaan sen idean. Anyway, unikoulun tulokset ovat melko hyvät. Jos Väinö herää, niin hän tyyntyy tassutellen tai viimeistään (yleensä) kun ottaa pikaisesti syliin ja antaa vettä. Välillä ollaan kuitenkin valvottu tunti hyssytellen, välillä menee 20 sekuntia. Yksi syöttö yössä riittää. Väinö on oppinut nukahtamaan itse, kunhan olen sängyn vieressä. Huonona puolena on tullut se, että Väinö herää usein huutaen. Sellaista ei aikaisemmin ole ollut. Hyvänä puolena on tullut edellisten lisäksi pidemmät pätkät unta. Näillä mennään tällä hetkellä :).

Lisäsin reseptipuolelle mudcaken ohjeen. On ihan todella törkeän hyvä! Ja parhautta on se, että ainekset ovat sellaiset, mitkä useimmiten löytyvät kaapista.

Mmmmmm!

Meillä on melkoinen tohina, kun pikkumies on hereillä. Hän on jo todella taitava leikkijä, mutta nyt myös pälpättää minkä jaksaa. Äitä-tätä! Hän tykkää nousta kalusteita pitkin seisomaan ja siinä saakin sitten olla silmä tarkkana. Joka päivä tulee silti itkuja kaatumisista. Hän osaa päristellä isänsä vatsaan ja ryömii vatsan yli toiselle puolelle. Tänään hän oppi vilkuttamaan ja sanoi kutakuinkin hei hei samalla. Vitsit. Ihana!

Hampaita ei ole vieläkään tullut, vaikka kuolaa valuu ja valuu ja paljon valuukin. Kaikki energia menee varmaan liikkumiseen :).

Ruokalappuja

Tänään ehdin näpertelemään. En löytänyt mieluisia ruokalappuja, niin tein itse. Nyt on kyllä pojalla seudun komeimmat laput ja muutaman vielä voisi tehdä. Kerniä jäi vielä puolet jäljelle. Tästähän voisi melkein tehdä bisneksen. Oli nimittäin todella helppo ommella (= ei mennyt hermot kertaakaan edes vinonauhan kanssa) ja näistä varmaan saisi ihan hyvän hinnankin.

Posé

Kaksi mallia. Vasemmassa on kaukalotasku (mikä se virallisesti on?).

Testattu!

Väinö on alkanut toistamaan enemmänkin sanoja. Isi (iti), Lauri, telkkari, hyvä... äitin se osaa jo huutaa ja näiden lisäksi tuli vielä kuukausi sitten poika ja Väinö. Lisäksi äm-mäm-mää on tullut takaisin ilman ään pilkkuja. Jäi nimittäin hetkeksi pois, kun herra oppi istumaan ja konttaamaan.

7 kk

Pikkuisäntä on saavuttanut jo seitsemän kuukauden iän. Se myös tarkoittaa sitä, että aivan liian pian minulta loppuu äitiysloma. Ajattelin kuitenkin olla kotona vielä vuoden vaihteeseen asti. Tilannehan on se, ettei minulla ole työpaikkaa mihin palata, joten kohta puolin pitäisi varmasti sellaista alkaa hakemaan. Yhtä olen jo hakenutkin - olisi ollut juuri minulle sopiva kuvauksesta päätellen - mutta eipä sieltä ole otettu yhteyttä. No, ainakin tuli treenattua työhakemuksen tekoa, itsensä kehumista, sekä päivitettyä CV.

Monesti kuulee naisten suusta, että he haluavat ensin vakituisen työpaikan ja säästöjä, ennen kuin haluavat "hankki" lapsia. Olisihan se helpompaa, että olisi se työpaikka mihin palata, mutta en koe, että tämä tilanne olisi yhtään huonompi. Luulisi, että jotain töitä saisi, vaikkei ihan oman alan töitä heti saisikaan. Vaikka niitä tietysti haluan. Säästöjä on tietysti hyvä olla, sillä useimmat haluavat/tarvitsevat lapselleen esimerkiksi pinnasängyn, rattaat, turvakaukalon autoon, vaatteita, myöhemmin syöttötuolin yms. Totuus on kuitenkin se, että hyvin vähälläkin pärjää, varsinkin jos on hyvät turvaverkostot. Vaatteita voi saada lainaksi tai ostaa kirpputorilta. Pinnasänkyä ei välttämättä tarvitse pitkään aikaan, vaan yöunet voidaan nukkua perhepedissä. Rattaita ei välttämättä tarvitse, kantoliina voisi ihan hyvin hoitaa samanasian. Jos ei olisi autoa, ei tarvitsisi turvakaukaloa. Syöttötuolinkin saisi varmaan edullisesti kirpputorilta... Oih, osaisinpa elää tuollaista elämää. Me olemme kuitenkin näköjään sellainen perhe, että tykkäämme ostaa tavaraa uutena ja yleensä myös laadukasta tavaraa (ainakin lapsellemme). Syöttötuolin ja hoitopöydän pitkäikäisyys oli ainakin minun valintakriteerien kärjessä, sillä ne vievät muuten turhaa säilytystilaa. Haaveissa on kuitenkin suurempi kuin kolmihenkinen perhe. Vaatteita olemme onneksi saaneet lainaan, mutta niitä on tullut ostettua myös itse - yleensä uutena. Hankinnoissa olemme saaneet apua myös isovanhemmilta, mikä on ollut suuri apu. Täytyy myöntää, että nämä vauvatavarat tuovat vauvaperheen arjen tuntua. Ikään kuin vauvalle on tehty tilaa meidän pieneen asuntoomme :).

Unikoulu jatkuu flunssan jälkeen. Sen aikana lipsuin yösyötöistä ja saimme tuta sen, kun päätimme taas alkoittaa unikoulun uudelleen.

Yö 2.1 19:30 Väinö nukahtaa. Puolen yön aikaan Väinö herää ja huutaa tunnin verran enemmän tai vähemmän ja vuorottelemme isännän kanssa tuudittelua. Sama toistuu puoli neljän maissa. Viideltä syötin ja puoli kahdekaan asti sain nukkua. Olimme kyllä kumpainenkin vanhempi todella poikki tuon yön jälkeen. Onneksi tällaista ei ole useasti!

Yö 2.2 Väinö nukahti 19:20. Kahden ja kolmen maissa oli pientä rauhoittelua. Neljänltä syötin, puoli seitemältä otin viereen ja vartin päästä nousimme ylös, sillä oli vauvauintiaamu. Helpompaa jo!

Yö 2.3 20:05 Väinö nukahtaa. Olimme saunassa illalla, joten iltatoimet hieman pitkittyivät. Hän heräsi ensimmäistä kertaa vasta 4:40 syömään! Hurraa! Tunnin päästä hän heräsi uudelleen ja jostain syystä tarjosin silloinkin maitoa. Taas tunnin päästä hän heräsi, mutten vielä halunnut puoli seitsemältä nousta ja sain hänet nukahtamaan uudelleen. Vähän ennen kahdeksaa nousimme aamupuurolle.

Toivoa on.