"Onko ollut onnellista aikaa?"

Eilen oltiin isännän kanssa vaatekaupassa ja yksi nainen tuli viereeni ja kysyi:
"Ootatko sä vauvaa?"
"Joo", vastasin.
"Onko ollut onnellista aikaa?" se jatkoi tuijottaen jotenkin haltioituneena. Tai oikeastaan en tiedä, millainen sen katse oli. Se näytti vähän siltä, kuin se olisi yhtäkkiä tullut kadulta siihen erikoisliikkeeseen kummastelemaan mun masukumpua. No kuitenkin, oli aika rohkea kysymys, sillä vatsani on vielä sen näköinen, että kesällä olisi maistunut siideri liikaakin :). Mutta totta se on, meille tulee vauva! Ja kyllä, odotusaika on ollut onnellista. Olen onneksi selvinnyt ilman aamupahoinvointeja ja muita hormonimyrskyjä. Harmi vain, että alkuraskauden levollinen olo on häipynyt ja olen taas oma lyhythermoinen itseni... Tästä lähtien siis tiedossa myös odotusbloggauksia. Jostainhan sitä on kirjoitettava, kun kerran opiskelutkin sain päätökseen :D.

Sintin olisi määrä tulla kylmään maailmaan helmikuussa. Kummastuttaa, kun moni, jolle olen kertonut lasketun ajan, heittävät melkein ensimmäisenä kommenttina, että heti joutuu pukemaan vauvalle paljon päälle jne. Okei, varmaan se alussa vie aikaa ennen kuin oppii, mikä pikkuiselle on oikea määrä vaatteita, mutta en itse ainakaan koe sitä minkäänlaisena ongelmana tai miinuspuolena. Hienoa vain, että vesimiesperheeseen saadaan toivon mukaan yksi vesimies lisää :D.

Autokoulu on edennyt siihen pisteeseen, että ensi viikolla on teoriakoe. Ajotunteja on vielä - onneksi - reilusti jäljellä. Tällä viikolla pääsin jo hurjastelemaan moottoritielle. Ei se vauhti tuntunutkaan siellä muiden seassa niin kovalta kuin alunperin olin kuvitellut sen ratin takana tuntuvan. Olen myös oppinut pikku hiljaa tykkäämään ajamisesta, vaikka vielä se tuntuukin havainnoinnin osalta hankalalta. Yksi syy siihen, miksi ajokortin ajaminen on lykkäytynyt monella vuodella, on nimen omaan ollut se, ettei ajaminen ole minua kiinnostanut. Viime keväänä, kun kävin elämäni ensimmäistä kertaa ajamassa cartingia, en saanut siitä oikeastaan mitään irti. Ainoastaan pahan mielen, kun en oikein hallinnut sitä ajamista.

Autokoulu

Aloitin heinäkuun alussa autokoulun. Aikaisemmin ajokortin ajaminen ei ole kauheasti kiinnostanut - ja jos totta puhun, niin en ole ajamisesta kauhean kiinnostunut edelleenkään. Nyt oli vain hyvä sauma autokoululle ja ehdin sitä noin vuoden ajan harkitakin.

Teoriatunteja on takana jo useampi, mutta ajotunteja vasta yksi. Ensimmäinen tunti meni kivasti parkkipaikalla opetellen, mutta ensi kerralla joudun ehkä jo liikenteen sekaan. Olen sen verran haaveileva ihminen myös liikenteessä (ainakin pyörällä), että jännittää seuraava tunti. Miten ehdin huomata kaiken tarvittavan ja vielä reagoidakin oikealla tavalla? Yllätyin kovin, kun tajusin, ettei jarrua voi vain polkaista pohjaan, vaan että se on hyvin herkkä poljin. Eikö voikaan tehdä äkkijarrutusta, kun ei tiedä, mitä pitää tehdä ja miten reagoida? Kaasukin tuntui herkältä, tosin mieluummin ajoin hiljaa ja 40 km/h tuntui tosi kovalta vauhdilta :D.

Sitten. En ymmärrä autoista muutenkaan juuri mitään, mutta silmiäni hivelee Citroën C4 kolmeovisena.

Mutta en kuitenkaan haluaisi kolmeovista autoa, niin ei tuo "lisäovillakaan" hullumman näköinen ole.

Tuo autohaaveilun toteutuminen taitaa jäädä vielä vuosien päähän. Ehkä joku vähän halvempi malli ensin. Jos saan töitä syyskuun jälkeen.

Savonlinna

Olavinlinna on yksi hienoimmista linnoista Suomessa.

Käytiin juhlistamassa äitiä Savonlinnan oopperajuhlilla. En olekaan aikaisemmin käynyt katsomassa oopperaa ja Don Giovanni oli hyvinkin positiivinen kokemus ensimmäiseksi oopperaksi. Minua tosin häiritsi hieman se, ettei lavalla kauheasti tapahtunut mitään, vaikka olisi voinut esim. avustajia käyttää hyväksi todella paljon enemmän. Tanssijaiskohtauksessa ei kyllä paljoa tanssittu. Mutta muuten oli kyllä ihan hyvä. Laulu ja musiikki taisivat olla pääosassa.

 Juhlaillallinen Olavinlinnassa. Tunnelma oli kohdillaan!

 Don Giovannin kiitokset.

Yövyttiin perhetuttavien mökillä Punkaharjulla ja oli ihana palata lapsuuden maisemiin. Jostain syystä Punkaharjun kauniit maisevat ovat jääneet erityisesti mieleeni, vaikka siellä ehdittiin asua vain kolme vuotta. Toisaalta ne taisivat olla sitä aikaa, kun vietettiin paljon aikaa ulkona ja käytiin koko perheen voimin retkillä luonnossa ja uimarannalla.

Punkaharjun harjualueelta. Pala kauneinta Suomea!

Paluumatkalla käytiin vielä loma-asuntomessuilla Mäntyharjulla. Vaivaisessa 34 asteen helteessä oli melko tukalaa kierrellä, mutta onneksi asunnoissa oli sisällä viileää ja vieressä olevalta järveltä tuuli aina välillä raikkaasti. Bongattiin siskon kanssa kiva sauna meidän mökin rantaan :D.

Tynnyrisauna: pieni ja kompakti.

Tänään käytiin vielä pikaisesti Turun keskiaikaisilla markkinoilla. Siellä on kyllä tunnelma kohdillaan. Matkaa jatkettiin kuitenkin aika pian uimaan ja kun kotiin päästiin niin alkoikin sääennusteen lupaamaa ukkoskuuro. Kyllä jytisee!

Koppodikoo.

Täytekakkutoukokuu

Täytekakkua saa harvoin, mutta toukokuussa minulla oli varsinainen täytekakkutoukokuu. Kuukauteen mahtui kahdet synttärit, yhdet hautajaiset, töissä neljät kakkukahvit, valmistujaiskahvit koululla ja vielä vapuksi tehty kakku, jota söin yksin melkein viikon :). Lisäksi tähän samaan sumaan voi laskea eiliseksi tehdyn kakun. Eilen juhlitiin omia ja veljen valmistujaisia ja oli kiva saada lähimmät sukulaiset kylään yhtäaikaa. Täytekakkuna samanlainen kakku kuin vappuna erilaisella ulkoasulla.

Jotenkin ei tehnyt mieli juhlia mitenkään railakkaasti, joten sukujuhlat oli mukava vaihtoehto :D. On tässä elämän aikana ehtinyt railakkattaita juhlia jo viettämäänkin. Muutaman kaverin kanssa käytiin illalla vielä Vaakahuoneella kuuntelemassa jazzia ja samalla kuokkimassa häiden jatkoilla.

Insinööri (AMK)

Olen nyt sitten elintarviketekniikan insinööri! Paperit sain viikko sitten ja niiden mukaan olen oikeutettu käyttämään ammattinimikettä insinööri (AMK). Olin kyllä hieman hämmentynyt, kun mun papereilla ei stipendiä saanut, vaikka ainakin yksi, jolla on taatusti huonompi keskiarvo, sellaisen sai. Ja ne jaettiin nimenomaan hyvästä opintomenestyksestä. Mutta eipä haittaa. Pääasia, että opiskelu on vihdoinkin ohi. Seuraavaksi opitaan työelämässä :D.

Töissä onkin ollut oikein mukavaa. Työnjohto on selvästi sellainen työtehtävä, joka sopii minulle ja jossa viihdyn. Ihanaa, kun työpäivän jälkeen ei välttämättä olekaan niin puhki ja poikki kuin aikaisempina kesinä, kun olen tehnyt fyysisempää työtä. Kuulin myös viime viikolla, että yksi nainen, joka jäi vuorotteluvapaalle, olisi halunnut minut sijaiseksi, mutta samalla minut haluttiin tuohon nykyiseen tehtävääni. Mahtaako kesän jälkeen sittenkin löytyä jotain töitä minulle samasta yrityksestä?

Kuvan mekko on muuten itse tehty. Kaupasta ei löytynyt mitään kivaa pitkää mekkoa, joten marssin kangaskauppaan ostoksille. Tuo kangas osui silmääni kolmena eri värinä, joten valinta oli tehty. Mekkoon piti aluksi tulla halterneck-yläosa, mutta teknisten ongelmien takia päädyin sitten naruolkaimiin. Mekosta tuli kyllä ihanan kesäinen. Nyt vain odotan, että tulisi lisää kesäjuhlia, joihin sen voisi laittaa päälle :D.

Ihana VR

Kerronpa teille, mitä kävi perjantaina 13. päivä toukokuuta.

Ensimmäiseksi työpaikalla pidettiin paloharjoitus, josta vain kourallinen tiesi etukäteen. Itse koin harjoituksen tarpeellisena, mutta mietitytti, miten tosipaikan tullen saa ihmiset vakuuttumaan siitä, ettei ole kyseessä harjoitus. Ja toimiiko evakuointi samalla tavalla kuin harjoituksissa. Mutta hyvä oivallus pitää virallisena epäonnenpäivänä paloharjoitukset :D.

Perjantaina lähdin Pohjois-Karjalaan ukin hautajaisiin, jotka olivat lauantaina. Tarkoituksena oli matkustaa junalla ja vaihtaa Pasilassa samaan junaan siskon kanssa. Liputkin oli ostettu hyvissä ajoin, että saatiin vierekkäiset paikat. Matkani tyssäsi kuitenkin jo Karjaalle, sillä Inkossa oli puu kaatunut radalle ja ajolangat olivat menneet poikki. Konduktöörit kiertelivät junassa ja ottivat ylös, keillä on jatkoyhteyksiä ja mihin. Lentokentälle ja laivalle meneville järjestettiin pikaisesti taksikyydit, jonka jälkeen taksit loppuivat. Jonkin ajan päästä alkoi tulla tilausbusseja yksi kerrallaan. Henkilöitä, joilla oli jatkoyhteys, pyydettiin odottamaan junassa lisää informaatiota. Siinä ajassa oli mennyt jo pari bussia ja lopulta tuli kuulutus: "Tämä juna lähtee hetken kuluttua Turkuun." Jes! Tässä vaiheessa asemalle oli tullut jo toinen juna Turusta. Konduktöörit eivät millään tavalla kontrolloineet sitä, että ne joilla oli jatkoyhteys, olisivat päässeet ensimmäisinä. Tietenkin myöhästyin junasta, jossa siskoni oli. Lopulta sain ahdettua itseni bussiin ja ehdin kuin ehdinkin viimeiseen Joensuuhun lähtevään junaan kolme minuuttia ennen lähtöaikaa. Todellisuudessa aikaa olisi ollut enemmän, sillä jouduimme vielä odottamaan veturia 36 minuuttia. Miksi lähtevissä junissa ei ole veturia jo valmiiksi?! Saavuin lopulta Kiteelle 2 tuntia 40 minuuttia myöhässä. Päivän teki raskaaksi myös se, että olin herännyt aamulla jo puoli viideltä ja lopulta pääsin nukkumaan vasta puoli yhdeltä yöllä.

Onneksi hautajaiset menivät hyvin ja paluumatka Helsinkiin mukavasti. Yövyin veljen luona ja jatkoin sunnuntaina matkaa kotiin bussilla. Sekin tosin myöhästyi 10 minuuttia, sillä Turun tuomiokirkon kohdalla eteemme tupsahti marssivia partiolaisia. Ei kovin rentouttava viikonloppu. Eilen simahdin jo ennen yhtätoista.

Valmistun!

Ehdin! Sain eilen vietyä viimeiset paperit koululle. Se tarkoittaa sitä, että valmistun "virallisena" valmistumispäivänä. Aika mieletöntä - jälleen kerran. Jollain tavalla tämä valmistuminen merkitsee minulle paljon enemmän kuin edellinen. Tämä tuntuu ehkä todellisemmalta. Oikeammalta. Alla oleva opus sai kaiken tuskaisen väännön jälkeen parhaimman arvosanan, mitä voi saada. Se lämmittää mieltä ja saa hymyn huulille.

Kaksi viikkoa on mennyt jo töissäkin. Työ on ollut mielenkiintoista ja erilaista kuin aikaisemmin. Pidän siitä, että olen selvillä mitä tapahtuu ja samalla myös siellä, missä tapahtuu. Aluksi mietin, miten ihmiset suhtautuvat uuteen työtehtävääni, mutta ihan hyvin minut on otettu vastaan. Nyt pitää enää tutustua niihin ihmisiin, joihin en ole ehtinyt kolmen kesän aikana tutustua. Toisaalta pidin edellisessä työtehtävässä sen fyysisyydestä ja kaipaan sitä hieman, mutta toisaalta taas olen helpottunut, ettei tarvitse enää tehdä yövuoroa. Ne eivät oikein sovi minulle. Vuorotyöstä en sen sijaan ole eroon päässyt.