Miten meni?

Pikkumies on viime päivinä ollut hieman kummallinen ja tänään siihen selvisi syy: vasempaan yläleukaan oli ilmestynyt kaksi etuhammasta! Eipä osattu odottaa näitä, vaan vahingossa kesken leikin huomasin hampaiden tulleen ikenestä läpi. Nyt pojalla on jo huimat neljä hammasta, tosin vain yksi täysimittainen :).

Helmikuussa kirjoittelin kolmesta periaatteesta, mitä olimme miettineet ennen vauvan syntymää: kehdossa/sängyssä nukuttaminen, tutittomuus sekä kestovaippojen käyttö. Haluaisinkin palata näihin asioihin nyt, kun Väinö on 9,5 kuukautta vanha.

Omassa sängyssä nukkuminen
Nykyään Väinö nukahtaa iltaisin itsekseen omaan sänkyyn, kunhan huoneessa on jompi kumpi vanhemmista. Hän syö edelleen pari kertaa yössä (vieroitusta odotellen...), mutta vasta aamulla, jos hän herää kuuden kieppeillä, otan hänet viereen, annan aamumaidot ja yritän saada itselleni vielä tunnin lisäaikaa nukkua. On se vain ihanaa nukkua lapsen vieressä :) Mutta siis suurimmaksi osaksi Väinö nukkuu omassa sängyssä. Koko yön perhepeti ei ole meidän juttu.

Tutittomuus
Väinö valitsi itse tutittomuuden. Yritimme häntä siihen kuitenkin melko kauan opettaa, mutta jos ei kelpaa, niin minkäs sille voi. Vielä ei peukalo ole tullut tavaksi, katsotaan miten käy, kun imetys hamassa tulevaisuudessa loppuu.

Kestovaipat
Meillä ei käytetä kestovaippoja. Ei ne vain ollut meidän juttu :). Olisi kyllä ollut kiva, että niitä osattaisiin käyttää. Tai että jaksaisi pestä niitä ja vaihtaa tarpeeksi usein yms. :D. Tämä meni kyllä vähän laiskuuden piikkiin tämä valinta.

Imetys on ollut itselleni alusta asti asia, jota en ole suuremmin stressannut. Tavallaan. Ennen kuin Väinö syntyi, ajattelin, että se sujuu jos on sujuakseen ja hyvin lähti muonitussysteemi toimimaan Väinön synnyttyä. Ainut stressauksen aihe onkin sitten ollut se, ettei tuttipullo ole kelvannut niinä hetkinä, kun olisin halunnut itse hieman omaa aikaa tai kun Väinö on ollut hoidossa. Eikä siis muinakaan hetkinä. Imetän edelleen noin 7-8 kertaa vuorokaudessa, eikä mulla oikeastaan vielä ole kiire vähentää. Jos kuitenkin saan työpaikan, on ainakin päiväimetyksestä luovuttava. Odotan jonkin näköistä pientä ihmettä, että Väinö haluaisi itse lopettaa imemisen, sillä niin vahvan siteen pakonomainen katkaisu tuntuu nyt jokseenkin julmalta ja haastavalta. En kuitenkaan halua niin sanotuksi taaperoimettäjäksi. Sitä paitsi on ihan maailman herttaisinta, kun lapsi nukahtaa syliin syödessään.

Pus ♥ ♥ ♥

P.S. Ensimmäiset tuettomat askeleet on otettu. Väinö nauraa aina, kun hän valmistautuu askeltamiseen. Vielä ei kuitenkaan ole rohkeutta pidempään matkaan. Ihana ja touhukas ukkeli!

Isi!

Meidän perheessä vietettiin tänään ensimmäistä isänpäivää. Väinö taiteili isille kortin mustikan avulla. Kortista tuli kyllä hieno! Minä väsäsin tietysti kakun. Ei mennyt ihan putkeen, eli en saanut tehtyä siitä sellaista kun halusin, mutta ihan hieno ja maukas siitä tuli. Kakun päällinen on sokerimassaa, pohjana mehevä suklaakakkupohja, täytteenä Lemon curdia ja Kinuskikissan haamukakun suklainen täyte (ilman kinuskia siis). Suklaisuudesta huolimatta, kakku oli melkoisen raikas.

Nonni. Nyt en saa taas näitä muutamia kuvia käännettyä ollenkaan.

Esivalmistelua. Frisbeegolf koreja
sulatetulla suklaalla pursotettuna.

Vain suklaiset 3d-ötökät päätyivät kakun päälle.
Muista ei lähtenyt massa irti.
Oli varmaan liian tuoretta massa.

Kirjaimia.

Melkoista sekasotkua.

Valmis! "Eeppinen kakku"

 Frisbeegolf-teemahan määräytyi tietysti tämän isännän rakkaan harrastuksen mukaan.

No sitten se, mitä siihen olisi vielä pitänyt tulla ja miksei tullut.

Tai aloitetaan siitä, että tämän oli tarkoitus olla yllätys sunnuntaiksi, mutta oli pakko näyttää kakku jo lauantai-iltana, sillä kokeilin voikreemi"eristyksen" sijaan täytteellä eristämistä (siis sokerimassan alle laitetaan yleensä voikreemikerros, ettei kosteus pääse kakusta läpi) ja sehän sitten päästikin kosteuden läpi... En ollut yhtään varma, että minkänäköinen tämä on aamulla. Onneksi säilyi kuitenkin hyvin. Sokerimassan läpi näkyi epätasaisuutta, mitä ei yleensä kreemin kanssa ole tullut.

Sitten koristeeksi piti tulla ruohotupsuja. Jostain olin lukenut, että tuollaisella tyllalla voisi tehdä sokerimassasta pientä nauhaa, kun puristaa massaa läpi. Siinä sitten kävikin niin, että reijät oli liian pieniä ja sen lisäksi, ettei massa tullut kunnolla läpi, niin vesi erottui massasta. Olisi pitänyt olla isommat reijät... Myös valkosipulipuristin olisi ajanut saman asian, mutta sen olisi pitänyt varmaan olla pelkästään leivontaa varten oleva. Vai kuka haluaisi syödä kakkua, jonka koristeet maistuvat valkosipulilta?

No ne pörriäiset ja sammakot sitten. Massa ei suostunut lähtemään irti silikonimuotista. Yhteen matoon näpersin vielä eriväriset pilkutkin... Yksi jippo on laittaa muotti massoineen hetkiseksi pakkaseen, mutta ei auttanut. Massan kuivumista voisi nopeuttaa CMC-jauheella. Sitä tarvitsee ilmeisesti ostaa.

Ja nuo kirjaimet. Niistä ensimmäinen O ja I ovat ehjiä... en ymmärrä, kuinka ne saisi kakun päälle hajoamatta. CMC?

Kaikesta huolimatta ja yksinkertaisuudessaan musta tuosta kakusta tuli kyllä ihan kelpo.

Turvallista matkaa!

Väinö pääsee vihdoin eroon turvakaukalosta, sillä hankimme hänelle tänään turvaistuimeksi suomalaisen Klippan Triofixin. Toivottavasti on hyvä! Kokeilimme esittelyistuinta pieneen tilaihmeeseemme Renault Clioon:

Myyjä: Onko teillä Isofix-kiinnitys?
Me: Ei ole.
Myyjä: Oletteko kokeilleet? Kaikissa autoissa ei lue, että niissä on.
Me: Ei olla. Tää on vuoden 2005 malli. Eikös ne oo vasta 2006 malleissa?

Kokeilin ja tunsin penkkien välissä metallikiinnikkeet.

Minä: On meillä näköjään Isofix.

Myyjä asettaa turvaistuimen telakan kiinnikkeisiin ja ta-daa, ei mitään vyösähläilyä erikseen. Siistiä!

Kun me joskus myydään meidän auto, niin todellakin muistetaan laittaa ilmoitukseen "Isofix-kiinnitys lastenturvaistuimille".

P.S. Niin, Isofix-ominaisuus tuli pakolliseksi 2006.
P.P.S. Nyt meidän etupenkille mahtuu matkustaja tilavammin, vaikka sen takana matkustaa Väinö :). Ennen penkin piti olla melkein etummaisimmassa asennossa ja jalkaatilaa oli vähän.
P.P.P.S. Pitänee vielä mainita, että olemme tehneet kaikki suurimmat vauvaostokset Turun Vauvatalo Johannassa, sillä siellä on ollut ylivoimaisesti parhain palvelu ja parhaimmat alennukset.

Kuulumisia

On jokseenkin ollut hiljaista täällä blogissa. Näin niinkuin kirjoittajan puolesta. Monesti on mielessä, että pitäisi kirjoittaa, mutten vain saa iltaisin aikaiseksi. Päivisin en tällaiseen pysty enää keskittymään :).

Aika on hurahtanut siivillä ja pikkumies on jo pian 9 kuukautta vanha. Miettikää, sama aika, kun mitä se masussa kasvoi. Kahdessa yhdeksän kuukauden pätkässä ei mistään on ensin tullut ihminen ja sitten touhukas ja itsevarma pikku taaperoinen. Kuvia ei ole enää muistettu ottaa järkkärillä niin usein ja kuvaaminen alkaa olemaan haasteellistakin, sillä Väinö hakeutuu aina kameran luokse. Muutamia onnistuneita kuvia on kuitenkin saatu.

Hali!

Keittiön verhot voi vaikka vetäistä alas.
Siitä lähtee kiva ääni.

Osaan jo leikkiä autoilla!

Brummm!

Kamera!

Väinö rakastaa sitä, että osaa jo liikkua ja nousta seisomaan. Selvästi toiminnan mies. Hän harjoittelee jo ilman tukea seisomista ja tänään onnistui kiipeämään sohvalle lattiatyynyn päältä itekseen (jee...). Myös huumorintaju on kehittynyt. Kysyin häneltä tänään: "Väinö, missä on äitin napa?" Väinö tuli paljaan vatsani luokse ja näytti napaa. Minä: "Mitä navalle tehdään?" Väinö: "Aaaaa, brrrrr....." päristi mahaani.

Osaan myös katsoa kirjojen kuvia ja
käännellä sivuja. Ja aivan itsekseni!

Auki, kiinni, auki, kiinni.

Mitä täällä on? 

Lempipaikka. Bongailen mieluiten
(isoja) koiria sekä (liikkuvia) autoja.

Vähän kehnompi kuva punttien nostelusta...
ei vaan marakassien soittamisesta :)

Kävimme Väinön ja siskoni Riikan - joka on myös Väinön kummi - kanssa kuluneella viikolla Tukholmassa. Reissu oli leppoisa ja mukava, mutta jotenkin junamatkalla kotiin olin aivan poikki. Väinö nukkui aika huonosti ja ensimmäistä kertaa valvotti virkeänä yöllä tunnin. Oli kuitenkin mukava huomata, kuinka helppo laivalla oli matkustaa lapsen kanssa. Hytissä odotti vauvansänky (max.10 kg), jonka olin varannut etukäteen. Ihan hyvä, että varasin, sillä laiva oli täynnä syyslomaa viettäviä lapsiperheitä. Leikkihuoneessa oli oma tila perheen pienimmille ja ihan kelpo vaipanvaihtohuone. Syöttötuoleja oli joka ravintolassa ja hytissäkin pystyi syöttämään iltapuurot suoraan tetrasta.

Väinölle on tarjottu tähän mennessä aina kotitekoista ruokaa ja olimmekin parina päivänä kotona kokeilleet hänelle "eineksiä" eli purkkiruokaa. Hedelmäsoseita hän on kuitenkin saanut puuron kanssa ja välipalana. Ruokaruoka (lihasoseet) maistui reissulla aluksi ihan hyvin, mutta pari viimeistä annosta ei oikein mennyt. En tiedä, johtuiko ruoan mausta vai siitä, että Väinö tuli kipeäksi (ja minä ja sisko myös!). Ei olla kyllä varmoja, että tuliko flunssa vai onko toinen hammas tulossa. Aikamoista lelujen järsimistä ja kuolaamista on vuotavan nenän ja lievän lämmön kera.

Eväshetki junamatkalla Helsinkiin.
Kertakäyttöruokalaput oli muuten tosi käteviä.
Ei tarvinnut kuljettaa likaista lappua laukussa.

Leikkihuoneessa.

Oikeasti tuo traktori oli paljon kivempi kuin liesi.

Jihaa!

Tavattiin Muumipeikko ja Pikku Myy.

Päiväunet Östermalmin Karlavägenillä.

Östermalmstorg ja syksyn neulontasaldo päässä.

Sergelin tori. Oli muuten varmaan pakkasta.

Väsynyt matkailija.

Kapea ja matala vauvansänky. Toinen yö meni vieressä.

Se aikuisempi matkaseura.
(ja ensilumi)

Kotimatkalla junassa oli tunnelmaa ja ahdasta.

Kotona maistui äidin tekemä tonnikalaspagetti!
Ja ruisleipä maistuu (sämpylä ei kelvannut).

Ne purkkipiltit vielä: ei muakaan tämä oikein houkuttaisi.

Potta"harjoittelu" on mennyt ihan hyvin. Tarkoituksena ei siis ole vielä opettaa Väinöä kuivaksi, sillä se tuskin on edes mahdollista, vaan pientä helpotusta meille kakkapepun pesemiseen ja tutustuttaa Väinö tähän pottatoimintaan. Aamukakka usein tuleekin jo pottaan, kuten myös pissit niinä hetkinä, kun Väinö on juuri herännyt tai syönyt. Silloin vien hänet potalle, jos on aika vaihtaa vaippa.

Ihanaa, kun olen ehtinyt taas lukemaan Väinön nukutuksen yhteydessä. Ensimmäisenä kahlasin pikaisesti läpi Kathryn Stockettin Piiat-kirjan, joka imaisi heti mukaansa. Suosittelen lämpimästi! Seuraavaksi meni ehkä vieläkin pikaisemmin Eve Hietamiehen kirjoittama Yösyöttö. Osui ja upposi. Nyt on myös tekeillä itselle kaulahuivi. Ihanaa palata näihin vanhoihin harrastuksiin. Vielä kun jossain vaiheessa saisi hieman omaa aikaa...

Bombay curry

Me rakastamme intialaista ruokaa. Turkulainen Delhi Darbar on yksi suosikki ravintoloistamme. Siksipä ajattelimme, että nämä maut haluamme opettaa myös Väinölle.
Syntyi

Vauvan Bombay Curry

Riisiä
Porkkanaa
Marinoimatonta kanaa
Sipulia
Valkosipulia
Tomaattimurskaa

Kookosmaitoa
Kurkumaa
Jauhettua korianteria
(Tomaattipyrettä)

(ei ole suhteita, kun en oikein mitannut)

Keitin noita ensimmäisiä aineksia kattilassa aika pitkään. Soseutin valmiin keitoksen karkeaksi sauvasekoittimella ja lisäsin kookosmaitoa ja pikkuisen mausteita. Tomaattimurskaa oli tosi vähän, joten lisäsin vielä vähän pyrettä. Myös kookosmaitoa jäi meidän ruoasta liian vähän, joten soseesta tuli aika tahmeaa, jota pitää vähän notkistaa vedellä lämmitettäessä. Mutta maistuu Väinölle tosi hyvin!

Onneksi Väinölle on tähän  mennessä maistunut kaikki ruoka. Sormiruokaa ollaan nyt annettu vähemmän aterinoina, sillä se määrä, mitä niistä menee suuhun, ei riittäisi täyttämään tuon touhottajan vaatimaa energiamäärää. Nyt harjoitellaan "einesten" syöntiä, sillä ollaan lähdössä puolentoista viikon päästä Tukholmaan. Helpointa lienee ottaa steriloidut herkut mukaan :).

Aikuisten Bombay curryn ohjeen löydät täältä.

Uusi ulkoasu... jälleen

En pitänyt sen "hienomman" ulkoasun vähäisistä muokattavuusmahdollisuuksista. Siispä takaisin tähän perinteiseen malliin ja syksyinen tunnelma. Ruokajutut ovat edelleen siinä "hienommassa" ulkoasussa. Jes.

P.S. Väinön ensimmäinen hammas puhkesi 2. lokakuuta. Melkoisen terävä on. Itsekin sitä kummasteli.

Yökyöpeli

Tänä aamuna heräsin varpaan puremiseen. Olin havahtunut jo hieman Väinön liikkumiseen vieressäni, mutta kaveri päätti sitten herättää hieman erikoisemmalla tavalla. Isännän hän herätti korvaan puremalla :D. Ensimmäinen hammas on ihan pian ikenestä läpi. Ien on jo hieman koholla ja Väinö kokeilee useasti kielellään muuttunutta ientä. Yksi yösyöttö ei riitä tällä hetkellä, ellei jaksa kuunnella huutoa. En jaksa ja kaksi syöttöä onneksi riittää. Viime yönä Väinö heräsi toisen kerran klo 03:05. Luulin, että digiboksin kello näytti 13:05 - eli vähän yli yksi yöaikaan... Niinpä rauhoittelin pojan uneen, sillä hänhän oli mielestäni syönyt juuri tuntia aikaisemmin. Pian hän kuitenkin heräsi uudelleen ja hän rauhoittui kivasti taas, muttei nukahtanut. Kuuntelin hänen pyörintäänsä sängyssä ja kun hän hermostui, menin jälleen rauhoittelemaan. Puoli neljän maissa tajusin, ettei kello voi olla yöllä 13... Oli toisen yösyötön aika ja herra nukahti välittömästi sen jälkeen. Aamulla hän heräsi ... hmmm ... johonkin aikaan ja otin hänet viereemme. Saimmekin nukkua puoli kahdeksaan asti, mikä on viime aikoina ollut luksusta.

Väinö on tänään kahdeksan kuukautta. On jollain tavalla kiehtovaa, miten varhaisessa vaiheessa kehitystä lajillemme ominainen pystyasentoon nouseminen tapahtuu. Väinöllä on mieletön tarve olla seisoma-asennossa ja hän tulee siitä alaskin jo varsin sujuvasti kyykyn kautta. Jos meillä olisi matalempi sohva tai pöytä, hän kiipeilisi sille varmasti koko ajan. Mummolan portaat hän kävi jo testaamassa ja kiipeily portaalta toiselle onnistui. Kaukosäätimet, mikro, puhelimet ja muu elektroniikka kiinnostaa. Hän on huumorintajuinen on oppinut pärisyttämään isän ja äidin paljasta vatsaa ja nauraa siitä seuranneelle äänelle. Teippivaipan laittaminen on alkanut olemaan niin hankalaa, sillä herra ei pysy paikallaan, että niitä käytetään enää öisin paremman imukykynsä takia. Tuolien alle on kiva kontata, kuten myös kaikista ahtaista väleistä, niistäkin, joista ei oikeasti enää mahdu. Väinö on oppinut kävelemään tukea pitkin ja rohkeasti etenee huonekalulta toiselle. Hän lähtee kontaten karkuun, jos jompi kumpi vanhemmista konttaa häntä vastaan. Väinö nukkuu edelleen useimmiten kolmet päikkärit, mutta ne ovat usein alle tunnin mittaiset. Kahdillakin pärjätään, jos unet on pidemmät. En ole kokenut pakottaa häntä pärjäämään kaksilla unilla, sillä hän touhuaa niin paljon hereillä ollessaan, ettei ole perusteltua pitää häntä kiukkuisena hereillä, mikäli aamutirsat ovat jääneet lyhkäisiksi.

Hei, mä kiipesin mun turvakaukaloonkin!
(Ja osaan edelleen poseerata.)

Mulla alkaa tällä viikolla töiden etsintä. Taidan kuitenkin lähettää tiedusteluja myös vanhaan työpaikkaan, vaikka toiveena olisikin työ uudessä työpaikassa. En vain tiedä, miten ikinä voisin olla edes vuoden vaihteessa työkuntoinen. Voisinko saada sairaslomaa työkyvyn heikkenemisesta yöheräilyn ja äitidementian takia? (Yhtenä päivänä kysyin isännältä: "Mikä se sana on, kun ei muista asioita?")