Yökyläilyä

Yö, jota olin odottanut - uuden vuoden yö. Väinö ensimmäistä kertaa yökylässä, me vanhemmat luokkakaverin pippaloissa. Päätin ottaa alkoholittoman linjan kahdesta syystä: voin olla kuskina, enkä tuhlaa arvokasta nukkumisaikaa pahan olon potemiseen.

Väinön kannalta yö oli sujunut onnistuneesti. Hän oli herännyt muutaman kerran, mutta pahemmilta huudoilta oli vältytty. Omalta kannalta yö ei mennyt niin hyvin. Tultiin kotiin suht ajoissa ja pääsin nukkumaan ehkä noin puoli kolmen maissa. Uni tuli, mutta vain kuudeksi tunniksi, eikä tullut enää. Näin inhottavia unia ja olo oli kaikkea muuta kuin levännyt. Olinkin koko päivän todella väsynyt.

Väinö oli herännyt jo puoli kuudelta ja otti päivällä kolmet päikkärit. Yhdiltä unilta hän heräsi hieman kiukkuisena ja nukahtikin sitten viereeni sohvalle 50 minuutiksi. Tankkasimme molemmat läheisyyttä :). Telkkarista tuli sopivasti kaikki Silkkitie 30 päivässä -jaksot Teemalta.

Läheisyystankkaus.

Suunnitelmana oli sitten jatkaa syötötöntä yötä. Se ei onnistunut. Seuraavana yönä Väinö heräsi jo kymmeneltä. Olin itse kerrankin menossa ajoissa nukkumaan samoihin aikoihin. Jaksoin huudattaa puolitoista tuntia ja sitten oma väsy vei voiton. Annoin tissiä. Ja pari kertaa lisää yöllä normaalilla tahdilla. Tuntuu todella epätoivoiselta tämä yösyöttämisen lopettaminen. Väinö pärjää todistetusti ihan hyvin ilman yötankkausta.

Tänään Väinö oppi viimeinkin taputtamaan ja syömään itse lusikalla. Ei syöminen tosin vielä itsenäisesti onnistu, mutta nyt on liikeradat kohdillaan: lusikka lautaselle, lastaus ja lopuksi suuhun. Pikku hiljaa aletaan siirtyä jo meijän ruokien suuntaan.

Joulu meni, flunssa tuli

Tänä vuonna juhlimme joulua kotona, anoppilassa sekä vanhempienia luona. Halusimme viettää pienen perheemme kera ensimmäistä yhteistä joulua ja loihdimme aatonaatoksi herkullisen juhla-aterian: lammasta, uuniperunoita valkosipulitäytteellä, broccolia sekä lanttu- ja porkkanalaatikkoa. Väinökin sai syödä samaa ruokaa sormin. Porkkanalaatikosta hän ei pitänyt, lammas sen sijaan maistui. Avasimme muutaman lahjan jo aatonaattona. Sain lahjaksi pitkään haaveilemani hiusten suoristajan :). Isäntä oli kerrankin kuunnellut marmatuksiani peilin edessä.

Pakettien ihmettelyä.

Jouluruokailua.

Koristeet kiinnostavat.

Aattona suuntasimme anoppilaan, jossa oli tarjolla joulusauna ja -ruokaa sekä lahjojen vaihtoa. Väinö oli tietysti ollut kiltti ja sai muun muassa lisää osia junarataan ja taaperokärryn. Kärryn nähtyään hän liki kiljui riemusta. Aivan kuin olisi toivonut sitä itse joululahjaksi! Hän oli kerran päässyt kokeilemaan sellaista. Mahtoiko muistaa, kuinka kiva sillä oli juoksennella?

Narut on kivoja!

Yhden käden taidonnäyte.

Jihaa!!!!

Onnistuu se näinkin.

Joulupäivänä ajeltiin lumipyryssä vanhimpieni luokse pariksi päiväksi. Oli kivaa tavata kaikki sisarukset samalla kertaa pitkästä aikaa. Väinö oli innoissaan kahdesta yorkshiren terrieristä ja yritti niitä paijata mennen tullen. 

Piti tietysti näyttää miten kävely sujuu.
Etualalla joululahjat: Duplo-eläintarha ja junarata.

Väinö oli jo reissuun lähtiessä hieman nuhainen, mutta paluupäivänä iski sitten kunnon flunssa. Yöllä saatiin kuin saatiinkin nukuttua muutama 2-3 tunnin pätkä, mutta muuten Väinö oli levoton, itki ja yski pahan kuuloisesti. Vieressä meni koko yö. Aamukuuden aikaan kuumetta oli melkein 39 astetta yöllä annetusta suposta huolimatta, joten varasin ajan lääkäriltä. Väinö joutui ensimmäisen kerran sitten synnytyslaitoksen verikokeisiin ja yllätyin kun se otettiin kyynärtaipeesta. Tai yritettiin ottaa. Yksi hoitaja piti kiinni mun lisäksi ja toinen yritti ottaa. Suonet olivat kuitenkin kummassakin kädessä niin ohuet, ettei niitä kunnolla edes löytynyt. Lopulta näyte saatiin sormenpäästä samalla, kun imetin Väinöä. Oli nimittäin ruoka- ja uniaika. Siihen se poika sitten aika nopeasti nukahtikin. En tajunnut, että siellä lääkärissä voisi mennä niin kauan (yhteensä yli kaksi tuntia!). Imetyksestä oli totisesti hyötyä! Väinöllä oli siis limaa kurkussa ja punainen nielu, onneksi korvat olivat terveet. Antibioottikuuri kuitenkin tuli, sillä valkosoluja oli paljon (tarkoittaa, että bakteereita oli liikkeellä, vaikkei tulehdusarvot olleet koholla). Lisäksi määrättiin hengitysteitä avaavaa yskänlääkettä sekä nenäsuihketta :). Onneksi lääke auttoi jo ensimmäisten annosten jälkeen, sillä viime yön Väinö nukkui melko normaalisti. Ruoka ei kuitenkaan ole kovinkaan hyvin maistunut - paitsi rintamaito. Tänä iltana Väinö tosin ahmi maissinaksuja kaksin käsin sekä maistoi miedosti tulista tomaattikeittoa. Se maistui!

On kyllä todella inhottavaa katsoa sairasta lasta. Varsinkin se ensimmäinen yö ja seuraava aamu, kun ei osattu muuta tehdä kuin antaa suppoja ja keittosuolaliuosta nenään sekä paijata. On kyllä ihmeellistä, kuinka lapsi jaksaa olla suht pirteä kuumeesta huolimatta. Mutta kyllä se reilun 38 asteen kuume jo näkyi sylikaipuuna. Onneksi saatiin lääkkeet ja ne ovat tosiaan auttaneet nopeasti. 

Ai niin, tänä jouluna tein "muutamat" hernepussit lahjaksi ja kotiinkin. Mun mielestä niistä tuli tosi kivat.

Kankaat Eurokankaasta,
Sammakon kaava netistä.

Nyt sitten odotetaan vuoden vaihtumista. Alkuperäinen suunnitelma oli jättää Väinö ensimmäistä kertaa yöksi hoitoon, mutta katsotaan miten tervehtyminen edistyy. Minä kaipaisin ihmisenä ensimmäiset pitkät ja ehjät yöunet vuoteen, mutta äitinä en kyllä voisi jättää sairasta lasta yöksi hoitoon. Tai voisin, jos Väinö ei enää söisi yöllä rintaa, mutta kun hän syö. Tästä oli tarkoitus jatkaa yösyöttövieroitusta seuraaviin öihin. Mutta onhan tässä vielä pari yötä jäljellä ja tervehtyminen varmasti edistyy nopeasti tämän päivän kunnon perusteella.

Ihanaa joulua!

Joulu on tuntunut tänä vuonna aivan erilaiselta. Meillä on jopa joulukuusi! Ei turhaan sanota, että joulu on lasten juhla. Sitä se on.

Lapsellista joulua kaikille blogini lukijoille ja

 kaikkea hyvää tulevalle uudelle vuodelle 2013!

Pieniä suuria iloja

VÄINÖ HERÄSI VIIME YÖNÄ VAIN KERRAN!

Pienistä asioista sitä voi olla iloinen, kun on niiden kanssa pitkään taistellut. Mä kyllä vähän enteilin, että tämä saattaisi olla mahdollista lähitulevaisuudessa, sillä pari yötä sitten tajusin, ettei Väinö aina syökään silloin kun olen sille ensimmäisen kerran suostunut yöllä maitoa antamaan. Yhtenä yönä se vain hengaili siinä vieressä tissi suussa. Voi kun näitä ihanuuksia tulisi jatkossa enemmänkin!

Tänä aamuna oli muutenkin erilaista, kun piti herätä ajoissa ja viedä Väinö hoitoon mummille, sillä minulla oli koko päivän kestävä autokoulun kakkosvaihe. Heräsin ensimmäisenä (yleensä Väinö herättää minut) ja ainoana. Sain rauhassa syödä aamupalaa ja laittaa itseni kuntoon ennen kuin herätin isomman ja pienemmän isännän. Olimme sopineet, että Väinö syö aamupuuron vasta mummilassa ja onneksi hän oli tankannut aamumaidot puolikuudelta. (Yhtenä aamuna hän oli nimittäin niin nälkäinen, että puuroa keittäessä hän vain nurisi ja roikkui jaloissa ja annoin sitten hänelle jogurttia ja söin itse puuron kun se oli valmista :).) Olin jokseenkin etukäteen panikoinut aamun aikaista lähtöä, mutta sehän meni todella hyvin. Toisen vaiheen aloituksesta ei nimittäin saanut olla myöhässä ja sinne piti ajaa 30 km. Oli muuten kamalin keli ikinä ajaa! Oli pimeää ja lunta pyrytti aivan mielettömästi. Hienosti ammattiautoilijat - rekka-ja taksikuskit - ohitteli moottoritiellä, vaikka ajoin rajoitusten mukaan 80 km/h. Lumi vain pöllysi, kun ne pyyhälsivät ohi.

Ajoharjoitusradalla.

Tällaiseenkin olisi päässyt, mutta en uskaltanut. Olen jo vanha nössö.

Pian on sitten virallinen ajokortti plakkarissa! Olisinko uskonut viisi vuotta sitten?

Väinön hoitokin meni loistavasti. Poika oli ensimmäistä kertaa 11 tuntia ilman rintamaitoa... Minulla oli loppua kohden hieman tukalat oltavat, mutta Väinö pärjäsi hyvin, kuten olin olettanutkin. Hän kyllä jaksaa leikkiä ja touhut, opetella kävelemään. Viime päivinä hän on ahkerasti seisonut ilman tukea, joten eiköhän se kävelykin tule pian. Kunhan hän ensin oppisi vähän hidastamaan vauhtia ;).

Kävelytreeniä.

Uuden vuoden vaihtuessa Väinö pääsekin sitten ensimmäistä kertaa yökylään. Jos vain itse malttaisi mennä ajoissa nukkumaan, niin saisi vihdoin nukuttua kunnon yöunet.

Ja Väinö sanoi muuten ensimmäisen oikean sanansa: "HABA". Mummin ja papan koira.

Muutoksia

Väinö otti tänään ensimmäiset oikeat askeleet ilman tukea. Pari viikkoa sitten hän kokeili jo ottaa muutaman askeleen meidän välillä, mutta se oli pikemminkin nopea tuen vaihto. Tänään hän pysähtyi askelten keskellä tunnustelemaan tasapainoa. Jee! Olen veikannut jo konttaamisen oppimisesta asti, että hän kävelee jouluun mennessä. Katsotaan miten käy :). Hän tykkää nyt myös kävellä niin, että toisesta kädestä tuetaan ja tasapainon pitämiseksi toisessa kädessä pitää olla esimerkiksi lelu.

Väinön päivärytmissäkin tuntuu nyt olevan muutoksia. Aamupäiväunet ei enää tunnu olevan tärkeät, vaan ensimmäiset unet hän ottaa lounaan jälkeen. Iltaisin uni ei enää tulekaan puoli kahdeksalta vaan puoli yhdeksältä. Aamuisin hän ei herääkään seitsemältä vaan puoli kahdeksalta. Uskon, että osa syy illan pitenemiseen on eroahdistus. Katsotaan nyt, mihin tämä muotoutuu. Äiti on vain hämillään, kun tuttu - jo neljä kuukautta kestänyt - rutiiniaikataulu ei enää olekaan enää voimassa.

Väinöllä on  palikkalaatikko, "Jukka askare". Nyt hän on oppinut, että laatikkoon voi laittaa palikoita, kun kansi on auki. Hän on myös ymmärtänyt, että noista reijistäkin voi laittaa palikoita laatikkoon ja välillä hän sitä yrittää, mutta vielä ei sitä oikein osaa. Tuntuu, että hän on alkanut muutenkin ymmärtämään yhtäkkiä paljon enemmän kaikkea. Eilen hän istui lattialla ja katsoi haaroväliään. Kysyin, tuliko pissi ja kuulosti siltä, että hän olisi vastannut: "tuli". No, housut olikin sitten märät, kun pissi oli tullut vaipasta läpi (olisi ollutkin vaipan vaihdon aika).

Kolmen kuukauden iässä oli ihanaa, kun Väinö huomasi ympärillä olevan maailman. Nyt on vähän samanlainen olo kehityksen kanssa. Hän on alkanut ymmärtää ympärillä olevaa maailmaa. Meidän pieni mies on huimaa vauhtia kasvamassa taaperoksi. Hänen sormetkaan ei enää puristu yhtä tiiviisti minun sormeni ympärille, kun käsi on kasvanut niin paljon.

Kaiken lisäksi, minulla on aivan kauhea muuttokuume. Ja matkakuume. Näitä on varmasti lietsonut se, että ystäväni perheineen muutti juuri ja isoveljeni muutti vaimonsa kanssa Uudelle mantereelle. Kaksio alkaa käymään meille pieneksi. Tuntuu, että koko ajan on tavarat tiellä ja vaatteita joka puolella - puhtaita ja likaisia. Haaveilen toimivasta rivitalokolmiosta, mutta meillä ei taida olla vielä varaa muuttaa sellaiseen. Parasta olisi, jos voisi jo muuttaa ikiomaan asuntoon, mutta sellaiseen meillä ei vielä todellakaan ole varaa. Lottovoittoa ja työpaikkaa odotellessa.

Hiontaa

Tänään taas, kun taistelun jälkeen sain Väinön vihdoin päiväunille mietin, miten helppo nukutuskeino tissi on. Ja tänäänkin se taistelu oli sitä, että yritin saada Väinön rauhoittumaan edes tissille... 

Mutta. Nyt Väinö on jo 10 kuukautta ja tässä on pyörinyt mielessä, että pikku hiljaa voisin yrittää vähentää päiväimetystä. Samalla pitäisi sitten panostaa myös tuohon nukuttamiseen eritavalla. Nyt on selvästi eroahdistusta nukutuksen aikana. Pitäisi laatia järkevä suunnitelma imetyskertojen vähentämiseen ja pysyä siinä. Annanko maidon sitten ruoan kanssa vai yritänkö ennen päiväunia antaa nokkamukista? Korvaanko ensin vain yhden syötön vai kaikki kerralla? Jonkun aikaa on vielä aloituksen ajankohtaa siirrettävä, sillä Väinölle puskee jälleen kaksi hammasta ylös ja sen myötä hän on ollut aika kiukkuinen viime aikoina. Huh, mikäli hampaat puhkeavat tässä 3-4 neljän päivän sisällä, ne ovat kuukauden sisällä neljäs ja viides hammas, jotka tulevat. Melkoista vauhtia!

Väinö ei ole sellaista tyyppiä, että mielellään nukahtaisi vaunuihin, mutta viime päivinä siitäkin on ollut ihan hyviä tuloksia. Olisi kiva nukuttaa Väinöä ulkona, mutta - itsekäs kun hieman olen - jos lähden vaunulenkille ja hän nukahtaa vaunuihin, täytyisi ulkoilla melkein koko aika ja siinä sitten menee se oma aika (joka, on melkoisen arvokasta minulle tällä hetkellä). 

Näitä nukutus- ja rintamaitovieroitusjuttuja on hyvä pohtia etukäteen. Luulen, että liika kokeileminen ilman suunnitelmaa vain hämmentää lasta enemmän. Katsotaan mitä keksitään. Jotenkin on vain pää ihan tyhjä näiden tärkeiden asioiden suhteen.

Väinö oppi tänään uuden "muuvin". Hän tykkää olla seisoa meidän sängyllä pinnasänkyä vasten. Pinnasängyn toisessa päässä on peili ja hän keksi, että siitä voi kurkkia tai olla kurkkimatta. Samalla syntyi räppäriliike :) Sivuttainen pään keinuttaminen.

Rytmit

Minulla on ollut pankkiasiat Päijät-Hämeessä, vaikka olen asunut Turussa jo 9,5 vuotta. Nyt sain sitten viimeinkin siirrettyä tilini ja lainani tänne päin Suomea. Ei nimittäin ole tarkoitus ainakaan lähivuosina palata entiselle kotipaikkakunnalleni. Samalla aloimme asuntosäästäjiksi. Jos sitä joskus ihan ikioman asunnon tai talon saisi ostettua. Oli kerrankin todella mukava pankkivirkailija, jonka kanssa oli helppo hoitaa asioita. Ei mikään täti, jolla olisi ollut nuttura liian tiukalla :).

Saatiin Väinön kanssa Hippo-possut :).

Palatakseni vielä edelliseen postaukseen, millaisia ajatuksia meillä on ollut ennen lapsen syntymää. Yksi niistä oli se, että aion tehdä itse vauvan soseet. Onneksi tämä on pitänyt. Hedelmäsoseita ollaan kyllä annettu puuron kanssa.

Väinölle alkoi kehittyä päivärytmi noin viidenkuukaiden ikäisenä. Tällä hetkellä meidän arki on kutakuinkin tällainen.

Klo 7 (viimeistään 7:30) Herätyyyyyyys! Mennään suoraan herättyämme aamutoimille (Väinö potalle) ja sitten puuron keittoon ja aamupalalle. Aamupalan jälkeen touhutaan yhdessä, mutta monesti tässä vaiheessa Väinö tykkää myös touhuta yksin.

Klo 9 (tai kuta kuinkin sen tienoilla) Väinö (ja minä) nukkuu aamutirsat. Viime aikoina, kun unillemenoaika on mennyt myöhäisemmäksi, hän on malttanut nukkua tunnin, useimmiten menee puolen tunnin unilla. 

Klo 10:30 Lounasaika! Karkeat soseet ja ruisleipä maittaa hyvin. Spagettibolognese on yksi lempiruoista. Ehkä siksi, että se on oikeasti maukkainta vauvan ruokaa, mitä osaan tehdä :D.

Lounaan jälkeen leikitään ja leikitään. Ihanaa seurata sitä, kun Väinö ei enää pelkästään pistä leluja suuhun vaan myös oikeasti leikkii niillä. Hän osaa ajaa autoilla, vierittää palloa, soittaa marakasseja (oikeastaan kaikkea, mistä lähtee ääni) ja katsella kirjoja (ja niiden parissa viihtyy yllättävän kauan yksinään). Kukkuu- ja piiloleikit ovat parasta yhteisleikkiä. Nyt yritän ottaa tavaksi, että tässä välissä käytäisiin ulkona. Väinö nukkuu vielä joskus päikkärit lounaan jälkeen (jos ekat unet ovat olleet lyhyet), mutta ulkona käynti tai muu aktiviteetti piristää sen verran, ettei unia tarvita.

Klo 13:30 välipalan aika. Väinö on pian 10 kuukautta ja ollaan jo annettu hänelle maustamatonta jogurttia soseen tai marjojen kera. Hän tykkää jogurtista todella paljon. Se on varmasti kylmänä helpottanut uusien hampaiden puhkeamisen oireita. 

Välipalan jälkeen maistuu ½ - 1 tunnin unet.

Klo 16:30 (viimeistään) syödään päivällistä. Loppuilta sitten leikitään ja touhutaan yhdessä. 

Ketsuppipullo kuvausrekvisiittaa ;)

Klo 18:30 on iltapuuron aika. Iltapalan jälkeen iltapesulle, vaipan vaihto ja yöpuku päälle. Väinöstä on hauskaa temmeltää nakuna meidän sängyssä iltapesun jälkeen. Lopuksi vielä iltamaidot, hampaiden pesu, iltalorut ja Sininen uni. Sitten minä luen omaa kirjaa samalla kun Väinö touhuaa pinnasängyssä, kunnes nukahtaa - yleensä tasan puoli kahdeksalta. Viime aikoina itsestään nukahtaminen ei ole ollutkaan niin helppoa. Väinö haluaa nukahtaa viereen tai rinnalle, muuten vain huutaa pinnasängyssä. Onko eroahdistusta vai mihin tämäkin sitten liittyy?

Yöllä on nyt herätyksiä ollut jopa neljä. NELJÄ. Joskus niitä on jopa ollut yksi + aamumaito ennen kuin olen jaksanut itse nousta.

No nyt on sitten palattu unikouluun. Ilmeisesti hampaiden tulon takia yöimeminen on lisääntynyt, vaikka olen niiden toivonut vähenevän. Eilen illalla lempeään unikouluun kuului puolen tunnin huudatus. Katsotaan, saadanko sillä heti ensimmäinen herääminen pois. En tiedä, pitäisikö tämä yösyöttö kertaheitolla sitten lopettaa. Ärsyttää kun en osaa päättää ja minun päätettävissähän se oikeastaan on. Keskellä yötä ei vain jaksa edes muistaa, että pitäisi olla ottamatta viereen. Puuh. Eiköhän tämä JOSKUS lopu.

Päivät etenevät siis ateriarytmien ja päiväunien mukaan. Minusta on tullut kellon orja. Haluan aina tietää, kuinka kauan Väinö on nukkunut, jotta osaan varautua siihen, kuinka kauan hän jaksaa. Kun ruoka-aika lähestyy, alkaa nälkäisyyden merkit ilmetä. Jos nälkä pääsee jo kovasti kurnimaan, Väinö kinuaa toistuvasti inisten syliini. 

Rytmin takia on helppo viettää päivät kotona. Kun lähtee liikenteeseen, syömiset yleensä onnistuu, mutta nukkuminen välttämättä ei. Poika kun ei ole sitä tyyppiä, että nukahtaisi heti rattaisiin tai autoon. Tarpeeksi väsyneenä nekin onnistuvat.