Vadelmamuffinit

Myllyn parhaiden sivuilta löytyi herkullinen muffiniresepti.

2 dl neljänviljanhiutaleita
3 dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
2 munaa
100 g voisulaa
1 dl maitoa
200 g vadelmia

Muruseos päälle:
2 dl neljänviljanhiutaleita
3/4 dl sokeria
50 g voisulaa

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää loput ainekset. Jaa muffinivuokiin (noin 20). Valmista muruseos ja ripottele se muffinien päälle. Paista uuninkeskitasolla 200 asteessa noin 20 minuuttia.

Mulla oli vähän isompia vuokia, joten muruseosta tuli ihan liikaa. Tein sitten lopusta mustikkapaistosta :).

P.S. Ensimmäinen postaus iPhonesta :)

Sormiruokailua

Sormiruokailu on Väinön juttu. Soseiden ja puuron syömisessä on valitettavasti tullut pientä takapakkia. En tiedä, johtuuko se tästä helteestä vai mikä mättää. Vihannekset kuitenkin menevät paloina suuhun tuosta vain! Herkkuna erityisesti kurkku ja parsakaali. Kyllähän siitä sormiruokailusta tulee - ruoka-aineesta riippuen - melkoinen sotku, mutta niin tulee kyllä soseiden syömisestäkin.

Perunaa ja maissia soseena!

Äiti, oon valmis!

Ihmettelin, miksi kaikista kuvista tuli epätarkkoja, kun tajusin vasta nyt koneelle siirrettäessä, että kamerassahan oli manuaalizoomaus päällä... No tärkeintä ei ole kuvan tarkkuus, vaan havainnollistaminen syömistilanteen lopputuloksesta.

Törmäsin vahingossa ekoisi Leo Straniuksen blogiin, jossa "elämäntapahippi" eli ympäristöasiantuntija, joka on " tyytyväinen askeetikko, joka pyöräilee, juoksee ja elää verkoissa sekä boikotoi turhaa viihdesyömistä". Hänellä on 11 kuukautta vanha lapsi (jonka sukupuolta hän ei kerro, sillä hän kannattaa sukupuolisensitiivistä kasvutusta (huh)), ja hän jakaa kokemuksiaan lapsen kanssa elämisestä ympäristöystävällisesti ja noudattaen kiintymysvanhemmuus-kasvatusmetodia. Jäin hetkellisesti koukkuun blogiin, sillä se ärsytti ja kiinnosti. Erityisesti ärsytti sellaiset pienet jutut kuin "sormiruokailusta tulee hetkellisesti enemmän jätettä" tai että sormiruokailu aloitettiin päivälleen puolivuotiaana, koska täysimetystä suositellaan puolivuotiaaksi asti... Itse koen edelleen täysimettäväni Väinöä, sillä yksikään ruokailusessio ei ole tähän mennessä korvannut ruokailua tissillä, vaan aina hän on siihen tarttunut ruokailun jälkeen ehkä vielä ahnakkaammin kuin yleensä. Hän ei oikein tajua vielä, että ne muutkin syötävät on ruokaa. Mutta palatakseni ekoisin blogiin, kannattaa kurkata, sillä se herättää ajatuksia. Sitä aloin miettimään lukiessani kirjoituksia, että voiko liian täsmällinen ja tarkka oman näkemyksen mukainen ja tietyn periaatteen mukainen lapsen kasvattaminen olla turhan stressaavaa? Ihan niin kuin lapsen kasvattamisessa ei muutenkin tulisi stressaavia hetkiä :). Ja hieman ärsytti myös teksti luomusynnytyksestä isän kirjoittamana. He kun voivat puhua sen puolesta (niin kyllä puhun itsekin), mutta he eivät sitä koskaan voi kokea itse. Ja se ärsytti myös, että imetystä kannatettiin sen takia, että se on ekologista, varsinkin jos äiti noudattaa ympäristöystävällista ja vegaanista ruokavaliota. No, lukekaa itse :D. Hyviä juttuja oli myös.

Parina yönä on ollut ihan mielettömät ukkoskuurot. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä oli runsaasti ilmeisesti pilvisalamoita, sillä näytti kuin salamat olisivat juokseet kilpaa pilvissä, mutta kunnon jyrinät puuttuivat kokonaan. Onnistuin nappaamaan hienon kuvan, jota piti vähän parannella ylivalotuksen takia, jotta salama tulisi näkyville.

Toinen onnistunut, käsittelemätön kuva.

Eilen illalla sitten odotin jälleen ukkoskuuroa ja sehän tuli. En taaskaan meinannut malttaa mennä nukkumaan, vaan yritin jälleen metsästää onnistuneita salamakuvia. Harmittavasti salamat löivät jossain pilvissä niin, että vain valo välkkyi. Loppukuurosta taisi tulla enemmän näkyviä salamoita, mutta päätin mennä jo nukkumaan.

Ukonilma toi mukanaan myös todella hiostavan yön. Makuuhuoneen lämpötila oli jopa yli 29 astetta. Itsekin siinä jo nukkuu huonosti, mutta myös Väinö kärsi hikoilusta. Illalla, kun hän oli nukkunut puoli tuntia, hän heräsi läpimärkänä ja päätimme pienen hyssyttelyn jälkeen viedä pojan kylpyyn viilentymään. Kävi ilmi, että Väinö osaa todellakin polskutella! Käytiin lauantaina Caribiassa uimassa ja siellä jo huomattiin tämä taito.

Tuimailmeinen polskuttelija.

Pitää muuten vielä kirjoittaa, että konttausopettelu on edelleen menossa. Väinö nousee konttausasentoon ja heittäytyy siitä eteenpäin :). Hän myös vähän ryömii. Ja tänään oppi heiluttamaan helistintäkin. Ja melkein istuukin jo. Tärkeitä taitoja.

On tämä kotiäiteys niin rankkaa ja palkitsevaa samaan aikaan. Ja tuntuu, että koko ajan saa olla siivoamassa. Ja nythän on vasta yksi lapsi, eikä se vielä paljon osaa sotkua tehdä - paitsi syödessä :)

Vauvauintia

Väinö sukeltaa kohdissa 1:20 ja 2:19! Näytään kyllä muissakin kohdissa. Väinö on tehnyt jo kerran "isojen poikien sukelluksen" eli ilmasta sukeltanut ilman kannutusta ja sillä tyylillä jatketaan taas elokuussa.

DO on alku nuottien

Blogi on ollut parin viikon tauolla, kun en vain ole saanut aikaiseksi kirjoittaa, vaikka onkin tapahtunut kaikenlaista.

Itä-Suomessa

Väinön kanssa oltiin yhdessä vanhempieni kanssa reissaamassa Itä-Suomessa. Aloitimme Väinön kanssa kahdestaan 3,5 tunnin bussimatkalla Hollolaan, josta saman päivän aikana jatkoimme vielä Liperiin mökille. 

Mökin portailla ilta-auringossa.

Laiturilla, mukana Nero.

Väinö jaksoi yllättävän hyvin olla autossa, vaikka välillä oli kaukalon sijaan pakko matkustaa sylissä. Seuraava päivä kuluikin toisella mökillä Punkaharjulla. Kävimme myös Retretissä, jonka näyttelykierroksen ajan Väinö viihtyi rintarepussa nukkuen. Retretin näyttely ei mielestäni ollut tänä kesänä kovinkaan mielenkiintoinen. Todiste siitä oli se, että taideteos, jonka äärelle pysähdyimme pisimpään, oli pyörivä taso, jossa oli noin metrin korkuisiin metallipiikkeihin isketty erilaisia purkkeja ja purnukoita arjesta (margariinirasioita, pesuainepurkkeja, jogurttipurkkeja yms.) Osa luolanäyttelyn viehätyksestä meni siinä, että rattaiden kanssa kiertäessä reitti oli päinvastainen kuin normaalisti. Rattaat olivat siis mukana, vaikka poika oli rintarepussa.

Retretissä

Retretistä löytyi kiva kuninkaan tuoli
Rudolf Koivun näyttelytilasta.

Väinö tapasi myös muutaman sukulaisen minun puoleltani, eli tätini ja mummoni. Mummo oli melkoisen hämmentynyt, kun menimme häntä katsomaan. En tiedä, mahtoiko hän meitä tunnistaa, mutta olisi kyllä halunnut ottaa Väinön syliin. Kuuden päivän matka meni yli odotusten, vaikka vähän jännitti ennen lähtöä pitkät automatkat ja nukkumiset. Reissun aikana Väinö oppi syömään kaurapuuroa (!) sekä nousemaan konttausasentoon ja ihan mahtavan poseerausilmeen.

Leikkiä.

Puuro maistuu!

Kylvyssä poseeraten.

Häät

Luokkakaverimme meni naimisiin ja saimme kaikki kolme kutsun häihin. Ennen vihkimistä oli isännän ukin syntymäpäivät, josta siis pyyhälsimme suoraan kirkkoon. Väinön päiväunet oli siihen mennessä jo melko olemattomat ja pientä väsymystä oli ilmassa. Kirkon urut olivat Väinön mielestä pelottavan kuuloiset ja ne itkettivät. Koko puolituntisen seisoin Väinö sylissä häntä tuuditellen. 

Pelotti :(

Juhlissa pikkuinen ei oikein malttanut syödä eikä nukkua, sillä ilmapiiri oli hieman levoton. Pöytämme vieressä oli lasten leikkihuone, joka lisäsi levottomuutta. Lopulta menin autoon syöttämään ja sain Väinön nukkumaan, mutta hän heräsi heti kun palasimme juhlapaikalle. Isäntä jäi juhlimaan juhlat loppuun ja me Väinön kanssa lähdimme heti kakkukahvien jälkeen kotiin. Koko kotimatkan musiikkina soi Väinön huutoitkusoolo... Kotona hän onneksi nukahti heti syötyään. En ole varmastikaan ollut tämän melkein puolivuotisen aikana kertaakaan ollut niin poikki ja rikki kuin tuona iltana. Harmitti myös hieman, etten osannut nauttia juhlahumusta. Tai oikeastaan ne häät menivät minulta täysin ohi.

Polttarit

Väinö osallistui ensimmäisiin polttareihin, kun vietimme veljeni morsiamen polttareita kuluneena viikonloppuna. Onneksi juhlat eivät olleen ”perinteisesti” alkoholin täyteiset ja kaupungilla haahuilua, vaan ohjelmaan kuului lasinpuhallusta Fiskarsin kauniissa ruukkiympäristössä sekä lehmän lypsemistä ja mökkeilyä. Mukavaa oli myös se, että muu polttariporukka otti Väinön mielellään mukaan. Ensin en meinannut ollenkaan osallistua juuri sen takia, ettei Väinö vielä pärjää ilman imemistä, mutta nimenomaan muut olivat sitä mieltä, että mukaan vain.

Lasinpuhallusta.

Kyllä, lypsin lehmää lapsi rinnalla, koska Väinö nukkui.
Lehmällä oli potkurauta (vai mikä se oli), mutta olivat
ne muutenkin kilttejä lehmiä. Emäntä varmisti vierellä.

Onnellisena kokemuksesta! (ja Väinökin hereillä)

Länsi-Uusimaa ei ole minulle entuudestaan tuttua seutua, mutta suosittelen parin päivän automatkailun perusteella sinne tutustumista. En ole tiennytkään, että Suomessa on niin idyllistä lehtomaisemaa pienine tiilitaloineen ja maaseutukylineen. Esimerkiksi Fagervikin pieni kylä matkamme varrella vaikutti ehdottomasti poikkeamisen arvoiselta paikalta (vaikkei ajettu kuin ohi). Ehkäpä joku kesä päätämme suunnata kesälomamatkan sinne suunnalle.

Fagervik.
Kuva:  http://www.vastavalo.fi/ruukki-koski-fagervik-tiili-fagervikin-maisema-146926.html 

Sormiruokailu

Mökillä Väinö söi ensimmäisen kerran banaania banaanina, ei soseena. Siitä innostuneena päätin ottaa hieman selvää sormiruokailusta ja päätettiin, että kun me syödään, myös Väinö saa sormiruokailla meidän seurassa. Väinö istuu jo aika kelvollisesti syöttötuolissa ja oli ainakin ensimmäisellä kerralla innoissaan parsakaalista ja porkkanasta. Parsakaalin vartta hän tykkäsi imeskellä. Aiomme silti kyllä jatkaa myös soseiden syömisen opettelua sekä iltapuuron antamista.

Banaaniherkuttelut.

Broccoli on herkkua!

Murroskausi

Minulla on sellainen olo, että elämme Väinön kanssa eräänlaista murroskautta. Hän opettelee syömään ja liikkumaan. Kovasti poika pyrkii konttausasentoon ja siitä liikkeelle. Tähän asti ollaan menty todella vahvasti vauvan rytmin mukaan esimerkiksi päiväunet ja syöttämiset, mutta nyt tekisi mieli jo painottaa hieman epämääräisiä eikä aina niin säntillisiä rutiineja. Eräänlainen rytmi meillä jo on, varsinkin jos ollaan kotona. Oma väsymys vain tuntuu olevan esteenä päätöksien pitkäjänteiselle toteuttamiselle. Minä ainakin tunnustan, että hermot kiristyy hyvinkin pienestä ja tissi-suuhun on helppo tapa saada poika hiljaiseksi. Lisäksi Väinölle taitaa pian puhjeta ensimmäinen hammas iltahuudoista päätellen (hammaskin tuntuu jo). Monenlaista on siis yhtäaikaa menossa, joten en haluaisi liikaa hämmentää soppaa ja lisätä sinne pakolla jotain, mikä ei vielä luonnistu. Eli yritän nyt hyvällä omallatunnolla vielä lykätä näitä toteuttamisia (esim. unikoulu/isä nukuttaa).

P.S. Väinön lempilaulu tuntuu olevan DO-RE-MI musikaalista Sound of Music. Sillä rauhoittuu yleensä ainakin hetkeksi.